2011/03/14

Kun kaikki muuttuu

Pelkään muutoksia ja tykkään siitä, miten asiat tapahtuvat suunnitellusti ja tietyllä kaavalla. Minun kaavallani.
Kuten tiedämme, Mikael ei ollut suunniteltu. Päivääkään en ole katunut, Mikael teki minusta kokonaisen. Vahvan naisen. Äidin. Poikani tuli antamaan minulle uuden suunnan, uuden päämäärän.

Kaiken mitä teen, teen ajatellen poikaani ensin. 
Niinkuin me kaikki muutkin äidit.

" Kunhan Mikaelin on hyvä olla. Kunhan hän on onnellinen."

Olen valmiudessa 24/7, pieninkin änähdys ei jää kuulematta. Olen olemassa lastani varten.

Parisuhteelle ei ole jäänyt aikaa. Ajaudumme toisistamme kauemmas, kuin oli koskaan tarkoitus. Olin niin omistautunut lapselleni, että unohdin rakastamani miehen. Joudun käymään päässäni läpi muistoja, miksi alunperinkään rakastuin Markoon. Mikä meitä yhdisti? Mistä me tykättiin? Luovuttaa en aio, mutta toivon, että tilanteemme helpottaa ennen armeijan tulemista väliimme. Minusta tuli äiti, kaikki rakkauteni suuntautui lapseeni. Mies unohtui, emme oletkaan enää me, oli vain minä ja lapsi.
Sen tajuaminen sattuu.
Ja vielä enemmän se sattuu Markoon.

Elämäntilanteet muuttuvat. Minä pelkään jääväni poikani kanssa yksin vielä joku päivä oman itsekyyteni takia. On aika koota parisuhdepalapeliä uudestaan. Johan se tässä kolmessa kuukaudessa on päässyt pahasti unohtumaan.




Pitäkää niistä rakkaistanne kiinni.

8 kommenttia:

  1. toivon mukaan saatte asiat taas raiteilleen! :)
    meillä armeija yhdisti enemmän, mutta nyt kotiin päästyä taas menee vähän heikommin. onneksi on mummeja jotka ottavat yöksi, ja saa hoitaa parisuhdetta. edes sen 1-2 kerran kuussa.
    Pitäisi vaan muistaa välillä enemmän :)

    VastaaPoista
  2. Tää ois pähkäilly asian niin, että isälle pitää antaa tilaa olla iskä. Ei siis siten, että äiti määrää kaikesta. Silleen sitä voi muistaa, että me kaksi ollaan eri juttu kuin tuo knyyppä ja pidetään siitä huolta.

    VastaaPoista
  3. Näköjään et ole kuitenkaan miestä kokonaan unohtanut, et muuten kirjoittaisikaan hänestä blogissa. :)

    VastaaPoista
  4. Heti alkuun sanon, että en halua ilkeillä. Kirjoitukseni voi kuulostaa oudolla/tyhmälle, mut en nyt välttämättä osaa kaikkea aina niin nätisti pukea sanoiksi.

    Toivottavasti saatte parisuhteenne kuntoon ja olette yhdessä erottamattomat <3

    Mä aina ihmettelin (tähän postaukseen saakka) niitä vauvalehtien ja mammapalstojen juttuja että mies unohtuu ja seksielämä lähes lopahtaa kun vauva syntyy. Että keskitytään vain vauvaaan.

    No kai se siis on tottakin, toisilla ihmisillä.

    Meillä menee onneksi hyvin miehen kanssa. Ehkä olen liian itsekäs sillä ajattelen, että ensin me ja sitten lapsi. Lapsi voi kitistä lattialla sen muutaman minuutin jos aikuisilla on jotain kahden keskistä. Jokaiseen äännähdykseen en reagoi todellakaan.

    VastaaPoista
  5. Komppaan täpöllä nimimerkkiä titti!

    VastaaPoista
  6. Mäkään en halua ilkeillä tmv. vaan jakaa oman mielipiteeni. Ja sanoa teille kahdelle, että pitäkää yllä suhdettanne sillä kun vanhemmat voi hyvin yhdessä niin se vaikuttaa myös automaattisesti lapsenkin hyvinvointiin!

    Meillä oli jo ennen raskauttakin hyvin vankka parisuhde ja yhteinen Leo-poika vain vahvistaa sitä keskinäistä sidettä entisestään. Vaikeuksista selvitään sillä yhteisenä lupauksena on olla yhdessä aina sinne hautaan saakka. Kyllä: vauva-arki on raskasta ainakin ollut meillä sillä pikku-isännällä on lievää koliikkia ja unirytmiä vasta haetaan. Kumpikin on välillä rättiväsyneitä mutta kuten me ei ennenkään tehty niin riitaa ei olla saatu aikaiseksi nytkään lapsiperheenä eikä varmaan saadakaan sillä meidän bravuuriin kuuluu mm. se, että asiat puhutaan halki ilman huutoa. Toimivampaa ja hermoja säästävämpää kun KAIKESTA puhutaan keskenämme -huonoista ja hyvistä asioista. Ja se on se mikä sen parisuhteenkin pitää pitkälti kasassa: avoimuus, se että pystyy puhumaan kaikesta. Luottamuksella.

    Mustakin tuli äiti mutta samalla mä olen se sama ihminen kuin ennenkin sillä erotuksella, että äitiyden myötä musta on tullut jotenkin vahvempi ja osaan katsoa asioita jälleen eri näkövinkkelistä.
    Jaetulla etusijalla mun elämässä on oma, maailman upein mies ja rakkain poika -siksi en voikaan samaistua siihen kun joskus kuulee/lukee juurikin vauvapalsoilta, että kaikki rakkaus suuntautui lapseen ja parisuhde jäi kakkossijalle.
    Sen lisäksi mulla on äitinä edelleen ne omat tärkeät juttuni, jotka pitää mut itteni kasassa eli en vietä 24/7 poikani kanssa vaan Leo saa myös laatuaikalla isänsä kanssa ja tarpeen vaatiessa isovanhempiensa kanssa, jolloin me vanhemmat päästään vaihtamaan vapaalle.
    Saan olla kiitollinen miehestäni, joka välillä saattaa viettää enemmän laatuaikaa Leon kanssa kuin mitä mä itse jolloin saan tehdä niitä omia juttujani tai vaikka leikkiä kodinhengetärtä. Siitä tunnen sekä syyllisyyden-, että euforiantunnetta. Laatuaikaa vietetään myös perheen kesken.

    Meitä ihmisiä on moneen eri lähtöön, kuten myös äitejäkin. Se, että on äiti ei todellakaan tarkoita sitä etteikö enää olisi muuta. Ainakaan sen ei saisi mennä niin -ihminen kun on kokonaisuus, joka ei rakennu pelkästään yhdestä asiasta.

    VastaaPoista
  7. Mun äiti sano aina mulle: "Muista sitten kun saat lapsen, että sulla on myös mies."
    Hyvä neuvo, joka kannattaa pitää mielessä:)
    Ja oon myös samaa mieltä Wandaben kanssa, että isälle pitää antaa tilaa olla iskä!

    Voimia teille!

    VastaaPoista
  8. Mulle on ihan ykkösjuttu nykyään se, että mä ja mies pysytään kasassa. Uskon vakaasti siihen että siitä hyvinvoinnista kasvaa myäs lapsen hyvinvointi. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...