2010/04/30

Top 5-lista, musiikki, kevät 2010

Listaampas vapun kunniaksi, puhelimeni ja tietokoneeni tämän hetken soitetummat biisit, tälläinen kausi on menossa keväällä 2010!




















2010/04/28

Ne on niitä unia taas, joista et tiedä haluatko herätä vai et.
Sinä olet niissä ja ne kaikki muut tärkeät ja vähemmän tärkeät ihmiset.
Tunnet unessa olevat paikat, vaikka ne vähän muokkautuvat erilaisiksi.
Näet kauniit värit, näet jokaisen katseen..
Et tiedä unissa, mikä on sallittua ja mikä ei, sillä hetkellä ne tuntuvat todellisilta.
Ai mitkä ne?
Ne kaikki tunteet. Pelko, viha, hämmennys, ilo....


Olen tässä miettinyt, että blogini voisi saada uuden alun, uuden nimen ja ulkoasun. Kirjoittaja pysyy ylläripylläri samana, samoin jutut ja juttujen aiheet. Mutta Epätodellisen Todellisuuden matka päättyy ja alkaa uusi matka. Uudella nimellä. Uudella elämällä. Kenties jo ihan pian..

2010/04/26

Kyllä Sini osaa

Laitahan Googlen hakusanaksi nimesi ja osaa esimerkiksi "Kalle osaa", muista lainausmerkit!!!
Listaa 10 asiaa jotka "osaat" :D kokeilkaapas!

1. Sini osaa olla todella varovainen esteillä, eikä se ota turhia riskejä
2. Sini osaa keppostella mutta muuten se on aivan ihana ystävä
3. Sini osaa jo peruskäskyt ja sopii hyvin agilityyn jossa hän suorittaa temput vaivattomasti.
4. SiNi osaa laulaa. ...
5. Sini osaa käynnistää pölynimurin.
6. Sini osaa jo virkata ketjusilmukoita, joten siitähän olisi aika helppo jatkaa verkkoponchoon
7. Sini osaa olla varovainen ansojen varalta mutta tämä ei ollut ansa. Sen hän tiesi koska se vain tuntui sydämessä. ...
8. Sini osaa esiintyä todella kauniisti
9. Sini osaa ryömiä eteenpäin
10. Sini osaa vaatia, eika anna todellakaan mitään ilmaiseksi

:D sellaista minä osaan

2010/04/25

Sinillä siivous sujuu

Monet teistä tietävätkin, että minä_inhoan_siivoamista. Välttelen sitä viimeiseen asti ( varsinkin tiskejä..), aina tuntuu olevan parempaa tekemistä, kuin imurointi tai roskien vieminen. Mutta jostain syystä tänään olen taas rikkonut henkilökohtaisia ennätyksiä, suursiivous kolmeen tuntiin. Tosiaan, minä imuroin, vein matot ja petivaatteet pihalle, tiskasin, järjestelin, pyyhin ovenpielet, siivosin kaapit, pesin lattiat, tuuletin ja vein roskat. Ihan tosta noin vain!


Puhdas koti antaa minulle jonkinlaisen rauhan tällä hetkellä. Tosin otetaan nyt ilo irti tästä innostumisesta, saattaa mennä kolme viikkoa, ennen kuin imuroin seuraavan kerran. Ken tietää. Eniltä olen saanut tuon ihanan lehtipöydän. Se oli pitkään käytävässä, mutta raahasin sen sisälle vihdoinkin.


Syntymäpäivä- ja joululahjani


Äitin ostamat synttärikukatkin vielä elossa.

Seuraavan kuun tukiaisista ostan itselleni puisen ruokapöydän. Tuo lasinen on melko huteraa tekoa ja isompi pöytä med 4 tuolia on nyt se hankita, mikä on pakko saada. Lasipöydän kohtaloa en ole päättänyt, en kehtaisi poiskaan heittää. Kenties kierrätyskeskus, kenties vien sen vuokraisäntien autotalliin, kunnes joskus tästä muutan isompaan kämppään.


Suuri ylpeyteni! Minä kerään noita kissapulloja ja uusin ilmestys kokoelmaani on vasemmalta katsottuna neljäs, tuo tummanvuhreä pullo, jonka Kaisla kävi kiikuttamassa tänne eilen. Olen metsästänyt henkihieveriin oranssia pulloa. Jos joku tietää, mistä sellaisen löytää niin saa vinkata. Minä nimittäin haluan nuo kaikki!

Uunissa on omenapiirakkaa ja jos se onnistuu niin laitan reseptin tännekin.

