2010/12/01

Once upon a December..

Neuvolakäynnit pitäisi kieltää tässä vaiheessa raskautta.. Tuli taas paha mieli. Johtuneeko siitä, ettei meillä riitä ymmärrys neuvolatädin kanssa vai mikä on..( Tai sitten taipumukseni tehdä pikkuasisoista suuria ongelmia on osasyynä..)

Taas oli tullut painoa lisää sen 1350g/viikko! Mitä helvettiä suoraan sanoen!?Olen oikeasti ihan tajuttoman iso joka paikasta ja silti tulee vaan lisää. Ei siis toivoakaan päästä mihinkään bikinikuntoon enään. ( Ei sillä että äiti-ihmisenä nyt muutenkaan jaksaisin/olisi aikaa rannalla kauheasti mitään aurinkoa ottaa..) Tällä hetkellä on vain massiivinen painokriisi, lähtisin lekille jos pakkasta ei olisi sitä 20 astetta..
Sf-mitta 36 eli yläkäyrällä mennään, virtsassa sokeria +, verensokeri 3.8, hemppari 103, sydämensyke + ja liikkeet ++.

Neuvolan täti arvioi pienen kooksi käsikopelolla 3600g! Mitä?! Viikko sitten hädin tuskin ultrassa mittauksella saatu 3000g onkin nyt +600g enemmmän ja kyllähän minä tiedän, että arviot voivat heittää suuntaan taikka toiseen puolellakin kilolla, mutta oikeasti jos on yliaikaiseksi menossa ( mitä pelkään..) niin vauvahan olisi 4 kiloinen syntyessään!...Nyt se vasta pahan mielen iski..
Seuraava neuvola sitten viikon päästä..Eli 40+1.. Tivottavasti ei tarvitsisi varailla aikaa yliaikaisuuskontrolliin..



Mutta tosiaan alkoi joulukuu ( kuten varmaan aamulla huomasittekin!), vuosi tuntuu hupenevan han silmissä. Avasin ensimmäisen luukun meidän joulukalenterista ja kuvakalenterista paljastui kynttilä :D niinkuin en niitä muutenkin polttaisi tarpeeksi. Tässä olen nyt suunnitellut itselleni hieman tekemistä, jospa vaikka saisi ajan kulumaan. Tuntuu, että kello käy takaperin tässä vaiheessa..

* Huomenna pyhitän päiväni leipomiselle! Sinin keittiössä siis tuoksuu pulla tortut ja teeleivät!
* Lauantaina aion käväistä Linnalan joulumyyjäisissä kuuntelemassa vanhoja kuorotovereita
* Viikonlopun aikana pääsen tapaamaan ihania ihmisiä. Hebe valmistaudu henkisesti! <3
* Itsenäisyyspäivänä käydään Markon kanssa kakkukahvittelemassa Allu-veljeä. Ja tietty nautitaan telkkarin antimista ja syödään sitä "suomisuklaata" hedelmiä..

Ei ole montaa yötä jouluun. Ja eiköhän se meidänkin pieni paketti ehdi siihen mennessä.

9 kommenttia:

  1. Niin ne päivät vaan sullakin vähenee! :) Tosiaan tuntuu, että aika vaan matelee...

    Älä huoli tuosta painoarviosta, sehän todellakin on vain arvio ja voi heittää reilustikin suuntaan tai toiseen...

    VastaaPoista
  2. Do not worry Sini hyvä! Mulla oli tän viikon neuvolassa tullut sen 1250g/vko, esikon kanssa öbaut samoilla viikoilla 1600g/vko. Sairaalaan mennessä painoin 78kg eli raskaussaldo oli yli 20 kg (nytkin yli 74kg joten ehtiihän täs vielä...). Yhden kokemuksella sanoisin, että nyt elimistö valmistautuu synnytykseen jemmaamalla nestettä (ihan loogista, jos synnyttävä/synnyttänyt äiti joutuis olemaan ilman nestettä niin vauvalle riittäis maitoa näistä turvokkivarastoista). Toi ei siis ole mitään läskiä kummallakaan meistä vaan solut varastoi beebeä varten nestettä eli nyt syöt vaan ihan normaalisti ja herkutteletkin, koska kohta et ehi/pysty vauvan ilmavaivojen takia :) Relaa siis, nää on varmoja merkkejä synnytyksen lähestymisestä!

    VastaaPoista
  3. Niin ja mulla arvioitiin sairaalassa nelikiloista esikoista, samoin kätilö neuvolassa. Painoarvio synnytystapa-arviossa piti parhaiten paikkansa, muksu painoi 3400g. Joten ei kande stressata siitäkään :) Mua stressaa kun tää tuntuu pienemmältä kun pitäs..

