Pikakuulumisia

Tälläinen pikapäivitys täältä sairalasta, kun poika nukkuu päikkäreitään ja Marko oli niin ihana, että toi koneen tänne ( Datis, mikä datis..).. Kommentteja tuli niin paljon, että saattaa jotkut kysymykset jäädä huomaamatta, jos jotain kysymistä on, niin laittakaa vaikka tämän postauksen kommenttiboksiin, niin vastailen sitten myöhemmin.

Iso kiitos vielä teille kaikille onnitteluista! Ollaan kyllä hirmu onnellisia pojastamme, niin onnellisia, että pitää nipistää itseään, että tajuaa todellisuuden. Minä pääsen luultavasti kotiutumaan maanantaina, joten heti alkuviikosta kirjoittelen sen yyberpitkän synnytyskertomuksen ( mikä ei ole kaunista luettavaa..) ja postauksen myös näistä sairaalapäivistä. Lisäksi pitänee vielä julkaista se juttu viimeisestä raskauskolmanneksesta, mutta kiirettä en pidä, lapsi etusijalle ja loput asiat ehtii myöhemmin.

Hää huijasi.. Kauhee kitinä ensin, että ois muka hirmuinen nälkä, mutta halusi vain tulla katsomaan syliin Simpsoneita, kun hoitokärrystä ei nähnyt..


Kuten muuten jo aikaisemmin joskus kerroin, niin meillähän oli pojalle nimi valmiina jo kauan sitten. Tosin kaikki te muut joudutte odottelemaan ristiäisiin saakka paljastusta, mutta me Markon kanssa kutsutaan poikaa jo tulevalla etunimellään. Blogissa kuljetaan vielä nimellä Mappu ja tässä pohditaankin, että Mapun yksityisyyden takia, en laittaisi nimeä julkiseksi ja rajoittaisin kuvien määrää. En nyt muutenkaan meinannut tupata kaikkia taiteellisia kuviani tänne ja eihän tämä nyt mikään "vauva-blogi" ole muutenkaan. Mappu on osa elämääni ja sen mukaan kuvia laitan tänne. Yritän jatkossakin postata kaikesta muustakin, kuin perheellisen arjesta. Eli blogin sisältö ei radikaalisti ole muuttumassa.

Pahemmilta tunnekuohuilta olen välttynyt. Tottakai sitä menee hetkellisesti sekaisin, kun sysäytyy vastuu pienestä ihmisestä kahden ihmisen harteille, mutta hyvin ollaan pärjätty. On sellainen tunne, että olisi tuon pienen tuntenut jotenkin aina, tuttuja ilmeitä ja tapoja. Opitaan kumpikin päivä päivältä enemmän.

Juu ja pituutta pojalla on se 49,5cm ja lääkärin mukaan muutenkin terve kaveri.

Ja Marko! Voi että miten ihana mies! Te sulaisitte kaikki ihan varmasti. Tapa, jolla Marko pojastaan huolehtii ja tapa, jolla pojalleen puhuu saisi karaistuneemmankin koviksen huokaisemaan :" Awwwwwwww"


Uskomatonta, miten hyvin me pärjätään sittenkin. Olen ihan varma, että Mappu on juuri se ihme, joka pystyy muuttamaan koko maailman. Olen erittäin ylpeä äiti. Sen varmaan huomaakin.
Mutta on pakko mennä ihailemaan tuota söpöläistä nyt..