Ja siinä on mahalla kokoa..

Te ihmiset ootte ihania, kun jaksatte kommentoida. Olen hirveän laiska, kun en aina keksi mitään kommentoimisen aihetta, vaikka tekstinne koskettavat edelleen syvällä jossain.

Tyhmä päivä, tyhmä elämä, tyhmät ihmiset ja tyhmä minä. Tuo ykskään ei tajua vaikka itkisin puoli tuntia sohvalla ja tarvitsisin vain halauksen. Kukaan ei kysy miten jaksan..6-vuotias pahoitti mieleni sanomalla, että oon ihan paska ja samoin tuleva vauva.. Mie luulin, että miula on ystäviä, mutta yhtäkkiä osaan nimetä enää 3 todellista.. Jos joku nyt tulisi kysymään niin peruisin elämästäni ainakin 18 vuotta 6 kuukautta ja 15 päivää ja aloittaisin alusta. Ostetaan vähän käytettynä uusi elämä jostain..

(.. oikeasti elämässäni on kaikki hyvin, kun minulla ei ole HIV:tä, enkä kärsi nälästä. Nyt tuntuu vaan pahalta, joten turha tulla kommentoimaan, että " hähä, siinä oot ihe elämäs pilannu ja oot paska äiti ja paska ihminen.." kaikilla on huonoja päiviä ja tämä oli kyllä varsinaisesti kategoriaan paska..)

No terve ja heipähei

Nyt kaikki Seksi-Sepot huomio!! Kyrsii ja pahasti. On jo tarpeeksi riittämätön olo revetä joka suuntaan varsinkaan vatsataudissa! Pyytäisin eräiltä ihmisiltä ymmärrystä siihen, etten minäkään kaikessa täydellisyydessäni ( niinvarmaanjoo) jaksa ihan kaikkea kipeänä. Ja vaikka olenkin melekonen sonni niin siltikään ei jaksaminen ( aivokapasiteetista nyt puhumattakaan..) riitä nyt esim. koulun kanssa.

Sain muuten ehkä maailman kauneimman kirjeen Markolta viime yönä ja Mappu ( huomatkaa hieno lempinimi ) sai omansa. Niiden kirjeiden tunnearvo on maailman suurin.

Viimeiset 10 + 2 viikkoa ( 30+0)

Ihmiset on tosi hyviä huomaamaan virheet muissa ihmisissä. Jotenka hivenen loukkaantuneena taas yhdestä hienovaraisesta kommentista raskauteeni ja painooni liittyen ( ei uskoisi miten kovasti minun rasvakiloni ketään kiinnostaisi..) olen päättänyt todistaa itselleni ja muille, että syömiseni ovat täysin hanskassa ja terveellisyyden rajoissa. Pidän viikon ajan ruokapäiväkirjaa ja viikon päästä voidaan sitten yhdessä analysoida syömisiäni. Tiedän, että parantamisen varaa aina, enkä syö aina tarpeeksi monipuolisesti, mutta ne vihjailevat kommentit siitä, että vaan syödä mässytän herkkuja voisivat toki loppua. Ja sitten tiedoksi niille, jotka eivät tienneet: raskaus nostaa painoa, vaikka söisi kuinka terveellisesti. Lapsi painaa, samoin istukka, samoin lapsivesi jne.


Nyt ihmettelen, miksi edes jaksan vaivautua selittelemään syömisiäni kenellekään, mutta katsotaan ja pohditaan sitten joskus.


Viikkoja on nyt kasassa 30! Viimeinen rutistus nyt sitten vain. Masu on minun onnekseni enimmillään ajastaan pääalaspäin ( ja voisi pysyä siellä, tosin minun tuurillani käännytään vielä väärinpäin..), mikä on tehnyt oloni suht  mukavaksi, jos vertaa niihin, joilla muksut eivät ole raivotarjonnassa niin paljoa. Kylkikivut ovat olleet tiessään jo muutaman päivän ( koputetaas puuta ).

paino: n. 1600 g

pituus: .36 cm

***

Ps. Menen tänään pitkästä aikaa seukkarille nuorteniltaan. Edellisestä kerrasta on melkein vuosi aikaa.

Kysymyspostauksen vastausaldo!

Kuinka pitkä olet?
- Niinkin pitkä, kuin 164cm viime mittauksessa, sama pituus on ollut sen 4-vuotta, että tähän tää vissiin tyssäsi.

Minkä jäätelön yleensä ostat kaupasta?
- Ostan yleensä pakettijäätelöä ( ja saatan syödä puolikin litraa kerralla..) ostan mielitekojen mukaan vähän kaikenlaisia makuja. Kesäisin menee Grandin vadelmamehujäätä rajattomasti.

Pidätkö tummasta suklaasta?
- Hyi en..Suklaasta kyllä muuten, mutta tuo tumma ei oikein kolahda.


Tuleeko siulle päiviä, jolloin heräät ajattelemaan että kaikki menee sun elämässäsi "liian nopeasti"?
- Tulee. Valitettavasti huonoina päivinä tulee väkisinkin mietittyä sitä, että elämäni soljuu tosi nopeasti eteenpäin ja siitä iskee pelko kaiken rajallisuudesta. Viimeinen vuosi on mennyt, kuin siivillä ja pelottaa, että kohta olen 25-vuotias ja mietin, että menipäs aika nopeasti. Kaikista pahinta on se, etten kuitenkaan tajua nauttia kaikista ihanista hetkistä tarpeeksi.

Osaatko neuloa?
- Oi miksi tätä piti kysyä?? En osaa ja se vaivaa minua.. Tai no osaan.. Tai en. Viimeksi, kun neuloin koulussa valinnaisessa, kysyin ihan tosissani sitä, miksi näitä lankoja ei voi vaan hitsata kiinni. Minulla ei riitä sorminäppäryys eikä hermot. Aion kyllä opetella. ( tai sitten jätän väliin. )


Mitä yleensä syöt aamupalaksi?
- Yleensä jogurttia tai mehukeittoa ( Marko sanoo "kalorikeittoa"). Olen oppinut aamupalan syömisen vasta tässä raskauden aikana kunnolla. Aamukahvista luovuttu närästyksen takia.

Mitä mieltä olet tästä kansaa isosti kuohuttavasta rasvakeskustelusta? (Ts. Oletko sitä mieltä, että tyydyttynyttä rasvaa pitää/ei pidä pelätä ja se on/ei ole vain hyväksi ihmiselle?)
- Ööh, olen missannut koko rasvakeskustelun!! Ei mitään havaintoa..Kaipa se rasvan syöminen on ihan terveellistä ainakin kehityksen kannalta. Tai no eikös sekin riipu rasvasta. Kauhean vaikea kysymys, tähän täytyykin ihan perhetyä.

Mikä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo?
- Peruskoulusta lähtiessäni kaikkien aineiden keskiarvo oli tasan 9 ja en muista loppujen lopuksi nähneeni paljoakaan vaivaa sen eteen.. ( miten ihmeessä se on lukiossa alle 7?! )

Kävitkö mertalassa koko peruskoulus?
- En. Olen ollut Nätkin- ja Nojanmaan ala-asteilla ja siirtynyt vasta yläasteella Mertalaan.

Jännittääkö synnytys?
- Pikkuhiljaa. Ei se kipu niinkään jännitä vaan se koko ruljanssi ja se, että vieläkään ei olla varmoja synnytystavasta.

Tykkäätkö ben&jerry's jätskistä?
- Ehkä oon kerran maistanu, enkä muista tykkäsinkö.. Kauhean kallista se ainakin on.

Onko sulla kummilapsia?
- Ei ole.

Millaset välit sulla on vanhempiisi?
- Äitiini tosi läheiset ja lämpimät, kuten monesti varmaan olen blogissani sanonut. Isääni vasta rakennan jonkinlaisia välejä ja suhtautumistani, emme tunne kovin hyvin.



