2010/11/30

Rv 39 ( ja näin se "viimeinen viikko" koittaa)

Kuka olisi uskonut? Tasan viikon päästä on LA  ( ja edelleenkin sitä mieltä, että yli menee..) ja minä tosiaan olen selvinnyt tänne asti. Iiks. Nyt on päällä sellainen innostus, ettei oikeastaan mitään rajaa. Tekisi mieli huutaa kaikille, että kattokaa nyt, minä olen selvinyt tänne!! Olen pitänyt pientä ihmistä elossa sisälläni sen 9 kuukautta! En ole ihan turha tyttö, en todellakaan.

Olen joutunut luopunumaan tupakasta ( niin vaikeaa, kun se aluksi olikin..), alkoholin käytöstä, huolettomasta elämästä, teinitytön mitoista ja sen vaatekaapista, itsekyydestä..Olen saanut tilalle 20 kiloa painoa, hirveästi erilaisia vaivoja, kipua ja outoja tunnemyrskyjä.. Olen saanut parisuhteestani enemmän irti, meistä on tullut Markon hyvä tiimi kaiken suhteen. Kaikki asiat puoliksi ja kumpikaan ei rasitu liikaa. Me ollaan oikeasti otettu aika iso askel aikuisuuteen ja pianhan tämä meidän kuukausien koulutus punnitaan. Melko varmana itketään kaikki synnytyssalissa, ihmetellään sitä pientä, joka väen vängällä halusi olla meidän lapsi. Täytyy ihmetellä sitäkin, miten upeaa on tajuta, että pian tuo masussa meuhkaava kaveri ottaa askelia ja ajaa pyörällä pihalla. En varmasti totu siihen, miten aika kuluu. Ja vaikka tämä raskaus on masokistien unelma, niin saatan kuitenkin haluta ottaa tämän uusintana joskus..Empähän enää elä pumpuliunelmissa. Nyt on jo kokemus takana.


Lemppariodotuskuvia..

Pieni ole hikannut 4 päivään nyt ollenkaan ja siitä on noussut pieni huoli. Keskustelupalstojen lukeminen ei kauheasti tuota tulosta, mutta muuten liikkeitä tulee hyvin. Ehkäpä pienen keuhkot ovat jo "valmiit"?
Odottelen synnytyksen alkamisesta merkkejä melkein heikkopäisesti.. " Nyt supistaa! Ai eikö..Ohi meni. No nyt taas! Ja nyt toinen ja..sitten ne loppuikin.."

Odottamisen aikana on tullut tutuksi myöskin vauvaihmiset ja niiden omituinen kieli. Ensinnäkin en edes tiennyt mitä tarkoittaa rt, rintakumi, dobbler, foolihappo, pre-eklampsia, oksitosiini... Nyt puhun vauvakieltä aika sujuvasti ja Marko myös. Ei ihan tavallisia 18-vuotiaiden kahvikeskusteluaiheita, mutta meille melko tärkeitä kuitenkin.  Ihana, että kulta on ollut alusta asti kiinnostunut minusta ja vauvasta, meidän voinnista. Oikeasti, en voisi kuvitellakaan, että olisin yksin selvinnyt tästä ikinä, kyllä sen toisen tuki on tarpeen. Kaikki yksinodottajat, hirveästi voimia teille! Olette vahvoja ihmisiä!

2010/11/29

Uuteen viikkoon



Hei ja tervetuloa seuraamaan uutta puuduttavaa viikkoa Epätodelliseen Todellisuuteen.

Kuten varmaan huomaatte, niin minun laskuristani ( se ylisöpö tossa profiilin alapuolella <3 ) ovat päivät huvenneet aika pieniin lukemiin ja minun odottaminen..No se on jo melko malttamatonta ( muistuu elävästi mieleen, kun penskana odotti joulua tai synttäreitä..). The Day koittaa siis viikon ja 1 päivän päästä, mutta olen jo asennoitunut siihen, että tuskin vielä silloinkaan ollaan tulossa. ( Että mikä ihme se Markon veikkaus "pari viikkoa etuajassa" oikein oli?! ) Olen niin sitä mieltä, että kaikki on valmista, koti on valmis ja vauvakin melko valmis paketti ( ja vanhemmat myös..), joten tervetuloa tänne pikkuinen! Olet niin tervetullut oikeasti.

Vastaukseksi tuohon alkoi pieni rimpuilla mahassa kovasti. Varmaan tarttui tiukemmin kiinni. " En tasan tuu vielä!"


Jouluverhot

Ulkona on pakkasta, minulla ei ole kunnollisia talvivaatteita, joten sisällä pysytellään. Ja jostain typerästä syystä haluaisin ulos. Ironista..

