Tunnustus

Bongasin tämän tunnustuksen blogista Elämää etsimässä ja laitetaanhan se nyt tänne.

1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle.
2. Kerro kolme asiaa joita rakastat.
3. Näytä kuva rakastamastasi asiasta ja kerro siitä.

1. Tunnustus lähtee tällä kertaa leviämään vain Savonlinnalaisiin blogiin. ( en oikeasti muista keille näitä aina lähetän, mutta nyt tämä lähtee leviämään kulkutaudin tavoin Savonlinnalaisblogeihin, muaha.) Eli tunnustuksen saavat : Katri, Kaisa, Tiia, Tuula ja Siiri

2.  Ne asiat: 

- Voisin vetäistä tähän sen perus Marko- ja Masukkikortin, mutta koska ne ovat itsestäänselvyyksiä, niin kerrompa jotain muuta. Minä rakastan keittiötäni ( kuulen, kun hihitätte ja repeilette siellä..)! Meidän keittiö on vaan niin täydellinen ( lue: meillä on edes keittiö..). Keittiö on selvästi asuntomme paras paikka, eikä vaan sen takia, että siellä on jääkaappi, jossa on vähän ruokaa. Keittiössä on saatu sisustustieteellisesti värit kohdalleen ja se on aina hirmu valoisa. Oikein ilo istua keittiössä syömässä. Haluun sellaisen kyltin: " Sinin keittiö on kodin <3 "

- Rakastan eämän pieniä onnenhippuja. Rakastan sitä, kun ei tarvitse nukkua yksin, rakastan kynttilöitä, naistenlehtien lukemista teemukin äärellä, kaunista lenkkeilysäätä.. Sellaisia pieniä asioita, jotka tekevät elämästä niin paljon kivempaa.

- Rakastan mun perhettä ja ystäviä ( Haha, kuulen taas, miten asianomaiset nyt huokaavat. Muistimpa mainita teidät kumminkin!) 

3. Ja siinä on kuva rakastamastani asiasta. Hän on meidän Yucca! ( tää huonekasvirakkaus on aika kummallista juu..) Jokaisessa kodissa pitää veljeni mielestä olla Yuccapalmu, jotenka meidän oli pakko saada sellainen, eihän koti nyt voi muuten koti olla.

Kihlaunelmia

Seuraava teksti on kirjoitettu jälleen erään hormonimyrskyn siivittämänä. Kaikkea ei tarvitse ottaa haudanvakavasti. En ole oikeasti sekopää välttämättä, vaikka teksti antaisikin sellaisen käsityksen.

Lähes jokainen nainen on varmaan suunnitellut häänsä tai ainakin elänyt ne mielessään kerran. Mainitsin tuossa jokunen aika sitten, miten kovasti on alkanut tuo kihlakuume vaivata. Eikä asiaa auta Facebookin kaltaiset nettiyhteisöt, joissa on lähes päivittäin uutisia siitä, miten joku ihana mies on tajunnut polvistua sormus kädessään elämänsä rakkauden eteen.

Okei, en edes ymmärrä, miksi olen kehittämässä tästä pakkomiellettä itselleni. Eihän se oikeasti mittaa rakkautta kait millään lailla ja meillä ei ole kiire ( tosin haluan Markon loppuelämäkseni rinnalleni..Romantikko, mikä romantikko..). Turhamaista edes haaveilla kihloista vielä sillä:

- Minä en halua teinikihloja vaan sen takia, että muutkin menee kihloihin OMG! ( Tosin minulle on luvattu, että tänä vuonna rengastaminen tapahtuu....)
- Tahdon, että kihlaus on oikeasti se kosinta ja minullehan ei kelpaa mikä tahansa paikka/aika. Mies on kylläkin oikea!
- Tahdon sen kultaisen sormuksen, en hopeista..Kaiverruksetkin ois kivat, mutta ai niin, kun ei ollutkan rahaa ja kulta taitaa olla nykyän kallista.
- Kihlauksesta pitäisi kait perinteiden mukaan mennä vuoden päästä naimisiin. (?)
- En halua kihloihin sen takia, että me saamme lapsen, se on itsessään jo melko iso sitoutuminen, ei siihen sormusta tarvita.. Ja asutaanhan me yhdessä.. Kyllä sen pitäisi riittää..

Olempa kerrassaan vaatimaton..Ja silti pakahdun katkeruudesta, kun ihmiset kihlautuvat ja suunnittelevat häitään. :D Ehkä pistetään raskaushormonien piikkiin tämäkin yletön hössöttäminen. Ei meillä oikeasti ole mikään kiire tämän asian suhteen!!. Kunhan nyt vain olen saanut oudon pakkomielteen.. ( kuullostaa lähinnä siltä, että vakuuttelen tätä lähinnä itselleni..)

Yhyy kulta, voisitko kosia joku vuosi?

...

Mutta onhan se karkausvuosikin varmaan taas kohta!

Hirviö naiseksi

Jos et tule siirtämään vaatteitasi tasan sillä sekunnilla, kun alan dramaattisesti kiljua, niin suutun.
Jos tulet siirtämään vaatteesi pyytämättä, niin suutun.
Jos et tule auttamaan, kun pyydän, niin suutun.
Jos tulet auttamaan pyytämättä, niin suutun.
Jos teen ruokaa ja et syö, suutun.
Jos silität hiuksiani mielestäni väärään aikaan, niin suutun.
Jos sanot jotain sopimatonta, niin suutun.
Jos et sano mitään, niin suutun

Aika järjetöntä, eikö olekin?

( Voisimme siis kaikki hiljentyä kunnioittamaan Markoa ja hänen hermojaan edes hetkisen ajaksi.)

Puolustukseksi nyt ensin: Minä olen hormonihirviö ja muutenkin tempperamenttinen nainen. Yksi väärä liike tai väärä sana ja helvetti on irti. Kyse on oikeastaan nanosekunneista ja asiat ovat elämää ja kuolemaakin vakavampia.

Ironisinta on se, että en edes itse tajua, miksi suutuin. 

Minä raivoan, huudan, paiskon tavaroita, piikittelen, vittuilen, itken hysteerisesti, aloitan mykkäkoulun ja lähden enemmän tai vähemmän dramaattisesti paiskoen samalla ovet saranoiltaan.

Ja sitten tyynnyn puolessa minuutissa, mutta marttyyrinä ja ylpeänä otuksena en palaa pyytämään anteeksi epäsovinnaista käytöstäni.

Käsi ylös kaikki te, jotka nyt säälitte Markoa.

- Jep..Niin minäkin.

Älä suututa mahaihmistä

Takaisin ruodussa. Edelliseen postaukseen tulleet kommentit rikkoivat ennätyksen ( ja saivat minulle erittin hyvän mielen, kiitos.) ja tsunamin lailla aalto vei minut mennessään koneelta pois. Eikä minulla ollut soutuvenettä, jolla voi soutaa takaisin Espanjaan koneen äärelle, joten kroolasin koko eilisen päivän, tapellen koneen ja nettiyhteyden kanssa. Mutta tässäpä sitä istutaan.

 Sini 1 - Teknologia 0

***

Isä lähti sitten takaisin Ruotsiin ja minä olen ollut hermoperse muutaman päivän. Palaan tähän myöhemmin postauksen kanssa mutta kerrottakoon, että mahaihmistä ei kannata suututtaa. Tosin et voi välttyä siltä, jos olet mies ja asut saman katon alla kanssani. Julma maailma.

Oikeasti kaiken tämän itkun ja raivoamisen keskellä olen saanut sentään kahdet uudetjouluvalot!! Ja olen saanut tulokkaan sängyn valmiiksi petivaatteita myöden ja pessyt ne pullot ja tutit ja ja ja..Ja katsonut videotykiltä Salkkareita. ( Saako näistä edes innostua..?)

<3

Palaillaan...

ps. Olen nukkunut erittäin huonosti ja käyn ylikierroksilla..Ette varmaankaan huomaa..

Tasapuolisesti kaikille

Blogiani lukee moni ihminen. Tottahan teillä nyt on syy lukea tätä, mutta minkälaisiin kategorioihinteidät voisi jakaa?

