2010/08/31

Syksy tulee 3-2-1 !!!

Kunnon syysvarustus..

Mistä tietää, että on syksy, eikä enää kesä?? Joo no, voin kertoa, että lapaset löytyivät tänään käsiini ennen ulos lähtöä.. Sen verran kylmä siis..


Vaikka minä olen kesäihminen henkeen ja vereen niin keksin peräti monta syytä itseasiassa pitää syksystä. Miten te muut kesäihmiset selviätte siitä, kun tulee pimeää ja kylmää..?

Sinin (minimaalinen) selviytymisopas itselleen syksyyn!




1. Villavaatteet
- Se nyt yksinkertaisesti on ihanaa, kun saa kaivaa villasukista lähtien kaikki ihanat ihanat villamyssyt ja neuleet kaappien pohjalta päälle. Enään ei tarvitse näyttää paljaita sääriään ja olematonta rusketustaan, kun voi jo melekein tyylikkäästi laittaa pitkät farkut ja vaan ottaa sen suurimman villapaidan kaapista ja hautautua sen sisään. Lisäksin tykkään ihan kauheasti siitä, kun saa kääriytyä viltteihin. ( miksihän meillä on peräti 4 vilttiä ympäriämpäri kämppää..? )


2. Ruskan värit
- Siis oikeasti miten epäreilua on se, että se kaunein ruska-aika kestää niin mahdottoman pienen hetken! Ja nytkin joudun odottelemaan niitä kauniitä väreä vielä jokusen viikon verran... Heti, kun tajuan, miten kaunis luonto on, otan kameran ja vaellan koko saamarin Savonlinnan vain kuvaten niinkin tylsiä kohteita, kuin puita! Ja varmasti meinaan..


3. Tunnelmavalaistus
- Kynttilät pimeään iltaan <3 eipähän romantiikka lakastu..


4. Syysherkut
- Kaakaon ja teen juonti ääretönkertaistuu tässä vaiheessa vuotta. Lisäksi sellaiset herkut, kuin pullat ja lämpimät sämpylät tekevät paemmin kauppaansa nyt, kuin minään muuna vuodenaikana. Eli siis saan herkutella ihan rauhassa kaikella uunilämpimällä.. Enkö saakin?


Ja sitten niille, jotka vain stalkkaavat tylsää elämääni niin kerottakoon:

*  Kävin hammaslääkärissä ja kyllä se poraaminen sattuu
*  Kävin Soskussa: " jos KELA ei tue teitä niin emme mekään.."
*  Sivistin itseäni jopa koulussa kaksi tuntia
*  Lainasin kirjastosta Martina Haagin kirjan Radan väärällä puolella, ja se ois nyt luettu
*  Mietin sitä, onko Anna-Leena Härkönen nero vai psykopaatti...


26+0

* Pituus: n 31cm
* Paino: n.900g


Elikkäs meijän vauva sitä ja tätä..Pienen pitäis alkaa reagoimaan valoon kohun ulkopuolella. IIks. Tässä eräs ilta ihmeteltiin miten taitavasti se potkii jo puhelinta pois mahan päältä.. Isin iso poika ( joka tänäänkin herätti minut 4 aikaan ja sitten ei enää nukuttanutkaan..) .

***

Raskaus on nyt siinä pisteessä.. Tai no oikeastaan koko elämäni on siinä pisteessä, että tunnen itseni hirmu ulkopuoliseksi koulussa. Kun kukaan ei tiedä, eikä ymmärrä niin vaikea sitä on yrittää pysyä muiden mukana. Ja terkut niille tytöille joille viinan saanti on se suurin ongelma, kyllä ne ongelmat siitä vielä joskus kasvaa.. Olen vailla mitään rahaa koko marraskuun ja sekös pisti eilen asiat ihan sekaisin. ( yllättävän paljon saa draamaa aikaan omassa pienessä päässään..) Onneksi sentään saatiin suomalaista laatuviihdettä ruutuun!! 19.30-20.200 <3

Nyt on viikkoja jäljelä enää 14! Ensimmäinen tehoviikko menikin sitten perseeleen melko lailla joka päivän kohdalta, mutta vaikeudet kasvattavat. Niin se tupakoinnin lopettamisessakin, alku hankalaa. Kyllä se helpottuu pian..Pitää vain rauhoittua..


Hammaslääkäri odottaa...Aijai ja en haluu :/

2010/08/30

Salkkariiiiiiiiiiiiiiiiiiit!!

Enää puoli tuntia Salkkareihin!!!