Itsetuntokriisi pakotti piilottamaan vaa`an, etten rumppaisi sillä koko ajan. Seuraavan kerran sitten, kun kotiudun sairaalasta. Ihan vain henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi näille viimeisille viikoille. Muutenkin pitäisi kuunnella kehoaan enemmän, se viestittää kyllä, jos joku on pielessä. Ensinnäkään en syö, ellen tunne nälkää, nukun silloin, kun nukuttaa ja kuuntelen muita tarpeita. Vaatetta päälle, kun on kylmä, rasvaa iholle, kun se edes tuntuu, että se ehkä tarvitsisi sitä.

Elämä on kaunista ja kaikki suht mieluisaa. Markon sylissä olisi ihana nukkua tuntitolkulla pidempään, mutta se joutuu heräämään aikaisin kouluun. Elämä on nyt ( vielä ) melko seesteistä ja itsekin mietin, miksi haluan Mapun syntyvän hetimiten. Onhan meillä kivaa kahdestaankin. Jos vielä muutama päivä..

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus. Ainakin hetkeksi.

2010/11/28

Raskauden sietämätön keveys: 40 viikkoa odotusta 2/3



Vertailussa rv n.18 ja tuo 25+0

toinen kolmannes, viikot: 13-28

Se joka väitti toisen kolmanneksen olevan ihanaa aikaa ei ollut itse koskaan raskaana!
Koko raskausaika oli ollut pientä kidutusta, odotin malttamattomana vatsan kasvamista, sillä näytin pitkään vain lihonneelta, eikä se kesällä tuntunut yhtään hyvältä. Varsinkin, kun kesä oli kauhean kuuma, turvotus tuli mukaan matkaan, paino nousi hyvää tahtia, mutta maltillisesti neuvolakäynneillä mitattaessa. Jäin sydänäänien kuunteluun koukkuun, mikäs sen kauniimpaa, kuin oman lapsen sydän.

Eniten kuitenkin odotin potkuja, jotka ilmestyivät eräänä perjantaina lukiessani kirjaa sohvalla. Pieniä saippuakuplia.. En ollut uskoa todeksi. Sen jälkeen kuplia tuli päivittäin, parhaiten ne tuntuivat makuuasennossa. Marko tunsi liikkeet vatsan päältä muutamaa viikkoa myöhemmin. Pienestä tuli päivä päivältä isompi ja vahvempi!



Olin paljon sairaalassa, vatsaan sattui ihan kauheasti eikä kukaan tiennyt syytä siihen. Pelkäsin lapsen puolesta jatkuvasti, en tahtonut sen vielä syntyvä niin pienenä. Eräänä kertana sairaalaan joutuessani muutamaa päivää ennen rakenneultraa päätettiin se tehdä sitten samaan syssyyn ja sieltä ultrasta lähti meille kotiin pieni poika. Oikeastaan lapsi sai paljon "elävämmän hahmon", kun sukupuoli selvisi. Massussa oli oikeasti joku joku pyöri ja hyöri. Joku, joka me saataisiin tavata piakkoin. <3

Selkään alkoi sattua ihan perkeleesti ( oi ne tuskaiset yöt..), kävely koski lonkkiin ja närästys tuli mukaan kuvioihin. Tunnemyrskyjä oli aina vain enemmän. Minusta oli kummaa puhella mahalle, mitä sille edes sanoisi. Sanat "äiti" ja "isä" olivat niin vieraita minun ja Markon mielestä. Pikkuisen nimi päätettiin jo kesällä, se oli meistä jotenkin sopiva ( on vieläkin!). Alkoi tulla pelkoja vanhemmuudeesta ja pikkuhiljaa vauvalle alettiin kasata tavaroita paikalleen.


Pukeutumisestakin tuli vaikeaa, oli pakko ostaa äitiysvaatteita, jotta omat vaatteet eivät repeäisi..

En edes huomannut milloin keskiraskaus vaihtui  virallisesti oppuraskaudeksi, mutta aika tasapaksua kasvamisen aikaa se oli minulle. Viimeinen kolmannes oli sitten se kunnon mylläysvaihe, joten palataan siihen myöhemmin :)

2010/11/27

Huono päivä osa.2

Ette kyllä ikinä arvaa, miten paljon arvostan sitä, että oikeasti valaisette/neuvotte/autatte minua. <3 Te piristätte kommenteillanne niin paljon!

***



Ja aina tuntuu vain paranevan..

