2011/01/31

Asuntokuume

Tammikuun viimeinen. Tänään olisi voinut irtisanoa nykyisen vuokrasopimuksen ja kirjoittaa uuden tilalle. No niinpä, miksipä ei?

Ongelma 1 : Marko ei halua muuttaa, minä taas haluan. Muut vauvakuumeilevat ja minä asuntokuumeilen. Kierrän huvikseni kaupungissa käyden katselemassa asuntoja etsien samalla sitä täydellistä unelmakotia itselleni meille. Marko tahtoo asua tässä ja myönnetään, ei tässä nyt suurempia vikoja ole ( Lukuunottamatta sijaintia, sitä, että asunto on aivan ylimmässä kerroksessa, vähintäänkin epäilyttäviä naapureita ja sitä, että äiti asuu kaukana...)..

Ongelma 2 : Kotikaupungin valikoima. Mistään ei tunnu löytyvän sopivaa asuntoa hinta- laatusuhteeltaan kahdelle opiskelijalle, joilla on lapsi. Opiskelija-asunnossa olen asunut, ihan keskustaan en halua ( enkä nimeltämainitsemattomiin kaupunginosiin..), vuokraan pitäisi sisältyä vesi ja ehdottomasti sauna!!.. Ja kerrostalot alkavat olla mielestäni jo tyhmiä ( " rivarinpätkä-vaihe ".Ai miten niin kotiäiti..?.)..


Kävin taannoin ( viime viikolla ) katsomassa ehkä maailman surkeinta kolmiota Heikinpohjasta. Olevinaan "tilava".. Noh, en olisi mahtunut keittiönkäytävään lapsen kanssa, huoneista ei tiennyt sitä, mikä oli olohuone ja mitkä makuuhuoneita, kaapista jäi kahva käteen ( ah ihania 70-lukulaisia kaappeja..).. Pimeä huoneisto.. ( rotat vain puuttuivat jaloksista.) No way..

Sitten kävin katsomassa suurehkoa kaksiota ja kivalla paikalla oleva asunto olisi täyttänyt toiveeni, mutta se sauna puuttui ( voi sitä itkun määrää..). Näköalasta olisin antanut sieluni. Parveke järvelle ja Olaviilinnaa kohti ( selittää vissiin hinnan..).



Ja sitten tälläi pikaisesti: Doven uusi mainos miehille suunnatuista tuotteista on ihana! <3

Mukavaa alkavaa helmikuuta meille ja teille!


kuvat täältä

2011/01/30

Rakkauskysely

Ashilla oli blogissaan tämä ja kun meikäläisen on pakko apinoida, niin tässäpä tämä. Ketään tuskin kiinnostaa tietää enempää minusta ja Markosta, mutta lukaiskaa nyt vaikka säälistä kuitenkin. ( No jos ette jaksa, niin rollaatte alas ja painatte sydäntä sieltä alempaa..)


 Mistä lähtien yhdessä?
♥ 08082009  alkoi rakkaustarinamme kesätyöpaikalta.

Onko hän sinun ensimmäinen seurustelukumppanisi?
♥ Kolmas vakavampi seurustelusuhde.

Oletteko kihloissa?
♥ Olemme.

Asutteko yhdessä?
♥ Asumme.
 
Kumpi "löysi" kumman?
♥ Minä aina sanon, että Marko löysi ja pelasti minut, mutta aloite suhteen vakinaistamiseksi taisi tulla minulta.

Hänen paras puolensa?
♥ Kärsivällisyys.
( Se tuntuu olevan rajaton. Hyvä niin, minun kanssani pitää olla kärsiväinen..)

Huonoin?
♥ Unohtelu. Mutta itsekin myönnän olevani hajamielinen joskus.

Riitelettekö usein?
♥ Joskus kaikki riitelevät. Meillä tapellaan melkein viikoittain jostain tyhmästä ja sitäkin usammin on pientä sanailua, mutta yleensä minä aiheutan riidan..

Oletteko samanlaisia?
♥ Emme. Olemme ne vastakohdat, jotka toisiaan täydentävät kivasti.

Millainen suhteenne on?
♥ Upea! Vakava, tasainen ja samalla intohimoinen. Tämän parempaa suhdetta kukaan ei voi minulle antaa.

Uskotko yhteiseen tulevaisuuteen?
♥ Todellakin!

Uskooko hän?
♥ Uskoo. Puhui viimeksi eilen yhteisestä omakotitalosta..

Paljonko teillä on ikäeroa?
♥ Marko on  neljä kuukautta nuorempi.

Luotatteko toisiinne?
♥ Luotan Markoon ja hän minuun.

Mikä hänen lempivärinsä on?
♥ Vihreä.

Entä mitä hän harrasti nuorena?
♥ Sählyä ainakin.

Mikä on teille mieluisinta?
♥ Se, että saadaan nukkua joka yö kylki kyljessä.

Häiritsevätkö jotkin ystävät suhdettanne?
♥ Ei.

Kaipaatko ikinä sinkkuelämää?
♥ En. Miä olen loppujen lopuksi parisuhdeihminen henkeen ja vereen.

Onko muut ystävyyssuhteet kärsineet suhteenne aikana?
♥ En usko, samalla lailla nähdään kavereita kummatkin. ( Yhteiset kaverit ja aina ovat meillä..) 

Kumpi on tossun alla?
♥ Marko. Se nyt on melko selvää..

Vaihtaisitko kultasi Vin Dieseliin?
♥ No hyi..

Asia, joka yhdistää teitä, (mikä pitää teidät yhdessä)?
♥ Rakkaus. Ja Mikael.

Minkälaisia lahjoja olet saanut häneltä?
♥ Mikael nyt on lahjoista suurin. Koruja olen saanut melko paljon.

Hän sinulta?
♥ Vaatteita lähinnä..

Tunnetteko hyvin toistenne vanhempia, isovanhempia?
♥ Vanhemmat tunnetaan hyvin. Markon isovanhemmat olen tavannut kerran.

Unelmalomanne?
♥ Jaa-a. Kaupunkilomasta mies taisi kerran jotain sanoa.

Oletteko puhuneet lapsista, avioliitosta, kihloista?
♥ Lapsi on, kihloissa ollaan ja häät on luultavasti ensi vuonna.