* Masu ja vauvajuttuja lukevat ?
* Kyylät ( ne mukavat ja ne vähemmän mukavat) ?
* Ne jotka tykkäävät kaikesta siitä satunnaisesta joka menee hömppäosastoon?
* Ne jotka ovat lukeneet aina ja jatkavat tavan mukaan?
* Ne jotka yksinkertaisesti vain koukuttuivat tähän hieman kieroon tapaan kirjoitettuun nettipäiväkirjaan?
* Joku muu syy?

Valaiskaahan vähän?.. Muutenkin, kun kirjoittaa aika laajasti aiheesta aheeseen, niin kaikille ei tule kuitenkaan tasapuolisesti kaikkea. Jotenka tehdäänkö uudistuksia johonkin suuntaan? Joku oli käynyt kommentoimassa kielioppivirheitäni ja parhaani yritän niitä nyt välttää ( kiitos huomautuksesta.). Lisäksi postausideoita otan vastaan ja onhan niitä muutama tuonne matkan varrelle putkahtanut. ( esim. maisemapostausta kotikaupungistani. Odotan tosin oikeanlaista säätä sitä varten.) Ideoita ja palautetta saa ja pitääkin antaa, jos sen osaa tehdä rakentavasti. ( Kaikki anot eivät osaa.. Ompa julmaa nyt rinnastaa kaikki anonyymit tähän, koska on niitä mukaviakin kommentoijia niissäkin.)

Minä rakastan Markoa, se ei tule yllätyksenä varmaan kenellekkään. Rakkaus ei ole pinnallinen tunne elämässäni, voin kertoa, että olen rakastanut toista ihmistä näin vahvasti vain kerran, eikä se siltikään tuntunut läheskään tältä samalta.. Rakastan perhettäni ja monia ystäviäni. Rakastan tulevaa lastani juuri niin paljon, kuin äiti voi lastaan rakastaa tässä vaiheessa. Enkä häpeä sitä yhtään.

Vaikka elämämme on Markon kanssa muuttunut yltiöromanttisesta leffasta vakaaksi parisuhteeksi ja lapsen odottamiseksi, niin en ole hävinnyt mitään. En ole joutunut luopumaan mistään. Minä saan edelleen sylin ja olkapään, kun itkettää, saan edelleen hellyydenosoituksia keskellä katua, saan kuulla ne kauniit sanat ja tiedän, että niitä tarkoitetaan. En kadu lainkaan sitä, että päätin lähteä Markon matkaan aikoinani.

Niin täydellistä, kuin kaikki onkin, niin joskus mekin tapellaan, suututaan, sanotaan pahasti ja loukataan toisiamme. Silti pidämme yhtä. Pyydämme virheitämme anteeksi yritämme uudestaan. Siinä on turha muiden tulla mussuttamaan millainen hyvän parisuhteen pitäisi olla. Se on minulle juuri tälläinen sillä:

- kukaan muu ei voi ymmärtää nahkasohvan tärkeyttä
- kukaan muu ei sano minua Sipuksi
- kukaan muu ei ymmärrä jos sanon: " ompa järkyttävä fleppu."
- kukaan muu ei voi ymmärtää sitä, miksi jokaisten jouluvalojen kohdalla on pysähdyttävä
- kukaan muu ei voi tajuta minua puolesta sanasta tai sitä, että Martti Syrjä on jumala.
- kukaan muu ei voi olla oikeasti niin ihana, että suostuu pieniinkin pyyntöihin valittamatta
- kukaan muu ei omista kitinääni kestäviä korvia
- kukaan muu ei ymmärrä outoja mielitekoja ja naurukohtauksia
- kukaan muu ei rakasta minua niin aidosti, kuin Marko

Rv 34

Pituus: n. 41cm

Paino: n. 2300g

Tässä vaiheessa onkin hyvä todeta, että raskaus pitäisi YK:n mukaankin luokitella viralliseksi kidutusmuodoksi silmään poraamisen ja jäätynellä majavalla hakkaamisen lisäksi ( no ehkä liioittelin..). Minuun sattuu joka päivä. Tosin se oli odotettavissa, ettei raskaus ole mikään helppo läpihuutojuttu, mutta rajansa kaikella..Selkäsärkyyn ( joka tosin säteilee enemmän vasempaan kylkeen..) on kokeiltu kuumaa suihkua, kauratyynyä, hieromista ja särkylääkkeitä.Tuloksetta. Särkyy loppuu vasta sitten, kun tajunta sammuu ja jatkuu aamulla samanlaisena. Kylläpä sitä huomaa, miten keho käy rasituksella pienen ihmisen tähden. Mutta äiti jaksaa kyllä pieni, ei hätää..

Olen ylpeä itsestäni ( ai taasko?). Eilisen leffaillan päätteeksi sain kuin sainkin lajiteltua pikkuisen tulevat vaatteet. Nyt on eri lokeroissa 50 cm, 60cm ja 70 cm vaatteet. Tuli jo kauhea hinku alkaa pesemään pulloja ja tutteja ja järjestää muutkin tavarat paikalleen hoitopöydälle. On siis alkanut toiminnan vaihe..

Tässä on muuten isän tuoma Gracon sitteri. Eikä vissiin ollut ihan halpa vehje tuo. Minun aikaani sitterit olivat kummallisia hökötyksiä ilman hieromaominaisuutta, ilman merenaaltojen ääntä ja ilman musiikkia. Tuohon mokomaan saa vielä liitettyä sellaisen leikkikaaren, jossa on pieniä leluja tapitettavaksi. Aika luksus mielestäni.

Aamupäivälle fysioterapia ja iltapäivälle on se neuvola, joten melko masupainoitteista on varmaan seuraavakin postaus. Siihen asti.

xoxoxo

Sini

Lätkässä

Peräti puolen perheen voimin raahauduimme katsomaan eilisiltana jääkiekkoa Gigantti Areenalle ( tuo nimi aiheuttaa vieläkin hilpeän reaktion..Joo älkää edes kysykö.)

 B-junnujen peli päättyi kylläkin surullisesti 5-1 tappioon, mutta pitihän meidän päästä Allua katsomaan.

Selvennän nyt sen verran, että en ole himojääkiekkofani, vaikka katsonkin enempi vähempi käsi housuissa MM-kisat ja Olympialaiset. SM-liigaan saati Mestiksen peleihin ei mielenkiintoni oikeastaan riitä pahemmin. Tosin myönnettäköön, että Mestiksen pelejä ( Sapkon pärjäämisestä tosin voidaan olla montaa mieltä.) olen käynyt katsomassa muutaman ja silloin tällöin ollut töissä hallilla kioskissa ja avaamassa jäähyaitioiden ovia. Lähinnä tutuimmat pelit ovat pikkuveljen joukkueen pelit, joita onkin sitten tullut melkeimpä pakkoseuranneeksi jo vuosikausia.

Nyt voisin puoleettomana ( tai niin puolueettomana, kuin isosisko voi..) tehdä pienen pelaajaprofiilin B-junnuissa  pakin paikkaa pelaavasta mieshenkilöstä.

Nimi: Aleksi "Allu" Hytönen

Pelinumero: 16

Ikä: 16-vuotias

Mailakäsi: Right

*  Komea ja älykäs ( tai niin älykäs, kuin amis voi vaan olla..)

*  Sporttinen

*  Omaa erittäin hyvän huumorin

*  Kaappiromantikko

*  Facebookin mukaan sinkku ja etsii parisuhdetta naisista ( sorry miehet..)

*  Kuvat voidaan kyylätä täältä.

Miten tää nyt muistutti enemmän seuranhakuilmoitusta..? :D

Tuliaisia från Sverige

Kuten tuossa aikaisemmin kirjoitinkin, niin isäni saapui lomaviikon ajaksi tänne Suomeen tuoden mukanaan nuorimman velipuoleni ( 6kk) pieniä vaatteita mukanaan. Ja niitä vaatteita oli kokonainen hoitolaukullinen ( päivitän tämän listan heti kun joudan..) . Lisäksi, että saimme tuplattua lapsen vaatteet niin saimme myös Björnin rintarepun ( Prismassa taisi maksaa sen 90 euroa..) ! Ai muuten ja jos joku miettii, miten kommunikoimme isän kanssa niin ihan Suomeksi, minähän en tunnetusti osaa puhua ruotsia. Tai no osaan sanoa tyyliin " lihapullat ja perunamuussi " mutta niillä ei montaa järkevää keskustelua käydä.