Olin valinnut juuri tämän lauantain siksi päiväksi, jolloin me voitaisiin Markon kanssa olla yhdessä, koti olisi siisti ja ruoka valmiina odottamassa tunnelmavalaistuksen kera.. Hemmottelupäivä meille kahdelle vielä ennen lapsen syntymää. Oltaisiin ihan rauhassa ja tehtäisiin mielekkäitä asioita, leffoja ja sauna ja kaikkea sellaista..

Vaan toisin kävi..Tahdoin jouluostostella ja söpöstellä Markon kanssa kaupungilla kauniissa talvisäässä ja koko retki päättyi sitten itkuiseen kotimatkaan ja edelleen jatkuvaan mykkäkouluun. Tosin Markon olinpaikasta ei ole mitään hajua, se lähti ja paiskasi oven mennessään.. Ei me varsinaisesti tapeltu missään vaiheessa saati edes sanailtu, mutta minä olisin niin halunnut viettää ihana päivän ja kaikki menee perseelleen. Vähän kuin " loppuraskaus on yhtä kärsimystä, turha edes koittaa iloita välillä."

Ei huvita laittaa ruokaa, ei huvita siivota sotkuista kotiamme.. Ei huvita mikään, mielummin itken sohvalla ja nautin tästä säälittävyydestäni .Tekisi mieli syödä suruun, mutta loppuiltaa kohti se toisi vain pahemman mielen.

Ei sitten olla onnellisia prkl! Ei väkisin..

Ps. tähän väliin suosittelen lukemaan kyseisen kirjan..


2010/11/26

Huono päivä

wuuut, 4. kerros ja ei hissiä? Millai aiot vaunurumban hoitaa? Vai onks teillä joku erillinen vaunuvarasto minne uskaltaa jättää? T: Sandra

- Vaunuvarasto on onneksi, mutta lapsen raahaaminen portaita pitkin tulee olemaan haastavaa :D

Päivä ei ole ollut niitä parhaimpia todellakaan..

No käytiin siellä painokontrollissa sairaalassa ja ensiksi odottelin sen puolisentoistatuntia, kun lääkärivajauksen vuoksi lääkärit ja kätilöt juoksivat synnytyssaliin ja takaisin. Ei se minua haittaa, ne jotka tarvitsevat apua ovat etuoikeutettuja saamaan sitä ja hyvä niin, mutta kyllä se siltikin kismitti kipeän selän kanssa istua..

Lääkärinä minulla oli nuori mies, joka otti ensin näytepalat ja tarkasti kohdunsuun tilanteen, kun on noita supistuksia ollut. Ei mitään poikkeavaa, ei merkkiäkään alkavasta synnytyksestä..Lapsi nukkui koko ultran ajan, painoarvioksi saatiin vajaa kolme kiloa vieläkin ja lääkäri sanoi, että hän vastaisi viikkoja 37+1. Ja siinä sitten samaan hengenvetoon totesi, että hyvin suurella todennäköisyydellä lapsi menee vähintään 10 päivää lasketun ajan yli, että en saa hermostua, jos ei laskettuna päivänä putkahda ulos..

Ja kyllähän minä hermostuin, masennuin.. Olen jo niin täynnä odottamista ja sitten sanotaan, että yli menee.. Käynnistetäänhän se sieltä sitten joulun alla, mutta olin jo niin halunnut sitä, että lapsella ei kävisi niin ikävästi, että joulu ja synttärit olisi niin lähellä.. Puhumattakaan siitä, että minä en halua viettää joulua sairaalassa!! En todellakaan.. Meni ihan fiilikset koko odottamiseen. Voi kultapieni, kun odotetaan sinuu niin kauheasti!! Maltti ei ole vahvuuksiani, mutta pääasia on, että olisit terve..

***

Sairaalassa selvisi tänään yllättävä uutinen. Minä olen ESBL-kantaja ( sairaalabakteeri..). No nyt te kysytte mikä se on ja arvatkaahan osaanko vastata. Kukaan ei ollut koskaan kertonut minulle siitä ja se on juuri se syy, miksi olen viimeisenä odottamassa aikoja äippäpolilla ( huoneet steriloidaan minun jälkeeni ) ja miksi olen kosketuseristyksissä sairaalassa..

Google ei ollut kauhean viisas mutta ESBL-ei ole minulle ( saati vauvalle. ) vaarallinen, se tarttuu limakalvo- ja verikosketuksesta ja on vaarallinen niille, joiden vastustuskyky on vissiin heikompi. Kukaan ei oikein osaa selittää minulle mikä se on ja ompa kiva saada tietää tästä vasta nyt. Ei sitten päivä voisi enemmän olla pilalla.. Jos joku tietää asiasta jotain niin saa valaista!

