draamaa . . .

Ulko-ovi kolahtaa. Ai niin, Markolla oli tänään työpäivää.. Minä saan nukkua vielä vaikka kuinka kauan.. Hekonen. Hän lähti töihin HYVÄSTELEMÄTTÄ! Ei pusua taikka halia. Ei vetele tämä. Soitan Markon puhelimeen ja tajuan sen soivan eteisessä. Ei kai se puhelintaan sentään jättänyt??!! Äkkiä vaatteet päälle ( sängystänousun MM-kulta täältä tullaan!!) ja puhelimet kouraan. Pakkohan miun on se saatava kiinni jos iskee hätä ( ..jos vaikka saisin kuulla, että Salkkarit lakkautettaisiin tai netti ei toimisikaan..).. Jos ehdinkin juosta parkkipaikalle ennen, kuin se katoaa kilometrien päähän tuntikausiksi..Rappuset juosten alas. Mutta hetko!! Miksi varaston ovi on auki? Ah..Täältähän hää löytyikin...

" Mie luulin, että sie lähit..Unohit puhelimen "
" En mie lähtis sanomatta höpsö, tulin etsimään työvaatteita.."

Kummallista miten dramaattiselta saankin tuonkin pikkutilnateen kuullostamaan, mutta minulle olisi maailmanloppu, jos en saisi masun kanssa jäähyväishaleja..Dramaqueen..

Reippaana tyttönä kipaisin stten kaupunkiin pyörimään vailla tekemistä, koska tulisin yksinkertaisesti seinähulluksi, jos minun olisi odotettava koko päivä kotona. Käytiin äitin kanssa viemässä Allu jäähallille ja kipaisin sitten kotiin-kotiin syömään. ( äitin ruoka <3 ) Kaupastakin on jääkaappiin tytteeksi saatu muutakin oleelista, kuin valo.

Varmaan kuolisin tylsyyteen, jollen olisi sanut leffakutsua tälle illalle. Jos joutuisin olemaan kotona vielä monta tuntia yksinäni katsoisin Youtubesta varsin Pokemoneja ja taiteilisin jotain abstraktia tinneritussilla keittiön seinään... Ihan hyvä vaan, kun on tekemistä.

Joo on meillä kokoa..

Ps. oon varsin ainut, joka jännittää ihan kauheasti sitä, miten Isabellalle käy Salkkareissa.. Ehkä miun riippuvaisuus kyseistä sarjaa kohtaan alkaa olla jo melkein hölmöä..