Iski ihan jouluinen fiilis, kun hoitolaukusta palajstui yhä vain enemmän ja enemmän ihania pikkuvaatteita meidän pienelle. Taitaa olla aika ruveta pesemään niitä muitakin vaatteita, jotta voin ne sitten hänen kaappiinsa viikata. Vaatteita tuskin tarvitemme siis enää ostaa. Tai jos tarvitsee, niin sitten vasta syntymän jälkeen, kun nähdään ensinäkin se, että miten suuri hän sitten lopulta päättä olla.

Kovasti pieni venyttää ja vanuttaa itseään.  Kyljet ovat monena iltana tosi kipeät ja kauratyyny on nykyisin minulle BFF.

Ps. Niin se video.. Nyt pitäis vaan rohkaistua laittaan se tännekki. Voin jo valmiiksi kertoa, että se, miltä kuullostan on jotain aivan järkyttävää..

videoneitsyydestä

Ollaanko me halukkaita menettämään Epätodellisen Todellisuuden videoneitsyys?!

Nyt olisi tarjolla aitoa ja ehtaa Siniä videolla! ( tän vdeon jälkeen varmasti itse Dome tulee pyytämään minua seuraavan leffansa päänäyttelijäksi..) Jos ihmiset olette halukkaita näkemään kaunista pärstääni ja myös kuulemaan rääkkymistäni, niin ilmoittakaa tonne kommenttiboksiin vain. Saatan hyvällä tuurilla julkaista videon.

Ai, että mitä siinä on? Muistanette tämän postauksen jossa ihkustelin sitä, mitä Emppu ja Alina olivat meille hankkineet ja koska Emppu otti hienon videomateriaain paketin aukaisutilanteesta, voisin sen tänne ympätä. Se onkin Siniä aidoimmillaan.

Hajotkaa noihin juonteisiin!

En saanut pitää kotiorjaani tämän kauempaa minun keittiössäni mutta pian on marraskuu ja kaikki kääntyy parhainpäin. ( Lue: Emppu tulee uudestaan!)

Olen tänään siivonnut ja ollut ahkerana kaupungilla. Olen syönyt maukasta, tosin aika vähäravintorikasta keittioa, käynyt moikkaamassa kaveria ja täydellisenä tyttöystävänä vienyt miehekkeelle evästä sählytreeneihin. Ompa voittajafiilistelyä nyt ilmassa.

Huomenna viimeinen koulupäivä ja äippäloma here I come! Ja tosiaan haetaan isä lentokentältä. Uusille lukioille huomiona, että isäni asuu Ruotsissa, on asunut vuosikaudet, eikä ole ollut osana elämääni kauhean aktiivisesti. Paitsi nyt, kun viime vuonna tavattiin ja ollaan oltu enemmän yhteyksissä sen jälkeen. Hän on Suomessa viikon ja huhut kertovat, että hänellä olisi ensimmäiselle lapsenlapselleen tuliaisia matkassa.

ps. Miten epäreilua on se, että kaverit lähtevät lomaksi mm. Turkkiin ja Portugaliin?

Nopeat 20 faktaa torstain iloksi

1.Ylläripyllärinä kikille:  Salkkarit on ainut ohjelma, jota seuraan säännöllisesti. 19.30-20.00 on MINUN aikaani ja silloin on turha koittaa tulla keskeyttämään millään pienelläkään tekosyyllä.
2. En ole moksiskaan, eikä minulla ole mitään intoa keskustella tästä kansaa kuohuttaneesta homo- ja kirkkokeskustelusta.
3. En edelleenkään osaa tehdä sitä pullaa.. Saati neuloa...
4. Olen reittäin katkera veljeni Allun silmäripsistä. ( herran täytettyä 18 ja ollessaan pienissä sievissä on isosisko valmina maskaran kanssa! )
5. Mielestäni maailman paras vitsi kuuluu näin: " Mies meni kauppaan. Lapio." ( siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan..)
6. Olen uskomattoman jääräpäinen ja minun ON saatava tahtoni läpi.
7. Olen myös oikeassa silloin, kun en oikeasti olekaan. ( nyt te säälitte Markoa tässä suhteessa..)
8. Olen purrut kynsiäni koko pienen ikäni..
9. Omistan monta kenkäparia, jotkae eivät ole jalassa hyvät, mutta jotka oli silti pakko ostaa. ( " nokun nää on niin söpöt! ")
10. Aloitin meikkaamaan hävitessäni vedonlyönnin yläasteella
11. Olen nähnyt muuten oikeasti Salkkari-Ismon ja -Roosan
12  Kävin joku kesä sitten oikeasti pienen keskustelun Tarja Halosen kanssa
13. Olen myynyt Nina Tapiolle mansikoita.
14. Pelkään monia asioita, mutta yksi niistä on asioiminen puhelimen välityksellä. ( ajanvaraukset yms..)
15 Vien öisin peitot ja tyynyt, vaikka niitä olisi useampikin kappale sängyssä.
16. Pystyn puhumaan taukoamatta suhteellisen kauan.
17. Ystäväni eivät usko minun pystyvän selibaattiin pitkäksi aikaa ( ai miten niin muka?! häh?! )
18. Olen kuulemma tempperamenttinen. ( oikeesti oon prinsessa..)
19. Päden äidilleni edelleen kaikista asioista.
20. Näin viimeyönä unta, jossa minulla on penis ja sitä tatuoitiin. Sain samalla huulikorun huuleeni.

Kiitän, kumarran ja menen pesemään naamani..
.

Neuvolaterveisiä

Ainoastaan paastosokererissa huomioita herättäviä lukuja. Muuten sokeriarvot normaalit. Mittauksia suoritetaan tästä lähtien joka toinen päivä

- Paino nyt +9 kg lähtöpainoon
- Liikkeet hyvät ja pieni kääntynyt raivotarjontaan ( ! <3 )
- Verenpaine 114/68 ( yllättävän hyvä!)
- Hemoglobiini 100 ( ei niin hyvä..)
- Sf-mitta 33 cm
- Pienen sydän 120-135 x min

Ei taideta selvitä 10 kilon painonnousulla sittenkään. Mutta kaikki muuten hyvin. Emppu henkisenä tukena ja kaatosateessa kävely kotiin... Mutta onneksi joku tekee pullaa minun maistettavaksi haistettavaksi. Mutta menen jatkamaan tätä hyvin alkanuttta kampaajan uraani ja toivon, että Empulla on vielä tukka päässä värjäyssession jälkeen..

EDIT: Empusta tuli " Yön kiiltävä kirsikka". Onnistuin siis ihan hyvin..

Löydetty: täydellinen kotikokki

Mihin osoitteeseen ja millä lomakkeilla voi tilata/varata/pitää "kotiorjan" itsellään?

 Jospa kävisi niin ikävästi, että mikään bussi ei kulkisi Savonlinnassa torstaina, eikä Empun tarvitsisikaan lähteä pois.. Joku yleislakko tai jotain..?

 Minut hemmotellaan pilalle ( ei sillä ettenkö ansaitsisi..) ! Emppu tulee, käy kaupassa ja alkaa loihtimaan ravintolatason päivällistä jälkiruokineen kaikkineen ja vielä niin, että minäkin voin syödä itkemättä ruokavaliotani sen enempää. Saan huomenna vielä aamiaisenkin valmiina! Mitä yleellisyyttä. Joku toinen minun keittiössäni veitsi kädessä ja hellan ääressä. Jos tämä on unta, niin ei saa herättää.

 Kattokaa ku liikkeet on niin nopeet, ettei edes käsiä näe.

 Saatan oikeasti voida tottua tähän, että voin istua keittiössä dataamassa samalla ( oikeasti en saanut auttaa muuten, kuin kuorimalla ja raastamalla porkkanaa) , kun toinen häärää keittiössäni. ( "Häärätä" on väärä sana. Emppu oikeasti taikoo vauhdilla sen ruoan jostain.)

 Saatiin siis nauttia erittäin hyvää kasvispohjaista ruokaa, johon lisättiin valkosipulissa maustettua kanaa ja ruokakermaa. Olkaa te nälkäiset nyt kateellisia. Minä söin tänään hyvin. Tähän sopisi hyvin puolustukseksi se, että ruoka on hyvää ja syöminen kivaa. Vai väitättekö vastaan?

Sitten muut sai suklaamuffinsseja..

..Ja minä sain ehkä maailman parasta hedelmäsalaattia maailman hienoimmasta kulhosta!