Minkä väriset hiukset sul on oikeesti?
- Joo no miutkin on "siunattu" sillä maantienharmaanruskealla. Inhoan sitä väriä. Inhoan inhoan.

Sun tämän hetkiset 3 lenpiartistia?
-Aah, tää on paha. Musiikkimakuni vaihtuu tosi äkkiä ja nopeati eri kausien mukaan, mutta nyt ois pinnalla enempi noita bändejä.. Puhelimesta kuuluu ainakin tällä hetkellä Stellaa, Apocalypticaa ja PMMP:tä melkein koko ajan. Artisteista en osaa sanoa. Muutenkin on vaikea laittaa näitä listoille, kun on niin laaja musiikkimaku.

Tuleeks uus KYSYKYSYKYSY postaus ku esim. 150 lukijaa ? ;p
- Hehe. En osaa sanoa. Ehkä siinä tapauksessa, jos 50 lukijaa ei nyt tässä kahdessa päivässä täyty.


Onko sulla vielä se kissa?
- Ei ole. Stuba lähti maailmalle hyvään kotiin.

Meinaatko hankkia eläimiä kun vauva kasvaa?
- Ikuinen koirakuumeilija, kun olen niin haaveilen sheltistä tai jonkinlaisesta noutajasta. Mutta tämä tuskin on ajankohtaista vuosiin. Elukat on kyllä kivoja.

Minkälainen ois sun unelmakoti?
- Tilava ja valoisa talo, joka olisi nätisti sisustettu. Ois pihaa ja palvelut lähellä. Ja meri-/järvinäköalasta plussaa. Haluun paljon tauluja!! Ja sitten haluan Iittalan astioita ja monen monta Yuccapalmua!

Teetkö paljon ruokaa?
- Pyrin nykyään kokkailemaan päivittäin. Olen huomannut nimittäin tämän ruoanlaiton viehätyksen vasta raskauden aikana. Ennen osasin ehkä keittää makaroonit, kun nyt osaan jo paljon enemmän! Eikä ne kaikki ole ihan kauhean makuisia tuotoksia enää! Ironista, että kokin tyttärenä ruoanlaittotaitoni ovat lähes olemattomat.

Lempivaate?
- Tällä hetkellä luottovaatekappale on H&M Maman musta toppi. Oikeastaan mulla on niitä kaksi kappaletta. Sopii melkein mihin vain.


Mikä on siun mielestä elämäntarkoitus?
- En tiedä, mutta tietääkö kukaan. Pureudun tähän kysymykseen jahka selvitänensin kylmäfuusion salat, olen maailman ensimmäinen normaalikokoinen huippumalli, levytän Tuksun kanssa ja todistan, että avaruudessa on ihmistenkaltaisia olioita. ( kivat ku jotenkin arvaan, että kysymyksen kysyjä odottelee syvällistä vastausta tähän :D Sovitaanko, että otetaan yhdessä selvää? ;) )

Oon jo monesti meinannu kysyä et poltteletko yhä tupakkaa? Jos et niin miten lopettaminen onnistui? Ja mitä muutenkin olet mieltä odottavista äideistä jotka polttelee ja/tai juo alkomaholia?
- En polta, lopetin aika hetimiten raskaudesta kuullessani ja nyt olen ollut polttamatta sen puolisen vuotta. ( aploodeja, jos saan pyytää.) Lopettaminen onnistui itseasiassa tosi kivuttomasti, koska heti, kun varmistui päätös lapsen pitämisestä, olen halunnut vain parasta hänelle, enkä ole halunnut altistaa häntä millekkään, mitä katuisin myöhemmin. Ja vauva olikin tälläiselle kovakalloiselle ja tyhmälle tytölle erittäin hyvä syy lopettaa viimeinkin.

Mielipiteeni polttavista ja alkomahoolia juovista äideistä on tämä: Minä en tuomitse ja ymmärrän tavallaan, jos esim. tupakan lopettaminen on vaikeaa. En itse halua polttaa tai juoda raskauden aikana,mutta en nyt ala kauheasti kovaan äneen päivittelemäänkään, jos kadulla näkee raskaanaolevan polttavan. Juomiseen suhtaudun ehkä pikkaisen negatiivisemmin, mutta jokaisen oma asia.

Voisitko koskaan pettää kumppaniasi?
- En voisi. Jos pettää ,ei rakasta. Jos rakastaa, ei petä. 

Mitä sun vanhemmat oli mieltä kun kuulivat pienestä tulokkaasta? Entäs Markon vanhemmat?
- Tästä olen kirjoitellut paljon. Tottakai asia oli yllätys meille kaikille ja Markon vanhemmat olivat hieman enemmän varovaisempia, kuin oma äitini. Tämähän on tietty plussa, sillä on hyvä, että edes jommankumman vanhemmat tajuavat takoa järkeä meidän päihimme. Äitini oli alussa hieman järkyttynyt mutta tukenut on koko matkan ajan.

Oletko pohtinut mahdollisuutta, että lapsi syntyisikin ennen aikojaan?
- On käynyt muutaman kerran mielessä ja tässä ääneenkin olen taivastellut sitä, että lapsi on joko etuaikainen tai sitten hän tulee vasta käynistettäessä. Tässä vaiheessa selviytymismahdollisuudet olisivat pienellä hyvät, mutta toivotaan, että jaksaisi malttaa täysiaikaisuuteen asti.

Mitä mieltä sektiosta?
- Hieman kammoan ajatusta leikkaamisesta, mutta kun omalle tämä saattaa kuitenkin sattua tietyistä syistä, jotka onneksi varmistetaan vielä synnytystapa-arvioinnissa niin, jos päätös sektiosta tulee, voin valmistautua henkisesti. Mutta tietty on mahdollisuus, että synnytän alakautta ja joudutaankin hätäsektioon, eikä siihen ehdi valmistautumaan mitenkään.. Pääasiahan on saada lapsi elävänä ulos.

Mietitkö jo nyt vauva-ajan yli, eli esim. harrastuksia lapselle?
- Olen vissiin jo elänyt ekan koulupäivän ja lakkiaisetkin :D Tottakai sitä miettii elämää eteenpäin, haaveilee ja yrittää kuvitella tulevaisuutta melkein päivittäin. ( no siis tottakai meidän lapsi harrastaa kaikkea ybercoolia ja megafantsuu..)

Luetko jotain raskaus/vauvablogeja - mitä?
Luen ihan kamalasti! Niitä tulisi hirmu pitkä lista, mutta profiiliani klikkaamalla pääse näkemään listan kaikista lukemistani blogeista ( lähemmäs vissiin jo 100 kpl..) joten sieltä voi käydä kyyläilemässä.

Mikä on siun lempiruoka?
- Pasta on aika namia.. Ja kanasalaatit.

Millaisia ihmisiä vihaat?
- Pyrin siihen, etten vihaisi ihmisiä. En tykkää monestakaan, mutta tuskin vihaan oikeasti ketään. En pidä ihmisistä, jotka ovat liian kiinnostuneita muiden asioista tai ovat itsekkäitä ( terve itserakkaus on sitten hyvä asia! ).


Onko siulla joku tietty hetki, joka on ollut tähän mennessä koko elämässäsi paras? 
- En osaa mainita nyt yhtä tiettyä hetkeä, mutta muutamia ikimuistoisia hetkiä on ollut tässä koko elämän varrella aina siitä ensisuudelmasta kullan kanssa yhteenmuuttamiseen asti.

Aiotteko kastaa sen vauvan sitten, kunhan se on syntynyt jne.?
Aiotaan. Lapsi kastetaan kirkossa evankelisluterilaiseksi. Rippikouluun menkööt, jos meinaa ja jos haluaa erota kirkosta, niin saa tehdä sen sitten myöhemmin.

