2011/03/30

Unikkoja


Jos kotiäidellä on kuulemma tylsää, niin tsekatkaapas nämä "tylsyydet"!








..ja sitten tämmönen..


Eikös olekin tekotaiteellistapaskaa?   Kyllä miä aika ylpeä kädenjäljestäni olen.

Minulla on jokseenkin hirveä tatuointikuume ( asuntokuumeen lisäksi. Huomenna mennään katselemaan uutta kolmiota!!) ja kielikorunkin tahtoisin vaikka heti.. Puran tätä mustekuumetta myöhemmässä postauksessa. Ja ai niin: Olen tätä nykyään blondi!


2011/03/29

Sää kysyt ja Marko vastaa

Mietityttääkö Markon ajatukset? Entäpä mielipiteet? Menetätkö yöunesi, kun joku kysymys askarruttaa sinua?

Ei hätää!

Markolle saa laittaa kysymyksiä sunnuntaihin asti ja hän sitten vastailee, kun ehtii tämän kaaoksen pyörittämisen keskeltä. Marko ei lupaa vastata ihan kaikkiin kysymyksiin, joten jos kysytte, niin yleisen hyvän maun mukaisesti sitten.

Rohkeasti sitten vain!

Ai, että hyvää tiistaita??




Voi jumalauta! Nyt loppui ymmärrys ....

Ei miula muuta....

2011/03/22

Mie ja miun kuulumiset

VAROITUS: Sisältää hankalasti ymmärrettävää Savo-Sini-Savo- murretta. Ymmärtämättömyydestä ei vähennetä pisteitä. Tämä postaus on kieliopillisesti melko kökkö, mutta eihän siinä.







Miun pää on täynnänsä ajatuksia, enkä mie oikein ossoo tuoda niitä julki taikka purkaa niitä mihinkään. Jotenkin vain koko ajan surettaa, vituttaa, suututtaa ja itkettää.. Ensin ryven itsesäälissä ja sitten taas leijun jossain korokeuksissa. Ennää ei voi hormoneitakaan syyttää, ne syyt on oikeesti jossai ihan muual.
Olo on usein riittämätön ja sitte miua ahistaa. Oon valitettavan BITCH usein. Säälikäämme Markoa ja hajotkaamme tähän tylsään elämäämme. Milloin miustaki tuli tämmönen hermoheikko? Ennen sitä osas olla ees jotenkin.. En tiedä miten tän sanoisin.. Sellainen elämäniloinen, nyt tuntuu taas siltä, että suorittamiseks mennöö koko elämä. Kiitos ja kumarrus Sinistä tulikin tylsä ja kiukkuinen täti.
No näkkyyhän se täälä blogissakin, ettei kiinnostusta ole nyt ollut. Postaukset on ala-arvoisempia kuin ala-asteen kirjoitelmani. Vituttaa ihteäänki, kun panostus ei oo riittäny. Tuntuu vaan että haastaan täälläkin riitaa koko ajan (?). Jospa sitä mänis ihteensä ja kysyisi ihan suoraan, että mikä vaivaa. Kuka sieltä peilistä oikkeen kahteloopi. Saattas hepottaa, jos ottas pienen irtioton arjesta ja palailis sitten astetta fiksumpana.

Onks tää nyt sellanen Baby-Blues-juttu?






Muttei menis ihan angstiseksi scheisseksi, niin onhan tuo miun vaava aika ihana. Kauheeta, miten se kasvaa ja kehittyy. Ykski ilta istuin sohvalla ja mietin, miten ihana toinen vauva ois. Siis miettikää mie, joka kirjoitn vähintäänki kissankokoisin kirjaimin et: " EN HALLUU IKINÄ ENÄÄ SYNNYTTÄÄ! "
Aloin kaipaamaan potkuja ihan älyttömästi ja sitä raskaanaolemista, vaikka se olikin kaikin puolin berberistä ( ainakin loppuajan..).

Myö maisteltiinki perunaa tässä eilen ja kovin nyrpeeltähän tuo näytti. Ei vissiin oo hänenkään lempparimössöä, mutta eka kertahan on aina ekakerta <3. 


Ehkä miun pitäs pittää blogitauko, tulla paremmaksi ihmiseksi ja palata sitten, kun on taas oikeasti voimia?