Ja tämän kunniaksi upea " salkkarikuva" miusta ja Markosta vodelta 2009 :D ( Anttu tykkää..)



2010/08/28

Pane käsi käteen, ollaan hiljaa..

Pistin elilen parastani. Kaivoin kynttilöitä ja valaisin kotimme kauniisti. Koitin luoda sen romanttisen tunelman, joka on ollut viime aikoina kadoksissa. Meillä ei tunnu olevan toisillemme tarpeeksi aikaa ja se syö miestä. Tässä tapauksessa naistakin..




Aikas söpön värisiä..

Elän siinä mielin onnellista elämää, että tällä hetkellä tiedän, mitä haluan elämältäni, tiedän miten paljon saan jo tässä vaiheessa. Mutta se ei estä haluamasta lisää. Olen tänään miettinyt sitä, miten tahtoisin tulevaisuudessa hieman isomman perheen, sen oman pienen talon ja rakastavan aviomiehen. Olen suunnitellut häitämme ( ai siis mitä??! ) ja sitä, miten koristelemme joulukuusen lasten kanssa joka vuosi. Olen unelmoinut siitä, miten menen aamuisin töihin ja haen lapset toivottavasti päiväkodista myöhemmin. Miten nauru täyttäisi elämämme ja onnen kyynelet valuisivat silloin tällöin. Ja miten lasten nukkuessa kilistelisimme Markon kanssa hyvää viiniä ja omistautuisimme toisillemme. Onneksi saa unelmoida..Se on ilmaista hupia.

Todellisuus voi olla toisenlainen, aika pahasti myös päinvastainen. En ikimaailmassa uskonut, että perustaisin perheen näin nuorena miehen kanssa, joka on vähintään yhtä peloissaan tulevasta, kuin minäkin. En uskonut, että kun muut ikäiseni juhlisivat nuoruuttaan, minä olisin kotona vaihtamassa vaippoja ja tuskailemassa sitä, miten rahat riittäisivät mihinkään. Jännää miten elämäntilanteet muuttuvat niinkin lyhyessä ajassa, kuin parissa vuodessa.


Syy miksi näitä pohdin on se, että eräs ystäväni, jota tänään kävimme morjestamassa on muuttamassa pienen tyttönsä kanssa kauas pois, uuden miehen kanssa yhteen. Ja olen enemmän, kuin onnellinen heidän kaikkien puolesta, vaikka niin paljon on paskaa hänenkin päällensä satanut, hän on saanut mahdollisuuden onneen. Vaikka tuskin hänkään olisi muutamaan vuoteen sitten uskonut, minne vielä päätyy. Tässä se nähdään, miten elämä voi heitellä erilaisiin elämäntilanteisiin.

Jotta elämää ei päästettäisi nyt liian vakavaksi niin mainittakoon, että matkalta tarttui myös mukaan muutama tälläinen syysjuttu..


 H&M

H&M

2010/08/27

Ihania paketteja

Tänään tuli postin kautta aivan ihania paketteja sisällön ihanuudesta nyt puhumattakaan! <3




Ihana blogiystävä Anttu oli laittanut söpöön muumipakettiin paljon ihan ikkuisia pikkuisia vauvanvaatteita! Saatoin kiljua riemusta ja samalla vääntää ilon kyyneleitä, kun paketista paljastui toinen toistaan söpömpiä asioita. Kuvan etualalle löytyikin sitten kaksi ehdotonta suosikkia, joita en välttämättä raaski edes palauttaa.. ( okei okei..kyl.. mie nää palautan, mutta ensin saatte etsiä minut Siperiasta, jonne piiloudun ovelasti ihanien vaatteiden kera. Muahahaaa..)

Kiitämme Markon kanssa erittäin lämpimästi, kyllä varmasti tulevat käyttöön!!


Meikitön sairaala-look on aina seksikäs..

Toinen kauan odotettu paketti, eli äitiyspakkaus saapui myös!

Koko paketin sisällön voi urkkia täältä.

Tämän vuoden paketi on tehty meille!! Vihreän värin väriloisto on nerokkuutta parhaimmillaan ja kaikki söpöydet paketissa olivat niin ihania väritykseltään, että varmasti puetaan lapselle päälle, vaikka päättäisikin vielä sukupuoltaankin vaihtaa.. Ihanat haalarit, pyyhkeet jne.. Enää puuttuu vain lapsi, mutta matkallaan jo hänkin, kuhan nyt ei jäisi viikkotolkulla kuppaamaan sitten. Vanhemmillaan on ainakin sellainen valitettava tapa..




