2010/12/01

Painavaa asiaa

Kiitos kommenteista. Lohdutti tosi paljon! <3 kummallista miten te osaatte rauhoittaa tälläisen draamakuningattaren. Ei saa käsittää väärin, en kaipaa itkupostauksiin mitään sääliä tai vastavaa vaan juuri tuollaisia rohkaisevia kommentteja, jotka auttavat näkemään, ettei elämä olekaan niin kauheaa, kuin sillä hetkellä tuntuu. Kiitos teille vielä!

***

Kuten varmaan osa teistä tietääkin, niin minulla on menneisyydessäni merkintä syömisvammailusta. Laihduin sillä jokunen vuosi sitten paljon, sitten lihoin, lahduin ja taas lihoin ja revin minäkuvaani samalla pirstaleiksi. Vaikka tuosta onkin kauan aikaa, niin se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni vieläkin. Enkä usko, että siitä parantuu kokonaan. Kun olet kerran mielessäsi yhdistänyt kauneuden, laihuuden ja täydellisyyden samaan ruumiillistumaan niin sitä ajatusta on vaikea muuttaa. Sisältä olen edelleen epävarma 15-vuotias, jonka minäkuva on erittäin hakusessa. Ainakin huonoina päivinä.



Viime aikoina olen miettinyt syömistä, ruokaa, kaloreita ja liikuntaa huomattavasti enemmän ja pelottaa se, että imetyksen jälkeen karkaa lapasesta koko homma. Tai oikeastaan se, että imettäessä tippuu raskauskilot ja sitten sitä jää jotenkin siihen laihtumisen hurmaan kiinni. En osaa oikein ilmaista asiaa nyt, mutta.. Tahdonhan minä laihtua ja olla terve ( ja tietysti pienen ehdoilla!), olen turvonnut raskaudessa nyt 20 kiloa ja se on viime aikoina ahdistanut hyvin paljon..Olen sallinut herkkuja itselleni, mutta koittanut opetella syömään terveellisesti, mutta ongelmaksi on muotoutunut kummalinen iltasyöminen. Ruokaa menee kaikkien kolmen edestä, olen tietty tankannut litroittain vettäkin, joten turvotustakin on havaittavissa selvästi. Ja kaikkihan kuuluu raskauteen..

Silti ahdistaa..



Kun silloin joskus ruoalla leikin ja pelleilin ja laskin kaloreita ja soimasin itseäni, jos olin syönyt 1000 kaloria päivässä, kävi mielessä aina vain itsetuhoisempia ajatuksia.. Melko naurettavaa, mutta olin silloin ahdistunut ja masentunut ja niistä ajoista on päähäni iskostunut ajatus laihoista ja kauniista ihmisistä. Terveempinä kausina arvostan naisellista vartaloa ja sitä, että äitiys näkyy pienenä pyöreytenä, minusta tosi laihat äidit eivät siis näytä luonnoillisilta..

Tuntuu, että  läheisten ihmisten kommentit mahastani ja painostani sattuu eniten, vaikka niiden tarkoitus ei varmasti suoranaisesti olekaan loukata. Markon mielipiteillä on eniten väliä.. Tai olisi, jos hän ne ääneen sanoisi. Minä en ole vieläkään saanut kuulla, että hehkuisin raskausaikana tai että olisin kauneimmillani mahan kanssa..Kaikkien muiden odottavien miehet tuntuvat kehuvan rakkaitansa, mutta minulla on sellainen tunne, että minua lähinnä hävetään..Tuskin asian laita todellisuudessa näin on, mutta..

Tosiasiassa, jos Marko sattuisikin kehuman kauniiksi, niin pitäisin sitä varmaan jonkinlaisena pilkkana..







Viha-rakkaus-suhteeni kehooni on vaikeahko ja olenkin miettinyt ammattiavun hankkimista jahka raskaudesta selvitään. Olen luvannut itselleni palkinnoksi sen vaatelaatikon, jossa on entisiä vaatteitani, avattavaksi vasta, kun paino on saman verran, kuin neuvolakorttiin merkitty aloituspaino..Paljon on siis matkaa sinne..



