2011/02/23

Sinä päivänä syntyi uusi äiti

December 8
2010


00:10

Ravaan levottomana sairaalan huonetta ympäri. Rakas avopuolisoni, elämänkumppanini ja lapseni isä nukkuu levottomasti kapeassa ja kovassa sairaalasängyssä. Minä en pysty nukkumaan. Tiedän, että kohta tapahtuu, vaikka tosiasiassa mitään edistystä ei tapahdu vielä tunteihin. Käyn tulikuumassa suihkussa kaksi tai kolme kertaa. Minua supistaa, lapseni tahtoo tulla sittenkin ulos lämpimästä yksiöstää, vaikka epäilinkin ettei se tapahdu koskaan. Minua on supistanut kivuliaasti jo 9 tuntia, mutta kukaan ei tee mitään. Itku on herkässä.

08.30

"Haluatko aamupalaa?"

Kieltäydyn, supistuksiltani en voi syödä. Hoitajan poistuttua lysähdän lattialle itkemään, kivut ovat kauheat ja vaikka tiedänkin, että kaikki se kuukausien odotus on valmistanut minua tähän, tämä tulee liian äkkiä. Marko istahtaa viereeni.

" Minut saa ampua, jos vielä koskaan tahdon lisää lapsia "

Marko silittää hiuksistani.

9.30

Minä kävelen alakerran synnytyssaliin. Hississä on toinen nainen, joka saa sen huoneen, missä on amme. Nainen on tyyni, minä itken ja kitisen, jalkani pettävät lähes joka askeleella. Minulta puhkaistaan kalvot, laitetaan pinni, kuunnellaan lapsen sydäntä, laitetaan epiduraali...

Mikään ei silti auta. Minulla on huoli lapsesta, huoli itsestäni. Henkinen romahtaminen on lähellä. Lopulta sattuu niin paljon, että tahdon vain kuolla. Itken ja Marko pitää kädestäni. Marko on urhea, hän odottaa lasta saapuvaksi yhtä paljon kuin minäkin. 

" Sini, teemme sinulle sektion. "

16.26

Tasan silloin miun lapseni syntyy, minun poikani. Minun rakastettu ja odotettu pikkuiseni. Näen pojastani vain vilauksen, mutta kuulen hänet. Määrätietoinen vääkäisy ilmoittaa sen, että tässä maailmassa on yksi ihminen enemmän. 

23.30

Olen huoneessa poikani kanssa kahdestaan, pidän pientä tuhisevaa kääröä sylissäni. Puristan pientä hellästi rintaani vasten.

" Hei Mappu, äiti tässä "

Lause kuullostaa oudolta omasta suusta sanottuna, mutta se on kauneinta, mitä olen kenellekään sanonut.


February 23
2011

Nostan poikani syliin. 

 " Mikael? Missä äiti? "

Lapsi nuraa ja vastaa hymyllä. Näinä hetkinä rakastan olla äiti. 

" Mmmmmbu mmmppu! "

" Niin minäkin sinua pikkuiseni."

12 kommenttia:

  1. Olkoon sit hormonihäiriö tai jotain, mutta tuli tippa silmään tätä lukiessa. Kauniisti kirjoitettu, ja niin tutun kuuloista :)

    VastaaPoista
  2. Aww, niin herkkää, että meinaa oikeesti itkettää. :')

    VastaaPoista
  3. ♥ Muakin alkoi itkettää! Ihanasti kirjoitettu... Tosi kaunista! T___T

    VastaaPoista
  4. Täällä kanssa yksi kyyneleiden kanssa!

    VastaaPoista
  5. Ihana! <3

    Ja ei oo tosi miten katoin eka tosta sun uudesta bannerista, että mistä oot mun kuvan saanut :D Siis muistutat niin mua tossa kuvassa, mies sanoi ihan samaa. Hassua! Se on varmaan toi kuvakulma mikä sen tekee..

    VastaaPoista
  6. Komppaan edellisiä, itku tuli! <3

    VastaaPoista
  7. Sini sie kirjotat niin herkistävästi, että on pakko laittaa siule kommenttia tulemaan. :) Elä anna törkeiden pikku-kaupungin huhupuheiden ja muiden kateellisten ihmisten pilata siun onnea ja iloa! Sie oot todellinen äiti ja siun pittää olla itsestä ylpeä! Tsemppiä ja jaksamisia <3

    VastaaPoista
  8. Ihana etten ole ainoa, jolle tuli tästä tippa linssiin! :´) Aivan ihanasti kirjoitettu.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...