Markon suosikki



En osaa olla hypistelemättä kaikkea tätä ihanaa materiaa, mitä paketit toivat tullessaan. Enään ei lainkaan harmita aamuinen sairaalareissu!

Sairaalasta taas terve!

Ja kukaan ei arvaa ketkä olivat sairaalassa ennen 8.00 aamulla?

Saatoin olla lievässä paniikissa koko aamupäivän, kun kukaan ei koko päivänä kukaan tuntunut kertovan tuloksia kokeista ja yhtäkkiä huoneeni oveen ilmestyi lappu. Utelias luonteeni antoi vartissa periksi ja olin saada sydänkohtauksen kun luin lapussa olevat sanan:

Kosketuseristys

Loppujen lopuksi kipulääkkeiden avulla kaikki alkoi vähitellen sujua ja lopulta pääsin kotiin vaikka munuaistulehdusta epäiltiin, mutta kun kokeet ovat hyvät, nin mitäpä siellä turhia oleskelemaan. ( ne sängyt yöks..)

Voisin purnata mutta tänään saapui kaksi ihanaa pakettia, jotka esittelen myöhemmin ;)

2010/08/26

syyskirppistelyä

Mikäs sen kivempaa kuin kunnollisessa syyssäässä kipitellä tekemään kirpputorilta löytöjä!?


Sininen Linkin huppari 1eurolla




Äitille inspiraatiota ja lapselle ensimmäinen ostamani vaatekappale


Mokkasaappaat 1 euro


2010/08/25

Ai jaaha..

Tiedättekö ne aamut, kun heräät virkeänä, syöt terveelisen aamupalan ja laittaudut hyvän musiikin tahdissa, innostut siitä, että saat laittaa nilkkurit kun ulkona on sellainen oikea syysilma ja olet valmis bussipysäkille ennen kuin poikaystäväsi on saaut vaatteensa edes päällensä? No sitten menet pysäkille ihanissa syysvaatteissasi odottamaan bussia ja olet pysäkillä 7.12 kun bussi lähtee varikolta 7.15. Kuuntelet musiikkia ja vaihdat painoa jalalta toiselle. Ehkä bussi on myöhässä, aina ne on vähän..  Puolen tunnin päästä luovutat kiukkuisena siitä, että olit luuseri ja myöhästyit ja palaat kotiin ja mietit miten vihaisen puhelun soittaisit jollekkin ja rappukäytävässä oleva  naapurin rouva pysäyttääkin sinut äkkiä.


Rouva: " Näin ku sie menit odottamaan bussia. Ei ne aja sitä 7.15 vuoroa, on liian vähän mänijöitä kaupunkiin. Ne meinaa lakkauttaa koko 1-bussin toiminnan.."

Ai että ei ajeta enää, se selittääkin.. Herttainen naapuri antaa sinulle uudistuneen bussiaikataulun ja kun olet kavunnut se saakelin rappuset kotiisi ylimpään kerrokseen ja päässyt asuntoosi sisään heität sen vanhan aikataulun roskiin, kostat maailmalle jäämällä nukkumaan sohvalle etkä mene kouluun. Ihan vain kostoksi..

Ei kuullosta tutulta? No näin voi käydä vissiinkin vain minulle. Ja päivä tuntuu olevan pilalla ennen 8.00..




Lopulta nousin sohvalta kuitenkin vaikka aluksi manailin, että jään koko päiväksi nukkumaan. Mummo tuli kahville tuoden mukanaan kinkkuaurajuusto möttösiä. ( ..jos ei joku tiedä mitä möttöset ovat niin voin selittää seuraavaan postaukseen..:) ) Päätin sitten kuitenkin olla edes hyvä tyttöystävä ja viedä Markolle yhden möttösistä kouluun. ( oikeasti olisin syönyt ne kaikki muuten..) Mummo kyyditsi minut kaupunkiin ja reippaana tyttönä palautin samalla muutaman koulutyön ja selvitin poissaolot. Nyt odottelen Markoa kotiin koulusta ja käyn henkistä taistelua siitä, vienkö roskat vai tiskaanko. ( ja kukaan ei arvaa kumpi on voitolla..)



Tuosta ylläolevasta tuli mieleen eräs tarina..En edes ymmärrä miksi ja miten se muka liittyy mitenkään mihinkään ylläolevaan, mutta voin kertoa erään tarinan siitä, miten raskaanaoleva voi olla herkillä. Olen saattanut kirjoittaa tästä blogiin aikaisemminkin, mutta muisti ei jaksa nyt riittää millään.