♥ love you



Ette kyllä usko, mutta kun äitini haki Mikaelin niille yökylään, niin itkeä tihrustin matkan parkkipaikalta kotiin ( olinkin koko päivän jo panikoinut ja itkenyt ja taas panikoinut sitä, että pieni on yötä poissa. Vaikka tiesin kyllä, että he pärjäävät. Itsestäni en ollut varma..). Eilen oli "oikea vapaailta" eli ei mitään "velvollisuuksia" ennen sunnuntai-iltapäivää. Äiti sanoi, ettei klo: 21.00 jälkeen saa enää soittaa. Enkä soittanut, vaikka mieleni teki. Ikävää ei lievittänyt lompakossa ja puhelimessa olevat kuvat pienestä ( joita sitten ylpeänä esittelin ihmisille..).

Muutamat paukut kotona, tissien pumppausta, hyvää seuraa ( juttujen laadusta taas 100% takuu..), hieman baariloita, lisää hyvää seuraa, tupakkaa, pizzaa, aamuyöltä nukkumaan ja puolen päivän aikoihin ylös ( ilman sitä "aikuisten" darraa vieläpä ). Ja nyt sitten odottelen malttamattomana iltapäivää, jolloin saa hakea pikkuiseni kotiin takaisin. Pitäisi ehkä ensin siivota tuo keittiö.

Vapaailta oli eirttäin kiva, mutta tulin silti siihen tulokseen, että ilta kotona pikkuisen ja Markon kanssa on parasta mitä tiedän. <3 Mutta nyt kahvia lisää ja elämä alkaa taas voittaa ( vielä muutama tunti ja Mikaelin saa hakea kotiin <3 ! ).



2011/01/28

Viikonloput!


Tänä viikonloppuna minulla on muuta seuraa, kuin tietokone ja internetti! Viikonloppu sisältää mm. Lostin ykköskautta, Beatrix Potterin Petteri Kaniinia, kotiorjan, hyvää ruokaa, "muutamat" aikuisten illanviettopaikassa ja vapauden lastenhoidosta yhden yön verran!

Pitäkää hauska viikonloppu muruset, tämä äiti vaihtaa vapaalle. <3

2011/01/26

7 viikkoa vanha

Epäuskoisena katsoin Mikaelin neuvolakorttia. Poika on jo 7 viikkoinen vauva..  Mihin se aika taas menikään?
Meillä oli siis tänään neuvola, ensin minulla tarkistus ja sitten pojalla ja lopuksi käytiin vielä neuvolalääkärillä.

Minulla oli verenpaineet hyvät, hemppari alhainen ( niin kuin aina ) ja paino lievästi laskusuunnassa ( neuvolakortin alkupainoon 4 kg..). Varasin jälkitarkastusajan kahden viikon päähän, jolloin tuleekin synnytyksestä tasan kaksi kuukautta. Lisäksi innostuin tulevasta perheillasta, jossa olisi mahdollisuus tavata valmennuksessa olleita äitejä ja tietenkin vauvoja! Ja keväällä voisi mennä avoimeen päiväkotiin ja syksyllä vauvatanssiin!..

Ja arvatkaas mitä? Minä veikkasin pojan kasvua suunnileen näin: 57cm ja 4500g. Ja neuvolatäti sai sitten asianmukaisilla instrumenteilla strategisiksi mitoiksi 57,5cm ja 4680g. olen aika hyvä veikkailemaan. Pitäisi varmaan alkaa lotota joka lauantai. Kauheaa vauhtiahan tuo ipana kasvaa. Kaikki kunnossa, reipas poika, jota tädit kilvan kehuivat. ( Tuleehan siitä hyvä mieli,kun omaa lasta kehutaan. Melkein, kuin tulisi kehu itselleen.)




Käytiin aamulla lukiolla muistotilaisuudessa ja vaikka Mikael ei ihan vielä tässä iässä osaa kunnioittaa TÄYDELLISELLÄ hiljaisuudella, niin mielestäni meni hyvin ( vaikka käninä saikin aikaan, muutamat silmien muljauttamiset ja paha katseet. Joo, että koittakaa vaan sitten omien lapsienne kanssa olla täysin hiljaa!) . Jäi tilaisuudesta himan haikea olo. Vaikea ajatella, että joku tosiaan kuoli. 


Tunnustus

Tossavaisen blogista tämän bongasin ( kiitos muru! <3 ). Virallisesti blogini on nyt tyylikäs. Ai kiitospuhe?
No haluan kiittää äitiä ja Jumalaa ja tietenkin rakkaitani ja levy-yhtiön setiä ja sossutätejä tästä hienosta mahdollisuudesta..



Tosiaan nyt pitäisi tunnustaa/paljastaa 7 asiaa itsestään ja laittaa sitten tunnustus eteenpäin. 

1. Minulla on pakkomielle järjestää mikron päälläolevat lääkepurkit tasaiseen riviin. Sama koskee jääkaappimagnetteja.

2. Hammasharjani on vihreä. Samoin meidän keittiön matot, pyyhkeet, suuri osa Mikaelin vaatteista.. Ai miten niin lempiväri?

3. Katson muumit joka arkiaamu. Enkä millään muotoa ole riippuvainen. Ehen.

4. Minut on helppo lepyttää kukkakimpulla. ( Toimii aina. )

5  Laitan minun vaatteeni aina valmiiksi edellisenä iltana kiikun selkänojalle.

6. Olen alkanut kissakuumeilemaan. Uusi rakaus on ragdoll-rotuinen söpöliini!

7. Vien tänään asuntotoimistoon paperit isompaa luukkua varten.

Aika moni oli tunnustuksen jo saanut, joten laitan itsekin näitä sellaisille, joilla ei näyttäisi vielä olevan.



Ja nyt aamukahville ja pukemaan ---->

2011/01/24

Täydellisen äitiyden myytti




Mitä väliä sillä on, onko teiniäiti vai jo lähemmäs 40-vuotias?
Mitä väliä sillä on syöttääkö tissistä vai ei?
Tekeekö se yhtään huonommaksi äidiksi, jos tupakoi?
Entä, jos lapsi nukkuukin vanhempien vieressä?
Entä, jos äiti  ei ehdikään silittää jokaista lapsen sukkaa?
Onko äiti ihan paskamutsi, vaikka lapsi itkisikin hieman kovempaa ja hieman useammin?
Pitääkö äidin oikeasti pestä pyykit, hoitaa lapsi, tehdä ruokaa ja tyydyttää mies ollakseen jotain?