Millaisesta perheestä olet?
- Rakastavasta perheestä. Ei meillä aina ole ollut helppoa, äiti on kasvattanut meidät lähestulkoon yksin mutta perheeni on silti minulle rakkain kaikesta risaisuudestaan huolimatta.

Luin tossa jotain sun vanhempaa postausta, ja mieleen tuli että kuka se Markus on?:) Sun ex? Mutta tämä Marko on kumminkin lapsen isä?
- Markus on edellinen suhteeni kyllä ja erosimme reilu vuosi sitten. Marko on lapsen isä, siitä ei ole epäilystäkään.

Mitä mieltä oot uskonnosta?
- Tästäkin taitaa olla postaus jossain..Olen edelleen sitä mieltä, että etsin. En usko Jumalaan, mutten ole täysin ateisti. En käy kirkossa, kuulun kyllä kirkkoon, olen käynyt rippikoulun ja toiminut isosena ja käytän ristikoruja.  Uskonto on sellainen asia, johon en oikein halua ottaa kantaa millään tavalla, en koe tärkeäksi uskonasioita, mutta esimerkiksi haluan kastaa lapseni silti.


Hei jos haluat kertoa, niin olisi kiva kuulla, millaista inside-juttua teillä on Markon kanssa? Tai siis, että millaista "omaa huumoria" teillä on kahden kesken. Onko teillä toisillenne jotain hellittelynimiä tai omia ilmauksia, joitain arkisia yhteisiä tapoja tai rutiineja esim. nukkumaanmennessä/lähtö/tulo-tilanteissa jne... :)

- Tätä oli mietittävä ihan tosissaan. Kyllä näitä on ihan varmasti, mutta mieleeni ei tule montaa. Haluan tehdä tästä aiheesta oman postauksen jahka materiaalia on kasassa. Mutta mainittakoon nyt, että me nukutaan sängyssä aina samalla tavalla, toinen seinän vieressä. Toinen meistä pyörii joka ikinen yö lakanan pois paikaltaan. Me käytetään tietyistä asioista ja esineistä lempinimiä, joten ei meidän keskusteluista saa ulkopuolinen selvää. Kummankin huumori on liian kieroutunutta. Toinen meistä tiskaa ja toinen ei.. ( ette ikinä arvaa..) Käytetään toisistamme hellittelynä sanaa " kulta ". Minä menen ovesta aina ensimmäisenä ja lähtemään toinen ei pääse ilman pusua! Vain toinen meistä tajuaa laittaa vessaan lisää vessapaperia sen loppuessa... Mutta teen tästä postauksen jossain vaiheessa :D

Sini kiittää kysymyksistänne!

Nörttiprinsessa ja PlayStation 2

Miksi aina hyvät pelit loppuvat niin nopeasti? ( sama homma kirjojen ja elokuvien kanssa..). Tässä toissapäivänä kaksi erittäin kypsää nuorta aikuista päätti pelata Legend of Spyro- Dawn of the Dragon- peliä ja hupsista keikkaa se loppui eilen. Kukaan ei varmasti naura tälle, mutta ranteeseen alkoi jo sattua se rämpyttäminen. Kauhee nörtti minäkin, ukosta nyt puhumattakaan. Tosi kehittäväähän se on, kun voi kotisohvalla maata ja rämpyttää ja huutaa välillä : " et nyt lennä sinne vaan tänne! " tai " no käydään tän vastuksen jälkeen laittamassa noita elementtejä. "

No nyt vähän nolottaa, mutta äippälomalla rämpytetään GH:ta siten urakalla.

Aijai, kun pikkuveli on komia!!

Tiedättekö mitä? Minun mahaani ahdistellaan.. Äitini ( mummokuumeinen höppänä <3 ) tulee aina tavatessamme ensin silittämään "mummon kultaa" ja sitten minä saan halin jos onni suo.! :D Eihän tässä, mutta olen varma, että keneltäkään ei jää lähikaupassakaan huomaamatta, kenen mahaa siellä silitellään.. Mutta juu, äiti on rakas ja onhan tämä huomattavasti herttaisempaa, kuin se, että meillä ei olisi välejä tai mitään. Äiti on muutenkin mun suurin sankaritar ja maailman hauskinta seuraa. ( hää on vähän teini.. Liekö 40-kriisistä johtuvaa.?.) Ai niin, äiti haluaa paidan, jossa lukee " mummo on kova jätkä ".. Tilamaan siis..

Pahoittelen teinipeili kuvia, mutta on pakko kertoa, että tuo huppari on niin <3. Pitkä huppari piää mahan ja selän lämpimänä, kun ilmat viilenee.

Mutjuu meen juomaan tän ihmekahvin ( namnam ). Ja hei tänään on viimeinen mahdollisuus esittää kysymyksiä!! Antaa tulla nyt vain!

Ajatusten sekametelisoppa

Nyt pitäisi saada ajatuksista kiinni, mutta vrta vie mennessään, joten koska en voi kirjoittaa postausta jostain tietystä aiheesta, kirjoitan miljoona pientä ajatusvirran vuodatusta. Joten, jos ette saa selvää niin kukaan tuskin menettää mitän ihmeellisempää..Tälläinen soppa siis kasassa:

Ensiviikon tiistaista on enää 10 viikkoa laskettuun aikaan. En edelleenkään tajua, minne katoaa kaikki nämä päivät ja yöt. Joka yö, kun herään vessaan tulee sellainen olo, kuin olisi kokenut tän saman ennenkin, samat ajatukset jne.. Minun on nyt muistettava tehdä itselleni lista, mitä kaikkea on vielä ostettava ennen joulukuuta. Suuret hankinnat ovat kuitenkin onneksi jo hankittu. Ja jännitys kohoaa pikkuhiljaa, pian meillä on lapsi.

Lisäksi jos Masukki nyt kuulet tämän toivomuksen: haluaisimme isäsi kanssa, että tulisit suurinpiirtein lasketun ajan tienoilla mutta +- viikko sallitaan kyllä. Se sopisi Markon koulun puolesta parhaiten, kun taitaa olla koeviikko ja voimme olla alusta asti koko perheen voimalla ja pian siitä alkaakin joululoma, jolloin saadaan olla kotona se n 3-viikkoa, ennen kuin äitisi alkaa pyörittää arkea kanssasi niinä päivinä kun isäsi on koulussa. Ai niin juu, voisitko rauhoittua aina yöksi? Edes pariksi tunniksi?

Rahat huolettavat. Tai oikeastaan niiden riittämättömyys. Ensikuun opintorahasta ja asumislisästä vuokra,laskut ja sitten pitäisi keplotella se marraskuu muutamalla kympillä. Ja minua oikeasti risoo kun jotuu pyytämään tai lainaamaan rahaa muilta. Käy oikeasti luonnon päälle. Ylepys. Pyh..

Tämä syksy tulee hurahtamaan tosi nopeasti. Minulla on hirveästi suunnitelmia ja muutama kiva juttukin tiedossa ennen, kuin kahliudun kotiin lapsen kanssa ( no olipas julmasti ilmaistu.) .