Eräs iltapäivä eräs Sini-niminen nuori nainen ei pystynyt lukemaan kirjaansa, koska iski aivan hillitön himo ruisleipään. Noh eikun sohvalta ylös ja samantien keittiöön etsimään himon sammuttajaa. Aarrejahti päätyi kuitenkin siihen, että Sini löysi vain kummallisen ja kovan limpun reikäruisleipää johon ei veitsi tehonnut. ( JA koska tunnemme Sinin hänen mittavista voimistaan ja taidoistaan keittiön kanssa ja erityisesti veitsien kanssa niin ymmärrämme, että 10 minuutin rehkiminen leivän leikkuussa oli ylitsepääsemätöntä..) Vihaisena Sini heitti kokonaisen limpun pois ja kirjoitti ostoslistaan isolla RUISLEIPÄÄ ja elämä hymyili taas hetken.  Sinin ihanaakin ihanampi poikaystävä tuli töistään ja Sini kehoitti/pyysi kauniisti ( käski, koska oikeasti Sini on kotinatsi..) hakemaan kaupasta leipää.

Ihana poikaystävä: Eikös miun äiti tuonut ruisleipää Suonenjoelta asti tuliaisina parisen päivää sitten..? Missä se on?
Sini: Heitin sen pois, se oli vanhaa...
Ihana poikaystävä: Eikä mitä ollut!
Sini: Muttamutta, se oli kovaa, eikä veitsi tehonnut ja heitin sen pois....* muuta piipitystä itku silmässä*
Ihana poikaystävä: Se oli ihan tuoretta ja sie heitit sen pois.. *huokaisee*

Tässä vaiheessa tapahtuu jotain tosi jännää ja universaalisen käsittämätöntä terveiden ihmisten mielestä ja Sini pillahtaa itkuun. Siksi, että on huono tyttöystävä heittäessään leipää pois, joka oli vielä tuliainen. Itku ei lopu minuutteihin ja Ihanasta poikaystävästä tämä oli sitten loppujen lopuksi varmaan tragikoomista, mutta kukapa ymmärtäisi raskaanaolevia..

( ja Sini ja Ihana poikaystävä ovat ihan randomhenkilöitä, jotka eivät halunneet tulla julkisuuteen joten kehitin ovelat peitenimet.. :D )



Ehkä nyt ois blogitauon paikka.. Ainakin iltaan asti..

2010/08/24

sinne, tänne, tuonne

Eipä sitä uskoisi mutta tämäkin neiti on lenkkeillyt, tiskannut ja siivonnut jo ennen 9 aamulla. Jotenkin tosi jaksava ja energinen olo pitkästä aikaa. Mistähän tätä universumin energiaa oikein taas kumpuaa?

Olen tänään mm.

*  Hommannut muutaman tärkeän puhelinnumeron ( soittamisesta en mainitse mitään..)
*  Käynyt kirjastossa hakemassa inspiratiota ja kirjat koulua varten
*  Tehnyt oikeaa ruokaa ja jopa syönyt terveellisesti
*  Hoitanut poissaolot ja tehnyt jopa koulutöitä
*  Sopinut treffit mummon kanssa
*  Saanut sovittua loppuviikon menot ( Jenny med muut naiset kylään huomenna, torstaina valmennus, perjantaina Juholle, lauantaina mahdollisesti Mikkeliin ja sunnuntaina kahvivieraita..)

I`m on fireee!!!!!!!





Uutta toppia sitten vain päälle heti.. Arastelen vähän, tuo väri ei ole lainkaan sitä, mitä ollaan totuttu näkemään viime aikoina.. Suhtauduun omaan kehooni tällä hetkellä itseasiassa ihan hyvin. Siitä on hyvä lähteä.



Uuuuuh ja nyt on tultava heti mainostamaan yhtä kirjaa, jonka löysin tänään kirjastosta!! Martina Haagin Meidän kotona on muuten ehkä hauskin kirja, mitä olen ikinä lukenut!

Täältä voi lukea hieman lisää : https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=951501526X

Ihanan purevaa huumoria! Kolahti niin kovaa, että on mentävä nyt pikalenkille ja sitten saan syventyä kirjaan rauhassa. ( Mistä vetoa, että on luettu muuten ennen huomisiltaa.???)


ps. Onkohan tekstistä havaittavissa pientä levottomuutta..?

