Vertailussa rv n.18 ja tuo 25+0
toinen kolmannes, viikot: 13-28
Se joka väitti toisen kolmanneksen olevan ihanaa aikaa ei ollut itse koskaan raskaana!
Koko raskausaika oli ollut pientä kidutusta, odotin malttamattomana vatsan kasvamista, sillä näytin pitkään vain lihonneelta, eikä se kesällä tuntunut yhtään hyvältä. Varsinkin, kun kesä oli kauhean kuuma, turvotus tuli mukaan matkaan, paino nousi hyvää tahtia, mutta maltillisesti neuvolakäynneillä mitattaessa. Jäin sydänäänien kuunteluun koukkuun, mikäs sen kauniimpaa, kuin oman lapsen sydän.
Eniten kuitenkin odotin potkuja, jotka ilmestyivät eräänä perjantaina lukiessani kirjaa sohvalla. Pieniä saippuakuplia.. En ollut uskoa todeksi. Sen jälkeen kuplia tuli päivittäin, parhaiten ne tuntuivat makuuasennossa. Marko tunsi liikkeet vatsan päältä muutamaa viikkoa myöhemmin. Pienestä tuli päivä päivältä isompi ja vahvempi!
Olin paljon sairaalassa, vatsaan sattui ihan kauheasti eikä kukaan tiennyt syytä siihen. Pelkäsin lapsen puolesta jatkuvasti, en tahtonut sen vielä syntyvä niin pienenä. Eräänä kertana sairaalaan joutuessani muutamaa päivää ennen rakenneultraa päätettiin se tehdä sitten samaan syssyyn ja sieltä ultrasta lähti meille kotiin pieni poika. Oikeastaan lapsi sai paljon "elävämmän hahmon", kun sukupuoli selvisi. Massussa oli oikeasti joku joku pyöri ja hyöri. Joku, joka me saataisiin tavata piakkoin. <3
Selkään alkoi sattua ihan perkeleesti ( oi ne tuskaiset yöt..), kävely koski lonkkiin ja närästys tuli mukaan kuvioihin. Tunnemyrskyjä oli aina vain enemmän. Minusta oli kummaa puhella mahalle, mitä sille edes sanoisi. Sanat "äiti" ja "isä" olivat niin vieraita minun ja Markon mielestä. Pikkuisen nimi päätettiin jo kesällä, se oli meistä jotenkin sopiva ( on vieläkin!). Alkoi tulla pelkoja vanhemmuudeesta ja pikkuhiljaa vauvalle alettiin kasata tavaroita paikalleen.
Pukeutumisestakin tuli vaikeaa, oli pakko ostaa äitiysvaatteita, jotta omat vaatteet eivät repeäisi..
En edes huomannut milloin keskiraskaus vaihtui virallisesti oppuraskaudeksi, mutta aika tasapaksua kasvamisen aikaa se oli minulle. Viimeinen kolmannes oli sitten se kunnon mylläysvaihe, joten palataan siihen myöhemmin :)
aaa mä ihan jännitän sun puolestas koska se vauvva tulee tänne pakkaseen. odotan sitä kun tuutkin kertomaan ilman mitään ennakointia ja aaaaa. okei juu, sulla varmasti onki heti eka mieles tulla bloggeriin ku vaavi on tänne tullu ;) heh-heh.
VastaaPoistaKiitos taas yhden raskauskolmanneksen kokoamisesta, oli mielenkiintoista luettavaa, sillä itse odotan ensimmäistä lastani viikoilla 20+1:)
VastaaPoistaMietin tässä, että millä viikolla tunsit liikkeitä ensimmäisen kerran selvästi? Ja missä vaiheessa ostit ensimmäiset äitiysvaatteesi?
Kiitos muutenkin kivasta blogista ja tsemppiä loppumetreille!
Selvästi noita "potkuja" tais tulla viikolla 23---> siihen mennessä oli vain sellaisia kutittavia kuplia. Ekan kerran säikähdin kun potkaisi alavatsaan kovaa..
VastaaPoistaEnsimmäiset äitiysvaatteeni ostin kait lähempänä viikkoa 26, kun oli pakko saada muutama pitkä toppi. Farkuja/housuja en ostanut ollenkaan, sain ne käytettynä.