2011/01/17

Aamun haja-ajatelmia

.
Nyt, kun joka kolmas tuttu ja tutun tuttu pitää blogia, niin tuntuu siltä, että menee maku tavallaan koko hommasta. Tai no..Ei se oikeasti haittaa että ihmiset kirjoittavat, mutta kumma, miten suosittua bloggaaminen on. Blogosfääri on pilvin pimein täynnänsä erilaisia blogeja ja erilaisia ihmisiä. Kun aloitin kirjoittamisen vuosia sitten ensimmäisen kerran, en olisi uskonut, että jonain päivänä kirjoitan omalla nimelläni ja omalla naamallani omasta elämästäni. Te jotka luitte ne teinivuosieni ahdistustekstit, niin otan osaa. Maailma oli silloin niin kovin erilaisen oloinen, pelottavampi ja pimeämpi. Nyt minulla on rakastava avopuoliso, lapsi ja paikka, jota kutsua kodiksi.  Empä olisi uskonut sitä silloin, kun meinasin hypätä parvekkeelta tai kiskaista loputkin lääkkeet lääkekaapista. Jälkeenpäin tajuan, miten ahdistunut olinkaan..Ja toivon koko sydämestäni sitä, ettei oma lapsi koskaan sairastuisi masennukseen.

Mistähän tämäkin avautuminen taas tuli? Anyways, tässä katsellaan poitsun kanssa muumeja niin, kuin joka aamu ( tosin poika katselee seinille ja nukkuu ennemmin..). Ajatella, että kohta pojallamme on nimi, eikä tarvitse sanoa Mapuksi ( vaikka varmaan sanomme jatkossakin tottumuksesta..). Tuskin maltan odottaa että nimi julkaistaan lauantaina kaikelle kansalle, on se sen verran hieno! Ristiäisiin pitäisi hommata kukat ja kynttilät, valita laulut ( en tahdo virsiä..) ja miljoona muuta hommaa on vielä tekemättä..Juhlista tulee kyllä ihan meidän näköiset.

Kauheaa muuten kun jouduin laittamaan pois jo pienimpiä vauvanvaatteita. Tässähän vallan herkistyy..Voi kultapieni, älä vielä kasva..

5 kommenttia:

  1. Itse taas olen lukenut blogeja vuosia mutta oman perustamiseen ja ylläpitämiseen oli aikaa vasta, kun jäin äitiysvapaalle. Saas nähän miten tän käy kun palaan töihin kesällä... mut lukeminen ja kommentointi ei vaadi niin paljon ponnistuksia, joten se varmaan jatkuu eniveis.

    Meilläkin pitäs olla ristiäiset lauantaina. Tosin papista ei ole kuulunut mitään, joten lieneekö sittenkään... Esikoisen ristiäisiin yritettiin että ei virsiä mut oli kuulemma pakko olla joku. No valkattiin sit Maan korvessa kulkevi. Riippunee papista?

    VastaaPoista
  2. Meillä oli pojan ristiäisissä muistaakseni yks ainut virsi ja se oli ystävä sä lapsien. Ei niin uskonnollinen :)

    VastaaPoista
  3. Joo se pikkuvauvan vaatteiden pois laittaminen on aikas herkistävää.. Tossa kuukaus sitten myin kaikki meijän likan 50-60cm vaatteet huutonetissä pois, kun olivat kauheen kauan kaapeissa lojumassa turhaan.. Piti päästä niistä eroon hirveellä hingulla että sais kaappeihin tilaa. Mut auta armias kun käytiin viemässä ne uudelle omistajalle.. Siis mä oikeesti rupesin itkemään sen jälkee :D sinne meni vauvan vaatteet.. yyyh :( :D

    VastaaPoista
  4. Meillä heitetty jo monta pientä kokoa pois.. :s
    Viime viikolla heitin 68 koot (jotka tosin on ollut jo muutaman kuukauden pieniä) ja kohta pitää alkaa heittämään 74! Niin se lapsi kasvaa, aivan liian nopeasti.

    VastaaPoista
  5. Jee nimi! :D <3

    Ja alemman postauksen vaatteet, omg. Siis pojan vaatteet, sori vaan ;) myisin sieluni tommoisista.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...