Ensimmäinen kuukausiraportti

Synnytyksestä on jo kuukausi! Olen ollut äiti kuukauden. Tuntuu uskomattomalta, vasta minä tännekin kitisin ja valitin, kun iso mahani oli tiellä kaikkialla. Mutta ajattelin tehdä poitsun ensimmäisestä vuodesta tälläisen koosteenomaisen raportin joka kuukausi. Samalla seurataan myös minun palautumistani synnytyksestä ja kirjaan tänne tietty pojan upeat taidot ( joita siis ylpeilen tänne vähän väliä muutenkin..).

Poika

Ei voi mitenkään uskoa, että tuo sitterissä ähisevä kaveri on se sama lapsi, kuin sairaalan osastolla. Tuntuu, että siitä on kasvettu ihan mielettömästi. Ja kyllä, ihana sanoa tämä ääneen, mutta meillä menee hyvin ja lapsi ei ole kovin vaikea! Strategisia mittoja saan vasta parin viikon päästä, mutta veikkaan, että hän on yli 4 kg ja lähemmäs jo 55cm pitkä. Pienimmät vauvasukat eivät mene jalkaan ( isin siro 46 on siis peritty..). Äännelä meillä osataan läähkien, inisten, ähisten, puhisten ja tietty itkien ( äiti alkaa tunnistamaan itkuja!!). Kovin paljon tarkastellaan jo ympäristöä, katsetta kohdistetaan erityisesti mustaan ja valkoiseen ja ikkunoista ulos. Päätä pidetään jo melko hienosti pystyssä hetkisen aikaa. Kovin temperamenttinen ( ilmaisee tahtonsa hyvin.. Raivareitakin koettu..) tuo pikkumies on, mutta kuten jo raskausaikana arvelin, niin isin ulkonäkö ja äitin luonne ( valitettavasti..) on se meidän 50-50 jakauma.
Tahattomia hymyjäkin on muutama koettu, mutta äitille ei suoranaisesti pepsodenttihymyä väläytellä..

Syöminen:
Aluksi saatiin ihan kauheasti ongelmia rintaruokinnan kanssa, mutta sitkeä yrittäminen palkittiin tässäkin asiassa, maitoa tulee jonkin verran, ja lapsi kasvaa, joten saa varmasti syödäkseen. Korviketta ollaan sillointällöin annettu, mutta se lentää yleensä kaaressa ulos. Masuvaivoja ehkäistään Cuplatonilla. Syöminen on ohi puolessa tunnissa ja syöttöväli tavallisesti se 3.5 tuntia.

Nukkuminen:
Tästä ylpeilen! Meillä saattaa oikeasti syöttöväli olla yöllä sen 5-7 tuntia!
Muttajoo, lapsi on ovelasti totutellut meidän viereen sänkyyn nukkumaan, joten oma sänky on lähinnä koristeena makuuhuoneessa. Harvoin sitä yöllä jaksaa nostaa vauvaa pinnasänkyyn.. Päivällä valvotaan sitten enemmän.

Mieliasioita on selvästi kylpeminen ja pesut. Hoitopöydällä poika on rauhallisimmillaan. Päivärytmi vasta muotoutuu meille pikkuhiljaa ja kyläily on superkivaa ( huomion keskipiste).
Rakkauspakkauksemme on jo hirmu etevä poika!

Äiti

Meni viikko ennen, kuin pystyin kävelemään suorassa leikkuksen jälkeen, nauraminen ja aivastaminenkin kivuttomasti onnistui kahden viikon päästä. Kiloja on karissut 13! Neuvolan aloituspainoon on 3 kg ja lähtöpainoon 7kg. Kunto on olematon, mutta hei: näen navan ja varpaat taas ( mahan rumuusaste on kyllä melko korkea..). Jälkivuoto on juuri loppunut, vaikka aluksi kohtu ei supistunut ja sitten tuli tulehdus.. Mutta vatsaan ei koske enää muuta, kuin haavan kohdalle. Ja joo, haba kasvaa, kun tuota miekkosta roikuttaa. Melko terve olo.

***

Ihana kuukausi takana. Se on ollut elämäni rankin mutta selvästi onnellisin. Kyllä me ollaan hyvä tiimi kolmestaan.