Kertakaikkiaan. Ei taas sanat riitä, miten kiitollinen olen siitä, kun joku muu tekee ruoan valmiiksi. Kiitos Emppu! Jokainen raskaana oleva tarvitsee hemmotteluhetken arjen keskellä. Nyt pitäisi vain tehdä suunnitelma, miten Empun saisi pidettyä täällä vaikka sen 10 vuotta..

Ai niin. Sain aamulla pienen naurukohtauksen lärvikirjassa tämän takia ( oikeesti nauroin sen vartin katketakseni.):

" miten olinkaan unohtanu lukea pariin viikkoon epätodellista todellisuutta?? Kohta oon ihan pihalla Savonlinnan kuumimmasta blogista! "

Ihana! Siis tod kuumin blogi. Oon ihan salee jotain bloggarien aatelia. Voi luoja! Antakaa mun kaikki kestää <3 :D

33+0

Voisiko joku kertoa mihin tää aika katoaa?

49 päivää päivää eli 7 viikkoa.

7 viikkoa...

7 viikkoa..

Kun muut pujahtavat koulua pakoon syyslomalle, niin minä pakenen koulusta elämäni ensimmäiselle oikealle äitiyslomalle perjantaina. ( Tosin oon sen verran kiltti tyttö, että pistäydyn koeviikolla ja teen mieliksi " Herra Niin_pois_päin Kikkailijalle " historiallisissa merkeissä.. No nyt taisi olla väärä sanavalintakin tuohon.. Anyways..Ja nyt tuli tuota " hei jee kirjoitan osittain enkunksi, vähänkö oon siis pro bloggari"..Vois tietty suosiolla jättää nään suluissa olevat välikommentit ja palata asiaan. ) Lomasuunnitlemiako? No ei ole, paitsi, että vois nähdä monia ihmisiä ja virittää tuon GH:n vihdoinkin ( hyvästi parisuhde) ja tietty ne karaokelaitteetkin. Eikun niin, kun minun piti ulkoilla ja reippailla. No ehkä koko loman sataa vettä, niin voinkin olla sisällä potematta suurempia angsteja.

pituus: n .39 cm

paino: n. 2100g

Tässä vaiheessa lapsi pystyy jokuulemma näkemään unia. Mistähän nekin uneksii, kun periaattessa kait sellaiset mielikuvat puuttuu, millaiset meillä on. Oilisi kiva tietää. Meillä uusin villitys on kummalliset liikekohtaukset, jossa kaikki raajat heiluu ja mahani oikeastaan "tanssii" siinä mukana.. Meillä taidetaan tunnistaa jo isin ääni, kun se aiheuttaa aina jonkinlaisen reaktion, luulisin myös bola-äänen olevan tuttu. Ja musiikkimausta vielä.. Ei miun upea musiikkimaku oikein pure häneen.. Heti, kun Marko erehtyy soittamaan poppista niin johan lapsi riemastuu. Isänsä poika?

Rakas ruokapäiväkirja

06.00 
1dl Fitness muroja
1dl maitoa
1 kiiwi

Olo on energinen aamupalan jälkeen. Tämähän ON hyvä aamupala. Hedelmä ja kuituja ja vielä maitotuotetta! Jee, hyvä minä!!

10.10
Lautasellinen lohisalaattia
1 ruisleipä
1 kuppi teetä

Vatsa täynnä. Liikun paljon kaupungissa koko päivän ajan ravaten bussista toiseen. Ja kävellen paikasta a paikkaan b ja takaisin.

13.00
1 kuppi kahvia maidolla

14.45
1 Cottifrutti ( rahkaa ja raejuustoa.. Suosittelen!)

Aika säännöllinen ruokarytmi juu. Vähäkalorinen ja runsasproteiininen välipala. Alkaa tosin kiukuttaa, vaikka söinkin välipalan, väsyttää ja on voimaton olo hyvin pian..

17.00 
2 ruisleipää levitteellä, broilerileikkeellä, kurkulla, tomaatilla, paprikalla ja salaatilla

Nyt alkaa olla taas hyvä olo... Ainakin hetkellisesti.

19.00
Kulhollinen "kaloritonta" mehukeittoa
1 kevyt Activia viljajogurtti

***

Litkin vettä pitkin päivää sitten monta lasillista. Ja joku näppärä voisi laskea kalorit jos haluaisi tietää, itse en jaksa laskea, en koe tarvetta. Olenko ainut jonka mielestä tuo syöminen on liian vähän? Olen joka aterialla laskenut hiilihydraatit ja ne ovat suositusten rajoissa, mutta kalorimäärä on varmaan alhaisempi, kuin peruskulutukseni. En osaa sanoa onko tuo nyt "mallisuoritus" mutta luulisin onnistuvani noudattamaan Masukin parhaaksi todettua diieettiä ihan kelvollisesti. Mielipiteitä?

Yeah. She is a monster..

Vähähiilarinen "dieettini" on koitua kohtaloksi valtakunnalleni. On kulunut muutama päivä, mutta ärsyynnyn tarpeettoman herkästi ja kaupassakin oikeasti itkettää, kun tietää, ettei sieltä lähdekään kaikkea ah_niin_ihanaa mukaan. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen syönyt ennen hiilareita ihan mahdottomasti, kun nyt vähentäminen aiheuttaa heti voimattomuutta ja ärtyisyyttä. Internetin viisaimmat tiesivät kuitenkin kertoa, että elimistöllä menee hetki totutteluun ja sitten elämä onkin taas helpompaa. Toivon todellakin Markon puolesta, että tilanne helpottuisi edes hieman.. Minun kitisemistäni nyt jaksa kukaan kuunnella.

On tässä tullut mietittyä ystävyyssuhteita. Tai no lähinnä niitä taaksejääneitä ja hiipuneita. On eräitä, jotka vakuuttavat olevansa tukena aina ja silti eivät koskaan käy kylässä, soittele tai mitään.. Kummallista. Kyllähän minä olin varautunut, että moni ystävä jää matkan varrelle raskauden aikana ja nyt olenkin huomannut, että ne jotka ovat pysyneet ovat kultaakin kalliimpia. En minä tarvitse isoa lössiä ympärilleni, kun muutama hyvä tyyppi ajaa saman asian. Vain harva on oikeasti osoittanut kiinnostusta vointiini ja tulevaan lapseen ja hyväksynyt juuri tämän jälkimmäisen asian ihan normaalina. Kiitos heille. Kyllä minä aikaajoin pelkään jääväni yksin sitten, kun ensi kesä koittaa ja ihmiset muuttavat muualle opiskelemaan ja Marko siirtyy armeian harmaisiin puoleksi vuodeksi. Tai no yksin ja yksin. Tarkennetaan vaikkapa näin, että jään yksin ilman ikäistäni seuraa.

Tiskit odottavat ( ja jostain kummallisesta syystä olen joutunut tiskaamaan yli 90% astiat täällä asumisemme aikana!? Miten tämä on edes mahdollista..?)  ja sitten lupasin mennä katsomaan sitä uutta Ritari Ässää miehekkeen mieliksi, kun kerta kahdesti lähti tänään mukaan lenkkeilemään kanssani.

Oltiin sovittu, että lähdetään jätkäporukalla hieman perjantai-iltaa istumaan kaupungille ja koska minäkin olen sisimmässäni vielä nuori ja menevä, en nähnyt yhtään hyvää syytä jäädä kotiin nukumaan sillä välin, kun muut pitävät hauskaa. Jotenka ykköset niskaan ja menoksi!

 

 Tyrmäävää jopa mahan kanssa

 Meillä oli mukava ilta, vaikka en mahani kanssa lähtenytkään tanssilattiaa kiillottelemaan sen enempiä. Mutta saimpa katsella sitten, kun nuo kaksilahkeiset heiluivat strobojen tahtiin. :D Tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että on kiva olla nuori ja nätti ja silti samassa tunteessa ja onnellisuutta siitä, etten vietä baareissa juurikaan aikaani. Kun katselin juopottelevia ihmisiä, tuli sellainen olo, että olisi tavallaan kasvanut siitä vaiheesta jo ohi.

 Tänään oli ensimmäinen pistoaamu ja arvot olivat hyvät ennen aamupalaa ja sen jälkeen. Yllättävän kivutonta tuo neulatyynyttäminen on. Olin sohaissut vahingossa kolmeen kohtaan kädessäni reiän huomaamattani.