1. Aion olla mukana seurakunnan viikkotoiminnassa, niin paljon kuin vain jaksan. Ikävä niitä ihmisiä ja sitä seukkari-tunnelmaa muutenkin.
2. Pääsen fysioterapeutille lokakuussa katsastamaan selkäni ( varmaan silloin jo edesmenneen selkäni) kunnon. Selkää särkee jo päivittäin, mahaa kiristää ja muutenkin tosi ryhditön ja voimaton olo.
3. Lokakuussa myös olisi tiedossa reissu Helsinkiin, kun veljeni menee sinne silmälääkäriin ja minä voisin hipsiä seuraksi. Tosin ajomatka ( n.4-5 tuntia ) voi olla kuolemaakin kauheampaa, mutta luulisi, että Helsingin kokoisesta tuppukylästä löytyisi pienelle vielä vaikka mitä ostettavan arvoista ( ai niin, mutta meilläpä ei olekaan rahaa. Hyvä kun muistaa sen tarpeeksi usein..)
4. Isäni tulee Ruotsista syyslomalla käymään viikoksi tuoden mukanaan lastenvaatteita , joka ovat kuuluneet pikkuvelipuolelleni Wiljamille. Ihana nähdä muutenkin niin pitkästä aikaa.
5. Aion hienovaraisesti pakottaa Empun käymään täällä!
6. Äippäloma alkaa virallisesti marraskuun alussa ja siihen olen valmistautunut kasaamalla kauheasti katsomattomien elokuvien listaa! Hyvästi todellisuus, tervetuloa elokuvien maailma!

Hei tokijuu, muistakee laittaa kysymyksiä kysymyspostauksen kommenttiboksiin! Vielä ehtii! Ja saadaan aikaan mielenkiintoinen ja suht pitkäkin postaus. Ei miul muuta..

xoxoxo

Sini

Olen hyvä ihminen

Muistanpa joskus lukeneeni siitä, että jos ihminen toistaa ääneen tarpeeksi jotain tiettyä hokemaa, hän alkaa uskomaan siihen. Otetaan esimerkiksi ihminen, joka sanoo itseään aluksi vaikka puolileikillään läskiksi ja rumaksi. Aikansa toisteltuaan noita hokemia hän alkaa tosiaan uskoa siihen, että on mitä sanoo.

Tähän perustuu vissiin myös se, että jos joka aamu käy sanomassa peilikuvalleen ääneen, että sinä onnistut ja olet kaunis niin aikansa toisteltuaan sitä alkaa uskomaan siihen ja se auttaa esim. laihduttavia ihmisiä.. Mikä se sana olikaan..Mentaalinen harjoitus?.. Mikä tapa nostaa itsetuntoa kuitenkin! Itse huikkasin Prismassa peilikuvalleni tänään, että olen hyvä ihminen. Jos siis nyt huikkaan tätä usein, niin alan itsekin pitämään itseäni hyvänä ihmisenä.

Eipä miula muuta maata kaatavaa nyt ollut. Muistakaa siis joka aamu sanoa ääneen peilikuvallenne tai itseksenne itsellenne jotain kivaa. Kyllä siitä jää hyvä mieli ja toimiihan se kun aikansa toistaa itseään.

29+0

Minulla on melko vähän mitään asiaa nyt. Marko on ollut melkein vuodepotilas lauantaista asti, eikä se tosiaan saa syödäkseen ( mutta hei jee saan sitten syödä oikein kolmen edestä..nice..). Minä olen kylkikipuillut päivittäin ja koska liikkumaan ei pääse niin kotona nökötetään piirrettyjen ääressä koko päivä. En tykkä yhtään.. Ei rytmiä mihikään, istun ja syön ja sattuu ja äkäilen. Herään ihan voimattomana, turpoilen, vaatteet kiristää ja närästys on kauhea. Hei sinä ihana loppuraskaus, oi tervetuloa nyt sitten. ( kaikki jotka meinaatte ikinä lapsia hankkia, niin toivottavasti olette motivoituneita näihin pieniinkin juttuihin, ne on hirmu ikäviä..Mutta syteen tai saveen, pakkia ei enää ole.)


Uusivanha lempparisarjani MTV:lta on se 16 and pregnant, mikä siis nimensäkin puolesta kertoo sen mistä se kertoo.. Ja muutama kysymys on herännyt tätä katsoessa. Miksi ihmeessä niiden mahat ei ole tälläisiä jättimäisiä?? Miksi niiden elämä on kauheaa draamaa? Miten niillä kuitenkin on kauheasti rahaa? Miksi en saa vauvakutsuja? Miksi ne ei imetä? Ja miksi ne näyttää niin hyviltä?


Ps. Meidän Masukki sai mummoltaan ihanan toppapuvun näin ekaksi talveksi. Sen voisi esitellä tännekkin. ( mokoma lellipentu <3 ) Ai niin. Onnea niille, jotka kirjoittelvat YO-kirjoitelmiaan tällä viikolla!

Äippäpolilla

Tänään oli kontrollikäynti äippäpolilla tulehdusten takia ja samalla hieman katsastettiin pienemmän painoa, kun sf-mitta oli sen 28 cm viime kerralla neuvolassa ja vähän pelätään tässä, että lapsesta olisi tulossa iso.. Mahakin on melko kokoinen monen mielestä, mutta ei sitä itse näe..Aivan juu ja miun äiti oli mukana.

Ultraajana oli nuorehko harjoittelija ja häntä avustamassa vanhempi mieslääkäri. Pieni oli siellä raivotarjonnassa ja untenmailla ja ultraaja ei saanut kuvaa pienestä, kun hän päätti olla näyttämättä itseään vissiin tulevan mummun suureksi suruksi, hikkakin sillä oli, mutta tiukasti kädet ja jalat ristissä. ( mutenkin ollut tänään tosi vähäliikkeinen.)

Ja painoksi ne laskeskelivat loppujenlopuksi sen 1200g eli keksikäyrän tuntumassa, mikä oli sinänsä erittäin helpottavaa kuulla. Saan neuvolan kautta lähetteen sokerirasitustestiin, vaikka painonnousun kanssa ei sinänsä ole ollut suuria ongelmia, mutta äidilläni oli raskausdiabetes ja päätettiin nyt testata toi rasitus minullakin.

KysyKysyKysy!!! Osa. 2

100 lukijan kunniaksi uusin tämän kysymysruljanssin! Eli homma toimii suurinpiirtein näin, että tämän postauksen kommenttiboksiin saa nyt viikon ajan heittää kysymyksiä. Tosin muistutan, että suoranaiset paskakysymykset, jotka koen loukkaaviksi tai jotka nyt yleisesti menevät liian henkilökohtaisuuksiin jäävät vailla huomiota sen ihmeemmin, että olkaas sitten ihmisiksi niiden kysymystenne kanssa.

Jotenka nyt on sitten tilaisuus kysyä vaikka sitä kengännumeroa, jos se askarruttaa ihan kauheasti! Olkaat hyvät!


Viime kerralla tuli paljon hyviä kysymyksiä ja sen postauksen vastaukset löytyy täältä!

Sini-päivä kuvina

 aamudatailut

 Irc-posetuksia jo ennen 9.00 ( en omista galleriaa oikeasti, omistin joskus, mutta omien naamakuvien ymppääminen sen 40 x/ kansio on minusta melko typerää..)

 Laiskotellen

 Lukemisia..

 Äitin kanssa kahvilla (on muute miun lempparipulla tuo.)

 syksyistä kotikaupunkia

 Ostoksia

Tästä tuli nyt sellainen päivä kuvina-postaus, mutta ei se mitään. Olin hetkisen ajan jo kuolla tylsyyteen ja yksinäisyyteen ( jollain sairaalla tavalla nautin siitä, kun kalenteri on täynnä tekemistä.. ). Mutta onneksi ollaan silti elossa yhtä päivää vanhempana ja yhtä päivää taas lähempänä laskettua aikaa ja äitiyttä. Kiitos päivän kahviseuralaisille! ;) Ja niin se kultakin tuli reissultaa tuoden meille hoitopöydän ( iso kiitos!) ja selkäni varmasti tulee rakastamaan tuliaisena tullutta kauratyynyä. Nyt kömmin tuon väsyn kainaloon! Huomiseen mussukat.