Meillä on monta mielikuvaa äitiydestä ja itsekin voin rehellisesti tunnustaa, että pieleen meni moni mielikuva. Äitiys on ihan muuta, kuin odotin. Hyvällä tavalla. 
Minä onnekkaana saan nukkua joka yö sen 6 tuntia ilman keskeytyksiä, jaksan suhteellisen hyvin päivät. Mutta heti, kun saatan valittaa epähuomiossa väsymystäni ( "täydellisillä mutseilla" ei sitä ole..) tulee lokaa niskaan. Minulla ei ole äitinä oikeutta valittaa. Jos valitan, saan kuulla elämää suuremman totuuden : " itsepähän olet lapsen hankkinut. Pärjää nyt sitten! "

Jep. Niin olen. Enkä kadu päivääkään, mutta on se kumma, kun heti tultuani äidiksi ON kestettävä valittamatta kaikki. Onko se äitiyden hinta? Ettet enää koskaan saa sanoa, että väsyttää tai ettei jaksa enää.

Kummallista tosiaan. Äitiydestä, kasvatuksesta, lapsenhoidosta yms. voidaan kiistellä loputtomiin ja eriäviä mielipiteitä on paljon. Mitäpä, jos jätettäisiin se toisten äitiyden arvostelu pois ja keskityttäisiin omiin juttuihin. Jokainen on äiti tavallaan, eikä siihen tarvitse puuttua ( No yhyy, joo ne pedofiilit/insestit ja sellaiset on asia erikseen, niihin on puututtava! ).



Sellainen avautuminen.

2011/01/23

Ristiäiset




Ja niin Mapusta tuli Juho Mikael. Mikael on kutsumanimi ja poika sai myöskin isänsä sukunimen. Kun pappi julkisti nimen niin poika änähti jotain, joka kuullosti jotenkin siltä, että " ei kai nyt helvetissä sellainen nimi?!" mutta nukkui muuten koko tilaisuuden. Ja koko juhlan. 5 tuntia, heräämättä lainkaan vaihtuviin sylityksiin tai salamavaloihin..

Pesonen-kummi, isi, äiti, Emppu-kummi ja Rale-kummi

Mikael sai kummeikseen minun ja Markon hyvät ystävät. Vieraita oli lähemmäs 40 ja juhlavieraat koostuivat lähimmistä sukulaisista ja ystävistä. Kihlauksesta moni kuuli vasta ensimmäisen kerran eilen. Pappi oli mukava, emme laulaneet lainkaan virsiä koko tilaisuudessa, vaan korvasimme ne nuorten veisuilla Lapsuuden usko ja Askeleissasi kulkea saan. Meillä oli ruokailu ( kanapastaa ja lohikiusausta ) ja tietysti kakkukahvit. Juhlissa on se ikävä puoli, ettei kaikkiaehdi millään jututtaa tarpeeksi..




Äitin isarukset ja Mikael

Tämä kuva on ihana! Teuvo, Teppo, Allu, Teemu, Väinö ja Nina <3 Ai miten niin ei olla yhtään samannäkösiä? :D


Harvinaisen kivat juhlat järjestämisestä huolimatta. Poika sai ihania lahjoja, niistä iso kiitos kaikille!

2011/01/21

Will u marry me?


                                                  " Kas tyttö, ratkaisit sen,
kuulen jo aamenen.
Sormukset sormeen ja oon,
matkalla Meksikoon "






<3

Ai niin ja te, jotka arvailitte salaisuutta, niin sillä viittasin ihan toiseen juttuun, mutta aika hyvin veikkasitte tän kuitenkin :D

2011/01/20

Säälipisteet luusereille!




Omistan tämän Savonlinnan pienille piireille!

Mikä siinä taas on? Hei ihmiset, minäkin olen vain ihminen, enkä edes erittäin mielenkiintoinen.. Miksi pitää oikein kehittämällä kehittää ilkeitä juoruja kaupungille?
Se on minulle henkilökohtaisesti vitun yhdentekevää, jos minua arvostellaan/haukutaan yleisesti kaupungilla, mutta säälittävää, että olette ottaneet silmätikuksi lapsen. Nyt oikeasti!
Mappu ei ole tehnyt teille ääliöille mitään pahaa ja jos vielä saan selville, kuka levittää juttua siitä, että laiminlöisin Mappua, niin teen asiasta kyllä imoituksen. Nauraisin, mutta lähinnä surettaa se, että eräät teinit ne jaksaa kehitellä perättömiä juoruja pienestä lapsesta.

Ette silti onnistunut pilaamaan päivääni! :D Hyvä yritys.

Miksihän jaksan enää edes puuttua..?

2011/01/19

Ja kukas sää oot?

"Nimet ovat vakava asia"
- Nuuskamuikkunen




Matti, Tommi, Mikko, Kalle, Hannu?.. Tai kenties Turo Hermanni? Pellervo? Luumu? Reisi? LED? ( Nuo löytyivät oikeasti Iltalehden sivuilta! Ja vielä poika nimeltä Mustikka!)

Kohta meidän pikkumiehellä on oikea nimi. Nimen päättäminen oli suht helppoa ( minä päätin ja Marko hyväksyi..) ja syntymänkin jälkeen nimi tuntui sopivan. Eihän nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. (?) Mutta suuri vääryys on se, etten voi yhdistää Mapun tulevaan nimeen vielä lisäksi Aleksanteria, Eliasta, Johannesta tai Matiasta?!!! Nuo kaikki olisivat niin suloisia. Mutta rajahan on se kolme.. Tyhmää :/

Olen tietysti mietinyt jo seuraaville lapsillekin nimet, jotka rimmaavat Mapun nimen kanssa.
Joskus nuorempana päätin että ensimmäisestä pojastani tulee Janne Elias, mutta eipä sitten tullutkaan. Tytölle kaavailin nimiä Jenna, Eveliina, Sara, Isabella, Marika tai Meea..
Saran laitoimme sairaalan lappuun, kun piti ilmoittaa mahdollista hätäkastetta varten nimi etukäteen.