... Paketoin lahjoja ja tein joulukortteja mutta fiilikset aika nollissa..

...

2010/11/25

Siivouspäivä

Se on maailman inhottavin mainos. " SINIllä siiovus sujuu." Tänään se kylläkin jopa sujui. Piti tehdä "suursiivous" mutta olin 4 tunnissa täysin valmis ja vailla tekemistä taas.




Järjestin makkarista kaikki kaapit ( yhteensä 7 kappaletta..) vein tavaroita varastoon ja toin tavaroita varastosta ( huomatkaa, että asumme 4.kerroksessa ja meillä ei ole hissiä!) , imuroin joka nurkan, järjestin lapsen vaatteet kaappiin,  laitoin hoitopöydän täysin valmiiksi vaippoja myöden, vaihdoin petivaatteet ja laitoin taulun seinälle.



Sitten imuroin ja järjestelin eteisen. Ja miten ihmeessä lattioilla voi olla kilo hiekkaa, vaikka imuroisikin joka toinen päivä??



........Ja sittenhän minä imuroin ja järjestelin olohuoneen..


Ei joku haluis ostaa meille isompaa telkkaria..?



.......Ja sitten keittiön täyssiivous sisältäen tiskauksen!...





No eikös ole siisti koti?

Olen vakavasti sitä mieltä, että olen ansainnut kupin teetä ja uusimman Cosmopolitanin! Ja ehkä pari piparia.. Ja pari pullaa..

Hei, olen Sini

Viimeaikoina blogini lukijamäärä on lähtenyt seivoiseen nousuun ja jotta uudet kanssamatkustajat pysyisivät mukana niin väsäsin teille tälläisen "pienen" esittelyn. Saattepahan jotain käsitystä minusta ja kun en viitsi kauheaa romaania tuohon profiiliini kirjoittaa.

Eli hei kaikki! Minä olen Sini, blogin kirjoittaja ja näytän jotakuinkin tältä..

Jotakuinkin tuore kuva..


Alkuraskaus..


 Vuosi sitten, joulukuu 2009


- Ikää on siunaantunut se maagiset 18-vuotta, eli nuoriahan tässä ollaan.
- Opiskeluni lukiossa ovat pahasti kesken, enkä tiedä, miksi haluan isona.
- Asun Markon ( 18-vuotias abi ) kanssa yhdessä täällä Savonlinnassa ( josta voi olla montaa mieltä..) ja jos joku nyt ei ole sattunut huomaamaan, niin odotan meidän esikoistamme, jonka pitäisi syntyä ihan piakkoin.
- Sisaruksiahan minulla on paljon.. Allu, Nina, Teuvo, Teppo, Teme jaVäinö asuvat äidin luona täällä melko lähellä meitä. Vanhin siskopuoli Jenni ja nuorin velipuoli Wiljam asuvat Ruotsissa, missä isänikin asuu.

- Blogia olen pitänyt vuodesta 2008 asti.
- Olen ikuinen elämäntapahaaveilija, tempperamenttinen pikkuvanhus, joka aloittaa "uuden elämän" suunnilleen joka toinen päivä. Perusluonteeni on melko..Ööh..Tulinen ja melko menevä, enkä osaa rauhoittua välttämättä. Tosin olen myös ailahteleva..Puhua pälpätänkin melko paljon. Ja olen kertovinani hauskoja juttuja ( tosiaasiassa näille nauran vain minä. ) Sarkasmi ja ironia <3
- Loukkaan ihmisiä varmasti pelkällä olemassaolollani..
- Saatan edelleen teineillä hirmuisesti.. Tosi kypsää äitiainesta siis..
- Laaja musiikkimaku ja kova addiktio mm. dataamiseen ja suklaaseen




- Kuvassa näkyvä hanipöö on kulkenut mukanani kesästä 2009 asti ja elättelen meille yhteistä tulevaisuutta ainakin vanhainkotiin asti. Edellisiä suhteita on takana tasan kaksi, tosin joskus on tullut säädettyä miesten kanssa enemmänkin..




- Pikkuinen rakkautemme on siis ensimmäinen lapsemme.
- Olen aina halunnut äidiksi, vaikka nuoruus ei ollut helppoa aikaa ja nuori olen vieläkin.
- Minulla on sairaskertomusta takana vaikka kuinka paljon.. Masennuksesta syömisvammailuun, allergioita, endometrioosi..

- Minun Gangstamafiani eli sisarukseni ja muu perheeni ovat elämäni pieniä onnenmurusia <3 








- Samoin rakkaat ystäväni ( miksi teistä kaikista ei voi olla kuvia?!!!)