Ps 100 lukijaa! Haha.. Ihan tosi? :D

Asia on ananas

 Turvatakseni taas eräiden henkilöiden yksityisyyden käytän peitenimiä

Neiti X: " Bananas are for monkeys.. Mutta miten sanotaan ananas-sanan monikko englanniksi? "
Ihana Mies: " Etkös sie äsken puhunut banaaneista, etkä ananaksista? "
Neiti X: " Nojuu, mutta ku mietin, että tuleeko siitä niinku " ananass " sillai khdella s-kirjaimella..Niinku yleensä se monikko englanniksi muodostetaan sillä s-kirjaimella.."
Ihana Mies: " ........" *epätoivoinen ilme*
Neiti X: " No mitä?!"
Ihana Mies: " Nokun ananas on englanniksi pineapple eikä ananas.."
Neiti X : " ai nii.."

Ja asiasta kannabiksen viljelyyn! Lidlin myymälöissä on sellainen ihana kyltti jossa lukee, että jos on onnekas ja näyttää alle 25-vuotiaalta niin tulee todistaa ikänsä jos ostaa 18-vuoden ikää vaativia tuotteita. Tulin siitä eilen laittoman hyvälle mielelle. Ja sitten nyt kun ilonasioihin päästin, niin tänä viikonloppuna näkyy telkkarissa liikaa kanavia.. En voi surfata 4 kanavaa samanaikaisesti! Ava ja Fakta ja lastenkanavat ja elokuvia ihan liikaa..

***

Oho, blogin lukijamäärä ei romahtanutkaan, vaikka minä tunnustin Pokemonit osaksi elämää vielä 18-vuotiaana :D

Tänään Marko on reissun päällä ja MINÄ VIETÄN KOKO PÄIVÄN YKSIN. Ensiksi mietin, että kuolen tylsyyteen ennen kymmentä, mutta päätin sitten, että tämän päivän käytän vain itsekkäästi itseeni, teen tasan sitä mitä huvittaa ilman, että kenelläkään on varaa tulla sekoittamaan päivsuunnitelmaani! Saa nähdä millainen päivä tästä tulee, mutta illalla tulee raportti siitä miten Sini-pävä onnistui! Joten käynnistetäänpä operaatio Sini-päivä.

Rättisulkeiset

Onko tämä nyt se paljon puhuttu ja kohuttu "pesänrakennusvietti".?

Jossain vaiheessa se iskee. PAM!  ( Ja niin jää Pokemonien tuijottelu kesken..) Ja sitten juostaan rätti kourassa, imurinvarsi toisessa ympäri asuntoa, vaihdetaan tavaroiden paikkaa, naputetaan ja nalkutetaan kengistä, jotka eivät ole rivissä ja pillahdetaan itkuun, tehdään ruoka ja järjestetään vaatteet ja lopuksi pestään pyykkiä. Ihan kummallinen siivousvimma tulee ja laantuu yhtä nopeasti. Kaiken pitäisi olla tiptop.. Ihan virkistäväähän tämä on, koti on siistimpi, kuin koskaan, mutta tuo miekkonen ei ole ihan samaa mieltä tästä kummallisesta raatamisesta. Tiedoksi vain, että imurointikielto  astuu voimaan viikolla 30.

Täältä tulee Ronaldo..

Nyt täytyy tehdä tunnustus.. Olen koukuttanut itseni pahasti Pokemoniin 10 vuoden tauon jälkeen. En edes tajua miksi, mutta olen viime päivät katsonut Youtubeen ladattuja jaksoja melkein käsi housussa nousematta koneen äärestä ollenkaan. En edes muistanut, miten hauska ohjelma se oli. ( tai asiat tajuaa vanhemmiten eri tavalla.. ) Ei saa nauraa. Pokemonit niiku 4eva! ( alan olla huolissani mielenterveydestäni mutta menköön raskaushormonien piikkiin tälläkin kertaa..)

Ollaan kuitenkin Pokemoneista huolimatta päästy ulkoilemaankin. Mutta heihei!! Teitä lukijoita on melkein 100 kappaletta!! Mitämitä milloin näin kävi? Ajattelin, että jos kiinnostaa niin voisin tehdä taas kysymyspostauksen pitkästä aikaa. Mitäs tuumisitte? Viime kerralla kysymyksiä tuli hirveästi ja nyt uudetkin lukijat voivat kysyä jotain, mikä on jostan syystä vaikka jäänyt mainitsematta.

Huomatkaa joku salaperäinen hiippari vasemmalla hienossa taiteellisessa syksykuvassani!!

Neiti X seikkailee

Eräänä päivänä sankarittaremme neiti X on iltalenkillä kaupungissa. ( Mainittakoon, että kotoaan takapajulasta kaupunkiin on kilometrien raskas ja voimia vievä taival..) Neiti X:n ihanaakin ihanampi mies on luvannut tulla hakemaan kaunottarensa jäähallilta autolla. ( ja olisihan päähenkilömme jaksanut kävellä kotiin..Nyt ei vain huvittanut..) X käy kiivasta bisnespuhelua, eikä jäähallille ole enää kauheasti matkaa. Yhtäkkiä samanlainen Mercedes-Benz ( no ihan varmasti!) , kuin hänen ihanalla miehellään on, ajaa ohi ja kuski heiluttaa kättänsä. Auto kaartaa tien sivuun ja neiti X päättää hypätä kyytiin ajatellen miten ihanaa onkin päästä autolla kotiin, kun ei ole vielä kastunut sateessa läpimäräksi. Mutta hei, mikäs se meidän auton rekkari on ( no hälläväliä..) ja eikös X:n pikkuveljenkin pitäisi olla kyydissä?. Anyways..Juuri, kun neiti saa auton ovenkahvan käteensä hän sattuu vilkaisemaan kuskia, joka on kaikkea muuta, kuin ihana miehensä..Autoa ajaa ulkomaalaistaustainen mies lähimmästä kebabraflasta ja viittoo tulemaan kyytiinsä. Päänpudistusta ja muutama " eieijeijeiejii..": n jälkeen X kompuroi paikalta kauhean häpeissään ja joutuu soittamaan kriisipuhelimeen. Kun siis onhan tämä nyt ihan kauhean noloa.

Kriisipuhelin vain nauroi katketakseen, vaikka tilanteessa ei ollut mitään hauskaa..

Onneksi neiti X on vain sattumanvarainen henkilö, jonka elämää on mielenkiintoista seurata..Neiti X haluaa puolustautua sillä, että vaikka tilanne oli normaaleista normaalein, niin hän oli saada sydärin, kun kuskina ei ollutkan se oma rakas..

***

Oon nyt hei saleen hyvä ihminen, kun pelastin herttaisen naapurinrouvan, joka ei päässyt varastosta ulos, kun avaimet oli väärällä puolella. Tästä pitäisi tippua nyt respectiä ihan sankosta!

Rv 28

Opin lukemaan, kun täytin 6 vuotta ja sain kirjastokortin muistaakseni 9-vuotiaana.. Hassua, sillä eipä se ihminen muutu kahdeksassa vuodessa juurikaan.. Kirjastokäyttäytyminen on melko lailla samaa. Rahaan selkä väärällään pinoittain kirjoja kotiin ja ahmin ne samana iltana. Tosin Potterit ovat vaihtuneet hömppäkirjoihin ja Suosikit Kaksplussaan.

Raskaus on tuonut lukuintoni takaisin. Miten ihanaa! Menee se äippälomakin sitten kivasti.

***

Pituus: n. 33cm

Paino: n. 1200g

Taas pyörähti uusi viikko käyntiin. Tällä viikolla harjoitellaan jo hengittämistä ja opetellaan oman ruumiinlämmön säätelyä. Minne tää aika katoaa? Vasta oltiin viikolla 8 eikä 28..

Enää 13 viikkoa maaliin!!

***

Ps. huomisessa postauksessa on opettavainen tarina meikäläisen jonkun randomin elämästä :D

helöyyyyy

Koulutyttö

Kohta saattaa mennä hermo kipujen kanssa..