Minä itse olen saanut nimeni sillä perusteella, että mahdollisimman vähän samannimisiä, ettei päiväkodissa tarvitsisi sekoilla nimissä ja lapsissa. 369 sai nimen Sini vuonna 1992. Toinen nimeni Eleonoora onkin sitten harvinaisempi, eikä oikein mitään tietoa, miksi juuri se valittiin. Ajattelin laittaa "vahingon kiertämään" tulevaisuudessa mahdolliselle tyttölapselle.

Ristiäisvalmistelut alkavat olla tehty! Kävin eilen Markon äidin kanssa valitsemassa alttaripöydälle kimppua. Enkä edes mennessäni Pääskylahden puutarhaan vielä tiennyt, että limenvihreitäkin kukkia on edes olemassa!

Tiedättekö te, miten/millä perustein olette nimenne saaneet?

2011/01/17

Aamun haja-ajatelmia

.
Nyt, kun joka kolmas tuttu ja tutun tuttu pitää blogia, niin tuntuu siltä, että menee maku tavallaan koko hommasta. Tai no..Ei se oikeasti haittaa että ihmiset kirjoittavat, mutta kumma, miten suosittua bloggaaminen on. Blogosfääri on pilvin pimein täynnänsä erilaisia blogeja ja erilaisia ihmisiä. Kun aloitin kirjoittamisen vuosia sitten ensimmäisen kerran, en olisi uskonut, että jonain päivänä kirjoitan omalla nimelläni ja omalla naamallani omasta elämästäni. Te jotka luitte ne teinivuosieni ahdistustekstit, niin otan osaa. Maailma oli silloin niin kovin erilaisen oloinen, pelottavampi ja pimeämpi. Nyt minulla on rakastava avopuoliso, lapsi ja paikka, jota kutsua kodiksi.  Empä olisi uskonut sitä silloin, kun meinasin hypätä parvekkeelta tai kiskaista loputkin lääkkeet lääkekaapista. Jälkeenpäin tajuan, miten ahdistunut olinkaan..Ja toivon koko sydämestäni sitä, ettei oma lapsi koskaan sairastuisi masennukseen.

Mistähän tämäkin avautuminen taas tuli? Anyways, tässä katsellaan poitsun kanssa muumeja niin, kuin joka aamu ( tosin poika katselee seinille ja nukkuu ennemmin..). Ajatella, että kohta pojallamme on nimi, eikä tarvitse sanoa Mapuksi ( vaikka varmaan sanomme jatkossakin tottumuksesta..). Tuskin maltan odottaa että nimi julkaistaan lauantaina kaikelle kansalle, on se sen verran hieno! Ristiäisiin pitäisi hommata kukat ja kynttilät, valita laulut ( en tahdo virsiä..) ja miljoona muuta hommaa on vielä tekemättä..Juhlista tulee kyllä ihan meidän näköiset.

Kauheaa muuten kun jouduin laittamaan pois jo pienimpiä vauvanvaatteita. Tässähän vallan herkistyy..Voi kultapieni, älä vielä kasva..

2011/01/15

Mimmiralli

" Voit lähteä tyttöjen mukaan."

Voinko? Ihanko tosi?

Jossain vaiheessa iltaa löydän itseni autosta kahden hurmaavan leidin seurasta ja me teineilemme pimistelemme ( vai miten ne teinit sanoo?) ympäri kaupunkia. Olen ensimmäisen minuutin jälkeen valmis palaamaan kotiin Markon ja Mapun luo, en epäile etteivätkö he pärjäisi mutta.. Mutta, kun on ikävä. Ja lompakossa olevat kuvat eivät helpota ikävää. Eikä puhelimen taustakuva..
Ilta oli erittäin kiva. Ihanaa seuraa ( miesjuttujen ruotimista <3 ), muutama lasillinen Häppärissä, muutama huolestunut tekstiviesti kotiin.. Ennen puoltayötä olinkin jo takaisin omien poikien luona, mutta olipa kiva olla muutama tunti tyttöporukalla liikkeellä. Irtiotto.

Enkä tuntenut itseäni ollenkaan huonoksi äidiksi, vaikka mies jäikin vauvaa kotiin hoitamaan.



Täytyy muuten mainita, että äiti Mappu on kahden muumilevyn ja yhden muumi-dvd:n onnellinen omistaja. Että varmaan popitetaan tällä aamusta iltaan naapurien iloksi noita hyviä biisejä sitten.


Äiti rakastaa <3 

2011/01/13

Kasvatustieteiden äitimaisteri

Tiedättekö sen, kun oma äiti/isä sanoo sen legendaarisen lauseen joskus lapsuudessa, joka kuuluu jotakuinkin näin: "Ymmärrät, kun sinulla on omia lapsia/ Ymmärrät, kunhan kasvat". ?

Kuinka moni myöntää, että ärsytti aivan kauheasti?

Kuinka moni myöntää, että loppujen lopuksi ( vaikka kuinka ärsytti ) he olivat oikeassa.?

Näinpä.

Sitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun ei enää arvostele omien vanhempiensa kasvatusmetodeita vaan peräti avostaa niitä. Minä sain mielestäni melko tiukan kotikasvatuksen, mutta kotoa muuttaessa kovin unohtuivat rajat.. Minun piti yläasteella olla kotona 19.00, kokeista piti tulla hyviä numeroita, teimme paljon kotitöitä ( ja oikeasti paljon..), emme saaneet viikkorahaa.. Moni kaveri tuntui pääsevän helpommalla.. Mutta hyvä, että minut kasvatettiin suht tiukasti, arvostan sitä äitinä nyt.


Aika lähellä hymyä jo :)

" Tino: En kerinnyt lukeakaan loppuun asti kun olin et TISSIT :D joo sori vaan, mut ei niitä voi olla näkemättä.
Vaivaako selkä yhtään?"

- Vaivaa. Enpä voi muuta sanoa.. :D

Tällä hetkellä teitä kiinnostaa niin kauheasti sellainen seikka, että olen yltä päältä puklussa. Jep, äitiys on ihanaa!