2011/03/20

Pienen ihmisen vaikutusvalta

Se on kumma, miten 61,5cm pätkä ja 5680g kevyt minimies vaikuttaa elämäämme niin paljon. Yksikin hätäinen äännähdyn ja juoksemme talon toiselta puolelta katsomaan ja lohduttamaan, jos vaikka pieni on lyönyt nyrkillä itseään. Laskennallissti meidän poika on saanut alkunsa melko tarkalleen vuosi sitten. Kukapa olisi uskonut, mikä vaikutus sillä on kaikkeen, varsinkin muihin ihmissuhteisiin.

Perhe on ollut minulle lähes aina läheinen. Meillä oli hyvät välit ennen Mikaelia ja Mikaelin jälkeenkin. Äidiltä olen saanut täyden tuen, apua ja neuvoja ja ollaan lähennytty hirmuisesti raskauden aikana. Kun raskaustestin jälkeen soitin tuonne "rapakon taakse" isälleni, niin hänkin vain onnitteli hirmuisesti, olen saanut paljon apua sieltäkin ( mm. vaatteita ja tarvikkeita). Mikael ei vaikuttanut millään lailla perheeni sisäisiin väleihin negatiivisellä tavalla. Mikael on yhdistänyt myös meitä Markon perheen kanssa ( alussahan minusta tuntui pitkään, että he eivät pitäneet minusta). Nyt sitä ollaan oikeasti yksi suuri perhe.




Hyviä ystäviä minulla on aina ollut muutama, reilusti kavereita ja jopa liiaksi  "hyvänpäiväntuttuja". Raskaus oli jännää aikaa, muutama läheinen ystävä karsiutui matkalla, mutta muutaman olen saanut tilalle. Tietenkään en voi syyttää ketään ja ihmisten ensireaktio tottakai oli tyyliin: " Aha. just. Okei ( ei kovin fiksua..)"
Emppu, ex-lasteninhoaja ja Mikaelin kummitäti on ollut suuressa roolissa raskauteni aikana. ( Emppu on sitten luvannut tehdä postausta tänne minunkin blogiini!). Empun ensimmäinen reaktio oli aidosti onnellinen. Ei syyttävä tai kysyvä. Ensimmäinen ystävä, joka oli aidosti meidän puolesta iloinen ja kannustava. Kun muutkin kaverit siitä alkujärjestyksestä toipuivat, niin ovat olleet tietysti korvaamattomia. Meillä käy edelleen paljon ystäviä kylässä ja Mikaelista pitävät kaikki.
Kyllähän tietyt kariutuneet ystävyyssuhteet harmittavat, luulin, että ystävät pysyvät rinnalla suurien elämänmuutosten aikanakin, mutta kaikki eivät varmaan tahtoneet/halunneet/olleet kiinnotuneita. Se on surullista, mutta minulla on hyvä tukiverkko nyt.




Lapsi vaikuttaa parisuhteeseeni eniten. Me olemme melko läheisiä ollet Markon kanssa aina, ollaan oltu hyvä tiimi, erottamattomia. Mutta lapsi on hieman vähentänyt yhteistä aikaamme, läheisyydelle ei tunnu olevan aina aikaa. Enää ei nyhjätä sohvalla, vaan ollaan aikuisia ja vanhempia. Kaipaan joskus niitä aikoja, kun Markon kanssa oltiin vastarakastuneita, mutta ihanaa sitä on vain muistella, ei minulla ole mitään elämäntilannettani vastaan. Toivon, että nyt nämä kirjoitukset loppuvat ja stressi vähenee meiltä molemmilta. Turhat riidat jäisivät riitelemättä ja olisi yksinkertaisesti enemmän voimia jaksaa yhdessä.
Mikael ei ole syypää meidän riitoihin, ei todellakaan. Helppo sitä vain on pahaa oloaan siihen toiseen purkaa, kun se nyt kuitenkin joka päivä on siitä "purkuetäisyydellä".

2011/03/19

Käsveskan sisällöstä

Tein vuosi sitten postauksen," Mitä käsilaukku on syönyt? " ja sen voi lukea täältä. Ihan mielenkiinnosta ajattelin tehdä toisen ja katsoa, miten erilainen sisältö laukuissa on lukiolaisella ja kotiäidillä.