Mutta onneksi poikaystäväni on mailman paras!

<3

Repikää te kateelliset vittuilijat siitä!!

Ja te kaikki muut ihanat ihmiset, jotka luette ja osaatte kommentoida asiallisesti: olette ihania ja on ilo pitää blogia, kun suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin oma elämä ja oikeasti arvot kohdillaan <3 kiitos teille!

..ja sitten  terkkuja vaan teille eräille..En pahoita mieltäni teidän elämänpuutoksen ja arvostelujenne takia, säälin teitä oikeasti :D oma elämä paras elämä. Kateelliset ne vaan jauhaa paskaa.

taas yksi turha sunnuntaipäivitys

Tänään ollaan oltu taas tän verran elämässä kiinni...

* Oon saanut raahattua perseeni ylös ja ulos
* Oon syöny mm. 1/4 vesimelonia
* Oon käyny äitillä syömässä lisää..
* Oon saanut kahviseuraa hienoista ihmisistä
* Oon erittäin huolissani tuosta miehen autokuumeesta
* Oon poistanu turhat kontaktit lärvikirjasta ( vihdoin..)
* Oon tehny kauralastuja ja mm. syöny lisää..

Tälläistä turhaa sununtaita.. Melko turha päivä tääkin. :D

Prinsessa

Nyt on katsastettu Prinsessa-elokuva! Kiitos seuralaiselle :D

" Prinsessa-elokuvan tarina pohjautuu tositapahtumiin ja todelliseen henkilöön. Sijaiskodista toiseen riepoteltu kabareetanssija Anna Lappalainen (Katja Kukkola) päätyy mielisairaalahoitoon, ja pian henkilökunnalle ja muille potilaille selviää, että Lappalainen kärsii voimakkaasta harhasta. Hän kertoo olevansa Prinsessa, kuninkaallinen Buckinghamin palatsista. Vaikka Prinsessa on itsekin hoidettavien joukossa, hänen elämäntehtäväkseen muodostuu lähimmäisten auttaminen. Prinsessan hovin muodostavat hovineito Christina von Heyroth (Krista Kosonen) ja joukko potilastovereita (mm. Peter Franzen ja Pirkka-Pekka Petelius). Hänen hallintoalueensa ulottuu aina Kellokosken kylään ja sen pankin johtajaan (Tapio Liinoja) asti. Särkynyt nainen löytää mielisairaalasta kodin – ja perheen. Hoitohenkilökunta ei kuitenkaan pääse sovintoon siitä, onko Prinsessan harhan kanssa myötäeläminen parhaaksi Lappalaiselle. Lääkäri Grotenfelt (Samuli Edelmann) kannattaa moderneja hoitomuotoja, ja uusi keksintö, lobotomia, tekee tuloaan myös Suomeen. "


Itselleni jäi elokuvasta tosi hyvä mieli. Taidan alkaa myös vaatimaan, että minua puhutellaan prinsessana. No ehkä en, mutta nyt kun minulla on menossa elokuvien suhteen tämä suomi-kausi niin minkäs teet, että ne vaikuttavat minuun. Tosin selkäni ei tykännyt penkeistä ja Masukkikin päätti jumppailla ilokseni.. Suosittelisin leffaa, jos tietäisin ketkä toimii kohdeyleisönä.

draamaa . . .

Ulko-ovi kolahtaa. Ai niin, Markolla oli tänään työpäivää.. Minä saan nukkua vielä vaikka kuinka kauan.. Hekonen. Hän lähti töihin HYVÄSTELEMÄTTÄ! Ei pusua taikka halia. Ei vetele tämä. Soitan Markon puhelimeen ja tajuan sen soivan eteisessä. Ei kai se puhelintaan sentään jättänyt??!! Äkkiä vaatteet päälle ( sängystänousun MM-kulta täältä tullaan!!) ja puhelimet kouraan. Pakkohan miun on se saatava kiinni jos iskee hätä ( ..jos vaikka saisin kuulla, että Salkkarit lakkautettaisiin tai netti ei toimisikaan..).. Jos ehdinkin juosta parkkipaikalle ennen, kuin se katoaa kilometrien päähän tuntikausiksi..Rappuset juosten alas. Mutta hetko!! Miksi varaston ovi on auki? Ah..Täältähän hää löytyikin...

" Mie luulin, että sie lähit..Unohit puhelimen "
" En mie lähtis sanomatta höpsö, tulin etsimään työvaatteita.."

Kummallista miten dramaattiselta saankin tuonkin pikkutilnateen kuullostamaan, mutta minulle olisi maailmanloppu, jos en saisi masun kanssa jäähyväishaleja..Dramaqueen..

Reippaana tyttönä kipaisin stten kaupunkiin pyörimään vailla tekemistä, koska tulisin yksinkertaisesti seinähulluksi, jos minun olisi odotettava koko päivä kotona. Käytiin äitin kanssa viemässä Allu jäähallille ja kipaisin sitten kotiin-kotiin syömään. ( äitin ruoka <3 ) Kaupastakin on jääkaappiin tytteeksi saatu muutakin oleelista, kuin valo.

Varmaan kuolisin tylsyyteen, jollen olisi sanut leffakutsua tälle illalle. Jos joutuisin olemaan kotona vielä monta tuntia yksinäni katsoisin Youtubesta varsin Pokemoneja ja taiteilisin jotain abstraktia tinneritussilla keittiön seinään... Ihan hyvä vaan, kun on tekemistä.

Joo on meillä kokoa..

Ps. oon varsin ainut, joka jännittää ihan kauheasti sitä, miten Isabellalle käy Salkkareissa.. Ehkä miun riippuvaisuus kyseistä sarjaa kohtaan alkaa olla jo melkein hölmöä..

Kuvahaaste

 Monessa blogissa on vilahtanut tämä seuraava kuvahaaste ja päätin toteuttaa nyt tämän itsekin. :D

A picture that makes your heart smile:

 Kuva vuodelta 2008?? Kuvassa ovat suloiset nuorimmat veljeni Väinö ja Teemu. Nuo pikkuveijarit sulattaisivat keken tahansa sydämet.. <3

A picture that describes how you’d like to spend every day:

 Wanhat 2010! Koko hela päivä oli niin uskomattoman hieno ja olen monta kokemusta rikkaampi!! Se aamun aloittaminen kampaajalla ja sitten ihan päivä ihanien ihmisten seurana. Uusiksi milloin tahansa!!

 A picture of how you’d like the world to see you:

 Yksinkertaisesti näin: nuorena ja varmana ihmisenä, jolla on tulevaisuus

A picture of you with someone you love:

 No tietty kuvassa Marko <3 Se on vaan jotain niin uskomatonta..Ja ne wanhat taas! Awawawaww

 A picture of you that you had no idea was being taken:

 Jätän kommentoimatta tätä..Ei niin mitään havaintoa..

A picture of you when you were anything but happy:

 Syksy 2008.. Masentuneena ei paljoa naurattanut elämä..

A picture of a time in your life that’s over, and you couldn’t be more thankful that it is:

Sama syksy.. Olen niin onnellinen, kun tuo vaihe elämässäni on ohitse. Nyt ja ikuisesti..

A picture of you showing off a new haircut/color:

uus tucca Summer 2010

 A picture of you being ridiculous:

 Juhannus 2008..Joo olen tää kasin alin.. XD

A picture of a time when everything was changing:

Neiti täytti 18 ja  sai tietää raskaudestaan :D siinä on elämänmuutosta kerrakseen.

 The most recent picture of you:

Äwäwäää, olin likannu tähän aluksi väärän kuvan.. Mitäs dataat väsynenä :D vaikka olishan se kiva näyttää samalta ku tammikuussa..

Haastan teidät kaikki, jotka ette ole tätä vielä tehneet!!