Tuskin tästäkään ajatusmössöstä selvää sai, mutta kunhan nyt avaudun pahaa oloani. Sitenhän se helpottaa.

Empä muuten omista kuvia!

5 kommenttia:

  1. Älä älä älä anteeksipyytele. :)
    Sulla on tosi kovasti muutakin ajateltavaa ja hämmästeltävää kuin mun blogini. Sun elämähän on ihan hurjassa muutosvaiheessa! Kiitos kuitenkin kun muistit. :) Onnea jo tulevasta pienestä lahjapaketistanne ja kaikkea hyvää, sekä paljon voimia ja rakkautta. <3

    VastaaPoista
  2. Mullahan on taustalla 17-vuotiaana alkanut anoreksia, joka ei johtanut sairaalahommiin muttei kauaksikaan jäänyt... painontarkkailu kulki mukana vuosikausia vaikkei mulla ole koskaan ollut omaa vaakaa. Mun kroppakriiseilyn paransi esikoinen: oli vaan hyväksyttävä se, että vartalo muuttuu eikä (ainakaan 28-vuotiaana) palaa tismalleen ennalleen. Itse asiassa siitä tuli parempi, koska lantio jäi leveämmäksi :) Töihin mentyäni paino nousi nopeasti mutta olen saanut sen hyvään vaihteluväliin vuosien mittaan sopivalla syömisellä ja liikunnalla, ilman turhia pakkomielteitä. Ja mun kun tarvii tehä tään eteen sua enemmän töitä, koska totta on että 30 ikävuoden jälkeen aineenvaihdunta hidastuu :)

    En mäkään ole kuullut keneltäkään mitään hehkutuksia, edes siipalta, vaikka se onkin aika ihana. Töissä joku frouva taisi sanoa, että näytän yllättävän hyvinvoivalta (kun laskettuun aikaan oli reilut 3 viikkoa) :D

    VastaaPoista
  3. Voin sanoa, et mulla tais jäädä toi laihuuden ihannointi jotenkin liikaa päälle. En siis laihduta, mut jostain syystä paino tippuu ja tippuu. Oon alkanu kyttään vaakalla ettei paino enää nousis siihen normaaliinkaan... Jospa tää vaihe menis ohi, mulla oli joskus 15-17v ikäisenä vähän samanlaisia ongelmia mut meni ajan kans ohi. Oon huomannu et sillon ku on jotenki paha olo niin painoon kiinnittää liikaa huomioo.

    Mut tällä hetkellä näytän mielestäni kuitenkin rumalle. Näytin kauneimmalle sillon ku painoin 55-57. Nyt oon liian laiha.

    Ärsyttävää painorumbaa ja ajatusten sekoittamista. Voi ku olis sellanen valikko mist valitsee miltä näyttää ja tadaa on sit sen näköinen :)

    VastaaPoista
  4. olin tossa syömishäiriöisten vertaistuki ryhmässä ja siellä oli ohjaamassa sellanen neiti, joka oli vuosia sairastanut syömishäiriötä, mutta joka oli parantunut saadessaan ensimmäisen lapsensa. Nyt sillä on 2 lasta (nuorimmainen 5 viikkoinen) ja se on äippälomalla eikä kärsi syömishäiriöstä. Entinen ryhmän ohjaaja ei päässyt ryhmää pitämään, koska odottaa vauvaa ;). Kyllä se pikkuinen menee sullakin etusijalle. Ethän sä voi näyttää sille huonoa esimerkkiä koska rakastat lastasi niin paljon. Ajatukset on ajatuksia, mutta niitä ei tarvitse totella.

    Kohta se syntyy ♥

    VastaaPoista
  5. Malttia vain sen laihdutuksen kanssa, hiljaa hyvä tulee :) Se turvotus tosiaa lähti mulla viikossa, mutta vaikka paino oli parissa viikossa entisissä mitoissa, niin vanhat housut eivät menneet jalkaan, koska noh, maha eli vielä omaa elämäänsä. Mutta kyllä se siitä palautuu, älä huoli.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...