2011/03/20

Pienen ihmisen vaikutusvalta

Se on kumma, miten 61,5cm pätkä ja 5680g kevyt minimies vaikuttaa elämäämme niin paljon. Yksikin hätäinen äännähdyn ja juoksemme talon toiselta puolelta katsomaan ja lohduttamaan, jos vaikka pieni on lyönyt nyrkillä itseään. Laskennallissti meidän poika on saanut alkunsa melko tarkalleen vuosi sitten. Kukapa olisi uskonut, mikä vaikutus sillä on kaikkeen, varsinkin muihin ihmissuhteisiin.

Perhe on ollut minulle lähes aina läheinen. Meillä oli hyvät välit ennen Mikaelia ja Mikaelin jälkeenkin. Äidiltä olen saanut täyden tuen, apua ja neuvoja ja ollaan lähennytty hirmuisesti raskauden aikana. Kun raskaustestin jälkeen soitin tuonne "rapakon taakse" isälleni, niin hänkin vain onnitteli hirmuisesti, olen saanut paljon apua sieltäkin ( mm. vaatteita ja tarvikkeita). Mikael ei vaikuttanut millään lailla perheeni sisäisiin väleihin negatiivisellä tavalla. Mikael on yhdistänyt myös meitä Markon perheen kanssa ( alussahan minusta tuntui pitkään, että he eivät pitäneet minusta). Nyt sitä ollaan oikeasti yksi suuri perhe.




Hyviä ystäviä minulla on aina ollut muutama, reilusti kavereita ja jopa liiaksi  "hyvänpäiväntuttuja". Raskaus oli jännää aikaa, muutama läheinen ystävä karsiutui matkalla, mutta muutaman olen saanut tilalle. Tietenkään en voi syyttää ketään ja ihmisten ensireaktio tottakai oli tyyliin: " Aha. just. Okei ( ei kovin fiksua..)"
Emppu, ex-lasteninhoaja ja Mikaelin kummitäti on ollut suuressa roolissa raskauteni aikana. ( Emppu on sitten luvannut tehdä postausta tänne minunkin blogiini!). Empun ensimmäinen reaktio oli aidosti onnellinen. Ei syyttävä tai kysyvä. Ensimmäinen ystävä, joka oli aidosti meidän puolesta iloinen ja kannustava. Kun muutkin kaverit siitä alkujärjestyksestä toipuivat, niin ovat olleet tietysti korvaamattomia. Meillä käy edelleen paljon ystäviä kylässä ja Mikaelista pitävät kaikki.
Kyllähän tietyt kariutuneet ystävyyssuhteet harmittavat, luulin, että ystävät pysyvät rinnalla suurien elämänmuutosten aikanakin, mutta kaikki eivät varmaan tahtoneet/halunneet/olleet kiinnotuneita. Se on surullista, mutta minulla on hyvä tukiverkko nyt.




Lapsi vaikuttaa parisuhteeseeni eniten. Me olemme melko läheisiä ollet Markon kanssa aina, ollaan oltu hyvä tiimi, erottamattomia. Mutta lapsi on hieman vähentänyt yhteistä aikaamme, läheisyydelle ei tunnu olevan aina aikaa. Enää ei nyhjätä sohvalla, vaan ollaan aikuisia ja vanhempia. Kaipaan joskus niitä aikoja, kun Markon kanssa oltiin vastarakastuneita, mutta ihanaa sitä on vain muistella, ei minulla ole mitään elämäntilannettani vastaan. Toivon, että nyt nämä kirjoitukset loppuvat ja stressi vähenee meiltä molemmilta. Turhat riidat jäisivät riitelemättä ja olisi yksinkertaisesti enemmän voimia jaksaa yhdessä.
Mikael ei ole syypää meidän riitoihin, ei todellakaan. Helppo sitä vain on pahaa oloaan siihen toiseen purkaa, kun se nyt kuitenkin joka päivä on siitä "purkuetäisyydellä".

1 kommentti:

  1. Meilläkin oli parisuhteessa paljon ongelmia lapsen syntymän jälkeen, tai no oikeestaan ne ongelmat alkoi joskus siinä vaiheessa kun lapsi oli jotain 3kk. Ja sitä kesti 2kk, jatkuvaa riitelyä yms. Mutta kaikesta selvittiin. Kun elämä alkaa kokoajan enempi tasaantumaan ja rytmit ja kaikki menee ihan tottumuksesta, niin helpompi on ollakin. Ja pystyy sitä omaa aikaa järjestämään enemmän ja parisuhteelle myös. Mulla ainakin raskauden/synnytyksen jälkeiset hormoonit hyrräili kunnon hypervauhtia vielä 4-5kk synnytyksen jälkeenkin, ja olin ihan toinen ihminen silloin. Ja siinäkin oli suurimmat syyt riitoihin.

    tsemppiä teille, kaikesta kyllä selviää kunhan vaan tarpeeks haluaa. ja asioista kun muistaa puhua niin johan on parempi. Kaikki ottaa aikansa, mut lopussa kiitos seisoo :) Nimim. eron partaalla oltu miljoonat kerrat mut tässä sitä vaan vieläkin toistemme naamoja kattellaan päivästä toiseen.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...