Aloittakaamme laukusta. Haluaisin Marimekon peruslaukun, mutta silloin, kun laukkua kipeimmin kaipasin, sitä ei ollut saatavilla ( eikä rahaakaan kyllä ollut..). Oli tyydyttävä melko samantapaiseen "kopiolaukkuun" ja  Markon kanssa kutsummekin laukkuani Copymekoksi. Laukku on hyvänkokoinen, tarpeeksi pieni, mutta sinne mahtuu kuitenkin melko paljon tavaraa. Halvan hintansa vuoksi tuon laukun laatu ei ole mikään paras. Eni on sen jo kerran parsinut kasaan ja joutuu luultavasti pian uudestaan tekemään saman.

Ja sitten sisältöön:



*  Harso. Aina on oltava yksi harso mukana. Ilman niitä lähteminen suorastaan huutaa onnettomuutta/mahdollisia vesi- ja kuolavahinkoja.
* Avaimet, joilla pääsen kotiin, äidin luo, ja kahteen varastoon ja pikkuveljen lukolliseen huoneeseen.
* Kalenteri, johon merkkaan jotakuinkin aina kaiken.
* Puhelimen kuulokkeet.
* Aurinkolasit
* Meikkipussi, jonka sisältä löytyisi meikkovoide, puuteri, peili ja vanupuikkoja.
* Lompakko, aina mukana.
* " pillerirasia" , josta löytyy vitamiineja ja särkylääkettä.
* Huulirasva
* " Tätivälineet ", koska täti voi saapua milloin tahansa..


Sitten, jos lähtee lapsen kanssa matkaan, niin mukaan tulee yleensä vaipat, vaipanvaihtoalusta, toinen harso, varavaatetta, pullo ja korviketta.
Olisi kiva esitellä joskus noita mun parempiakin laukkuja, mutta tämä nyt on joka päivä käytössä.

2011/03/18

Pikkuperjantai

Arvatkaako jännittikö, kun oli ajatuksena mennä kaupunkiin vaunuilla ensimmäistä kertaa?

Noh, Savonlinnassahan maksaa mennä vaunuilla julkisilla ( ilmeisesti kaikkialla ei ole näin..) ja bussikuskin on tultava auttamaan nostamaan vaunut autoon. Saan kiittää onneani siitä, että mukava mieshenkilö auttoi meidät bussin kyytiin, muuten olisin jäänyt pysäkille. Käytiin vähän harjoittelemassa kaupungissa kulkemista vaunuilla ja mentiin pikkuveljeä vastaan pysäkille ja äidin luokse kyläilemään sen jälkeen.

Oli vähän ikävä yllätys, kun oli paljastunut, että äitin koiranpentu ei ollutkaan rekisterissä, nin kuin oli annettu ostohetkellä ymmärtää. Aika kallis hinta "sekarotuisesta"  ( jos ei ole rotukoira rekisterissä niin se luokitellaan vissiin sekarotuiseksi??). Omistajarekisteriinhän sen taitaa saada näin jälkeenpäin?


eno ja poika

On alkanut ahdistaa se, että ikätoverini valmistuvat ja muuttavat pois kaupungista. Ja kun vielä nää äijät siirtyvät valtiolle lainaan, niin tuntuu siltä, että yksinhän tässä jää. Onhan täällä nuorempia kavereita, mutta ne tärkeimmät lähtevät. Hieman kutkuttaisi itsekin muuttaa mukana, mutta minä en voi lähteä, tarvitsen tukiverkkoani täällä. Mutta vuoden päästä sitten, kun jatkan siis opiskelujani jossain. Hieman kutkuttaisi tuo kätilön ura. Eikä se nyt ihan pilvistä haettu unelma olisi.

Huomenna kurkistellaankin hieman " Copymekon" sisuksiin.

2011/03/16

Karrelle palanut enkeli

Joo, ehkä joutaisin jonnekin osastolle, mutta tässä biisissä on oikeasti melko hyvä sanoitus ollakseen näin läppä.