<3

Se on juuri niin pinkki, kuin pitääkin

Tänään kehoitettiin pukeutumaan pinkkiin Roosa nauha-päivän kunniaksi.

 Tää kännykkäkameralaatu on niin upeaa..

Kuinkas moni teistä pukeutui pinkkiin/vaaleanpunaiseen?

Sokeriseurantaa

Eipä se varmaankaan tullut nyt kenellekään yllätyksenä, että kyllä ne sokerit sitten olikin koholla. Paastoavo oli sittenkin reilusti yli suositelman ja sempä takia kipitin tuossa ihanassa lumessa ( <3 oon kyl oikeasti kesäihminen, mutta en voi kieltää sitä, etteikö sisäinen lapseni rakastaisi ensilunta!) neuvolaan saamaan lisäohjeita.

Tälläistä sieltä sitten sain kotiinviemiseksi

Neuvolatäti sanoi, ettei minulla ole onneksi diabetestä vielä, vaan nyt on viime hetken mahdollisuus estää sen puhkeaminen. Minä siis tästä lähtien kaksi kertaa viikossa neulatyynytän itseni tollaisella kotirei´ittimellä ennen aamupalaa, tunti aamupalan jälkeen, ennen lounasta, tunti lounaan jälkeen ja ennen päivällistä ja tunti sen jälkeen ja sitten kirjaan kiltisti arvot vihkoseen. Arvojen seuraus sitten neuvolan kautta. Näin pitäisi voida pystyä puuttumaan siihen, ettei mahdollisesti pojastamme tule "sokerilasta".

Lisäksi sain vinon pinon uuden ruokavalioni aloittamista varten. Tästä lätien hiilihydraatit vähennetään 160g-230g:n päivässä ja kalorit 1600-1800. Kielletyksi menivät siis karkit, suklaa ( ihan muutaman palan saa ottaa kerran viikossa..), banaani ja virvoitusjuomat. Lisäksi on varottava pastaa, perunaa, vaaleaa viljaa ja maitotuotteita.

Ehkä tämä on ihan hyvä, tulee vältettyä pakosta epäterveellisyyksiä ja saan ruokavalion mallilleen.

Pikkujulkkiksen päiväkirjasta

Varoitus: Allekirjottanut ei ota kantaa tekstissä mahdollisesti esintyvästä ironiasta tai sarkasmista.

Nyt hei luoja oikeesti ihmiset. Minusta on tullut pienimuotonen julkkis täällä tuppukylässämme ainakin juorujen määrästä ( laadusta nyt puhumattakaan ) perusteella. Olen päässyt valiojoukkoon ja olen kohta vähintään yhtä tunnistettavissa katukuvasta, kuten vaikka Pilviveikko, Paroni ja sen mysteerisalkku, anorektikko-mummeli, se_jääkiekkoilija_Kalle_Konsti_tai_kuka_lienekään, jo edesmennyt Parta-Erkko tai joku muu tunnettu Ääslinnan kyläjulkkis.

Kukaan siellä ruudun takana tuskin nyt sitä ääneen tunnustaa, mutta tiedetään, että olen varmasti ollut kuluneen vuoden aikana useamman "tyttöjen välisen ajatustenvaihdon" tai pakollisen ihmisdissauksen keskipisteenä. Jaa miksi? No tietysti siis OMG ja LOL sen takia, että ihmisten mielestä olen pilannut elämäni lapsella ( terkut vaan sulle eräs anonyymi, että kannattaa katsoa peiliin ja miettiä vähän omaa elämää ensin). Suurta kohua tuntuu myös aiheuttavan se, mitä blogiini kirjoitan, mitä puen päälleni ja se miten kehtaan ylipäätään tehdä mitään tai liikkua jossain tietyssä seurassa. Tiedän, että nämä nimeltämainitsemattomat ihmiset lukevat blogiani vain ja ainoastaan sen takia, että saavat juoruttua ( ja usein myös muokattua.. ) eteenpäin tekemisiäni. Kuinka säälittävää se sitten on? Saatte minut nauramaan.

Ensi kerralla te ihanat ihmiset, kun spekuloitte tätä minun elämääni tai päivittelette suureen ääneen sitä paitaa, mihin olen sattunut pukeutumaan, niin kerrottakoon, että olen EDELLEEN tyytyväinen elämääni ja parisuhteeseeni, en ole pilannut mitään yhtän keltään, säälin teitä ja teidän köyhää elämäänne. Piste.

Ja mitä tulee siihen, että olen olevinani jotain, kun kirjoitan blogia ja oon siis muutenkin tosi IHQ, niin tiedoksi vain: minä en ole vain olevinaan, minähän olen. Kateelliset jauhaa paskaa toisista, josta sitten näppäränä tyttönä päättelin, että jopa minua sitten kadehditaan paljon. Ei ole helppoa olla julkkis. Mutta kiitos vain siitä huomiosta, olisikin tylsää olla samanlainen tavallinen nobody, kuten te. Nauran teille. :D

Eipä miula kait muuta. Muistakaa pukeutua huomenna vaaleanpunaiseen!

Sokerirasituksessa

Ei elämä, mikä jano. Ja ei tuplaelämä, mikä jono oli aamulla kaupungissa. Savonlinnahan on hienosti rakennettu muutaman saaren päälle, joten luonnollisesti siirryttäessä saarelta toiselle on silta kätevä kaksintö. Mutta jos sillalla on vain yksi kaista kyäytössä on liikkuminen hitaampaa, kuin Dressmanin mainoksissa. Ja kun lisätään liikennesoppaan vielä aamu kahdeksan ruuhka ja höystetään sitä "kiertoliittymällä" niin johan saadaan työ- ja koulumatkojen ajalliseksi pituudeksi lähes tunti muutamalle kilometrille. Hei hurraa!

Olin terveyskeskuksella puoli tuntia myöhässä ja valmiina ensmmäiseen pistokseen. Ja sitten oli se vaihe, jota kauhukertomuksia lukeneena jännitin ihan hirveästi. Sen SOKERILITKUN juominen.. Olin valmistautunut lämpimään ja makeankatkeraan litkuun ja olikin onni, että se ei ollut sen kummempaa, kuin kylmää ja tajuttoman sokerista vadelmamehua. Juomisesta seurasi  tunnissa huono olo ja tajuton väsymys. Tunnin päästä otettiin toinen verikoe ja tässä vaiheessa olin lukenut lähes kaikki lehdet lehtikorista ( tarjonta oli kertakaikkisen upea: Kaksplus, Tuulilasi, Vauva, muutama Seura ja vino pino niitä eläkeläislehtiä..) . Viimein vartin yli 10 otettiin viimeinen verikoe ja sain lähteä. Voin kertoa, että sokeriin tuskin kosken vähään aikaan, maistuu se glukoosiliuos suussa vieläkin.. Mutta eihän se ollutkaan niin kamalaa sittenkään loppujen lopuksi.

On muuten varsin valitettavan ja äärettömän epäreilua, että täällä ei satanut lunta, kun kerta kaikkialla muualla tuntui sitä sataneen riittävästi nyt ainakin. En päässyt fiilistelemään nyt alkuunkaan talven tuloa ollenkaan.

Ja kerrottakoon lopuksi, että olemme Markon kanssa hurahtaneet ( lue: minä hurahdin ja Markon on pakko katsoa samaa ohjelmaa, koska en suostu vaihtamaan kanavaa..) Tv 5 kanavalta tulevaan ohjelmaan Dad Camp, jossa nuorista miehistä koulutetaan hyviä isejä syntymättömille lapsilleen. Siinä eilisessä jaksossa miehet maalailivat naistensa suuria massuja vesiväreillä ja sitten ne järjestvät romanttisen illallisen lahjoineen kaikkineen. TahtooHaluaa!!

8 viikon tehokuuri äitiyteen

Rv 32+0
paino: n. 1800g

pituus: n.38cm

Tosiaan 8 viikkoa enää ja sitten koittaa se kauan odotettu päivämäärä 7.12. ( vaikka eihän se sitä tarkoita, että hän päättäisi juuri silloin syntyä.) Minullaa on enää 8 viikkoa aikaa tehdä seuraavaa..