- Olen erittäin tapaturma-altis ihminen.. Kommelluksia tämä blogi on täynnänsä.
-..Ja siivousnatsi.. Aina olen siivoamassa.. Valitettavasti vain täydellisyys ratkaisee.
- Minun suuriin rakkauksiini lukeutuu Salkkarit! ( tämä fakta vilahtanut varmasti usein..)
- Inhoan tiskaamista yli kaiken ja lähes kaikki ihmiset tietävät sen.
- Kirjoitan blogiani yleensä tunnekuohuissa, joten välillä angstaan ja välillä hehkutan
- Kielioppi- ja kirjoitusvirheet kirjoituksissani ovat tavallisia.. Olen huolimaton.
- Ai niin, onko käynyt ilmi jo kauhea hamstraamiseni, shoppailuaddiktioni, kiinnostukseni n. miljoonaan muuhun asiaan...
- Ai niin oli mulla lemmikki joskus..




- Vaadin prisnsessakohtelua, hypin ihmisten varpaille ja päden joka asiaan.. Eli toisinsanoen olen vitun ärsyttävä ämmä. Mutta en pahoittele sitä.


- On helvetisti asioita, joista en tykkää mm: paskanpuhujat, suolakurkut ja n.miljoona muuta asiaa.
- Vatsani on kaiken makean suhteen pohjaton..
- Minua voidaan pitää pinnallisena ja turhamaisena, mutta vain harvat tuntevat todellisen luonteeni.
- Pystyn suuttumaan sekunnissa, jostain typerästä asiasta.


Savonlinna

Tällä tiedolla luulisi pärjäävän alkuunsa. Tosin kaikki ylläolevat faktat voivat melkeimpä vaihtua/muuttua ja en  muutenkaan allekirjoita täysin kaikkea sanomaani. Voittekin sitten tuskailla, milloin olen tosissani ja milloin vain vitsailen..



Terveisin riemuidioottinne Sini..

2010/11/24

kriisin paikka

Nyt ois jaettavana n.miljoona juttua..Mutta arvatkaapa saanko kirjoitettua muutamaa enempää?

Ensinnäkin ( on laitettava tämä sana kieltoon..Jokainen postaus alkaa tyyliin tällä sanalla..) tästä bloggaamisesta haluaisin vaihteeksi avautua. Olen miettinyt blogieni kohtaloa ( yht. 3 kpl ) ja miettinyt sitä, millaisia juttuja kirjoitan, millaisia haluaisin, miksi kirjoitan.. Haluaisin purkaa tänne paljon enemmän kaikkea, mutta olen huomannut, miten sisäinen sensuri on iskenyt. Annan blogiini paljon vähemmän, ilmaisen mielipiteeni paljon jyrkempinä, kuin ne ovatkaan ja mietin, miten väärän kuvan tästä blogista loppujen lopuksi voisi saada. Koitan olla mahdollisimman paljon oma itseni, mutta silti on pieni identiteettikriisi kaiken kanssa. On vaikea hahmottaa itsekään, millainen ihminen olen ja millaisen ihmisen tuon julki.

En lopeta kirjoittamista, mutta blogista tuntuu puuttuvan suunta, sellainen suurempi punainen lanka.
Asiaa ei tietenkään helpota se, että oikeasti elämässä suuri identiteettikriisi. Minusta tulee äiti, mitä haluankin. Mutta haluan myös niin paljon enemmän kaikkea.. Enkä osaa selittää itsellenikään minne suuntaan nyt pitäisi juosta.

Mites tuo naaman pyöreys hei..? " Moi oon Sini, ja omistan kaksoisleuan"..hyi.

Huomatkaa nuo samat tregginssit päällä jo viidettä päivää.. Alkaa se vaatevarasto huveta. Sainpa nukuttua sitten lopultakin parisen tuntia aamupäivällä vaikka onkin koko päivän ollutkin sitten enempi vähempi heikohko olo. Kumpa tämä olisi jo ohi.. Vielä ne muutamat päivät..




Nyt tuli testattua tänään sitten se lämpöhuojasuihke ja suoristin hiukset ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin. En kauheasti tykkää nykyisistä hiuksistani ja tämä "välimuoto" on pahinta koko kasvatuksessa. Värikään ei liiemmin miellytä, mutta pikkuhiljaa kohti unelmatukkaa. ( ai mikä unelmatukka?!)