:D

2011/03/14

Kun kaikki muuttuu

Pelkään muutoksia ja tykkään siitä, miten asiat tapahtuvat suunnitellusti ja tietyllä kaavalla. Minun kaavallani.
Kuten tiedämme, Mikael ei ollut suunniteltu. Päivääkään en ole katunut, Mikael teki minusta kokonaisen. Vahvan naisen. Äidin. Poikani tuli antamaan minulle uuden suunnan, uuden päämäärän.

Kaiken mitä teen, teen ajatellen poikaani ensin. 
Niinkuin me kaikki muutkin äidit.

" Kunhan Mikaelin on hyvä olla. Kunhan hän on onnellinen."

Olen valmiudessa 24/7, pieninkin änähdys ei jää kuulematta. Olen olemassa lastani varten.

Parisuhteelle ei ole jäänyt aikaa. Ajaudumme toisistamme kauemmas, kuin oli koskaan tarkoitus. Olin niin omistautunut lapselleni, että unohdin rakastamani miehen. Joudun käymään päässäni läpi muistoja, miksi alunperinkään rakastuin Markoon. Mikä meitä yhdisti? Mistä me tykättiin? Luovuttaa en aio, mutta toivon, että tilanteemme helpottaa ennen armeijan tulemista väliimme. Minusta tuli äiti, kaikki rakkauteni suuntautui lapseeni. Mies unohtui, emme oletkaan enää me, oli vain minä ja lapsi.
Sen tajuaminen sattuu.
Ja vielä enemmän se sattuu Markoon.

Elämäntilanteet muuttuvat. Minä pelkään jääväni poikani kanssa yksin vielä joku päivä oman itsekyyteni takia. On aika koota parisuhdepalapeliä uudestaan. Johan se tässä kolmessa kuukaudessa on päässyt pahasti unohtumaan.




Pitäkää niistä rakkaistanne kiinni.

Pitsiunelma


Markon on parasta sitten kirjoittaa ylioppilaaksi, sillä minä ostin jo juhliin mekon.

Olen aina hieman vierastanut pitsiä, mutta kuinka ollakaan en voinutkaan vastustaa mekossa roikkuvaa kylttiä -70%. Lyhythän se toki on, mutta toivotaan, että säät ovat silloin suotuisia.




Ja kuten myös arvata saattaa, niin ei se eilinen asuntokaan ollut meille. Liian pimeä ja liian kallis. Se siitä sitten, taas siirtyy muutto varmaan kuukaudella, kun nuo asunnot ovat niin kiven alla. Mutta ei pidä luovuttaa, välttäähän tämä nykyinenkin.. Ainakin toistaiseksi.



Näin sitä lähdetään uuteen viikkoon täällä Epätodellisen puolella. Kaikille ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että sää on karmea. Meillä on pyykkikone pyörimässä ja aika perustylsää maanantaiaamua tässä Mikaelin kanssa vietetään.

2011/03/12

Welcome to my Imperium: Makuuhuone

Ja sitten se "lemmenpesä". :D



Olen esitelly meidän makkaria vissiin joskus aikaisemminkin (?). Noh kahdesta normaalisängystä ja isosta petarista kasattu parisänky, äidin tekemät verhot, hoitopöytä pinnasänky ja löytyy meidän makkarista vaatekaapit ja kiikkustuolikin. Alunalkaen olisin tahtonut sinisen makuuhuoneen, mutta eipä ollut varaa verhoihin saati mattoihin. Mutta sekasikiö se meidän koti muutenkin on, joten annetaan olla vain.


Ai mikä järjestys? Meillä on tosi hieno jalkalamppu öisin käytössä, siinä on himmennin, eipähän tarvitse aina kattovalolla sokaista itseään. Mikaelin hoitopöytä on aina sekaisin, mutta minkä säiti laiskuudelleen aina mahtaa..


Mikaelin vaatelaatikostoa.


.. Ja äitin vaatteita. Tuossa on melkeimpä kaikki vaatteet, mitä omistan. Ei ole paljoa ei.


Kiikkustuoli. Haaveilen sen maalaamisesta kesällä ehkävalkoiseksi. Minä laitan yleensä omat ja pojan vaatteet valmiiksi selkänojalle seuraavaa päivää varten. Yleensä kiikku on täynnä Markon vatteita, mutta ystävällisesti hän pienestä kehoituksesta ne siivosi piiloon kuvausta varten.  Harmi vaan, että nuo kirjat unohtuivat..



