2010/11/01

Huoli ja hätä

Koko syksyn olen jännittänyt ja jännityksellä odottanut.. Se tulee joka syksy, yleensä vain pahempana, kuin aikaisemmin. Korvissani kaikuu se lupaus, jonka teit vuosi sitten.

" Olen kanssasi ensi syksynä. SItten voidaan itkeä vaikka yhdessä joka ilta."

Eilen se sitten tapahtui. Tajusin, miten ovelasti olin työntänyt mielestni sen ahdistuksen ja masennuksen pois jo viikkojen ajan. Pienen takia pidän itseni koossa, mutta eilen se paha olo sai minut kiinni aivan yllättäen.
Pieni paniikinpoikanen koko elämän suhteen.

Entä, jos olen tehnyt jo jotain peruuttamatnta pahaa pienelle?
Entä, jos pieni ansaitsisi paremman äidin? Paremman perheen?
Entä, jos olen sössinyt itse kaikki ne menetetyt ystävyyssuhteet?
Ja näytänkin vielä tältä..
Ei minusta ole tähän..
...pian pitäisi synnyttääkin..


Pelko on tunteena ehkä se pahin. Se oikeasti kuristaa rinnasta. Itken Markon sylissä ja toivon, että kaikki olisi hyvin sittenkin. Entä jos paha olo ei menekään pois? En tahdo itkeä, tahdon nauttia vielä tästä yhteisestä ajasta..


Tekisi mieli läpsiä itseäni kasvoille, repiä hiuksista, raapia..Nyt pysyt vahvana jumalauta nainen, nyt ei ole aika surra ja ahdistua.

2 kommenttia:

  1. Surun ja ahdistuksen pois työntäminen huokuu heikkoutta enemmän, kuin vahvuus myöntää itselle ja muille, että minäkin kärsin väillä. :) Eli ihan rauhassa mamma hyvä, itke vain :)

    VastaaPoista
  2. Toi kuuluu myös raskauteen. Pelko, että ei ole hyvä äiti ym. Mulla tuli jossain vaiheessa sama ja itkin puhelimessa äidille keikenmaailman juttuja. Kaikki menee ihan hyvin! :) Puhu neuvolassa asiasta, jos olo ei helpota. Itse kerroin ja tuli kyllä parempi mieli.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...