*  Pullan ja pipareiden tekemisen opettelu ( näistä tehdään oma postaus kuvamateriaalin kera..Miten voin olla osaamatta näitä? Olen häpeä niinkin upealle lajille, kuin naiset..)

*  Opeteltava muutama lastenlaulu ja etsittävä vanhat CD:t jostain nurkasta

*  Pestävä tulokkaan vaatteet

*  Katsoa lista läpi ja hommata puuttuvia asioita

*  Valmistautua henkisesti siihen, että kohta meitä on oikeasti kahden siasta kolme.
*  Järjestettävä tulokkaalle ja sen tavaroille oikeasti lisätilaa jostain.

Ja varmaan miljoona muutakin asiaa on varmasti tehtävä, mutta nyt ei aivokapasiteetti jaksa muistaa ihan kaikkea. Huomenna on se sokerirasitus ja on vissiin hyvä muistaa olla syömättä sitten 8 jälkeen. En tohtisi valittaa, mutta selkä oli taas todella kipeä eilen, eikä kauratyynyn lämmitäminen, eikä särkylääkkeiden syöminen tuonut kunnollista yöunta. Olen väsynyt, josta seuraa yksinkertaisesti kiukku ja sitten vain yleisesti pahaa mieltä ympärillä oleville. Oikeasti nostan hattua kaikille maailman äideille, jotka ovat tämän käyneet läpi!


Ps. Hei kaverit kuulkaa, saa miule järjestää vauvakutsut! Sillain oikein "Ämerikän" tapaan ois aika hienot. Että vink vink. Noei, mutta suunnitellaan vaikka pienimuotoiset pikkujoulut ennen poksahtamista, jooko.?

Markon mietteitä

Moikka kaikille!
Kuulemma minun vuoro kirjoittaa. Luvattu mikä luvattu, joten tässä tulee:


Koulu stressaa ja rahatilanne stressaa (kiitos sossu ja Kela). Kirjoitukset odottavat keväällä, eikä sitten ole tarkoitus kirjoittaa sen enempää kuin kuusi ainetta. Ja tavoitteet ovat oikeasti korkealla äidinkielen, englannin ja ruotsin suhteen. Kemiasta, fysiikasta ja matikasta en uskalla tavoitella b:tä parempia arvosanoja, muuten tulee pettymyksiä... Tällä hetkellä paahdan täyttä jaksoa, päivät menevät kokonaan koulun parissa, sillä kotiin tullessa repussa kummittelevat parhaina päivinä läksyt matikasta, fysiikasta, englannista ja ruotsista. Ja kaiken päälle yksi englannin yo-vihko. Nytkin olen viimeisen puolentoista tunnin ajan keskittynyt siihen. Edellisin tekemiseen meni kotona kolme ja puoli tuntia aineineen päivineen, saa nähdä miten tämän kanssa käy...
  Vähän harmittaa kun elämästä puuttuu säännöllinen, tehokas liikunta joka kuului ennen viikkorytmiin. Ennen viime kevättä harrastin sählyä 1-2 kertaa viikossa. Vaikka aina ei tullut otettua rajusti, niin kuitenkin sai pidettyä edes jonkinlasita kuntoa yllä. Nyt pitäisi keksiä joku korvaava aktiviteetti ettei elämä ihan kokonaan olisi kotona tai koulussa olemista.
   Sinillä on maha kasvanut, kuten kuvista näkyy. Pientä jo tänne kovasti odotellaan, tavarat ja paikat alkavat olla valmiita. Pinnasängyn maalaus on vielä vähän vaiheessa, mutta sekin tulee valmiiksi hyvissä ajoin ennen kuin Sini poksahtaa.
 

Että tällaista tänään, kohta pitäisi jaksaa jatkaa tuota mukavaa vihkosta, että jää vähän vapaa-aikaa illaksi. Jos sitä vaikka lähtisi ulkoilemaan.

Haluan vielä kiittää Anttua, tiedät varmasti kyllä mistä!


T. Marko

***

EDIT: Kiitos kulta, kun kirjoitit. Jos Markolle on kysymyksiä, niin kommenttiboksiin vain :) toivotaan, että ehtii niihinkin vastailemaan.

Masukyylät huomio!

Kaikille teille, jotka kyylitte mahani kasvua, niin hemmottelen teidät pilalle kahdella kuvalla! Olempas antelias ja hyvä kuningas. ( ai siis anteeksi mitä?.. Aamusauna ei ollutkaan hyvä idea..)

 Siinä se komeilee :D Tuntuu, että se on hirmu pieni tollai kuvattuna, mutta alemmassa näkyy sitten sen oikea koko, kun ollaan saatu paita päälle.

Vielä reilu 8 viikkoa jäljellä! Aika vähän on arpia tullut, mutta koputetaan puuta varmuuden vuoksi.

pieni elämäkerta

" tomaattikeitto sanoi...Hei lukaisin tossa pari päivän aikana koko blogin läpi ja pakko huomauttaa miten paljon etenkin raskaus on sua kasvattanut! :) Vaikutat paljon tasapainoisemmalta ja onnellisemmalta kuin blogisi alkupäässä.
Paljon tsemppiä loppuraskauteen ja voimia koko nuorelle pikkuperheelle :) "


Minun pitikin kirjoittaa tästä oma postaus jo jonkin aikaa sitten, mutta tuon kommentin innoittamana päätän avautua elämästäni nyt hieman enemmän. Koska Tomaattikeitolla on ollut melko suuri urakka lukea koko blogini läpi niin nostan hattua hänelle. Tämä on nopea tarina siitä, miten tähän ollaan päädytty.

***

Aloitetaan siis keväästä 2008. Peruskoulu lopuillaan. Päiväni kuluvat sumussa. Tulen koulusta, nukun monta tuntia, teen yömyöhään läksyjä ja pänttään, menen nukkumaan ja herään kouluun uudestaan. Syön mitä jaksan, jos jaksan ja käyn tupakoimassa salaa aina, kun tuntuu, että pää räjähtää,. Sairastelenkin paljon. Silloinen poikaystäväni on ainuita syitä, miksi haluan pyrkiä eteenpäin. Suuret odotukset painavat harteitani, olenhan esikoinen, minun on onnistuttava joka asiassa. Kotona on helvetti irrallaan, meillä on typeriä ja liian tiukkoja sääntöjä ja ilmapiiri on ahdistava. Olin kuitenkin luonut suojan, minun pahaa oloani ei nähnyt kukaan.

Kuitenkin saan hyvän keskiarvon ja pääsen opiskeleman ammattikouluun sähköpuolelle, joka todellakin kiinnosti minua.Sinä kesänä olen jotenkin tasaisesti hukassa, aloitan leikkimisen ruoalla. Ajatus se vain oli. Ihan tyhmää hommaa, mutta saadaanpa jotain jännitystä elämään. Laihdutan tietoisesti paljon, oikeastaan kuihdutan. Paino laskee, mutten ole onnellinen. Paino nousee, olen erittäin surullinen.

" Mä olen kyllästynyt niihin 
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. 
En tiedä, onko se väärin, 
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, 
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii."

Syksy 2008. Käyn koulua, mutta sisälläni kuohuu. Mitä pidemmälle syksyyn kuljemme sitä pahempi mieleni on. Näen vain mustaa, en aurinkoa tai iloa mistään, perustan blogin, jonka tekstit olen tuhonnut jo aikapäiviä sitten. Ehkä osa teistä ehti lukea ne mustaakin mustemmat ajatukset, jotka heikko ja nääntynyt tyttö kirjoitti, minä en voi lukea niitä enää. Leikittelin ajatuksella ajaa mopolla rekan alle yhä useammin, laihdutin lisää ja itkin tuntikausia. 

Halusin olla yksin ja koitin erota poikaystävästäni, tutustuin uusiin ihmisiin, enkä tiennyt mitä halusin. Saatoin syödä lääkkeitä väärin ja viiltää pahaan olooni. En osannut kanavoida vihaani muuhun. Tiesin, miten typerää kaikki oli, mutta annoin mennä vain. Elämä oli yksi suuri tukahduttava musta läntti. Halusin pois.. Päädyin kuitenkin muuttamaan poikaystäväni kotiin. Elämäni kohenei hieman, mutta koulua en voinut käydä, en uskaltanut, enkä jaksanut, nukuin kaikki päivät. Saai masennukseen lääkkeet, jotka tekivät kaiken laihduttamiseni turhaksi. Paino nousi mutta mieliala ei..

