Ai jaaha..

Tiedättekö ne aamut, kun heräät virkeänä, syöt terveelisen aamupalan ja laittaudut hyvän musiikin tahdissa, innostut siitä, että saat laittaa nilkkurit kun ulkona on sellainen oikea syysilma ja olet valmis bussipysäkille ennen kuin poikaystäväsi on saaut vaatteensa edes päällensä? No sitten menet pysäkille ihanissa syysvaatteissasi odottamaan bussia ja olet pysäkillä 7.12 kun bussi lähtee varikolta 7.15. Kuuntelet musiikkia ja vaihdat painoa jalalta toiselle. Ehkä bussi on myöhässä, aina ne on vähän..  Puolen tunnin päästä luovutat kiukkuisena siitä, että olit luuseri ja myöhästyit ja palaat kotiin ja mietit miten vihaisen puhelun soittaisit jollekkin ja rappukäytävässä oleva  naapurin rouva pysäyttääkin sinut äkkiä.


Rouva: " Näin ku sie menit odottamaan bussia. Ei ne aja sitä 7.15 vuoroa, on liian vähän mänijöitä kaupunkiin. Ne meinaa lakkauttaa koko 1-bussin toiminnan.."

Ai että ei ajeta enää, se selittääkin.. Herttainen naapuri antaa sinulle uudistuneen bussiaikataulun ja kun olet kavunnut se saakelin rappuset kotiisi ylimpään kerrokseen ja päässyt asuntoosi sisään heität sen vanhan aikataulun roskiin, kostat maailmalle jäämällä nukkumaan sohvalle etkä mene kouluun. Ihan vain kostoksi..

Ei kuullosta tutulta? No näin voi käydä vissiinkin vain minulle. Ja päivä tuntuu olevan pilalla ennen 8.00..

Lopulta nousin sohvalta kuitenkin vaikka aluksi manailin, että jään koko päiväksi nukkumaan. Mummo tuli kahville tuoden mukanaan kinkkuaurajuusto möttösiä. ( ..jos ei joku tiedä mitä möttöset ovat niin voin selittää seuraavaan postaukseen..:) ) Päätin sitten kuitenkin olla edes hyvä tyttöystävä ja viedä Markolle yhden möttösistä kouluun. ( oikeasti olisin syönyt ne kaikki muuten..) Mummo kyyditsi minut kaupunkiin ja reippaana tyttönä palautin samalla muutaman koulutyön ja selvitin poissaolot. Nyt odottelen Markoa kotiin koulusta ja käyn henkistä taistelua siitä, vienkö roskat vai tiskaanko. ( ja kukaan ei arvaa kumpi on voitolla..)

Tuosta ylläolevasta tuli mieleen eräs tarina..En edes ymmärrä miksi ja miten se muka liittyy mitenkään mihinkään ylläolevaan, mutta voin kertoa erään tarinan siitä, miten raskaanaoleva voi olla herkillä. Olen saattanut kirjoittaa tästä blogiin aikaisemminkin, mutta muisti ei jaksa nyt riittää millään.

Eräs iltapäivä eräs Sini-niminen nuori nainen ei pystynyt lukemaan kirjaansa, koska iski aivan hillitön himo ruisleipään. Noh eikun sohvalta ylös ja samantien keittiöön etsimään himon sammuttajaa. Aarrejahti päätyi kuitenkin siihen, että Sini löysi vain kummallisen ja kovan limpun reikäruisleipää johon ei veitsi tehonnut. ( JA koska tunnemme Sinin hänen mittavista voimistaan ja taidoistaan keittiön kanssa ja erityisesti veitsien kanssa niin ymmärrämme, että 10 minuutin rehkiminen leivän leikkuussa oli ylitsepääsemätöntä..) Vihaisena Sini heitti kokonaisen limpun pois ja kirjoitti ostoslistaan isolla RUISLEIPÄÄ ja elämä hymyili taas hetken.  Sinin ihanaakin ihanampi poikaystävä tuli töistään ja Sini kehoitti/pyysi kauniisti ( käski, koska oikeasti Sini on kotinatsi..) hakemaan kaupasta leipää.

Ihana poikaystävä: Eikös miun äiti tuonut ruisleipää Suonenjoelta asti tuliaisina parisen päivää sitten..? Missä se on?
Sini: Heitin sen pois, se oli vanhaa...
Ihana poikaystävä: Eikä mitä ollut!
Sini: Muttamutta, se oli kovaa, eikä veitsi tehonnut ja heitin sen pois....* muuta piipitystä itku silmässä*
Ihana poikaystävä: Se oli ihan tuoretta ja sie heitit sen pois.. *huokaisee*

Tässä vaiheessa tapahtuu jotain tosi jännää ja universaalisen käsittämätöntä terveiden ihmisten mielestä ja Sini pillahtaa itkuun. Siksi, että on huono tyttöystävä heittäessään leipää pois, joka oli vielä tuliainen. Itku ei lopu minuutteihin ja Ihanasta poikaystävästä tämä oli sitten loppujen lopuksi varmaan tragikoomista, mutta kukapa ymmärtäisi raskaanaolevia..

( ja Sini ja Ihana poikaystävä ovat ihan randomhenkilöitä, jotka eivät halunneet tulla julkisuuteen joten kehitin ovelat peitenimet.. :D )

Ehkä nyt ois blogitauon paikka.. Ainakin iltaan asti..