    VastaaPoista
  4. Sä olet kaukana isosta, laittamissas kuvissaskin jaksan aina kadehtia sun sutjakkoja jalakojas ja ihanaa vauvamasua! Raskaana ollessa sitä niitä kiloja kuuluukin tulla, toisille tulee vähemmän, toisille enemmän ja joillekin siltä väliltä. Siksi onkin väärin, että täällä Suomessa neuvolat kyttää äidin painoa kovalla silmällä kun taas esimerkiksi Briteissä äidin painoa ei tarkkailla ollenkaan. Itse oon onneksi painokyttäilyiltä välttynyt sillä oon pyytänyt, että saisin tarkkailla sitä itse ja kertoa onko noussut/laskenut/pysynyt samana koska taustalla on seitsemän vuoden anoreksiahelvetti, josta en ole parantunut vieläkään. Ja en tiedä kuinka paljon lohduttaa nyt mutta suurin osa niistä raskauskiloista jää sinne laitokselle ja loput putoaa rymisten imetyksen ja vauva-arjen myötä.

    Mitä painoarvioihin tulee niin ne mitathan otetaan vauvasta ainoastaan kolmesta eri kohtaa ja pään mitta on se ratkasevin. Ne todellakin on vain arvioita ja vaihtelee ihan jo jos mittaaja on eri kuin edelliskerroilla. Ja neuvolatädin kokoarvioihin luottaisin vielä vähemmän sillä ei pelkällä tunnustelemisella voi saada kovinkaan tarkkoja mittoja. Esimerkiksi eräällä tutulla oli lapsensa kokoarvioksi arvioitu likimmäs 5kg ja hoettu, että kokoa on mutta sieltä syntyikin 3100g pojankoltiaanen. Ne arviot siis todellakin heittää suuntaan ja toiseen!

    VastaaPoista
  5. Oi voi, siellä alkaa olla jännät hetket käsillä! Eikä tosiaan tuosta painosta (omasta tai vauvan) kannata liikaa stressata, viimeisinä viikkoina turvotusta voi tulla tosi paljon, kyllä se sitten nopeasti häviääkin, ja painoarviot ovat tosiaan arvioita. Meillä esikoinen arvioitiin ultrassa kaksi päivää ennen syntymää 3600g:n painoiseksi, mutta painoi vajaat 3300g. Tää toinen painoi syntyessään 3600g, mutta enemmän tuossa kevyemmässä isoveljessä oli punnertamista. ;)

    Me muuten ollaan koko porukka flunssassa, joten en ole päässyt ostamaan ja postittamaan sun palkintoasi vielä, mutta se on tulossa heti kun mahdollista! :)

    VastaaPoista
  6. Älä hätäile! Ultra kertoo vauvan koon, kätilö vain arvion!! Kyllä se teidän vauveli on just sen kokonen mitä se ultra sano, eikä se ole viikossa paljoa ehtiny kasvaa! Meillekin sanottiin esikoisesta päivää ennen synnytystä tehdyn käsikopeloinnin perusteella, että 3,5kg. Ja poika syntyi sitte seuraavana päivänä ja oli 3180g. Eli älä sitä murehi!!!

    T: Roopen ja masuvauvan äiti

    VastaaPoista
  7. Meillä neuvolassa mitattiin mahaa tarkasti ja aina sanottiin miten maha kasvaa reilusti yläkäyrillä. Pelkäsin kokoajan et joku jättiläinen tulee mut olikin syntyessään 3082g! Ei siis mikää iso. :D Toki synty viikol 37 mut en usko et loppu vaihees kasvais niin paljo. Ja eikö jossain sanota et vauva ei lopussa enää kasva paljon vai onks se toisin päin?! :D Kyllä se poju sieltä ulos tulee eikä varmasti ole yli neljää kiloa jos siun ulkomuotoa kattoo. :)

    VastaaPoista
  8. Jos miulta kysytään, ni ei se nelikilonen oo mikään paha, ei tuntunu missäään :D Uskon, et ihan samanlaista se ois ollu vaikka ois ollu painoo kilo vähemmän :)

    Sitten se on vaikeeta, jos vauvalla on ihan jättimäinen pää :D Tai näin oon aikakin kuullu

    VastaaPoista
  9. Kyllä meillekin tuli nelikilonen esikoispoika eikä se ollut kovin kummosta:) ei ollu synnytyskipu pahinta kipua mitä oon kokenut, joten kyllä siitä selviää! ei se vauvan paino siihen kipuun vaikuta vaan pään koko:) mutta muistan kyllä miten panikoin joka ikisen ylimenneen päivän että nyt se vauva siellä koko ajan kasvaa kilon päivässä ja mä repeen synnytyksessä kahtia, mutta eipä siinä ihan niin käynyt vaikka viikko mentiinkin yli:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...