25+0

* pituus: n. 30cm
* paino n.800g


Niin se pieni kasvaa ja joka viikko lähempänä jouluuta ja sitä perhe-elämää, josta unelmoin pienenä.




Ja sitten erään odottelijan masukuvaa....



Aika hiugo pakkaus, eh..?

15 viikkoa tehokasta peliaikaa

Tästä päivästä lähtien minun raskauttani on laskelmoitu olevan 15 viikkoa jäljellä. Olemme siis voiton puolella.

Minä olen päättänyt ottaa avukseni elämäntapatehokuurin koko elämäni suhteen. Minulla on 15 viikkoa enää aikaa kypsyä äidin rooliin ja siihen, että viimeistään silloin on oltava tasapainoinen ja rauhallinen aikuinen. Olen päättänyt, että nämä viimeiset 15 viikkoa opettelen sen oikean ruokavalion, oikean tavan rentoutua, hidastan ja rauhoitun. Terve sielu terveessä ruumiissa. Elämäntapamuutos. Kaikki saadaan suunnilleen mallilleen 15 viikon aikana. Mutta on asetettava tavoitteita. Eikä epäonnistumista pidä pelätä.



Eksyin Rikun tupareihin..



1. Omasta kehostaan huolehtiminen

Toisin sanoen oikea ravinto ja ja oikea määrä liikuntaa, rentoutumista ja oman itensä kunnioittmista. Mahdollisimman luonnonmukaisia raaka-aineita ruoassa, hitaasti syömistä, ruoasta ja ruokaseurasta nauttimista, liikkumista..Mahdollisimman luontoystävällisiä keinoja hygienian hoitamiseen ja mahdollisimman paljon kaikkea rentouttavaa musiikkia ja lepoa. Erityisesti lepoa tässä tilassa.




2. Tärkeiden ihmisten huomioiminen paremmin

Niitä tärkeimpiä ei voi arvostaa koskaan liikaa. Yritän antaa parisuhteelleni nyt paljon enemmän, samoin perheelleni ja ystävilleni. Lupaan yrittää olla vähemmän minäkeskeinen vaikka elämä pyörii kirjaimellisesti sen oman navan ympärillä. 



3. Mielellinen rauhoittuminen ja tasapainon löytäminen itsensä kanssa

Olen ollut melkoisella tuuliajolla mieleni kanssa ( ja erityisesti sen luonteen..) joten nyt olisi aika alkaa avaamaan ne viimeisetkin patoutumat lapsuudesta ja päästä irti kaikesta ahdistavasta. Tahdon olla vahva kestämään kaikki negatiiviset tunteet ja olla vahva ilmaiemaan ympärilleni ne positiiviset. Tahdon oppia olemaan avoimempi ja sanoa sen mitä tunnen ( harvinaisen selvästi tulee ilmi se mitä ajattelen..)  Lisäksi haluan arvostaa itseäni virheistäni huolimatta, tahdon arvostaa ainutlaatuista luonnettani


En väitä, että elämä muuttuisi päivässä "paremmaksi". Tulee päiviä, kun itku nousee kurkkuun ja raivoan mielipuolisesti kaikille.. Mutta loppujen lopuksi sitten, kun me kuolemme, niin tahdon että ainakin minusta muistetaan ne hyvät asiat. Ja se, että minäkin olin kaunis, ainakin sisäisesti.


Edit: tää ois 400 postaus!

2010/08/23

Raskaanaolevan vaatekriisi osa 1

Eräs odottava äiti-ihminen siivosi muutama päivä sitten vaatekaappinsa ja kun on tottunut siihen, että vaatteita on aina paljon ja valinnanvaraa reilusti niin oli melkoinen shokki huomata, että on enää tasan kaksi pientä hyllyllistä vaatetta joka mahtuu päälle. ( loput lastasin varastoon piiloon etten venyttäisi mallittomiksi lemppareita..) 

Ja arvatkaa kuinka montaa pitkähihaista minulla on tätä syksyä varten?

2 huppria ja 2 trikoopaitaa..

Pieni vaatekriisi iski, kun ei muitakaan vaatteita tunnu olevan edes pariksi päiväksi. Itku kurkussa muuttuvan kehon kanssa, mutta onneksi niskasta kiinni ottaminen tuotti tulosta ja vaatekaupasta valikoitui pari erittäin hyödyllistä ostosta ja minun ei tarvitse paleltua ulkona.