   "  Joku mua piteli siinä, 

se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti.

Melkein kuin lihaa ja verta, 

suurempi vuori ja merta, 

se sellaiseksi kasvoi mun päässä."

Muutin omilleni ennen joulua ja asustelin yksiössäni. Huonoja päiviä tuli, koulu vaihtui. Aloin kuitenkin olla hieman tasapainoisempi. Lääkkeitä meni, mutta viiltely jäi onneksi melkein kokonaan pois. Ensimmäistä kertaa näin auringon kaikessa mustassa. Tilannetta oli kuitenkin vaikea saada pidettyä kontrollissa, ailahteleva mieli, tempperamentti ja ahdistus värittivät arkeani. Jostain syystä olin niin hukassa isteni kanssa. Kaikki oli ihan hyvin, mutta kontrolli puuttui. Poistin blogini ja kaiken, mikä siihen liittyi. Koitin rämpiä eteenpäin. Halusin olla vapaa.

" En odota yllätystä, en pidätä hengitystä.

Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,

mun pakoni loppuun juostu on.

En mä rohkea oo, enkä kuolematon, 

mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan tän. 

Mun pakoni loppuun juostu on. "

Sitten tullaankin siihen, mistä tämä blogi alkaa. Eroamme poikaystävän kanssa ja tästä se varsinainen alamäki lähti sitten. En ole ylpeä, mutten varsinaisesti kadu mitään. Juominen karkaa käsistä, olen koko kesän aikana yli puolet hereilläoloajastani jollain lailla sekaisin päihteistä. Tupakoin paljon, seuraa riittää, rahaa kuluu. Olen vapaa. Mutta yhtäkkiä tämä vapaus ei olekaan niin kivaa. Minulla ei tunnu olevan oikeasti ihmisiä ympärilläni jotka välittäisivät.

" En aio tuntea pelkoo, 
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi. 
Mä aion antaa sen kuolla, 
en enää anna sille tilaa hengittää, 
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.  "

Ja sitten kaikki muuttui. Marko tuli ja loput voidaankin sitten lukea tästä blogistani. Markon vaikutus oli mieletön, häntä ei häirinnyt epätasaisuuteni, eikä se, että mieleni ailahteli suuntaan ja toiseen. Sain olla heikko. Se ensimmäinen syksy oli silti vaikea, mutta askel askeleelta ja  rakkaudella parannettiin mieleni. Minä olin tasapainoisempi ja iloisempi. Oikeasti iloisempi. Tutustuin itseeni uudelleen. Minulla oli turvaa ja kaikkea, mitä halusin. Minulla oli tulevaisuus. Ja viime keväänä raskaustestin kaksi sinistä viivaa olivat minulle viimeinen todistus siitä, että olen tarpeeksi vahva elämään. Tarpeeksi vahva kokemaan ja rakastamaan.

" Mä rakennan kotini yksin, 
mä armahdan nimeäni yksin, 
ja pakotan pitämään itseni koossa. 
En ole se surkea rätti, 
jonka sydän on imetty kuiviin, 
en rakenna sille kotiini huonetta. "

Raskaus on itsessään kasvattanut minusta ehjemmän naisen.  Nyt on pakko olla vahva ja tunnen itseni vahvaksi. Minusta tulee äiti ja haluan, että lapseni on minusta ylpeä ja samalla haluan olla itse ylpeä itsestäni. Olen tyytyväinen elämääni ja luonteeseeni. Tunnen itseni paremmin.Raskaus on opettanut paljon. Olin niin kauan todella hukassa, mutta nyt olen tässä. Nyt olen läsnä, elän elämääni, elän unelmaani.  Minulla on tulevaisuus, koska haluan. Koska rakastan.

" Mä valitsin juosta, 
koska luulin, etten osaisi muuta. 
En enää tunnista itseäni tuosta, 
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan."

ps. Anteksi tekstin epäselvyys. Jos joku asia jäi nyt kovasti vaille selitystä niin kysykää ihmeessä. 

Vaatekriiseliyä taas

Raskaanaolevan vaatekriisiä osa.89. Se, mitä tässä aloin jo elokuussa pelkäämään. Kylmä syksy, eikä yhtään ainutta takkia, joka yltäisi mahan ympäri. Kylmät pakkasaamut ja maha vailla suojaa. En ala! Tahdon olla ulkona, vaikka siellä olisikin viileämpää. Mahdollisuuksia voittaa vaatekriisi:

Ratkaisu a.
Poikaystävän vaatekaapista löytyvät paksut hupparit ja vanhat ( käyttämättömät ) neulepuserot, jotka saavat virua.


Ratkaisu b.
Käy ostamassa sinne alle muutama mukava ja paksumpi neule- tai villapusero ( mahd. halvalla, eikä montaa, sill ätämä maha ei ole sentään ikuinen. )

Ratkaisu a: käytössä

Ratkaisu b: ...

... käytössä

***

Tulipa kummalliset värit :O . Ja rupesikos tuo mammafarkkujen resorin rajan näkyminen ärsyttämään!! Ja jo on mahalla oikeasti kokoa.. Huhhuh.. Nyt en muuta sano.


Ensimmäistä kertaa mietin tänään, voiko kiinalaista ruokaa syödä liikaa.. Tänään oli kolmas kerta kiinalaista ruokaa tällä viikolla. Äidin loma ja meidän yhteiset lounaat <3 ( Mutta hei kiinaalainen on vielä melko terveellistä. Paljon kasviksia..Mutta juu no ne friteeratut jutut vois jättää pois. Ja riisiä voisi vähentää..)

mutta nyt viettämään koti-iltaa oman kullan kainaloon!

perjantaibiisi

<3

Neuvolaterveiset 31+1

Harvinaisen paha mieli jäi neuvolasta. Neuvolatäti on ihan kiva, mutta minulle ei tarvitse lässyttää, kuin lapselle...

* Paino nyt +7 lähtöpainoon
* Hemoglobiini 105 ( kahdesti mitattiin..)
* Penska kääntynyt perätilaan.. ( :( )
* Lapsen sydänääniä kuunnellessa syke "vain" 120x/min.
* Verenpaine ok.
* Sokerirasitus viikon päästä..

Jotenkin on paha mieli. Ensin odoteltiin puolisen tuntia ja muutenkin on ollut raskas päivä..Selainen tunne, että huominen menee selkäkivuissa.. Mutta ei se mitään, kuuluu elämään ja varsinkin raskauteen.

Ps. Kotimme on vihdoin lähes täydellisyyttä hipova! Meillä on Yuccapalmu <3 ( kukaan ei kyseenalaista kummallista rakkauttani tähän kasviin! :D )

Kultaraitaa

" Miten ihminen voi nukahtaa bussiin?"

" No ei se niin vaikeaa ole.."

Varsinkaan minulle. Jos Marko ei kulkisi koulumatkoja kanssani bussilla, nukahtaisin varmasti ennen siltatyömaata ja heräisin varmaan vähemmän onnellisena siihen, kun bussikuski herättäisi minut Aholahdessa päätepysäkillä.. Sama typerä väsymys vaivasi koko aamun. Me nimitämme sitä Markon kanssa " oloksi ". Kun "olo" iskee, niin voisin nukahtaa seisaalleni ( testattu!). Olin niin ulkona äidinkielen tunnilla, että päätin suosiolla ottaa tehtävät ja lähteä ennen, kuin alan kuorsaamaan ( olisin huono malli kakkosluokkalaisille..). Bussipysäkillä ( peläten, että nukahdan ja heräänkin Nojanmaan päätepysäkillä..) mietin, miten voisi pikkuhiljaa kaivella sitä talvitakkia varastosta. Taidan tosin tarvita siihen viidakkoveitsen ja taskulampun..

Siinä on ensimmäinen kuva uudesta hiusmallista. Hiuksia on siis vaalennettu raidoittamalla melko tiheään. Tykkään itse ihan hirmuisesti. Kävin sen rankan taistelun otsahiuksien leikkaamisesta. Juuri kasvatin edellisen pois ja nyt se taas nököttää siinä suorana. En osaa valita kumpi minulle sopii paremmin..Mutta tällä hetkellä otsatukka on hyvä. Pahoittelen outoja poseerauksia kuvissa.