2010/04/23

Supertyttöystävän paluu


Voinko olla enää parempi tyttöystävä? En tasan! Minä, joka en ikinä vissiin leivo, enkä edes osaa laittaa mitään kummempia sapuskoja tein tänään oikeaa ruokaa ja paistoin lettuja! Siis minä, joka inhoan hellan ääressä koomaamista paistoin tosiaan kipeälle miehekkeelle lettuja. Eikä tässä vielä kaikki.. Letut onnistuivat täydellisesti!


Ja yllätimpäs itseni tänään toisellakin tavalla... Minä jopa tiskasin. Ja nyt te mietitte miten hullu/tyhmä/uusavuton voi nainen olla, kun alkaa hihkumaan hyvää oloa lettujen paistamisesta ja tiskaamisesta. Minulle tämä on henkilökohtaisesti jonkinlainen saavutus. Inhoan tiskaamista yli kaiken ja silti tiskasin astiat. Pitäkää vaan säälittävänä,  I don`t care..



Oijoi namnam, kun hyviä tuli..

2010/04/17

B-Day PartyParty

Näin sitä ollaan selvitty rankasta juhlimisesta, kämppä jotakuinkin siivottu ja näytän melkein ihmiseltä.
Ilta oli niin kiva, paikalla enemmän ja enemmän ihania ihmisiä, sain kauheasti lahjoja ja herkistelin koko ajan. Hile teki miule kakun ja skumppapullojen korkit lentelivät, minulla oli kivempaa, kuin aikoihin.


Paikallahan meitä oli parhaillaan joku 15 ehkä, porukkaa tuli ja meni, mutta tasan yksi majoitettiin sitten loppujen lopuksi. <3 Kiitos paikallaolijoille! ( tulkaa taas pian uudestaan!)


Hilen tekemä kinuskikakku!! Tästä lähtien laitan Hilen ja Majakkakakkupojan tekemään kaikkiin tilaisuuksiin täytekakut! Pitää repiä kaikenmaailman juhlapyhät hyväksi syyksi. 




Olin oikeasti tosi yllättynyt, en pysty muistamaan milloin viimeeksi olisin saanut syntymäpäivänäni lahjoja ja nyt niitä oli pöytä täynnä. Sain paljon kukkia, maljakon, laseja, diskopallot, kahvipaketin, auton ( kiitti Juho!), huivin, koruja ( timanttisormus!!!), stringit, rahaa, suklaata, vähän iloliemiä..Ja kaikkea en tietty nyt pysty muistamaan mutta kiitos jokaisesta lahjasta rakkaat, kiitos ihanista korteista ja kiitos teidän ihanasta seurasta! ( mie niiiiiiiiiiiiin kiitän, että miula tosiaan on näin hyviä ystäviä!)


2010/04/15

My Super Sweet 18 part.2

Kiitos onnitteluista kaikki!

Aivan loistava päivä ( huolimatta asiaan kuuluvasta pahoinvoinnista mutta annetaan sen olla..) joku ihana marko oli laittanut heti aamusta miule hedelmäsalaattia ja tarjous vuoteeseen tietty. Melkein miljoona onnentoivotusta ja hyvää ruokaa Kiarassa ja keilaamista ja uusi sohva ja kaikkea kivaa!!! <3

 Markon äiti muisti minua kukkaisilla, jotka olivat tämän juhlapäivän ainoat.


Tässä on maailman hienoin synttärikortti, jonka veljeni Allu teki. Kumpikin meistä on kauheita Pako-faneja ja origamin taittelu oli minusta niin hurmaava ele! Allu se tietää, mistä sisko tykkää <3

Huomenna sitten partyparty ja tälle neidille alkoholitonta skumppaa!

2010/04/14

Niitä kuuluisia reissuja

Olin saanut yhden yön aikana niin monta kommenttia, että taisi jopa ennätykset rikkoa. Kiitos tosi monista onnitteluista, vielä on pitkä matka ja kyllähän minä innoissani olen, mutta päivä kerrallaan.



No nyt nokkelimmatpokkelimmat arvaavat otsikosta missä tuli vietettyä viime yö. Juuri niin, Sini lähti illalla kauheissa vatsakivuissa sairaalaan, peläten tietysti pienen puolesta ihan kauheasti. Pääsin sairaalan ensiapuun äkkiä, kokeita kokeiden perään, lääkäriltä lääkärille, pistojälkiä, kun ei koskaan kerralla suoneen osu...Koko rumba on aina niin voimiavievää varsinkin, kun kipukynnys on ylitetty tunteja sitten. Ja arvatkaahan mitä? Mahakipuun ei löytynyt taaskaan syytä.. En jaksa miettiä sitä onneksi nyt, kun kerta pikkuinen on kunnossa. Sain jopa nähdä sen! Niin pieni..Tuskin oon koskaan hymyilly niin leveästi, kuin sille monitorille aamulla.





