Pikkuperjantai

Arvatkaako jännittikö, kun oli ajatuksena mennä kaupunkiin vaunuilla ensimmäistä kertaa?

Noh, Savonlinnassahan maksaa mennä vaunuilla julkisilla ( ilmeisesti kaikkialla ei ole näin..) ja bussikuskin on tultava auttamaan nostamaan vaunut autoon. Saan kiittää onneani siitä, että mukava mieshenkilö auttoi meidät bussin kyytiin, muuten olisin jäänyt pysäkille. Käytiin vähän harjoittelemassa kaupungissa kulkemista vaunuilla ja mentiin pikkuveljeä vastaan pysäkille ja äidin luokse kyläilemään sen jälkeen.

Oli vähän ikävä yllätys, kun oli paljastunut, että äitin koiranpentu ei ollutkaan rekisterissä, nin kuin oli annettu ostohetkellä ymmärtää. Aika kallis hinta "sekarotuisesta"  ( jos ei ole rotukoira rekisterissä niin se luokitellaan vissiin sekarotuiseksi??). Omistajarekisteriinhän sen taitaa saada näin jälkeenpäin?

eno ja poika

On alkanut ahdistaa se, että ikätoverini valmistuvat ja muuttavat pois kaupungista. Ja kun vielä nää äijät siirtyvät valtiolle lainaan, niin tuntuu siltä, että yksinhän tässä jää. Onhan täällä nuorempia kavereita, mutta ne tärkeimmät lähtevät. Hieman kutkuttaisi itsekin muuttaa mukana, mutta minä en voi lähteä, tarvitsen tukiverkkoani täällä. Mutta vuoden päästä sitten, kun jatkan siis opiskelujani jossain. Hieman kutkuttaisi tuo kätilön ura. Eikä se nyt ihan pilvistä haettu unelma olisi.

Huomenna kurkistellaankin hieman " Copymekon" sisuksiin.