Keskeneräinen kissapullokokoelma. Ette muuten arvaa, kuinka kateelliseksi tulin, kun näin, että eräällä toisellakin on ikkunassa noita pulloja. Ja vielä täydellisempi kokoelma, kuin minulla! Tästä alkaa kyllä Telakkatien kissapullokilpailu..



Tää jättiviuhka on niin ihana!!

Taidan tehdä vielä yhden postauksen sitten myöhemmin kaikesta lopusta extrasta, mitä kämpästämme löytyy, mutta nythän tää asuntomme sittely olisi pääosin pulkassa.

2011/03/10

Welcome to my Imperium: Olohuone

Olohuone

Tykkään olohuoneesta eniten heti keitiön jälkeen. Siellä tulee vietettyä kuitenkin suurimman osan päivästä. Pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta.





Tässä on näkymä käytävästä katsottuna. Meidän kämpässä on pohja vähän hassunkurinen ja olohuone on pieni suhteutettuna muuhun asuntoon. Tosin meillä on se sauna, joka syö neliöitä muutaman, mutta silti.. Kummatkin sohvat oat saatuja eli en ole kasanut niistä senttiäkään. Marko suorastaan rakastaa nahkasohvaa ja meillä on hieman erimielisyyksiä sen sohvan kohtalosta tulevaisuudessa..





Datausnurkka. Kuten kuvasta näkyy, niin meillä on paljon valokuvakehyksiä siellä ja täällä. Minusta ne on todella ihania, aidoissa  valokuvissa vaan on sitä jotain. Joku saattaa muistaakin tuo työpöydän kasaamisurakan, joka vei mieheltä sen 4.päivää.. Esillä on myös Mikaelin lelulaatikko ja sairaaksi tekevät lukiokirjat.





Lostin boksit ja Rockband rummut ja GH-kitara.



Tykkään siitä, että olohuoneemme on valoisa. Aurinko laskee parvekkeen suuntaan joten iltaaurinko paistaa kauniisti seinille. Huomatkaa "hienot" kajariviritelmät sohvan molemmin puolin.





Mikaelin ristiäislahjoja. Valokuvakehys, rasia, kummilusikka ja säästönalle.




Ja olohuoneen ehdoton lemppari: ikkunalauta niille kuuluisille rojuille!


Huomenna kurkistellaan sitten  makuuhuoneeseen.

2011/03/09

Welcome to my Imperium : Keittiö

Kokoan tätä kämppäpostausta luultavasti kolmessa tai jopa neljässä eri osassa, mutta koitan tehdä nämä tälleen mahdollisimman peräkkäin. Koska keittiö on kotini lempipaikka, niin aloittakaamme siitä.

Tervetuloa!



En kylliksi jaksa korostaa sitä, miten ihanaa se on, kun edes on keittiö. Edellisissä kämpissä taisi kummassakin olla keittokomerot, että tämä on jotain niin uutta ja hienoa, kun on tilava keittiö! Meillähän ei ole juurikaan sisustettu millään tyylillä, vaan mennään melko pitkälti opiskelija-kotiäiti-budjetilla ja se näkyy. Kaikki ei ole viimeisen päälle, mutta me viihdymme, sehän on tärkeintä. Kuvassa näkyykin juuri kivasti nuo mummon tekemät punaiset verhot ja Prisman alennuksesta ostetut vihreät matot..
Ruokapöytä on Maskusta ( se halvin. ) uutena ostettu mutta suurin osa meidän muista tavaroista on saatuja/käytettyjä. Mutta ketäpä se haittaa.



Olen hamstraaja. Kaikenmaailman pikkujuttuja omistan ihan liikaa ja keittiönpöytäkin notkuu noista tavaroista, hyvä jos syömään mahtuu. Ohoh,ompa meillä  muuten kärsinyt viherkasvi..