Tunnustakaa! Kuinka monella on tämä perus H&M:n neule? Jep, yleinen.
Väri ei tosiaankaan ole minua, mutta äitiyden kunniaksi vähän väriä siihen mustavalkoiseen kaappiini. Ja lisäksi pusero oli edullinen, mutta H&M:n tuotteet menevät tunnetusti muutamassa pesussa kyllä huonoiksi ja menettävät muotonsa aika äkkiä..


Hieman värikkäämpi yksilö löytyi Seppälästä.


Ja Seppälästä sain kaupanpäälle tälläisen hauskanvärisen tuubtobin ja hengareita! :D


Vaatekriisi selätetty taas muutamaksi hetkeksi.

Lääkärikuulumiset

Tänään on käyty lääkärissä tulehduskontrollissa.

Ultrassa oikein sievästi kasvanut pikkuinen painoa 721g ja muutenkin terveenoloinen. Kävin antamassa parit näytteet ja odottelen tuloksia puhelinsoiton välityksellä. Kävi ilmi aikaisemmissa kokeissa, että kannan virusta ja saatetaan mahdollisesti joutua tekemään suunniteltu sektio ( ja tästähän on saatu jo pieni stressi aikaiseksi..). 4 viikon päästä uusi kontrolli ja ultrataan pieni uudelleen. Tähän mennessä on ollut 6 ultraa meillä, mikä on käsittääkseni enemmän, kuin moni suomalainen odottava saa.






Tuli mieleen, kun äippäpolin aulassa lueskelin vauvalehtiä ja silmiini sattui juttu siitä, miten kotitekoinen raskaustesti tosiaan saattaa muuttaa elämän. En muista kirjoitinko oman testin tekemisestä mitään, mutta palataan ajassa taaksepäin viime huhtikuuhun ja siine ärsyttävään loskapaska torstaihin jolloin kaikki alkoi.

Tosiaan oli muutaman päivän tuntunut tosi kummalliselta ja eräänä torstaina en yksinkertaisesti enään jaksanut kuvotusta ja rintojen arkuutta ja päätin ostaa raskaustestin sen takia, koska endon takia hormoonit saattavat heittää vähän sinne ja tänne ja tiesin, että jos teen raskaustesti, niin sen negatiivisyys osoittaisi vain sen, että oli varattava aika lääkärille.

Kävelin vähissä vaatteissa Prisman apteekkiin ja ostin testin nuorelta mieheltä punastelematta ollenkaan. Olen tehnyt useita testejä aikaisemminkin eikä se negatiivisen testin tekeminen nyt niin kummallista kolmannen kerran jälkeen ole. En tosin jaksanut odottaa ja puoliravasin Prisman vessaan ja tein testin ja ensimmäistä kertaa elämässäni yhdessä minuutissa oli tikussa kaksi selvästi punaista viivaa. Varmasti jätti sydän lyönnin välistä. Soitin kai itkupaniikissa Markolle, enkä voinut uskoa tilannetta vielä moneen päivään todeksi. Vasta lääkärin varmistus asiasta sai minut uskomaan siihen, että minä pystyin sittenkin raskautumaan. Shokki.


Prisman vessa koitui paikaksi, jossa pienemme ensimmäisen kerran ilmoitti olemassaolostaan. Mitä kohtalon ivaa. Jokainen tavallaan ja ajatella miten kauan siitäkin on..


***

nahkatakkinen tyttö


* Bikertakki: H&M
* toppi: H&M mama
* farkkuhame: Jim&Jil
* korkkarit: CM





Joo oon sumea

2010/08/22

Aikainen joulu se tulla tupsahti

Viime päivinä on tuntunut tekemistä riittävän ihan taas urakalla. Nyt kun ollaan saatu perheeseen yksi ajokortillinen lisää, ollaan kuskattu äitiä ties minne ja kohta se ja Allu-veli pitäisi jäähallista hakea. Ollaan käyty Markon porukoilla hakemassa muutama ihana juttu kuten jalkalamppu ja maljakko ja tavattu ihaniaihania ihmisiä oikein urakalla. Ai mikä rentouttava viikonloppu kahden kesken?



Suurin syy miksi tämä postaus piti tehdä nyt on se, että kirjoittaja ruudun tällä puolen on  vähintään yhtä innoissaan, kuin lapsi jouluna. Meille tuli nimittäin monen monta muovisäkillistä odottavan äidin uutta ja ihanaa painajaista : vaatteita, leluja, kirjoja yms. Ja tälleen blogin välityksellä kiitoksia ihan kauheasti!! ( jos nyt sattuu asianomaiset tunnistamaan antamansa tavarat omikseen :D )



Tossa on kaikki ihanat vaatteet, jotka pitkän valikoinnin jälkeen päätin pitää ja jos huhu pitää paikkaansa niin pikkuisemme puetan peräti oman isänsä vanhoihin vaatteisiin.