Unelmapäivä

Onneksi haaveilu on ilmaista.. Ja onneksi olen vaatimattomuuden huippu näissä unelmissani..

***

Kun minä olen 30-vuotias, minulla kaksi maailman kilteintä lasta joista toinen on..hetkonen..jo 12-vuotias. (!!!!) ja toinen ehkä 5-vuotias. Tietysti poika ja tyttö. Minulla on upea aviomies ( hirmu paljon Wentworth Millerin näköinen yllättäen ja hirmu rikas ja vaikutusvaltainen..), ihana työpaikka ja suuri ja kaunis koti (aina siisti ja järjestyksessä..).

Normaalipäiväni alkaisi jotakuinkin näin.: Herään aamulla siihen, kun ihanat lapseni ja komea ja rikas mieheni tulevat suukottamaan heipat poskelleni. Sitten mies vie heidät huippukouluun ja huippipäiväkotiin, jossa opitaan jo ainakin ranskan ja italian kielen alkeet jo ensimmäisenä viikkoina, siellä ollaan tosi musikaalisia ja syödään terveellisesti. Ja siis tottakai päivä on kaunis. Minä herään kaikessa rauhassa ( ja tietysti ihan älyttömän kauniina ja huolitelluna kolmikymppisenä..). Keittiössä minua odottaa valmis aamiainen ja lappu, johon on tussilla kirjoitettu: " hyvää työpäivää äiti."

Laittaudun ( vaikka olen ilmankin tosi kaunis..) menen töihini mersulla ja kuuntelen samalla radiosta uutisia ja stä, miten uusimmat teokseni menestyvät maailmalla. Pääsen työpaikalleni ja sihteerini tuo minulle kahvin ja päivän ohjelman. Kirjoitan ehkä kirjaa tai kolumneja kauniissa ja valoisassa työhuoneessani ja käyn salaattilounaalla ja tilaan jälkiruoaksi juustokakkua, koska olen hoikka ja saan syödä mitä mieleni tekee. Vastailen ihailijaposteihin ja äyn palavereissa. Minulla on ihanat työkaverit ja suunnittelemme virkistysviikonloppua laivalle. Seinällä on kuva minusta ja alla lukee: "vuoden työntekijä."

Töiden jälkeen palaan kotiin, jossa ihana mieheni on tehnyt perheelle ruoan ja syömme saman pöydän ääressä. Lapset eivät sotke ja käymme mielenkiintoisia keskusteluja maailmasta ja elämästä ja hyvänä äitinä autan kotitöissä ja lasten läksyissä. Kodissamme soi aina musiikki. Kun olemme olleet sellainen onnellinen tila-automainos-perhe niin viemme lapset harrastamaan, koska olemme hyviä vanhempia. Vanhempi urheilee ja on erittäin lahjakas omassa lajissaan. ( olkoon se vaikka jääkiekko/golf/yleisurheilu/..) ja nuorempi on erittäin lahjakas musiikaalisesti ( esiintymisiä mm. kansallisoopperassa ja Wienissä jollain upeilla musiikkifestareilla). Hyvien vanhempien tapaan, olemme yhdistyksissä ja järjestelemme seurojen asioita. Reenaan kotona kuntosalihuoneessa pilatesta ja kirjoitan lopuksi maailman tunnetuinta elämäntapablogia, niin kuin joka ainut päivä.

Kun tulee ilta, saamme paljon arvostetun isoäidin lapsenvahdiksi ja käymme miehen kanssa katsomassa jotain ultrahienoa teatteriesitystä feministeistä ja sen jälkeen menemme ravintolaan syömään. ( ja minä tyrmäävän kauniina, kuten aina ja vaatteenihan kustansivat sitten satoja euroja....) Ravintolassa mieheni sanoo, että on varannut meille lennot Yhdysvaltoihin ( tietysti otamme lapset mukaan, he ovat aina kilttejä eivätkä koskaan kiukuttele..). Käyn vielä kotiintullessani rentouttavassa vaahtokylvyssä ja juon lasin kallista shamppanjaa ja sitten menen silkkilakanoiden väliin nukkumaan.

***

No siis tottakai. Minä olen tunnettu nimenomaan siitä että asiat eivät mene menevät juuri täsmälleen niin, kuin suunnittelen. Että muistakaa kommentoida sitten tätä blogia, kun täytän 30 ja elämäni on juuri noin epätäydellistä ja ihanaa. <3

Hyvä teko?

En ole nyt aivan varma ( anteeksi tämä orastava dementia..? ), onko täällä blogissakin vilahtanut ajatukseni ja kiinnostukseni sellaiseen asiaan, kuin munasolujen luovuttamiseen. Luin aiheesta pari lehtijuttua ja selailin loput tiedot googlettamalla ja olen vakaasti sitä mieltä, että jahka olen synnyttänyt ja lopettanut imettämisen ja minut osoitetaan testeillä terveeksi ja kykeneväksi niin minä aion kokeilla hommaa kerran.

Me tiedämme, että Suomessa on valtavasti lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia ja yksineläjiä, jotenka olisi suuri kunnia päästä auttamaan ihmisiä hädässä, eikä loppujen lopuksi vaivakaan näyttäisi olevan suuri. Tietysti vaivasta saa rahallisen korvauksen, mutta kuka nyt loppujen lopuksi tekisi tätä pelkästään rahan takia..

Avaclinic kertoo asiasta näin.

Tällä hetkellä noita juttuja lukiessani ja muutaman omakohtaisen tarinan luettuani uskon, että voisin ihan tosissani harkita luovuttamista. Tietysti muutama hieman epämiellyttävä kohta karmaisee jo nyt mm. itsensä piikittäminen hormooneilla ja munasolujen kaavinta lopuksi. Mutta ihan vain ajatuksena, olisin kiinnostunut..

Onko kellään lukijalla kokemusta asiasta?

Ja siis miettikää sitä ilon määrää, mitä voisi saada tuotettua toisille ihmisille? :D ajatuksestakin tulee jo hyvä fiilis itselleen.

Raskauden tuomaa kitinätulvaa

Tässäpä on viimepäivinä taas ehtinyt miettimään elämää ja kuolemaa ja lisää elämää ja sen oikukkaita asioita oikein urakalla.

Tällä hetkellä päälimmäisinä mielessä kuitekin on tuo painonnousu..Noh sanotaan näin, että viime vuoden tammikuussa kiloja oli noin 10 vähemmän, joten pikkuhiljaa sitä alkaa miettiä, että missä menee raja normaalin nousun kanssa. Keskiviikkona olisi neuvola ja jännittääkin jo valmiiksi minkälaiset sanktiot sieltä olisi tulossa.. Kummallista kyllä, neuvolakortin mukaan aloituspainoon on tullut kaikenkaikkiaan viimemittauksella lisää 3 kiloa ja nyt veikkaan, että siihen on tullut kaksi lisää sitten viime käynnin.. Eihän se 5kg paljolta kuullosta, mutta veikkaampa, että ennen loppuraskautta lähennellään pahasti jo uusia kymmenlukuja. Olen ollut tästä painavampikin..Joskus parisen vuotta sitten kiloja oli tähän nykyiseen painooni verrattuna vielä 5 enemmän..Silloin oli kyse pelkästä läskistä, nyt voin vedota raskauteen..Mutta se ei tuo minulle yhtään se parempaa mieltä. Minulla on tavoitteena, ettei kilot nousisi yli XX, mutta, joka olisi aloituspainoon n. +15 kg.

Vaikuttaa kyllä taas pelkältä urputtamiselta...

***

" Ai mitä? Pullaako? Joo me tullaan."

Nyt lyö tyhjää.. Kun maha on täynnä tuoretta, vastaleivottua pullaa ja pää täynnä jotain muuta sahanpurua, ei kirjoittamisesta meinaa taas tulla mitään. Joten miksi helvetissä edes vaivauduin avaamaan bloggerin kirjoittaakseni jotain. Aika spämmiä eikös..? Jaa-a..