2011/01/12

poika ja sen isoisomummi

Siinä. 

Todiste siitä, että meidän suvussa on 5 sukupolvea elossa. Minun isomummini täyttää 90 ensi keväänä. Ja kylläpä poika tykkäsi hänestä.




Jättäkää huomioimatta nuo miun jättiboobsit...Katsokaa tuota kokoeroa! Ja minä olen vain 164cm pitkä, miettikääs, miten nuo "mummot" on kutistuneita käppänöitä! :)

Paluu lapsuuteen

Minun lapsuudessa oli yksi juttu ylitse muiden : Muumit.( Tosin Disneyn Klassikot antoivat kovan vastuksen..)

Kuten moni muukin 90-luvun tuotos, minäkin olen kasvanut melkeimpä Muumilaaksossa Nuuskamuikkusen viisauksilla. Meillä oli videolla jokaikinen suomeksi dubattu muumijakso ja se Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuva. Valehtelematta osaan ulkoa repliikki kerrallaan suurimman osan jaksoista. Lempparihahmo oli pienempänä Pikku-Myy, mutta vanhemmiten Nuuskamuikkunen vei sydämen.

Olen lukenut Tove Janssonin kirjat ja niitä sarjakuvia, omistan mukeja, olen ladannut muumimusat koneelle..Edelleenkin palaaminen Muumilaaksoon näin vanhempana on riemastuttava kokemus. Niin, että herään aamulla katsomaan Muumilaakson tarinoita klo:8.00, vaikka osaankin ulkoa jo niiden esittämisjärjestyksen. Mapulla on Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuva dvd:llä. Haaveenani on kerätä kaikki  jaksot pojalle. Ja myös ne jaksot, joita ei koskaan Suomeksi dubattu.

Minun lapsuuteni olisi ollut paljon köyhempi ilman muumeja.






Onko edes kaunista?


Oliko teillä lapsuudesta se "joku juttu"? Kuinka moni tunnustaa tyksivänsä muumeja vielä tässä iässä?

2011/01/11

Läähkyn arkea med mamma

" Anonyymi: miks siul on joka kuvassa pipo päässä? "


Tjaa. Olenkin tainnut kertaalleen ( ehkä jopa kahdesti ) mainita, että inhoan hiuksiani. Piste. Olen yrittänyt kasvattaa hevilettiä since 2005, mutta päästessäni aina tähän tiettyyn pituuteen leikkautan taas lyhyeksi. Tässä vaiheessa oleva tukka on kauhea, siinä ei ole muotoa ja se on ruma. Tässä parhaani mukaan koitan tämän talven kasvatella ja pidän sen pipon päässä sinne huhtikuuhun asti, jolloin hiukset on sen verran kasvaneet,että ne voi leikata johonkin kivaan malliin.





Päivät menevät..No ne vain menevät. Meillä on tietty rytmi ( Wandaben blogissa oli rytmeistä puhetta..) ja sitä noudattaen päivät kuluvat,  vaikka yksikään päivä ei ole samanlainen, kuin toinen. En muista, mitä tapahtui kaksi viikkoa sitten, joten on ehkä hyvä pelata ( ajatuskatkos?? ) kirjoittaa blogia, niin voi myöhemmin lueskella sitten. Aamut alkavat 8-9 aikaan, jolloin, poika pestään ( miten voi kakata kaikki bodyt aina likaisiksi??)  ja syötetään ( äiti katsoo muumilaakson tarinoita samalla..) ja sitten puetaan ja ollaan ulkona ja sisälle tullessa äitillä on hetki aikaa siivota ja syödä ja sitten alkaa taas peseminen ja syöttäminen ja iltapäivät menee tälläi höntsäillessä ( dataus&siivous&kyläilyt) ja nukkumaan käydään joskus 22--> ja yöllä herätään ehkä kerran syömään. Ja sama kaava lähes joka päivä. Mutta ehdin ihan hyvin käydä suihkussa ja meikatakin. En ole joutunut luopumaan niistä.

Viime päivät on kulutettu ahkerasti lenkkeillen vaunujen kanssa ( pelkällä imetyksellä paino ei taida enää pudota.. Ja asiaa auttaisi, jos ei söisi sitä kolmatta munkkia kahvin kanssa ja juustonaksuja iltapalaksi..). Mappu vihtyy vaunuissa ja turvaistuimessa tosi hyvin, välillä mietin, että nukuttaisin yötkin niissä, mutta kyllä se lapsi kummallisesti aina vierestä löytyy. Olisipa kiva saada itseään niskasta kiinni ja saada lapsi omaan sänkyynsä kiltisti. Jäisi meille Markon kanssa oma sänky omaan käyttöön ( toiset ne pyörivät unissaan tai nukkuvat meritähti-asennossa..).

On kiva huomata, miten poika hymyilee joka päivä vähän enemmän kaikille lampuille, muttei meille vanhemmille :D . 

Ai niin. Meillä sairastetaan taas. Markolla on tuo ihme mahatauti taas päällä ( oon oikeasti varma, että se on raskaana..) ja aamulla kariutui meidän suunnitelmat lähteä käymään entisessä koulussani Lyseon lukiossa. Ehkäpä jo ensiviikolla voisi käydä tervehimässä opettajia ja muita entisiä oppilastovereita. Myönnän, että ikävä on.



Ai.  Ja Mapun uusia lempinimiä tulee n. 1 per päivä, mm: Läähkykonna, Läähkis, Konnamies, Pikkukonna, Läähmätti..

2011/01/10

"..Mä istun hetken ja mietin maailmaa, ihmisenpoikaa se odottaa.."

Äiti-ihmisten päät ovat täynnä erilaisia huolia ja pelkoja. Eilen tuli kesken autuaan ja rauhallisen dataushetken kauhea tarve ottaa poika syliin sohvalta ja silittää sitä nukkuvaa ihmettä. Siinä sitten maailman pehmeimpiä sormia silitellessä mielen valtasi suuri suru.
Pian se on jo aikuinen.
Pian se tajuaa maailmasta ne ikävätkin asiat..
..Enkä minä voi suojella kaikelta, vaikka haluaisinkin..
Ja sitten se lapsuuden viattomuus.. Ja sen menettäminen..

