Läähkyn arkea med mamma

" Anonyymi: miks siul on joka kuvassa pipo päässä? "

Tjaa. Olenkin tainnut kertaalleen ( ehkä jopa kahdesti ) mainita, että inhoan hiuksiani. Piste. Olen yrittänyt kasvattaa hevilettiä since 2005, mutta päästessäni aina tähän tiettyyn pituuteen leikkautan taas lyhyeksi. Tässä vaiheessa oleva tukka on kauhea, siinä ei ole muotoa ja se on ruma. Tässä parhaani mukaan koitan tämän talven kasvatella ja pidän sen pipon päässä sinne huhtikuuhun asti, jolloin hiukset on sen verran kasvaneet,että ne voi leikata johonkin kivaan malliin.

Päivät menevät..No ne vain menevät. Meillä on tietty rytmi ( Wandaben blogissa oli rytmeistä puhetta..) ja sitä noudattaen päivät kuluvat,  vaikka yksikään päivä ei ole samanlainen, kuin toinen. En muista, mitä tapahtui kaksi viikkoa sitten, joten on ehkä hyvä pelata ( ajatuskatkos?? ) kirjoittaa blogia, niin voi myöhemmin lueskella sitten. Aamut alkavat 8-9 aikaan, jolloin, poika pestään ( miten voi kakata kaikki bodyt aina likaisiksi??)  ja syötetään ( äiti katsoo muumilaakson tarinoita samalla..) ja sitten puetaan ja ollaan ulkona ja sisälle tullessa äitillä on hetki aikaa siivota ja syödä ja sitten alkaa taas peseminen ja syöttäminen ja iltapäivät menee tälläi höntsäillessä ( dataus&siivous&kyläilyt) ja nukkumaan käydään joskus 22--> ja yöllä herätään ehkä kerran syömään. Ja sama kaava lähes joka päivä. Mutta ehdin ihan hyvin käydä suihkussa ja meikatakin. En ole joutunut luopumaan niistä.

Viime päivät on kulutettu ahkerasti lenkkeillen vaunujen kanssa ( pelkällä imetyksellä paino ei taida enää pudota.. Ja asiaa auttaisi, jos ei söisi sitä kolmatta munkkia kahvin kanssa ja juustonaksuja iltapalaksi..). Mappu vihtyy vaunuissa ja turvaistuimessa tosi hyvin, välillä mietin, että nukuttaisin yötkin niissä, mutta kyllä se lapsi kummallisesti aina vierestä löytyy. Olisipa kiva saada itseään niskasta kiinni ja saada lapsi omaan sänkyynsä kiltisti. Jäisi meille Markon kanssa oma sänky omaan käyttöön ( toiset ne pyörivät unissaan tai nukkuvat meritähti-asennossa..).

On kiva huomata, miten poika hymyilee joka päivä vähän enemmän kaikille lampuille, muttei meille vanhemmille :D . 

Ai niin. Meillä sairastetaan taas. Markolla on tuo ihme mahatauti taas päällä ( oon oikeasti varma, että se on raskaana..) ja aamulla kariutui meidän suunnitelmat lähteä käymään entisessä koulussani Lyseon lukiossa. Ehkäpä jo ensiviikolla voisi käydä tervehimässä opettajia ja muita entisiä oppilastovereita. Myönnän, että ikävä on.

Ai.  Ja Mapun uusia lempinimiä tulee n. 1 per päivä, mm: Läähkykonna, Läähkis, Konnamies, Pikkukonna, Läähmätti..