Tuon ikkunalaudan on somilla kätösillään valmistanut edellinen asukas. Miten oiva paikka laittaa romuja näkyville! Etualan radio on kuulunut äidilleni jotain 20 vuotta sitten, sitten on noita sekalaisia kukkia ja tuo meidän feikkikaktus! ( Lidlissä myytiin kaktuksena, mutta Agave Filifera ei kuulemma ole kaktus vaan enemminkin joku Aleo Veran tapainen kasvi.. ). Meillä ei ole säleverhoja missään ikkunoissa, joten oli pakko ostaa tollainen bambuverho ainakin yhteen huoneeseen, vaikka asutaan ylimmässä kerrksessa, niin ei ole kivaa, kun ulkoa voi kurkkia sisälle.


Keittiön tasot. 



Se on melko jännää, että omistan keittokirjoja, koska tunnetusti ruoanlaittotaitoni ovat surkeat. Ja nyt en liioittele. No ehkä vähän liioittelen, mutta en tosiaan ole Suomen seuraava Masterchef tai Topchef, enkä kyllä vielä kymmenen vuoden päästäkään. Keittokirjat tosin tuovat hieman väriä valkoiseen keittiöön. Ovatpahan esillä.


Hile on tartuttanut minuun purkkirakkauden. Toisessa purkissa on kahvia toisessa teetä ja purkit esillä myöskin väriensä takia, mahtuisivathan ne kaappeihinkin kyllä, mutta kiva näitä on esillä pitää. Kahvinkeittimen olen ostanut jostain kierrätysmyymälästä kait joskus kauan aikaa sitten.



On pakko laittaa tää tähän.. Kuten moni muistaa ja tietää, niin minä inhoan tiskaamista ja ihan vain tätä postausta varten iskasin, ettei rumat astiakasat rumenna muuten aina_muka_niin_siistiä keittiötämme.



Tämännäköinen kööki meillä. Ajaa asiansa ihan hyvin, vaikka en olekaan mikään suurtaouskokki. Haaveilisin tosin sellaisesta mustavalkoisesta keittiöstä, jossa olisi paljon hopeansävyisiä yksityiskohtia. Ehkä seuraavassa asunnossa.. Tai elämässä.

2011/03/08

Kolmas kuukausiraportti

Ja näin menee rikki kolmen kuukauden rajapyykki! Meidän vauva ei olekaan enään mikään pikkuvauva vaan kasvaa jo uhkaavasti iskoksi mieheksi. Kauheaa miten aika kuluu niin kauhean nopeasti..

Poika



Strategiset mitat:
Pituus: 61cm
Paino: 5680g

Syöminen: Meillä on siirytty kokonaan pulloruokintaan. Näin oli parasta meille. Mikael syö yleensä 140-180ml maitoa kerralla ( Käytössä NAN ja Tutteli sekaisin.) ja syödään noin 6 kerta päivässä, illalla vähän tiheämmin. Masuvaivaa on enää todella vähän, mutta meillä onkin pulauteltu sitten melko paljon. Yleensä menee se kaksi tai kolme vaatekertaa päivässä mutta mitäpä tuo haittaisi, vaatteita on paljon ja muuten ei ehdittäisi kaikkia pitää. Ruokailuissa ei suurempia ongemia ja äiti onkin mahdollisesti bongannut tuossa taannoin ensimmäisen "tiheän syömisen vaiheen".


Nukkuminen: Ja edelleen nukutaan hyvin. Yöunille käydään noin klo 20.00-21.00 ja herätään 5.00-6.00 syömään ja jatketaan pari tuntia unia vielä siitä. Mikael nukkuu omassa sängyssän äippäpakkauksen makuupussissa unirätti kourassa ja tutti suussa. Pojan voi jättää sänkyyn yksikseen, jonne hän sitten nukahtaa itsekseen. Päiväunien määrä on selvästi vähenemässä mutta muutamat pikkupäikkärit meillä otetaan päivällä joko autossa, rattaissa tai lattialla.

Muuta: Mikaelille on selvästi kehittynyt temperamenttia. Poikani on perinyt äidilleen hyvin olennaisen kaikkimullehetinyt-asenteen, mikä saattaa tuottaa joskus päänvaivaa. Sitteri on nykyään turha, samoin turvaistuin, poika nimittäin viihtyy lattialla. Päätä pidetään pystyssä jo tosi hyvin ja muutaman kerran on jo mahalta käännytty selälleen mutta selältä mahalleen ei olla käännytty. Mikael nauraa jo kutitettaessa ja jokeltelee ja juttelee melko paljon. Kuolaa tulee paljon ja ensimmäinen hammas on näyttävästi tekemässä tuloaan alas.