Markolta tuli illalla viesti: " mie toivon, että olette molemmat kunnossa..."


2010/04/12

otsikoton

Tämä hiljaiselo blogissa on tullut tarpeen ja oli ennen kaikkea parhaaksi tässä mutkikkaassa tilanteessa, jossa nyt Markon kanssa olemme. En tahtonut kirjoittaa tänne mitään ennen kuin varmasti kaikki läheisimmät tiesivät valintamme, ettei heidn varmasti tarvitsisi lukea netin välityksellä tästä uutisesta. Minulla ei periaatteessa ole mikään velvoite edes kertoa tai mitään, mutta minun blogissani tehdään asiat tällä tavalla. Joten on ihan sama kirjoitanko vai en, teen sen silti.

Minä tosiaan sitten olen raskaana huolimatta diagnooseista, seurailuista, uhkailuista, itketyistä öistä ja e-pillereiden käytöstä. Prosentuaalisesti mahdollisuus on ollut aivan helvetin pieni, mutta tässä mie vaan istun. Elävänä todisteena lääketieteelle, joka kusi minun kohdaltani. In your face maailma!! Mutta vaikka minä kuinka olin tätä joskus toivonut niin asiat eivät ole yksinkertaisia..Ikä ja sosiaalinen- ja taloudellinentilanne..Kaikki on niin väärinmitoitettua ja ajoitettua.

Ensimmäisenä iski paniikki, lääkärissä toinen ja viimeinen varmistus labrastakin sai paniikin päälle uudestaan. Tilanne tuli ihan yllättäen, viikkoja on jo sen verran paljon, että minä ja Marko saimme tasan viikonlopun aikaa miettiä elämäämme, päätöksiä ja niiden mahdollisia seurauksia. Minä poden huonoa oloa ja väsyttää ihan vitusti liikaa.. Päässäni oli miljoona toinen toistaan paskempia ja ahdistavia kysymyksiä.. Sattuuko abortin jättämät henkiset jäljet liikaa? Miten me pärjätään? Lähteekö Marko? Miten paljon ulkoista painostusta joudumme kokemaan? Mitä me teemme? Onhan pienellä kaikki hyvin? Mikä se edes on? Onko se jo nyt kukaan?

Minä päätin antaa mahdollisuuden sille sielulle, joka tulee kasvaimen ja pillereiden läpi, päätös ei ollut helppo, mutta tuntuu siltä, että tämä on paras ratkaisu kaikesta huolimatta. Markoa en voi velvoittaa mihinkään, se on vapaasta tahdostaan mukana tässä. Tietysti voi olla, että menee kesken vielä tässä muutamien viikkojen sisällä, mutta se ei ole enään minun käsissäni, minä annan mahdollisuuden tähän, vaikka elämämme muuttuu ihan äärettömän paljon, minä täytän torstaina vasta 18 ja Markokin täyttää saman verran ennen oletettua syntymää, jos kaikki menee hyvin. Tilanne voisi olla meidän osalta huonompikin, joten ollaan sen verran iloisia että meillä on näinkin helppoa, meillä on asunto, saadaan apua ja tukea niin paljon kuin suinkin tarvitsemme ja sitä todellakin tarvitaan.

Ja nyt kun päätös on tehty, voin sen julkaista tänne, sillä tunnen, että minun on saatava kirjoittaa tästä tänne blogiin, en mainostaakseni elämääni, tottakaihan olisin voinut odottaa niin kauan kunnes joku huomaa vaikka kuvista että maha kasvaa, vaan siksi, että minä tunnen tarvetta päästä purkamaan ajatuksiani kirjoittamisen muodossa, oma valintahan se oli julkistaa blogini, en häpeä sitä yhtään eikä tämä tilanne vaikuta oikeastaan blogin juttuihin mitenkään oleellisesti, samoista asioista kirjoitan edelleen, tosin pieni lisäys tähän blogiin tulee automaattisesti teksteissäni. Mutta en rupea kategorioimaan blogiani tai juttuja uudestaan. Tälläinen tämä on, kestäkää se. Ja lopuksi ihan vain huomautuksena sitten, että ne anonyymit ja muutkin jotka haluavat kritisoida elämääni ja valintaani vähän kovemmalla kädellä niin sähköpostiin sitten kaikki sellainen julkaisukelvoton. Minä otan kommenttien tarkastuksen käyttöön ennen julkaisua, jos alkaa näyttää siltä, että kommenttiboksiini ilmestyy oikasti loukkaavia tai herjaavia kommentteja.

Tälläistä hullunmyllyä tämä elämä joskus on..
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...