Mutta siitä suihkeesta. Tosiaan suihkupuhtaisiin, kuiviin hiuksiin muutaman kerran suihkautin ja sitten vedin paskalla suoristusraudalla. Suorahan tuo on ja yllätyksekseni hiukset eivät tuntuneet ollenkaan kuivilta ja sähköiseltä operaation jälkeen, kuten tavallisesti. Uskon, että tuo hoitosuihke on hyvä, varsinkin näin lyhyeen pehkoon. Tuoksuhan ei ollut niitä miellyttävimpiä, mutta hiuksissani tuoksuu hiuslakka paljon vahvemmin. En suosittele vielä kuitenkaan tuotetta kenellekään, tarvitaan useampi käyttökerta, jotta osaisi sanoa sen onko se hyvä.


ompa harvinaisen fiksuja ilmeitä..



Apaattista..

Pitäisi saada elämä jotenkin järjestykseen, mutta edelleen on sisällä kauhea kaaos kaiken kanssa. Jospa sitä istuisi alas ihan kunnolla miettimään ja suunnittelemaan elämäänsä, ettei ihan tuuliajolla mennä.

Turhien postausten yö

Ihan alkuun on kitistävä, mulla on liioittelematta ehkä elämäni kauhein yö takana. Kellohan on siis 5 aamulla ja jotenkin pistää vihaksi se, että raskaana olevat heräävät niin helposti tälläi loppuvaiheessa. ( Kiitokset sulle postimies, kun tuon aamulehden kolautit postiluukusta sisään.. En saa unta enää..Enkä tosiaan jaksa olla kiinnostunut Korean tilanteesta tähän aikaan vuorokaudesta.)
Eikä siinä kaikki. Aika lailla eilen tasan kello 22.00 alkoivat supistukset, jotka tulivat aluksi n. 7-12 minuutin välein, kivuliaina ja sen parisen tuntia. Olin jo pikkuhiljaa valmistautunut lähtemään sairaalaan, mutta sitten kivut helpottivat ja sain puoli 1 maissa unta, jonka jälkeen on supistanut tasan kerran. Yöunia se 4 tuntia pallossa, närästää ja lapsi painaa lonkkaan, mutta syntynyt ei sittenkään.. Ärrinmurrin..Ihan kauhean turhauttavaa.

***




Te ootte niin kateellisia noista tauluista, jotka äiti antoi minulle eilen! Varsinkin tosta alemmasta, joka oli sen ja isän häälahja vuosikymmeniä sitten! Tuo taulu muistuttaa minua omasta lapsuudestani, kun se on aina ollut seinällä huolimatta siitä, missä ollaan asuttu. Se on vaan niin lemppari! Sille pitäisi löytää kunniapaikka asunnostamme. ( Ja kestävä taulukoukku, koska peili painaa ihan kauhean paljon ja minun tuurillani se tippuu seinältä joka tapauksessa..) Tauluja tuli tietty muitakin, lapsen sängyn yläpuolelle päätyy vanha Suojelusenkelitauluni ja olohuoneeseen tulee vielä "Tuhkimotaulu". Niiden kuvaaminen tapahtunee vasta sitten, kun ne esteettisen kauniisti aseteltuna seinille.




En tiedä mikä siinä on, mutta äidilläni ja minulla on kauhea joulukuumeilu menossa. Ei sitten suotta olla puhuttu suu vaahdossa päivittäin kaikenmaailman jouluverhoista, pöytäliinoista, jouluruuasta..Vissiin sukuvika. Se on muuten jännä, miten vaikka kuinka inhoankin punaista värinä, niin joulun alla sitä on pakko olla ihan joka paikassa.



Sisustustieteellinen ihme! Pöytäliina mätsää patalappuihin! Ja miten niin en oo saanu kutsua mihinkään sisustusohjelmaan? :D




Jaa tosiaan, mulla on nyt 4 postausta varastossa odottamassa julkaisuaan, koska en viitsi spämmätä tänne sitä kolmea postausta per päivä. ( Ai miten niin liikaa vapaa-aikaa istua koneella?!) Mutta joulukuussa on hyvää aikaa ajastella tänne sellaisia, kun en muuten saata ehtiä kirjoittelemaan. Ajatella siihenkin on enää muutama viikko. Onnistuin muuten pesemään pyykkiä eilen meidän uudella pesukoneella hajottamatta sitä!

Mutta juu, pitäs jättää nää turhat aivokuolemat kirjoittelematta, kun eihän näistä postauksista oikeasti ota kukaan selvää.. 