Jotakuinkin joka toisen vaatteen kohdalla pääsi selvästi kiljuva " AWWWW " korkeilla desibeleillä mutta kun nää nyt on ihan kauhean suloisia.. <3




Siis oikeesti, täähän alkaa käyvän pelottavan todeksi koko raskaus ja lapsen saaminen.

Yksi mahd. teinimäinen teiniäiti poseeraus..

Tuntuu ihan joululta, kun on nyt jo melkein pakko siivota hyllyllinen tilaa uuden perheenjäsenen vaatteille.

En kestä! :D 

Ja aikaisemmin päivällä meinasin vain tulla marmattamaan siitä, että oma vaatekaappini on kutistunut muutamiin housuihin ja pariin paitaan..


EDIT:  
Mimmi kirjoitti
Moikka! Pakko kysyä tyhmä kysymys; eikö satu vatsaan kun makaa noin mahallaan? Kun sulla kuitenki jonkinmoinen vauvamasu jo on :) eikä se lapsi meekkään jotenkin "littanaan"? :D
 
- Ei se oikeastaan satu. Se on vain pikkaisen hankalaa olla mahallaan. Nukun vieläkin puolimakaavassa asennossa, eikä se ole ollut yhtään kivuliasta. :) ei sitä visiin siltikään suositella..

2010/08/20

Valmis datausnurkka ja monenlaisia ilon aiheita



No tadaa!!

Vihdoin meidän työpöytä ( jota Marko kasasi sen 4 päivää.. ) on valmis! Ite sain vielä entisenä kirvesmiehenä naulata ne viimeiset naulat! Muuten en saanut auttaa. Kuten tuo Anttu ystävällisesti minua neuvoikin, että miehinen ylpeys ei tykkää, jos sitä auttaa liikaa. ( ei tullut edes Nooan arkkia! )  Nyt mahtuu läppäri paikalleen, eikä keittiön pöydälle. Tosin Juhon apua tarvittiin järjestyksen laittamiseen mutta siinä se nyt on! Meidän olkkari on mattoa vaille täydellinen.



Selkäsäryistä huolimatta on ollut mukava päivä. Ensinnäkin tuo kultapoika sai tänään ajokortin ( jaa-a, milloinhan se meikäläinen uskaltautuu sinne teoriakokeeseen..)! Onnea siis Marko, enää auto puuttuu..


Markon anoppikokelas kävikin poikaa muistamassa heti, kun töistään pääsi. Ai miten niin ne kaikki tykkää siitä?



On se meikitön naama nätti..

Minun kissapullokokoelmani sai uuden tulokkaan jonka käynkin hetimiten laittamassa tuonne makkarin ikkunan väliin. Ihanan mattainen pinta. Suukottelen.

Jospa selkä antaisi periksi sen verran, että voisin mennä kävelemään Kyrkälle katsomaan Markon ja muiden poikien biitsiturnausta. Ensin tuolla odottaisi ne tiskit... Tai voihan ne jättää Markolle..

Perhevalmennus osa. 2

Sieltä se koko valmennuksen pelottavin osio sitten tuli: synnytys.

Minä en ole uhrannut ajatustakaan synnyttämiselle tai sen miettimiselle. En aio stressata sitä, kyllä luonto hoitaa sen alta pois, kun sen aika tulee. En ole miettinyt kivunlievityksiäkään yhtään, mutta eiköhän ne neuvolassa räätälöi jonkinlaista suunnitelmaa ja pitäähän synnytysosastolle varata tutustumiskäyntiaikakin. Valmennuksessamme, kaikilla ( jopa nyt juuri tulleilla uusilla ) on laskettu aika aikaisemmin, kuin minulla. Olen ainut joulumasu ja mahani on selvästi pienin. Mutta aww niitä lokamasuja, kun viikkoja alkaa olla niillä se yli 30 ja pyöreät vauvamahat paistaa kilomerien päähän. Herkistelläänkö vai herkistelläänkö?