Äiti:
Paino edelleen samassa, raskauarvet jo haalenemaan päin. Haavaa hieman kutittaa mutta muuten se on tunnoton (?). Ryhti on jo melkein oikeanlainen ( eikä etukumara..).




Ps. Mikael sai rokotukset reisiin tänään ( äitiä pelotti enemmän..). Mahdollista känkkäräkkää lievitetään illalla nestemäisellä Panadolilla.

2011/03/07

Mitä tänään syötäisiin?

Oli postaustoiveena vähän jotain meidän syömisistä ja koska ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, niin tässäpä tää nyt tulee! Sinin päivän ruoat!


Aamiainen



Me ollaan melko huonoja syömään aamupalaa Markon kanssa, mutta kahvi menee meikäläisellä aina alas. Mutta koska olen opetellut syömään aamupalaa, niin tänäkin aamuna upposi tuollainen kevyt activia mutta noin 4 kertaa viikossa jää aamupala syömättä . Piti raskausaikan oikein opetella todellakin syömään aamuisin, niin ei pahoinvointi ottanut päivällä valtaa. ( Tosin minun pahoinvointini oli pahinta illasta.)

Päivällinen


On tunnustettava. Me ollaan melko huonoja syömään lämmintä ruokaa päivälläkin.. Yleensä vetelemme välipaloja aina iltapäivään asti mutta tänään poikkeuksetta syötiin minun äitini luona " oikeaa ruokaa". Mutta koska minä inhoan perunamuussia, niin omatoimisena väsäsin muutaman lämppärin itselleni. Elikkäs ruisleipää, kinkkua, tomaattia ja juustoa. Yksinkertaista ja melko täyttävää.



...Ja tietty jälkiruokakahvit..

Illallinen


Saanen esitellä: Eilistä kermaista kanavalkosipulikastiketta ( muistuttakaa, että laitan reseptin, on tosi hyvää!!), bataattia ( koska inhoan perunaa..), raejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Markolle keitin perunoita ja tein jauhelihakastiketta, siitä riittää huomiseksi, joten ei ole kiirettä ruoan tekemisen kanssa.

Iltapala


Koska rakastan kiiwejä! Tosin taidan olla herkkä niille, koska kieltä alkaa kutittaa heti toisen kiiwin jälkeen.


Kaloreita en laske, mutta luulisin, että päivän ruokailuistani tulee se jotain 1500-2000kcal kuitenkin. Meillä on hyvin aikaa syödä, sillä Mikael syötetään ensin ja sitten, kun hän on tyytyväinen, niin me syödään, jottei kiireessä jouduta lusikoimaan toisella kädellä ja tyynnytellä lasta toisella.

2011/03/06

Pikkuherran porvaripopot

Ääh. Bloggeri jumittaa ikävästi ja kommentoiti ei onnistu.. :/ Luen vissiin "liikaa" blogeja, kun ei millään mahdu tuohon listaan kaikki uusimmat päivitykset. Pyhpah ja kone seinään. Eiku?



Ah, kun minä taas hemmottelen teidät näillä kuvilla piloille. Suloinen poika on! Mikael on hirmu aurinkoinen lapsi suurimman osan päivästä. On ilo kuvata uudella kameralla.


Elämä voittaa (taas). Kuume nousi eilen illalla 39 asteeseen ja olo oli melkeimpä kuollut. Oksentelinkin vielä aamuyöllä, mutta tänään on ollut jo jaksavampi olo. Väsäsimpä reippaana mutsina pannariakin. Noh yritys hyvä kymmenen. Kyllähän tuo pelti on tyhjentynyt ihan kiitettävästi.



Eiks ookki hienot popot meidän poitsulla? Eihän tuon ikäinen oikeasti niitä kenkiä mihinkään tarvitse mutta äiti tykkää vähän duunailla asuja lapselle. Nuo taidettiin saada isältäni Ruotsista. Ei oo naapurin lapsilla noin hienoja popoja!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...