Sain kommentin kirjoittamisestani tai oikeastaan virheistä. Koitan parhaani mukaan tarkistella tekstejäni virheiden varalta. Koitan muistaa laittaa ne pilkutkin! :D ( jos vielä pilkun paikat muistaisin.. ^^ )

Huomenna onkin tiedossa ajanviettoa äidin kanssa. Suunnitelmissa olisi katsoa elokuva ( äidin vaatimuksena on oltava komeat miehet..) ja käydä kiinalaista kotiin. Äidillä onkin viimeinen kesälomaviikko, joten tässä koitetaan päivät viettää yhdessä mm. tänäänkin ollaan oltu meidän kämpillä vain tekemättä oikein mitään. Löydettiin muuten Wikipediasta yksi sukumme suurmies: Leo Mechelin. Löysin maininnan historian kirjasta ja otimpa selvää ja kyllä, hän on sama mies, kuin sukukirjassamme. :D Aika jännää.

Busted!

Ja loppukevennyksenä.. Mietinkin kaupasta tullessani, että mihin on kadonnut keksit keittiön pöydältä. Joku oli kuitenkin saanut kuvamateriaalia rosmosta :D

Ps. Mitäs mieltä hiuksista?

Maanantaiturinoita

Rehellisesti, kuinka moni teistä on maanantaivihaajia? Ah nuo maanantait, jotka ovat pilalla ennen, kun ovat alkaneetkaan. Nuo maanantait jolloin lupaukset uusista elämäntavoista romuttuvat iltaan mennessä.. Minun maanantaini alkoi jo tyylikkäästi 2.00, kun heräsin, enkä saanut unta enää. 5.00 aloitin tiskaamaan, vein roskat, tein aamupalaa miehelle ja minulle ja kiukuttelin hiljaa mielessäni surkeaa päivää. Ja silti olin ajoissa koulussa kuuntelemassa Suomea kahtiajakaneesta sisällissodasta erittäin väsyneenä..

Mutta suureksi yllätyksekseni päiväni ei ollut läheskään surkea, kun olin tapani mukaan olettanut. Lounastin äidin kanssa kiinalaisessa ( kiva riisiturvotus vieläkin.Pitääkö sitä aina ahtaa Peking-keittoa enemmän, kuin oikeasti jaksaa syödä? Sama koskee friteerattuja kanapaloja.), käväisin perheterapeutin juttusilla, maksoin vuokran, soitin sairaalaan ja varasin ajan synnytysosaston tutustumiskäynnille ja tättädädää: kävin kampaajalla.

Joo jos nyt joku muistaa, niin lupasin olla käymättä kampaajalla elokuussa ja syyskuussa, mutta lokakuussa oli lupa tehdä pieni muodonmuutos, mikä tietysti nostaa itsetuntoa ja sai minulle niin älyttömän hyvä mielen koko loppupäiväksi.  Ja kun se on niin terapeuttista, samalla saa päähieronnan, puhtaat ja pehmeät hiukset ja saa lukea uudet lehdet ja saa inspiraatiosykähdyksiä, kuin sydänkohtauksia..

 Jaa niin, ai miksi ei ole kuvia?

Minun piti kyllä ottaa kuvia uudesta mallista ja kivasta väristä, mutta 16.50 iski väsymys, joka kaatoi sänkyyn aina salkkareihin asti ( herätys taktisesti puhelimesta..). Ja koska on niin väärin olla kuvaamatta tuota tuccaa luonnonvalossa, niin saatte odotella huomiseen. Ne vessassa räpsityt hiustenesittelykuvat eivät oikein anna arvoa ainakaan minun hiuksilleni.. Varsinkaan nyt, kun ne ovat kertakaikkiaan upeat.

Vuosi sitten

Lueskelin vuoden vanhoja postauksiani ja siellä on postaus 4.10, jossa angstaan tulevaa lapsettomuuttani..

Empä olisi uskonut, että vuoden päästä tuosta päivästä silittelisin ja höpöttäisin alati kasvavalle mahalleni! <3

Kellohan on nyt siis jotain 3 yöllä, kun ollaan kakaran kanssa selvästi eri mieltä siitä milloin pitäisi nukkua..

Niinpä juu, me tosiaan kävimme perjantaiyönä näyttäytymässä sairaalassa kipeän vatsan takia. Huvikseni en sinne ikinä mene ja nytkin meinasi lähteä kivun takia jalat alta. Käyrillähän siellä oltiin ja lauantaiaamun käyrällä näkyi ihan pienenpientä supisteluntapaista ja takaisin pyydettii tulemaan jos vatsassa jatkuu kiritävä tunne. Yöhoitaja ei ollut mukava, mutta aamulla toinen hoitaja oli jo ihan toista maata. Itkuhan sairaalassa meinasi päästä, kun tuntui siltä, että rivien välistä oli luettavissa tyyliin: " no etpä kestä kipua, joten oma mokasi. Turha sitä on täne tulla kitisemään, kun et kerta edes synnytä.."

Niin no.. Kukahan meistä sen sairaalalaskun taas maksaa..

***

Minun hienonhieno ruokapäiväkirja on poistunut ajasta iäisyyteen tuolta muokattavista teksteistä, jotenka eipä me sitten käsitellä sitäkään.( koitan löytää paperiversion jostain ) . :( miksi jotkut osaa vain säheltää koneen kanssa? Äskenkin tuo alkoi väittämään, etten lue yhtään blogia ja rivitkin hyppii miten sattuu..

Mies nukkuu tuossa sohvalla ja kuorsaa ( siihen oikeastaan heräsin ensimmäisen kerran..). Mutta taidan vielä yrittää käpertyä sen syliin nukkumaan, kun aamulla herätys n sinä 05.50 ja koulussa pitöisi olla 8.00.

Selviytymisboksi

Vielä kerran tuhannet kiitokset Empulle ja Alinalle paketista. ( vaikka ehkä lievästi sanottuna innostuittekin..)

Kun Emppu viattomalla äänellä ilmoitti tuovansa "pienen lahjan" oli melkeimpä arvattavissa miten iso paketti oli tulossa.. ( itkeä tihrustan täällä edelleen, että terveisiä vaan..)

Siinä on koko paketin sisältö! Tai ei ehkä koko paketin,kun kuvaan ei ihan kaikki meinannut mahtua.

*  10 purkkia Pilttiä
*  Kuvassa näkymättömät 4 levyä suklaata ( 1 syöty ja loput Marko piilotti..)
*  Pikkumiehelle sukkia
*  Barbaba body
*  I <3 dad & I <3 mum- bodyt ( kuolailin näitä H&M:ssä taannoin..)
*  Raitabody
*  Pingviinipehmo
*  Purulelu
*  Tuttipullo
*  Tutteja
*  Onnittelukortti
*  Ja_tuo_ihana_nallepuku!!! Tän ostamisesta oisin käynyt Markon kanssa itkuisen kädenväännön joka tapauksessa, joten minulle kaikista kolahtavin juttu oli tuo lämmin nallehaalari. <3

Kiitos Emppu ja Alli <3

***

Ja muuten oli ihan tavallisen riehaisa viikonloppu yhtä ylimääräistä sairaalakäyntiä lukuunottamatta, mutta tästä myöhemmin sitten enemmän.

10 saapunutta viestiä

 Kiitos!

Illalla itkemiseni vain yltyi ja yltyi ja sen tietää, mitä siitä seuraa..Itkupäänsärky joka kolottaa ohimoissa ja leukaluissa.. Skippasin suosiolla kahden tunnin koulupäivän ja nukuin nähden outoja unia äidistäni ja veljistäni ( oli jäänyt paha mieli vaikka 6-vuotias soittikin anteeksipyynnön vielä ennen nukkumaanmenoa.). Herättyäni puhelimessa oli 10 tekstiviestiä. Kaikki Markolta. Ihan joka ainoa. Suurimmassa osassa ei tosin ollut mitään tähdellistä asiaa, mutta sitten..

" Voi pientä siniä <3 siellä sie nukut lämpimässä ja turvassa pahalta maailmalta. Mie haluisin että sie voisit tuntea meidän kodin oikeasti kotina ja turvapaikkana."

Markolta on tosi kultaista laittaa viestiä ( vaikka välillämme viestit eivät juurikaan maksa mitään.. ). Kyllä minä piristyin. Kuitenkin 10 viestiä ennen, kuin olen päässyt sängystä ylös. Kyllä tästä päivästä tulee parempi..