2010/12/15

Raskauden sietämätön keveys: 40 viikkoa odotusta 3/3

Nyt kun on jo synnytetty ja sillai niin ajatukset ja muistot sun muut sekottuvat keskenään.. Sekavaa tekstiä siis luvassa..

***


Sitten vielä se viimeinen kolmannes, elikkäs viikot 28-42.

Älkää käsittäkö väärin, minä olen nauttinut raskaudesta omalla tavallani ( pienen liikkeistä jne. ) mutta ihan oikeasti tämä on karu totuus minun mielestäni, että viimeinen kolmannes on oikeasti yhtä helvettiä odottamisen kannalta.

Ja minä en edes huomannut viimeisen kolmanneksen alkua... Ainakaan aluksi.

Maha alkoi heti viikon 35 jälkeen vallata alaa supernopeasti aiheuttaen arpia vähän joka paikkaan. Minä selvisin vähällä, muutama iso ja punainen arpi reisissä ja jenkkakahvoissa, pieniä muutama mahassa ja sitten se " viivakoodi" alavatsassa. Tosin sitä viivakoodia, ei näe, kuin peilin kanssa katsellessa. Tiuha rasvaaminen saattoi auttaa ihan älyttömästi ( tai sitten ei. ) siihen miten vähän arpia loppujen lopuksi tuli. Lisäksi oma painonousuni lähti kauheaan kasvuun juuri näillä viimeisillä viikoilla..

Sokereita seurattiin loppuraskaus kotona ja saatiin ohjeet noudattaa vähä hiilarista dieettiä ( lipsuin juu..).

Se on muuten ihan kauheaa, kun pieni olento ei tajua olla kohdussa "oikeinpäin", vaan painaa kylkiin joka ikinen ilta niin, ettei nukutuksi saa. Juuri, kun meinattiin mennä käännyttämään vauvaa, hän päätti kellahtaa oikeinpäin. Tosin mahani malli oli vähän kummallinen, kohtutuntui koko ajan painavan kauhean ylös..Kävely muuttui vaappumiseksi vasta viimeisen kolmen viikon aikana ja vaatekaappi..No se oli melko köyhän oloinen..

Sitten niitä vaivoja..
Närästys.. Ehkä ei puhuta siitä, liian tuskaista muistella..
Väsymys..No sitä oli joo ja vastapainoksi unettomuutta monena yönä..
Liitoskivut.. No ne oli sellaisia sähköiskuntapaisia reisiin..Esti kävelemisen.
Se vessassa asuminen....Oisin voinut muuttaa vessaan..

Henkisistä vivoista en edes viitsi puhua, olin hirmu mahakeskeinen ja kärttyinen. Äippäloma oli kauhean tylsä aikaa, muuta ihmiset oikeasti: LEVÄTKÄÄ SILLOIN! Vauvan kanssa se on aika minimaalista se nukkuminen nimittäin!

Liikkeellä olin ihan viimeisiin asti. Kävin tunnin lenkin heittämässä juuri ennen supistusten alkua.

***
Loppujenlopuksi odotus päättyi hyvin. Ja sain terveen lapsen käsivarsilleni.
Ja oli kyllä sen arvoista!

1 kommentti:

  1. Aaa ihanaa! :D mahtavaa lukea tälläisiä postauksia, myös pikkusesta kotioloissa olisi kiva saada kuvia ;-) Onnea ihan hirveästi koko perheelle, toivottavasti ette tule kipeäksi uuden tulokkaan juuri saavuttua, kun noita tauteja nyt on liikkeellä niin paljon..

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...