Ensimmäiset päivämme

Voin kertoa, että, kun on vuorokauden maannut sängyssä sektiosta toipumassa, niin tarvitaan vähintään 3 kätilöä/hoitajaa, että saadaan yksi normaalipainoinen ja nuori nainen sängystä ylös. Ette kuule usko, miten kipeää se ensimmäinen nousu oli. Jalat eivät tuntuneet kantavan millään.
Mutta oli se nouseminen kuinka kauheaa tahansa niin se ei ollut mitään verrttuna ensimmäiseen vessakäyntiin. ( Säästän teitä nyt, mutta silloin siinä istuessani kahden hoitajan tukemana ei ollut itku kaukana..) Liikkuminen täällä kotona on edellen työn alla. Haavaa särkee ja voi luoja, jos sattuu nauramaan tai aivastamaan..

Sairaalassa ollessamme päivät muistuttivat toisiaan aina vain enemmän ja enemmän, kun oli minuutintarkka rytmi syömisen kanssa. Lasta oppi hoitamaan avustuksella tosi nopeasti. Vaipanvaihto on ihan piece of cake, jos vertaa imettämiseen, mutta kyllä sekin avustuksella saatiin ihan mallilleen. Ruoka ei oikein sairaalassa maistunut, mikä on huono juttu, sillä tuskin kotona saan nauttia lämpimästä ruosta sänkyyn kannettuna.. Ai niin juu, kiloja jäi synnärille sen 10 ja vatsasta lähti 10cm.. Maha-asia nyt muutenkin..Se on oikeasti sellainen röllykkä, mutta vielä en jaksa sitä murehtia, imetyksellä pois kilot ja tiukkaa reeniä. ( Tuskinpa koskaan tulee tuo tiukka reeni, mutta yrittää saa?)

On ihana olla kotona, stressitön ympäristö ja mies auttamassa. Ensimmäinen vuorokautemme on sujunut hyvin..Ehkä vähä liiankin hyvin, tuolla nuo pojat nukkuu edelleen.. Ilta menikin poikien kanssa Matrixia katsoessa ja uudessa sitterissä/koliikkikeinussa napottaessa.

Tisseistä!

Syöttöväli on normaalisti joku 3-4 tuntia, nännit jo nyt ihan kauhean kipeät. Maito pamahti päivässä rintoihin ja olen lypsänyt lähes 120ml pelkästään tänä aamuna. Lapsi ei oikein viihdy rinnalla muutein, kuin nukkuessa, söisi mielummin pullosta joka kerta. Ja minua inhottaa, että olen oikeasti melko valmis jo luovuttamaan..Imetys on vaikea asia..
Pienen ilmavaivoja ehkäistää Cuplatonilla ja yöksi laitetaan lämpöpakkaus mahan päälle ja kääritään kapaloon.
Edellisenä yönä kävimme nukkumaan 11 maissa, kahdelta herättiin vähän syömään ja nyt sitten syötiin uudestaan vasta 7 maissa ja nyt nukutaan edelleen..

Ps. On muuten vahdittava tarkkaan, että muistaa syödä. Nimimerkillä " En päässyt sängystä ylös ennen, kuin Marko kuori mandariinin ja toi pari palaa suklaata. Kalorivaje ja sen myötä tullut heikotus ja palelu on ihan hanurista "


EDIT: 21.04.2012 No huhhuh, miten epäselvää tekstiä jopa minulta, huomaa ettei kannata kirjoittaa hormonihöyryissä. Mutta awws ja ikävä tuota aikaa.