Näistä saatiin tietenkin itku.. Ilmeisesti en olekaan ihan tunnekuollut idiootti, kun maailman pahuus iski yhtäkkiä sellaisella voimalla..Markon kanssa yöllä sängyssä pohdittiin meidän yhteistä taivalta ja alkuraskautta, sitä, miten se lähes kaikkien tuomitsema päätös lapsen pitämisestä osoittautui maailman parhaaksi.




" Niin poika kiskoo pojan unta sikeää,
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen, ihmisen poikaa, kun katselen.
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit.
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen,
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet.."

- Yö, Ihmisen poika

2011/01/08

Ensimmäinen kuukausiraportti

Synnytyksestä on jo kuukausi! Olen ollut äiti kuukauden. Tuntuu uskomattomalta, vasta minä tännekin kitisin ja valitin, kun iso mahani oli tiellä kaikkialla. Mutta ajattelin tehdä poitsun ensimmäisestä vuodesta tälläisen koosteenomaisen raportin joka kuukausi. Samalla seurataan myös minun palautumistani synnytyksestä ja kirjaan tänne tietty pojan upeat taidot ( joita siis ylpeilen tänne vähän väliä muutenkin..).



Poika

Ei voi mitenkään uskoa, että tuo sitterissä ähisevä kaveri on se sama lapsi, kuin sairaalan osastolla. Tuntuu, että siitä on kasvettu ihan mielettömästi. Ja kyllä, ihana sanoa tämä ääneen, mutta meillä menee hyvin ja lapsi ei ole kovin vaikea! Strategisia mittoja saan vasta parin viikon päästä, mutta veikkaan, että hän on yli 4 kg ja lähemmäs jo 55cm pitkä. Pienimmät vauvasukat eivät mene jalkaan ( isin siro 46 on siis peritty..). Äännelä meillä osataan läähkien, inisten, ähisten, puhisten ja tietty itkien ( äiti alkaa tunnistamaan itkuja!!). Kovin paljon tarkastellaan jo ympäristöä, katsetta kohdistetaan erityisesti mustaan ja valkoiseen ja ikkunoista ulos. Päätä pidetään jo melko hienosti pystyssä hetkisen aikaa. Kovin temperamenttinen ( ilmaisee tahtonsa hyvin.. Raivareitakin koettu..) tuo pikkumies on, mutta kuten jo raskausaikana arvelin, niin isin ulkonäkö ja äitin luonne ( valitettavasti..) on se meidän 50-50 jakauma.
Tahattomia hymyjäkin on muutama koettu, mutta äitille ei suoranaisesti pepsodenttihymyä väläytellä..

Syöminen:
Aluksi saatiin ihan kauheasti ongelmia rintaruokinnan kanssa, mutta sitkeä yrittäminen palkittiin tässäkin asiassa, maitoa tulee jonkin verran, ja lapsi kasvaa, joten saa varmasti syödäkseen. Korviketta ollaan sillointällöin annettu, mutta se lentää yleensä kaaressa ulos. Masuvaivoja ehkäistään Cuplatonilla. Syöminen on ohi puolessa tunnissa ja syöttöväli tavallisesti se 3.5 tuntia.

Nukkuminen:
Tästä ylpeilen! Meillä saattaa oikeasti syöttöväli olla yöllä sen 5-7 tuntia!
Muttajoo, lapsi on ovelasti totutellut meidän viereen sänkyyn nukkumaan, joten oma sänky on lähinnä koristeena makuuhuoneessa. Harvoin sitä yöllä jaksaa nostaa vauvaa pinnasänkyyn.. Päivällä valvotaan sitten enemmän.

Mieliasioita on selvästi kylpeminen ja pesut. Hoitopöydällä poika on rauhallisimmillaan. Päivärytmi vasta muotoutuu meille pikkuhiljaa ja kyläily on superkivaa ( huomion keskipiste).
Rakkauspakkauksemme on jo hirmu etevä poika!




Äiti

Meni viikko ennen, kuin pystyin kävelemään suorassa leikkuksen jälkeen, nauraminen ja aivastaminenkin kivuttomasti onnistui kahden viikon päästä. Kiloja on karissut 13! Neuvolan aloituspainoon on 3 kg ja lähtöpainoon 7kg. Kunto on olematon, mutta hei: näen navan ja varpaat taas ( mahan rumuusaste on kyllä melko korkea..). Jälkivuoto on juuri loppunut, vaikka aluksi kohtu ei supistunut ja sitten tuli tulehdus.. Mutta vatsaan ei koske enää muuta, kuin haavan kohdalle. Ja joo, haba kasvaa, kun tuota miekkosta roikuttaa. Melko terve olo.

***

Ihana kuukausi takana. Se on ollut elämäni rankin mutta selvästi onnellisin. Kyllä me ollaan hyvä tiimi kolmestaan.

2011/01/05

InDaSairaala

Nyt hei oikeasti! Alkaa pikkuhiljaa ottaa voimille tämä sairaalassa oleminen, blogi voisi oikeasti kertoa pelkästään sairaalassaolosta ja varmasti saisin tällä tahdilla vuoteen ainakin 100 postausta. Eihän siinä, mutta pakko se on lähteä, kun kuume nousee alle kahdessa tunnissa sinne 39, eikä lapsen hoidosta tule mitään, kun ei jaksa lasta edes syliin nostaa ( suuri kiitos Markolle, joka hoiti pienen käytännössä yksin ja jätti menemättä kouluun). Ja kun soitin päivystykseen ( kohtutulehduksen jälkeen on otettava heti yhteys lääkäriin, jos nousee korkea kuume mutta ei muita flunssan oireita ) kahden maissa, niin sain lääkäriajan kahdeksaksi illalla. Itse lääkärin tapasin peräti yhdeksältä ja peräti kahdeltatoista yöllä sain kuumeenalennuslääkkeen ja nukkumapaikan. Kauhea ikävä poikaa, mutta onneksi Marko tuo hänet ( ja itsensä tietty ) tänne tervehtimään päivemmällä. Rintojen pumppaaminen inva-vessassa (ESBL:n takia yksityinen vessa..) alkaa tässä kuumeessa jo hieman tympimään.. Mutta toivotaan että tällä kertaa alkaisi löytyä syy tähän kuumeiluun ja saataisiin hoidettua se pois nyt kertalaakista, ettei tarvitsisi enää tulla saman vaivan takia..Saikohan tästä tekstistä mitään selvää? Kuumeen piikkiin tämäkin sekava aivo-oksennus..

