Minähän se.
En halua olla vaikea, enemminkin haastava tapaus.
Mutten missään nimessä itsestäänselvyys.
Varsinkaan parisuhteessa.
Se tyttö, jonka hiusten väri vaihtuu kuukausittain, jonka kynnet ovat lyhyet, polvet eri pituiset ja hampaita enemmän, kuin kekiverto ihmisellä. Se, jonka vaatekaapista ei löydy muotia, vaan kierrätyskamaa.
Se, jonka talvitakki on toista vuotta korjaamatta ja yksi pahvilaatikko kahdesta muutosta vielä purkamatta. En ole laiska, hieman saamaton vain.
Se marttyyriprinsessa, se pintaliitäjä, tasohyppijä, väliinputoaja..
Se kaikkien äiti, se bilehirmu, syvällinen mietiskelijä, hiljainen sivustaseuraaja.
Johtosielu, tulinen luonne ja kova ääni.
Juuri sellainen ärsyttävä tapaus, jonka mielipiteet vaihtuvat minuutissa ja joka suuttuu nanosekunneissa.
En ole tyhmä, hieman ajattelematon vain. Enkä läski, vähän vain pyöreä.
Ja ne paheet: kahvi, tupakka ja suklaa.
Ja minä muuten inhoan kastumista..
Enkä osaa riidellä oikein ja naapureille tiedoksi: olen juuri se ärsyttävä ämmä, joka laulaa suihkussa ja jonka lapsi saattaa huutaa aina välillä.
Kaukana täydellisyydestä.
Olen vain tälläinen Sini, selittämätön ja täysin luokittelukelvoton.
Sovin jokaiseen muottiin, lähes jokaiseen rooliin. Olen kaikkea ja en ole oikeastaan mitään.
Tämmöinen selittämätön tapaus.
Yhden ihanuuden kihlattu ja yhden söpöliinin äiti.
****
Ps. Lähdemme sunnuntaina reissuun sinne Tamperee suuntaan ( IKEA here I come !!) ja jos ehdin, niin ajastan muutamaa postausta ja Emppukin lupautui tulla kirjoittelemaan tänne ehkä jotain.