Mulla on viime päivinä ollut armottomia selkäkipuja ja jopa niin paljon, että olen joutunut jäämään koulusta pois. Alaselkään kohdistuva rasitus on yksinkertaisesti kauheaa koettavaa ja eilenkin koitettiin pakastevihanneksilla helpottaa sitä polttelua ja jomotusta. Lopuksi turvauduttiin Litalginiin, joita lääkäri minulle määräsi. Itse en pahemmin kannata niiden syömistä, sillä pakkausselosteessa lukee melko selvästi, että ei raskaanaoleville. Jos pillerin ottaa illalla on aamulla ihan pöhnäinen ja kipeä olo. ( till exempel tämä aamu )

Tukiliivin ostaminen on nyt suuressa harkinnassa mutta niiden hinnat hipovat pilviä.. Muita helppoja kotikonsteja välttää selkäsärkyä, kuin pakastevihannekset?




En tiedä johtuuko tämä eilisestä valmennuksesta vai lääkkeistä, mutta näin viime yönä kahdesti unta siitä, että meidän pieni syntyi. Ensimmäisessä unessa hän ei selvinnyt ja kukaan ei huomioinut minua tai sitä itkua ja raivoa unessa. Olin menettänyt lapsen ja ketään ei kiinnostanut.

Heräsin sitten itkuuni ja käperryin Markon syliin nyyhkyttämään, kun en oikein tajunnut sitä, että se oli vain unta. Markon piti monesti vakuutella, että kaikki olisi hyvin.

Toisessa unessa lapsi syntyi alle kilon painoisena mutta hengissä ja minä en tuntenut minkäänlaisia tunteita sitä kohtaan aluksi. Joku muu oli sen jo nimennyt jollain muulla nimellä ja kaikki muut saivat hoitaa sitä paitsi minä.

Kummallisen pöhnäinen olo vaihteeksi..

2010/08/19

He can`t walk but he can change my life...

Haluan kiittää Mimmiä kommentista, joka pelasti aamuni ihan kokonaan.

Blogini on 100% Sini-laatua ja varmasti sen näköistäkin aina välillä. Annan blogille paljon mutta senkään perusteella ei voi määrittää, millainen ihminen olen. Pyrin olemaan aidoimmillani blogissa, mutta sekään ei tosiaan riitä kertomaan minusta tarpeeksi ihmisenä.

Minäkin pyrin kirjoittamaan lähinnä vain itselleni, mutta tottakai se vaikuttaa suuresti ketä tätä lukee. Pyrin kuitenkin myös siihen, ettei minun tarvitse sensuroida kirjoittelemisiani sen suuremmin kenenkään takia.





Minun on monesti tehnyt mieli tulla avautumaan sellaisesta seikasta, kun raskauden tuomsta herkkyydestä kaiken suhteen. Eilisestä on hyvä esimerkki.

Minä en voi sille mitään, mutta aina, kun näen heidät, minä en pysty pidättelemään kyyneleitäni. Isän ja pojan. Isän joka työntää poikaansa rullatuolissa, joka on arviolta ehkä 5-7-vuotias. Mutta aina, kun näen että se rullatuoli lähestyy mutkan takaa alkaa kyyneleet virtaamaan poskille.

Miksikö?


Säälinkö minä poikaa? Tai isää? Pelkäänkö? Itkenkö ilosta?

En käsitä sitä tunnetta mutta, kun se poika hymyilee aina sinä tuolissaan niin alkaa itkettämään kaikki maailman epäreiluus. Poikahan saattaa olla syntymästään asti vammainen tai joutunut onnettomuuteen, mutta joka tapauksessa hän on elossa ja jaksaa jakaa hymyään meille vastaantulijoille. En osaa pukea tätä nyt sanoiksi, mutta se poika on juuri se asia joka saa minut herkistymään ja ajattelemaan elämääni enemmän. Se vaikutus niin pienessä pojassa on jotain niin uskomatonta ja hienoa.

2010/08/18

ulkopuolella

Kuka minä olen? Kuka olin? Keneksi tulen?

Elämä ei ole lähellekkään sitä, mitä odotin. Minä en ole se keneksi luulin. En muista olenko koskaan ollutkaan. 

En tiedä millainen ihminen olen ja millaiseksi vielä tulen.



Kenen toiveet ja unelmat? 



Minun?

Sinun?

Meidän?






Entä se rakkaus?

Miltä sen pitäisi tuntua?



Entä ne pelot ja pettymykset?

Ja entäpä kaikki ne lupaukset?

" Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?  "




Minne matka?  

Mitä varten?

Ketä varten?




Miten voi eksyä omaan elämäänsä näin pahasti?


" Sä olet ulkopuolella
Ja se paha silmä tuijottaa sun selkääsi
Ja käännyt ympäri, muttet ketään nää.."
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...