2010/11/23

Lämpösuojasuihke hiuksiin



Postimies toi kotiin ( no oikeasti piti hakea postista..) paketin, joka sisälsi Four Reasons Heat Styler lämpösuojasuihkeen. Olen aloittanut taas hiuksieni suoristamisen niiden kasvaessa pikkuhiljaa hieman pidemmiksi ja koska tällä kertaa tahdon välttää sen kuivan koppuratukan, niin valmistauduin ja hellin hiuksiani kunnon tuotteilla. Hintaa tuotteella oli 10,90 euroa + postimaksut.

Huomenna siis testaamaan! ( puteli on ainaski kiva :D )




Muilla kokemusta kyseisestä tuotteesta?

Rv 38+0



Pituus: n. 48cm
Paino: n. 3200g

Tosin uskon, että meidän pikkuinen ei ole noin iso. Perjantaina on painokontrolli ja siellähän sen näkee, kun reilu viikko sitten käydessä poika oli "vain"  2500g. Tosin isänsä on ollut pienikokoinen syntyessään, joten perinnöllisyyden piikkiin menköön se. Itse olin 50cm ja sen 3,5kg, sellainen peruskäyrillä oleva muksu.

Olen alkanut maanitella ( hyvä on, anella..) poikaa ulos yksiöstään. Vaikka maha onkin laskeutunut hyvin ( näyttää jotenkin paljon pienemmältä, kuin pari viikkoa sitten..) ja liitoskivut hirveät ja supistelee ja voin iltaisin huonosti, niin mitään ei tapahdu. ( Eikä tule tapahtumaan ennen, kuin hän päättää olla "kypsä".) Liikkeitä tulee, joskin melko vaivalloisen oloisia, joten mahtaa olla jo ahdasta. Jännittää. Ihan kauheasti jännittää, mutta hyvällä tavalla. Markokin koittaa puhua mahalle, että jos voisi tulla jo tänne isin ja äitin syliin paikkoin. Hassua, kun tuntuu, että minulla on lasta ikävä, vaikka ei olla koskaan tavattu.



Olen varma, että jään kaipaamaan raskausaikaani vaikka suoraansanoen ja kiertelemättä tämä on yhtä helvettiä. Olemme pikkuhiljaa kasvaneet tähän, eikä minua pelota enää epäonnistuminen.

2010/11/22

Haastettu

Sain haasteen ja koska tämä oli niin kiva, niin kaikki, jotka uskaltavat, niin antakaahan mennä.


1. Kolme viimeisintä ostostani:
- Ööh..Iita-neidin synttärilahja, kartonkia ja hopeatussi Tiimarista.

2. Isoin julkkis, jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni:
- Täh? :D Äiti!! Äitin tunnistaa kaikki, jotka on siellä sen työpaikkakahvilassa käyny. "Pikkukaupunginjulkkis".


3. Viimeksi googlasin:
- " Raskaus ja jättihelokkiöljy".


4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni on ollut:
- Jotkut "heräteostosvaatteet", joita en ole sitten ostohetken jälkeen koskaan käyttänyt päällä.  ( Ei näitä nyt niin kauheasti ole..)


5. Käsilaukussani on:
- Käsilaukusta riippumatta ( tällä hetkellä käytössä ollut Pidgeon perusmusta.) yleensä puhelin, lompakko, neuvolakortti, avaimet, pistovälineet, kalenteri, meikkipussi ja kuulokkeet.  ( joskus roinaa on tietty enemmänkin..)



6. Suosikkikatuni koko maailmassa on:
- Italian Firenzessä oli sellainen ihana kauppakatu, jossa oli pelkkiä korkauppoja! <3


7. Hienoin/kallein ostokseni on:
- Kalleinta mitä olen ikinä ostanut itse.. Jaa-a, varmaan talvitakki, joka rokotti lompakkoa 80 euroa.. Halvalla on päästy. Ei muistu nyt muuta mieleen..


8. Olen riippuvainen:
- Ostostelu ( no ylläri!).  Tietyt aamurutiinit ovat lähes "pakonomaisia". Lisäksi melko paha suklaariippuvuus.


9. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla:
- Mikä tyyli? En omista enkä pukeudu mihinkään tiettyyn tyyliin.


10. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa, se olisi:
-Käytännön ihmisenä olisin niin tylsä, että pakko sanoa joku supermarketti. Prisma varmaan, sillä tarvitseehan sitä ruokaa ja sensemmoisia..Mutta putiikki.. Jaa-a..


11. En ole ikinä ostanut mitään:
- Muotikuusta en ole koskaan ostanut mitään.



12. Parhaat outlet-löydöt teen:
- Taitaa olla Seppälästä tai H&M:stä.


13. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin:
- En kyllä osaa sanoa..


