2011/03/22

Mie ja miun kuulumiset

VAROITUS: Sisältää hankalasti ymmärrettävää Savo-Sini-Savo- murretta. Ymmärtämättömyydestä ei vähennetä pisteitä. Tämä postaus on kieliopillisesti melko kökkö, mutta eihän siinä.







Miun pää on täynnänsä ajatuksia, enkä mie oikein ossoo tuoda niitä julki taikka purkaa niitä mihinkään. Jotenkin vain koko ajan surettaa, vituttaa, suututtaa ja itkettää.. Ensin ryven itsesäälissä ja sitten taas leijun jossain korokeuksissa. Ennää ei voi hormoneitakaan syyttää, ne syyt on oikeesti jossai ihan muual.
Olo on usein riittämätön ja sitte miua ahistaa. Oon valitettavan BITCH usein. Säälikäämme Markoa ja hajotkaamme tähän tylsään elämäämme. Milloin miustaki tuli tämmönen hermoheikko? Ennen sitä osas olla ees jotenkin.. En tiedä miten tän sanoisin.. Sellainen elämäniloinen, nyt tuntuu taas siltä, että suorittamiseks mennöö koko elämä. Kiitos ja kumarrus Sinistä tulikin tylsä ja kiukkuinen täti.
No näkkyyhän se täälä blogissakin, ettei kiinnostusta ole nyt ollut. Postaukset on ala-arvoisempia kuin ala-asteen kirjoitelmani. Vituttaa ihteäänki, kun panostus ei oo riittäny. Tuntuu vaan että haastaan täälläkin riitaa koko ajan (?). Jospa sitä mänis ihteensä ja kysyisi ihan suoraan, että mikä vaivaa. Kuka sieltä peilistä oikkeen kahteloopi. Saattas hepottaa, jos ottas pienen irtioton arjesta ja palailis sitten astetta fiksumpana.

Onks tää nyt sellanen Baby-Blues-juttu?






Muttei menis ihan angstiseksi scheisseksi, niin onhan tuo miun vaava aika ihana. Kauheeta, miten se kasvaa ja kehittyy. Ykski ilta istuin sohvalla ja mietin, miten ihana toinen vauva ois. Siis miettikää mie, joka kirjoitn vähintäänki kissankokoisin kirjaimin et: " EN HALLUU IKINÄ ENÄÄ SYNNYTTÄÄ! "
Aloin kaipaamaan potkuja ihan älyttömästi ja sitä raskaanaolemista, vaikka se olikin kaikin puolin berberistä ( ainakin loppuajan..).

Myö maisteltiinki perunaa tässä eilen ja kovin nyrpeeltähän tuo näytti. Ei vissiin oo hänenkään lempparimössöä, mutta eka kertahan on aina ekakerta <3. 


Ehkä miun pitäs pittää blogitauko, tulla paremmaksi ihmiseksi ja palata sitten, kun on taas oikeasti voimia?

4 kommenttia:

  1. Voimia! Itsellä ei ole kokemuksia raskaudesta muuta kuin ystävien kautta, mutta uskon, että tuossa kohtaa voi hyvinkin vielä olla vaikka minkälaisia tuntemuksia. Lisäksi kun elämä ei koskaan ole vain pelkkää äitiyttä tai isyyttä, niin kaikki vaikuttaa.

    Kirjoita itsellesi päiväkirjaa/yksityistä blogia, jos siltä tuntuu juttele jollekin neuvolatyöntekijälle tai vastaavalle (tk. psykologi/sairaanhoitaja yms.), juttele muille äidelle, laula/piirrä/maalaa... Tai sit ei mitään noista, pääasia on, et sulla ja teijän perheellä on hyvä olla. Ja koita ainaki olla itteäs ruoskimatta. *hali*

    Sun kirjoitukset on elämää, ja kirjoitat minusta mielekkäällä tavalla. Tauon pito voi olla hyvästä jos siltä tuntuu, mutta muista, että aina ei mee "ihan kymmentätuhatta", ja olla inspistä kirjoittaa jotain "hienoa", mutta se on silti Sinun elämääsi Sinun kirjoittamanasi, ja siksi hyvää. Sun blogi on sun tuntemusten ja ajatusten maailma, jossa olet hyvä omana itsenäsi. <3

    VastaaPoista
  2. Älä ole liian ankara ittellesi.

    VastaaPoista
  3. Normaalia, normaalia. :) Koita pärjäillä! Nopeaa vauhtia sullakin muuttunu elämä ja eihän siitä vielä edes kovin kauaa ole, kun olitte miehes kanssa vasta kahdestaan ja poitsu vielä mahassa tai ei vielä mahassakaan. Ole nyt armollinen ittelles ja toivottavasti mieheskin on. Ihan tutkimustenki mukaan vauva-arjen aikana parisuhteessa menee huonommin ja myös äidille itselleen tulee usein outoja tunteita. Elä missään nimessä lopeta kirjottamista, jälkeen päin voit ylpeänä näitäkin lukea! Vaikka se arki oliskin suht helppoa vauvan kanssa, tai vaikka ei oliskaan, niin silti omat ajatukset menee väkisinkin välillä rastiin. :)

    VastaaPoista
  4. Pottu on myös Sammakon mielestä perseestä. Ja mitä? Onko Minimies jo kans pottuiässä? Herrajumala että aika lentää!!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...