EDIT: kotiuduttu on, mutta lisätutkimukset sisätautiosaston ja infektiolääkärin toimesta myöhemmin.

2011/01/03

Virallisesti kotiäiteillen

Olen ollut superäitien ylintä kastia ja vielä ensimmäisenä kotiäitipäivänä. Mallikkaasti olen syöttänyt, röyhtäyttänyt, pessyt, pukenut ja nukuttanut lastani. Lisäksi olen siivonnut kotimme. Ja sitten istahtanut sohvalle.

Ei elämä, että voi olla tylsää.

Lapsi on helppohoitoinen, minkäs sille mahtaa ( eikä tarvitsekaan mahtaa..). Onneksi on puhelin ja tylsyyden kriisiapu vain muutaman tuuttauksen päässä. Ja onneksi Marko pääsi tänään koulusta aikaisin kotiin, olisin istunut muuten sohvalla vain tuijottaen kattoon. Ja minä kun luulin, että kotiäiteily olisi hektistä paikasta toiseen säntäämistä, likaisia koteja ja huutavia lapsia ja ylisuurta väsymystä. Mistä lie nekin mielikuvat päähäni saanut?
.... Ja joo, takana oli vasta ensimmäinen päivä. Katsotaan sitten viikon päästä millaiset fiilikset sitten on, kun kotini on kaatopaikka ja lapseni vain kiljuu ja tekemistä olisi vaikka millä mitalla. Mahdankohan olla jo valmis antamaan lapseni pois? ( No en kyllä ikimaailmassa!)


On muuten harvinaisen onnistunut olo, sillä sain tehtyä ristiäisiin kutsukortit ( ja minullahan oli yhtä hyvä taito niin askartelun suhteen, kuin ruoanlaitonkin..)! Ja jo huomenna saadaan mokomat postiin. Juhlia en ole liiemmin suunnitellut, mutta tosin ei se pappikaan ole vielä soittanut. Nimihän lapsella on jo, mutta se olkoon salaisuus vielä hetken. Kummitkin on valittu ja asianomaiset tietävät varmasti.

 Olisipa oikeasti kiva osata askarrella..

Kyselen nyt ihan muuta kuin vauva-aiheisia juttuja, mutta mikä hiusväri siulla on odottamassa siellä ja minkä väriset hiukset sulla on oikeesti (tai ollu lapsena)? Itsekin täällä hiuskriiseilen enkä osaa päättää tumman ja vaalean väliltä :)

-heea

Äh. Minua on siunattu niinkin upealla sävyllä, kuin maantienharmaaruskea. Eli sellainen ruma väritön väri, joka päässäni vallitsisi ilman värjäilyä. Lapsena minulla oli vaaleat hiukset, jotka myöhemmin tummuivat ihan tummanruskeaan ja lopulta tämä vuosien värjäily on tehnyt näistä tälläiset harmahtavat. 

Inhoan hiuksiani, niiden kasvattamista ja kaikkea. Kyllästyn malleihin ja väreihin tosi nopeasti. Nyt uudessa kokeilussa on tälläinen väri!




Mites hei toi vessan valaistus? Oikeasti nuo hukset ovat tummanpunaruskeat, mutta kuvailu sisätiloissa ei anna värille oikeutta. Ai miksi sellainen väri? No ei mulla ole koskaan ollut punaruskeita ja kirkkaan punainen voisi olla liian räikeä minun makuuni. Otan huomenna hiukan paremmat kuvat päivänvalossa, jospa tuo väri näkyisi siinä paremmin. Mistä vetoa, että viimeistään helmikuussa muuttuu väri taas?




Näihin hemaiseviin kuviin ja tunnelmiin!

xoxoxo

Sini

2011/01/02

ensimmäinen ajatuspuklu vuodelle 2011


Blogispämmäys jatkukoon!Kiva, kun on olemassa blogi, jonne voi kaiken ajatusoksennuksen työntää. Oikeasti mitään asiaa kyllä taaskaan ole, mutta koska minut on hylätty Mapun kanssa kaksin, niin mikäs tässä kirjoitellessa. ( Hienoa oikeasti, että Markolla on mahdollisuus päästä tuulettumaan pihalle mailan ja luistimien kanssa!)

Dataaminen nukkuva lapsi sylissä on taitolaji. Meidän muksu on sen verta vaativaa sorttia, että yksin nukkuminen ei kuulu hänen korkeutensa mielipuuhiin ja missäs sen parempi, kuin äitin sylissä. Koulutus siis on vielä kesken, mutta toisaalta vain pienen ohimenevän hetken hän on näin pieni vauva, pian ei tulla syliin, kuin pakotettuna, joten nautitaan tästä nyt. Sylissähän ei voi koskaan pitää liikaa. ( Vaikka käsi puutuukin..) 



Kummallisesti sitä pitää kriisi saada elämäänsä aina jostain. Kauhea tukka-ahdistus ( hiusväri odottaa tosin kylppärissä..) yhdistettynä yleiseen identiteettikriisiin höystettynä rahahuolilla ja täydellä tietämättömyydellä tulevaisuudesta on oiva yhdistelmä, jos tahtoo kunnolla kriiseillä itsekseen. Voi olla, että hormonit tekevät tehtäväänsä tässä päässä vielä jonkin aikaa mutta ikävää, kun tuntuu siltä, ettei saa kunnolla otetta omaan elämäänsä.

Olen pääasiassa onnellinen, tiedän suunnilleen, mitä tapahtuu seuraavien viikkojen aikana, mutta yleinen katsaus omaan elämään puuttuu. Minulla ei ole koulutusta, eikä sen puoliin kiinnostusta oikein mihinkään ammattiinkaan, lisäksi tulot putoavat silloin, kun kodinhoidon tuki lakkaa ja opintotuella ja lainalla pitäisi pärjätä, mielummin sitä melkein jää kotiäidiksi ja tekee vaikka toisen lapsen. Mikäs se sana olikaan? Ai niin. Tuloloukku.

