Ensinnäkin ( on laitettava tämä sana kieltoon..Jokainen postaus alkaa tyyliin tällä sanalla..) tästä bloggaamisesta haluaisin vaihteeksi avautua. Olen miettinyt blogieni kohtaloa ( yht. 3 kpl ) ja miettinyt sitä, millaisia juttuja kirjoitan, millaisia haluaisin, miksi kirjoitan.. Haluaisin purkaa tänne paljon enemmän kaikkea, mutta olen huomannut, miten sisäinen sensuri on iskenyt. Annan blogiini paljon vähemmän, ilmaisen mielipiteeni paljon jyrkempinä, kuin ne ovatkaan ja mietin, miten väärän kuvan tästä blogista loppujen lopuksi voisi saada. Koitan olla mahdollisimman paljon oma itseni, mutta silti on pieni identiteettikriisi kaiken kanssa. On vaikea hahmottaa itsekään, millainen ihminen olen ja millaisen ihmisen tuon julki.
En lopeta kirjoittamista, mutta blogista tuntuu puuttuvan suunta, sellainen suurempi punainen lanka.
Asiaa ei tietenkään helpota se, että oikeasti elämässä suuri identiteettikriisi. Minusta tulee äiti, mitä haluankin. Mutta haluan myös niin paljon enemmän kaikkea.. Enkä osaa selittää itsellenikään minne suuntaan nyt pitäisi juosta.
Mites tuo naaman pyöreys hei..? " Moi oon Sini, ja omistan kaksoisleuan"..hyi.
Huomatkaa nuo samat tregginssit päällä jo viidettä päivää.. Alkaa se vaatevarasto huveta. Sainpa nukuttua sitten lopultakin parisen tuntia aamupäivällä vaikka onkin koko päivän ollutkin sitten enempi vähempi heikohko olo. Kumpa tämä olisi jo ohi.. Vielä ne muutamat päivät..
Nyt tuli testattua tänään sitten se lämpöhuojasuihke ja suoristin hiukset ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin. En kauheasti tykkää nykyisistä hiuksistani ja tämä "välimuoto" on pahinta koko kasvatuksessa. Värikään ei liiemmin miellytä, mutta pikkuhiljaa kohti unelmatukkaa. ( ai mikä unelmatukka?!)
Mutta siitä suihkeesta. Tosiaan suihkupuhtaisiin, kuiviin hiuksiin muutaman kerran suihkautin ja sitten vedin
ompa harvinaisen fiksuja ilmeitä..
Apaattista..
Pitäisi saada elämä jotenkin järjestykseen, mutta edelleen on sisällä kauhea kaaos kaiken kanssa. Jospa sitä istuisi alas ihan kunnolla miettimään ja suunnittelemaan elämäänsä, ettei ihan tuuliajolla mennä.
Jatka ainakin tätä blogia. Tykkään lukee tätä eikä mitään sen kummempaa punaista lankaa mielestäni tarvita. On kiva lukee sun juttuja, sillä monet niistä on melkein kuin omasta päästä :)
VastaaPoistaMunkin mielipide on se että jatka ihmeessä bloggailua, miksi kaikki hyvät bloggaajat alkaa aina pohtimaan sitä antaako itsestään liikaa tms.. Ahdistuvat bloggailusta :/ Musta SE tekee nimenomaan hyvän ja lukemisenarvoisen blogin kun antaa itsestään tänne, ja on kuka on!:)
VastaaPoistaMä tykkään sun blogista! Tykkään tästä juuri siksi, että vaikutat oikeasti aidolta ihmiseltä. Kerrot tunteistasi ja kirjoitat kaikesta. Jotenkin tätä blogia on niin mukava lukea, koska kerrot tässä aika monipuolisesti blogistasi. Tää on oikeesti ensimmäinen "odotusblogi" josta oon tykännyt näin paljon. Sun postaukset ei ole pelkästään raskauteen liittyviä saati sitten sen ylistämistä ne vaaleanpunaiset silmälasit päässä. Sä osaat kertoa rohkeasti ja suoraan miltä susta tuntuu ja se tekeekin blogistasi kivan. :)
VastaaPoistaOdotan niin innolla sitä, kun teidän vauva syntyy ja pääset kirjoittamaan vauva-arjesta. Toki silloin teidän arki nimenomaan pyörii vauvan ympärillä, mutta veikkaan että sulta tullaan silloinkin näkemään erilaisia postauksia ja osaat kertoa ajatuksiasi yhtä rohkeasti kuin nytkin!
Tottakai jatkat tätä ;) Blogiasi on ihana lukea juuri sen takia, ettei juttusi ole väkisin väännettyjä. Kirjoita juuri siitä mistä itse haluat äläkä mieti mitä lukiasi haluaisivat lukea. Mielestäni olet mahtava sen takia, että olet aito ja kerrot vapaasti tunteistasi. (ainakin tänne välittyy sellainen tunnelma)
VastaaPoistaOta tämä aivan rennosti, kirjoita kun siltä tuntuu äläkä kirjoita jos ei siltä tunnu. ;-)
oon joka päivä vahtaamassa täällä että joko olet saanut käärön syliin :-)