14. Seuraava "suuri" hankintani on:
-Uusi laukku. Mielellään sellainen "perus" Marimekko, kun en sellaista omista.


15. Tyyli-ikonini on:
-Monet kanssabloggaajat innoittavat erikoisuudellaan.

16. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän:- Mukavia kävelykenkiä. ( Erittäin hyvä syy ostaa nyt uudet kävelykengät..)


17. Unelmieni laukku on:
- En osaa sanoa.. Olisihan se hienoa omistaa aito Prada..


18. Käytän kuukaudessa vaate- ym. shoppailuun rahaa:
- Enemmän, kuin pitäisi. Summasta en osaa tarkkaan sanoa, mutta varmasti liikaa..


19. Verkossa shoppailen mieluiten:
- H&M, Ellos ja Hobbyhallista on tultu joskus tilattua.


20. Suosikkimuotiblogini on:
- Aika massavastaus tämä, mutta Nelliinan vaatehuone ja Mungolife ovat suosikkeja olleet jo jonkin aikaa..


21. Olen kauneimmillani:
- Olin kauneimmillani Wanhojen tanssi-päivänä.. Tunnen oloni kauneimmaksi, kun olen saanut laittautua rauhassa ja yläni on kivat vaatteet. Tosin tämäkin on päiväkohtaista..


22. Makutuomarinani toimii:
- Marko... Vaikka sen mielipiteet ei paina kauheasti.. ( nokun se sanoo, että olen aina nätti..)


23. Hiukseni ovat:
- Liian lyhyet ja liian tummat, tosin terveemmät, kuin vuosikausiin kun on se värispoistokuivakarva kasvatettu pois..Kasvatusurakka siis edessä. Haaveilen vaaleammasta ja pidemmästä letistä.


24. Toiveammattini on:
- Laulaja/näyttelijä/malli/kirjailija. :D Ja jos totta nyt sitten puhutaan niin oikeasti jostain syystä tuo terveydenhuoltoala on alkanut kiinnostaa. Kriisityöntekijä tai lastenhoitaja ( ehkä kätilö..).

Odotusta jos jonkinmoista

Olenko muistanut koskaan kertoa miten ihana äiti minulla on?

Ai olen vai..

Joo, mutta koska äitini on aina ja edelleen parasta maailmassa niin ettepä ikinä arvaa, mitä sain lahjaksi eilen?



Hoitolaukun!



Hoitolaukku piti sisällään vielä kaikenmaailman rasvoja ja tarpeellisia vauvatököttejä, vaipanvaihtoalustan, kosteuspyyhkeitä, pusseja.. Hirveästi kaikkea tarpeellista ja saatiin paketillinen vaippojakin. Nyt kelpaa pikkuisen muuttaa yksiöstään tänne minun ja Markon seuraksi! * vinkvink*

Alan käydä päivä päivältä kärsimmättömämmäksi ( olen luonteeltani malttamattomuuden huippu..). Öisin uni ei tule ja päivisin sitten nukuttaa senkin edestä, kipuja on ties mihin lähtöön koko ajan.. Meillä on kaikki valmiina, enää puuttuu se pieni nyytti sylistä..


Olen alkanut pikkuhiljaa ja varovaisesti fiilistellä tuota joulua ja ollaan laitettu valojen lisäksi muita koristeita ympäri kämppää ja poltettu hirmuisesti kynttilöitä. Minä haluan tehdä minun ja Markon ja vauvan ensimmäisestä yhteisestä joulusta mahdollisimman kodikkaan ja kivan. Tämä on ensimmäinen joulu, jonka vietän erilläni muusta perheestäni ja ensimmäinen joulu, kun minulla on oma perhe. Koitan perinteitä vaalien saada mahdollisimman paljon kaikkea aikaan ruoasta lähtien.

Ai miksi aloitan näin aikaisessa? Nythän on vasta marraskuu?

No siksi, että laitan mahdollisimman paljon valmiiksi etukäteen, koska koskaan ei voi tietää, milloin lähdetään synnyttämään ja milloin kotiudutaan, enkä tahdo mitään joulustressiä viimeisille viikoille ennen joulua, varsinkaan vauvan kanssa.

Kuten huomaa, olen alkanut väsätä joulukortteja.. ( tein näitä oikeasti viimeeksi itse joskus ala-asteella..)

Ai niin, meille tuli äsken ihan oma pesukone! ( Aikaisena joululahjana..) Nyt ei tarvitse enää mennä pyykkitupaan viereiseen rappuun ja asiat helpottuvat! Tosin lupasin olla koeajamatta sitä ennen, kuin Marko pääsee koulusta. En ole kuulemma mikään tekniikan ihmelapsi..


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...