The Day

Rv 40+0!

Sitä on odotettu, se paljon puhuttu laskettu aika koitti ja kuten arvata saattaa: mitään ei tapahdu. ( vielä..Mutta tuskin koko päivänä muutenkaan..) Tosin hyvin harva syntyy tasan laskettuna päivänä, että ei se ole kummallista lainkaan, vaikka pieni köllisi siellä vielä tovin jos toisenkin...

Tosiaan, lapsi on ollut valmiina kauan, pieniä enteileviä merkkejä synnytyksestä on ja silti vielä odotellaan. ( Ei siis vahva puoleni, jos joku ei ole sattunut huomaamaan..). Tällä hetkellä aika tuntuu menevän lähinnä takaperin. Tylsää siis on. Tai ei nyt tylsää, mutta en millään jaksaisi odottaa. Pianhan me ollaan oikea perhe Markon ja vauvan kanssa ja voi olla, että jo viikon päästä ollaan kotiuduttu sairaalasta pikkuinen mukanamme. Mutta silti..Tästä se oikea odottaminen alkaa..

Kesä 2009

Olen jo alkanut miettiä, mitä raskauden jälkeen tapahtuu. Ensimmäisistä viikoista tarvitsee tuskin kantaa huolta. Tulee joulu ja uusi vuosi ja sitten viimeistään helmikuussa on ristiäiset. Sitten olen kotiäitinä, täytän huhtikuussa 19, Marko toivon mukaan kirjoittaa ylioppilaaksi ja lähtee armeiaan.. Meidän elämässä on siis jonkinlainen suunnitelma vähäksi aikaa.. Ja tietysti arkeamme tähdittää se ihana ja odotettu pieni. Sehän on tärkeintä.

Hassua tosiaan, minusta tulee äiti ihan pian! Minusta, josta ei koskaan pitänyt..Minä tosiaan saan lapsen, pääsen lykkimään vaunuja kyllästymiseen asti ja seuraamaan uutta elämää päivittäin. Se tuntuu jo nyt hirmu tärkeältä hommalta. Se tuntuu siltä, että oikeasti alkaa käsittämään elämisen merkityksen.

juhannus 2010

EDIT: Heräsin 3 maita kipeisiin supistuksiin, joita olen kellottanut neljästä lähtien, melko säännöillisesti väli on sen 5 minuuttia. Jatkunut nyt melkein kaksi tuntia melko kipeinä.. Eli joko nyt? Joko nyt?


----> supistusten kesto 4 tuntia ja loppui


EDIT 2: supistukset alkoivat uudestaan 3 aikaan ja kestäneet taas sen parisen tuntia. Välillä sattuu niin että silmissä mustenee.. :D jännätään siis kaikki vielä!