Ja joo, kun ei voi edelleenkään tietää, onko toiseen lapseen edes mahdollisuutta. Esikoisemme on suoranainen  ihme, hyvin pienillä prosenteilla siis yleisesti ottaen edes olemassa. On sanomattakin siis selvää, että olen erittäin kiitollinen lapsestamme ja omistaudun äitiydelle erittäin suurella sydämellä. Tietenkin olen onnellinen pikkuisestamme, vaikka lisää lapsia ei suotaisikaan enää ikinä. Jälkitarkastuksessa varmaan tarkastetaan synnytyselimet ja mietitään endometrioosiin jonkinlaista uutta hoitoa, e-pillerit eivät sovi minulle kovinkaan hyvin. Tähystysleikkaus jäi raskauden takia tekemättä vime kesänä.


Huomatkaa Mapun ilme! :D

Mappunen on maailman suloisin hymyillessään. En tiedä, kuinka tarkoituksellisia hymyt ovat, mutta suloisia silti. Koko poika on vienyt sydämen! Äidinrakkaus on upea tunne, ei sitä tajua ennen oman lapsen saamista. Ihan täysin pyyteetöntä rakkautta! <3 Mahdan kuullostaa rakastuneelta teiniltä, mutta omaa lastaan sitä vain rakastaa niin kauheasti.

kokoero

2011/01/01

Uuteen alkuun?

Olisiko edes hienoa, jos uutena vuotena tehdyt lupaukset pysyisivät koko vuoden voimassa? JOS nyt sattuisin jotain lupailemaan, niin ne asiat olisivat ehkä lähemmäs tälläisiä:


Vuonna 2011 on aika tehdä muutoksia elämäntapoihin ja jos nyt ekaksi lähdetään siitä liikkeelle, että haluan olla terve ja jaksava äiti. Raskauskilot tässä putoavat pikkuhiljaa, joten laihdutukseen ei suoranaissti ole syytä, mutta liikkua pitää tänä vuonna enemmän, sehän on mielellekin hyvää ( vaunulenkit täältä tullaan!). Samoin pitäisi kiinnittää huomiota syödyn ruoan laatuun. Typeränä ihmisenä saatan paastota päivän ja kiskoa sen suklaalevyn sitten illalla, vaikka huomattavasti terveellisempää olisi syödä 5-6 kertaa päivässä pieniä annoksia terveellistä ruokaa. Ahmimiselle on saatava piste. Aion opetella tekemään ruokaa itse mielummin, kuin syödä valmispöperöitä ( ja minun kokkaustaidot tuntien tämä tulee olemaan kauhean haastavaa..). Tänä vuonna vitamiinit on koko vuoden käytössä ja koitan muutenkin pitää hyvää huolta tärkeiden ravintoaineiden saatavuudesta.



Turhan kulutuksen koitan vähentää ainakin puoleen ( hyvästi heräteostokset!), vaikka tuskin nyt pahemmin muuten ekoilemaan rupean. Kierrätän edelleen, mutta tuskin nyt sentään kestovaippoihin siirryn. Koitan vain säästä rahani johonkin fiksumaan, kuin H&M:n ah_niin_halpoihin_vaatteisiin.

Tänä vuonna olisi ehkä aika panostaa parisuhteeseen enemmän. Nyt, kun meitä on kolme ja kaksinkeskeinen aika Markon kanssa on lievästi kortilla pitää alkaa "hoitamaan" parisuhdetta enemmän.Voisin ehkä joka kolmas kerta jättää valittamasta ja nalkuttamasta likaisista vaatteista olohuoneesa. Voisin muutenkin käyttää sanaa "me" enemmän, kuin "sinä" ja "minä". Tänä vuonna opettelen myös tappelemaan reilummin. Marttyyriasenne kitketään hiljalleen pois ja samoin turha dramatisointi. Ja tosiaan, sen välittämisen ja rakastamisen voisi ehkä useammin näyttää ihan arkipäivän asioissa.

Olisipa hienoa muistaa tänä vuonna ihmisten syntymäpäivät ja viettää koneella vähemmän aikaa. Ja sitten ois tietty upeaa, jos voisin tehdä tästä poikani ensimmäisestä elinvuodesta upean ja rakkaudentäytteisen.

Vuoden eka


Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä minun äitini luona. Oli muuten harvinaisen outoa päästä saunaan ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ihan vain kahdestaan Markon kanssa, mummon hoidellessa " pikkuista kultaansa" ( pieni omistamisen maku..). Ihana viettää juhlia isommalla porukalla ja minullahan noita sisaruksia riittää. Katseltiin siinä sitten jääkiekkoa ja piirrettyjä ja vedettiin kunnon ruokaähkyt. Kotimatkalla pistäydyttiin kaupungin kautta katsomassa autosta ilotulitusta. Mappu kyläilee muuten hirmu nätisti, on oikeaan aikaan edustuskelvollinen ja seurallinen, mutta muuten nukkuu ja syö kiltisti lähes täsmällisesti kellon mukaan.



Blogille koitan saada uutta ilmettä aikaiseksi tässä, mutta mikään ei oikein miellytä, joten älkää säikkykö, jos kokeilumielessä värit hyppivät silmille ja teksti on kummallisen kokoista. Tahtoisin simppelin, mutta tyylikkään ulkoasun, mutta ei vain mikään oikein iske. Ja bannerinkin voisin tehdä pitkästä aikaa, kunhan siihenkin löytyy kiva kuva..




Tältäpä tulee näyttämään meidän tämä päivä. Sohvailua ja Simpsoneita. Ja ehkä jos pyykit laitan ja tiskaan, mutta muuten vain ollaan ja nautitaan Markon viimeisistä lomapäivistä. Ja sekös alkaa ahdistamaan, kun Marko on ollut apuna öisin ja aamuisin ja pian Markon suunnatessa koulutielle, jään Mappusen kanssa yksinään päivisin. Kyllä me pärjätään, mutta on niin helppo aina huutaa: " Tuo harso, ku mie unohin" tai " Otatko hetkeksi niin teen tämän nopeasti?.".
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...