Ensimmäistä kertaa päiväkausiin pääsin lenkillä käymään ja alan huomaamaan, että tuo mahanen ei oikkein tykkää lenkeistä jotka kestävät yli puoli tuntia, joten olen vaihtanut tunnin pituiset lenkkini kahteen tai kolmeen pienempään osaan per päivä :) tuleepahan liikuttua, varsinkin kun nytkin mieli tekisi mutustaa äitin leipomia vanilijapullia.. Huomenna se ois taas maanantai ja viikon suunnitelmissa ois ainenki neuvola, lääkäri, b-kortin teoriakoe ( siis vihdoin..) ja ehkä jotain muuta yllättävää menoa, mistä tuo musta kalenterini pikkuhiljaa täyttyy..

ps. Kylkeen ei koske..Vielä..

Vaatekriiseilyä ja kylkikipuja

Miten vaikeaa voi ollakkaan raskaanaolevan naisen vaatettaminen?

Maha kasvaa sellaisella vauhdilla, että uusia vaatteita saisi olla ostamassa melkein päivittäin..Tänään tuli pienehkö shokki, kun tuo ulkotakki ei tosiaan mennyt kiinni enää, takin voi bongata touokuun postauksista ja sieltä näkee melko selvästi sen, miten nätisti takki istui vartalolleni. Nyt kun vyötärönympärys hipoo pilviä ja paino kipuaa ennennäkemättömiin lukemiin, on naisena vaikeaa pitää pää kasassa. Se, että keho muuttuu äkkiä olisi kiltisti hyväksyttävä, mutta entäs jos ei voikaan ottaa kevyesti sitä, että on yhtäkkiä iso ja kömpelö. Kaikki muutuu niin nopeasti...Harvapa kertoo odotusajasta sitä, miten epämiellyttävää kaikki voikaan olla.. Tai ehkä he kertoisivat, jos aika ei olisi kullannut muistoja.

No mitäpä lottoot..?

Kohta saattaa palaa hermo.. Kirjoitan kohta vaikka Suosikin lääkäripalstalle tästä vasemman rinnan alle pistävästä kylkikivusta.. MIten tätä voi olla jo melkein joka pävä?! En voi muuta, kuin maata paikallaan ja kipu menee nukkumalla pois seuraavaksi aamuksi palatakseen aina uudestaan iltapäivällä takaisin. Kotilääkärinä olen miettinyt seuraavia diagnooseja.

1. Syön liikaa, mikä aiheuttaa jostain systä kylkikipua
2. Syön liian vähän, mikä aiheuttaa kylkikipua'
3. Syön väärää ruokaa, mikä saatta aiheuttaa kylkikipua
4. Minulla on yksinkertaisesti liian isot tissit, mikä saattaa aiheuttaa kylkikipua



Hienosti diagnosoitu..Mutta ärsyttää, kun koskee.. Osaako joku auttaa?

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin..

Ihana aamu

Oi, miten ihanaa on vain maata sängyssä ja kääntää kylkeä vaatimattomasti noin kymmenen kertaa ja jatkaa unia vilkaisemattakaan kelloa kohti. Hetkinen, sitten tuntuu kylmältä. Joku rosvo ( syyllinen saatiin kiinni ja hän sai rangaistuksen myöhemmin..) on ryövännyt molemmat peitot päälleensä. Pientä riuhtomista ja kitinää ja sitten voikin taas sukeltaa uniinsa. ( vaikka ne muuttuvat aina vain hämärämmiksi, esimerkiksi, kuka nyt oikeasti uneksii ajavansa isoa rekka autoa Salkkareitten Sebastiani kanssa..? ) Ja se tunne, kun ensimmäisenä sitten avaa kunnolla slmänsä ja näkee edessään sen tutun suloisen pörröpään virnuilemassa siinä vieressä on uskomattoman ihana. Viikonloppuisin meidän nouseminen venähtää melko pitkälle melkein puoleen päivään..

Sitten on ihana aloittaa päivä näin. Teetä muumimukista ( äitithän ei muita mukeja käytä..), terveellinen aamupala, tuoksukynttilä luomaan tunnelmaa ja perus aamudataaminen. Jotkut tykkää lukea lehden aamulla, minä tykkään lukea illalla päivitetyt blogit. Aamu on pilalla ilman blogeja.. Kokeiltu on..Mutta mikään ei ole niin parasta, kun varastaa lainata kullan hupparia ja villasukkia ja olla R-A-U-H-A-S-S-A omassa kodissaan ja olla pitämättä kiirettä yhtään minnekään.

Suihkusta tulleena ja ilman meikkiä..Hemaisevaa, eikö?

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana lauantaiaamu.. Harmi, kun jokaista aamua ei voi aloittaa näin rauhallisesti ja hitaasti kaikesta nauttien.

Nimipäiväsankari

Tänään on meikäläisen ja Sinikoiden nimpparipäivä, eli onnea kaikille kaimoille ruutujen sille puolen.

"  Sini on suomalainen naisen nimi, joka on syntynyt lyhentymänä nimestä Sinikka, jonka Eino Leino kehitti näytelmäänsä varten. Sini-nimeä käytettiin ennen Sinikan hellittelynimenä. Molemmat nimet pohjautuvat värin nimeen sininen. Sini on annettu nimeksi 8 811  ihmiselle, jotka kaikki ovat naisia.. "

Sinä vuonna, kun minut kastettiin, Sini-nimen sai 369 muuta pikkutyttöä. Äitini halusi nimen, jota ei kauhean montaa olisi. Itse olen vuosien mittaan oppinut tykkäämään nimestäni, vaikka miettikää, miten hassua olisi, jos minun sinertävät simäni olisivatkin ruskeat. No ei tod..

Näyttäisimpä tänään edes puoliksi noin huolitellulta..

Paljon oli edelliseen postaukseen tullut kommenteteja. Blogi on ja pysyy ja mieltäni lämmittää, kun monet haluavat lukea blogiani, vaikka en edes tee mitään kovin jännää elämässäni, olempahan vain. Pyrin rehellisyteen blogissani jopa niinä selvästi huonoina päivinä, eilinen aika hyvä esimerkki Erkki. Kiitos kaikille kommenteista, niillä te voitte nimittäin vaikuttaa hieman blogin sisältöön ja tuleviin postauksiin. Ja kyllä, saatte minut hyvälle tuulella, kun tiedän, että ainakin teille tuottaa iloa tämmöiset tekotaiteelliset raapustukset.

Kysyttiin tälläistä:

 "  Onks sulla ollu selkä kipeenä? Mulla tuli aina vuorotellen jompikumpi puoli selästä ihan törkeen kipeeks. Sattu ihan hirveesti. Ootko sä vielä hirveesti miettiny synnytystä :).. "

Täällä blogissakin on vilahtanut useasti ne surullisen kuuluisat valitukset, siitä miten kipeä selkä on. Olen varma, että istun huonosti, nostan tavaroita väärin ja kyykin turhaan ja kävelen liikaa portaita ( ihanaa tää elämä ilman hissiä :D ) ja siksi selkä on kipeä. Joinakin päivinä on turha edes haaveilla normaalista kävelystä, koulunlähdöstä tai vastaavasta. Markon pallohieronta ja pakasteet on aika kova juttu iltaisin.

Synnytystä en ole kauheasti miettinyt, kun tuo suunnitelmissa olevasta sektiosta ei ole vielä saatu varmuutta. Kunhan lääkäri sanoo, että kummin tehdään, alan valmentautumaan henkisesti vaihtoehtoon. Synnyttäisin mielummin luomuna, mutta aina ei voi asioihin vaikuttaa.