Odotusta jos jonkinmoista

Olenko muistanut koskaan kertoa miten ihana äiti minulla on?

Ai olen vai..

Joo, mutta koska äitini on aina ja edelleen parasta maailmassa niin ettepä ikinä arvaa, mitä sain lahjaksi eilen?

Hoitolaukun!

Hoitolaukku piti sisällään vielä kaikenmaailman rasvoja ja tarpeellisia vauvatököttejä, vaipanvaihtoalustan, kosteuspyyhkeitä, pusseja.. Hirveästi kaikkea tarpeellista ja saatiin paketillinen vaippojakin. Nyt kelpaa pikkuisen muuttaa yksiöstään tänne minun ja Markon seuraksi! * vinkvink*

Alan käydä päivä päivältä kärsimmättömämmäksi ( olen luonteeltani malttamattomuuden huippu..). Öisin uni ei tule ja päivisin sitten nukuttaa senkin edestä, kipuja on ties mihin lähtöön koko ajan.. Meillä on kaikki valmiina, enää puuttuu se pieni nyytti sylistä..

Olen alkanut pikkuhiljaa ja varovaisesti fiilistellä tuota joulua ja ollaan laitettu valojen lisäksi muita koristeita ympäri kämppää ja poltettu hirmuisesti kynttilöitä. Minä haluan tehdä minun ja Markon ja vauvan ensimmäisestä yhteisestä joulusta mahdollisimman kodikkaan ja kivan. Tämä on ensimmäinen joulu, jonka vietän erilläni muusta perheestäni ja ensimmäinen joulu, kun minulla on oma perhe. Koitan perinteitä vaalien saada mahdollisimman paljon kaikkea aikaan ruoasta lähtien.

Ai miksi aloitan näin aikaisessa? Nythän on vasta marraskuu?

No siksi, että laitan mahdollisimman paljon valmiiksi etukäteen, koska koskaan ei voi tietää, milloin lähdetään synnyttämään ja milloin kotiudutaan, enkä tahdo mitään joulustressiä viimeisille viikoille ennen joulua, varsinkaan vauvan kanssa.

Kuten huomaa, olen alkanut väsätä joulukortteja.. ( tein näitä oikeasti viimeeksi itse joskus ala-asteella..)

Ai niin, meille tuli äsken ihan oma pesukone! ( Aikaisena joululahjana..) Nyt ei tarvitse enää mennä pyykkitupaan viereiseen rappuun ja asiat helpottuvat! Tosin lupasin olla koeajamatta sitä ennen, kuin Marko pääsee koulusta. En ole kuulemma mikään tekniikan ihmelapsi..