2011/04/29

It`s all about me

Minähän se.

19-vuotias äiti. Pituutta 10cm vajaa kasvuennusteesta ja painoa se 10kg enemmän, kuin saisi jollain mittapuilla olla. Ptkä kieli ja lyhyet peukalot.




En halua olla  vaikea, enemminkin haastava tapaus.
Mutten missään nimessä itsestäänselvyys.
Varsinkaan parisuhteessa.

Se tyttö, jonka hiusten väri vaihtuu kuukausittain, jonka kynnet ovat lyhyet, polvet eri pituiset ja hampaita enemmän, kuin kekiverto ihmisellä. Se, jonka vaatekaapista ei löydy muotia, vaan kierrätyskamaa.
Se, jonka talvitakki on toista vuotta korjaamatta ja yksi pahvilaatikko kahdesta muutosta vielä purkamatta. En ole laiska, hieman saamaton vain.

Se marttyyriprinsessa, se pintaliitäjä, tasohyppijä, väliinputoaja..
Se kaikkien äiti, se bilehirmu, syvällinen mietiskelijä, hiljainen sivustaseuraaja.
Johtosielu, tulinen luonne ja kova ääni.
Juuri sellainen ärsyttävä tapaus, jonka mielipiteet vaihtuvat minuutissa ja joka suuttuu nanosekunneissa.

En ole tyhmä, hieman ajattelematon vain. Enkä läski, vähän vain pyöreä.
Ja ne paheet: kahvi, tupakka ja suklaa.
Ja minä muuten inhoan kastumista..

Enkä osaa riidellä oikein ja naapureille tiedoksi: olen juuri se ärsyttävä ämmä, joka laulaa suihkussa ja jonka lapsi saattaa huutaa aina välillä.
Kaukana täydellisyydestä.

Olen vain tälläinen Sini, selittämätön ja täysin luokittelukelvoton.
Sovin jokaiseen muottiin, lähes jokaiseen rooliin. Olen kaikkea ja en ole oikeastaan mitään.

Tämmöinen selittämätön tapaus.
Yhden ihanuuden kihlattu ja yhden söpöliinin äiti.

****

Ps. Lähdemme sunnuntaina reissuun sinne Tamperee suuntaan ( IKEA here I come !!)  ja jos ehdin, niin ajastan muutamaa postausta ja Emppukin lupautui tulla kirjoittelemaan tänne ehkä jotain.

2011/04/27

Nää ois vähän niinku sydänsydän



<3

ps. Kiitos kaikista edellisen postauksen vinkeistä ja neuvoista! Inttileskeksi koulutus täällä kotirintamalla alkakoon!

2011/04/23

Scofield ja minä




Joo, no minkäs minä sille voin, kun oon niin ihana, että se Scofieldkin sen lopulta tajusi..


2011/04/22

Poikani pienoinen


Rakas Mikael!

Jo vuosi sitten sinua odottaessani, tiesin jotenkin, miten ihana lapsi sinä olet. Vaikka en ollut sinua koskaan tavannutkaan, niin podin ikävää, suunnatonta kaipuuta viimeisillä viikoilla. Halusin niin malttamattomasti tutustua sinuun.
Olet kasvattanut minusta hyvän äidin. Epäilyksistä huolimatta.
Opettanut minulle kärsivällisyyttä ja toisen tarpeiden huomioimista paremmin.
Olen sinnikkäämpi ihminen. Vahvempi ihminen, kuin ennen.
Minun ja isin sydän sulaa joka kerta, kun katsot ja hymyilet meille. Naurat ja kujerrat. Otat käsistämme kiinni ja työnnät ne suuhun. Olet vain niin ihana, että on pakko halailla ja pussailla paljon.

Näytät isäukoltasi mutta olet luonteeltasi hieman hillitympi versio äidistäsi.
Olet yhtä hymyä ja osoitat mielipiteesi selvästi. Turhaudut helposti, mutta isin sylissä on parasta olla.
Ääntäkin sinusta lähtee, joudumme varmasti ottamaan tulevaisuudessa usein yhteen, jos olet edes puoliksikaan yhtä itsepäinen, kuin minä.

Vaikka tuskin ymmärräkään, niin sitä rakkauden määrää, mitä sinä olet tähän taloon tuonut, on vaikea mitata millään.  Tahdomme sanoa sinulle joka päivä, että rakastamme sinua mielettömän paljon.
Vaikka yhteinen taipaleemme on ollut vasta muutaman kuukauden mittainen, niin tiedän, että olet korvaamaton ihminen.

Olisi ollut virhe, jos et olisikaan saanut syntyä tänne.




2011/04/19

Ilmetty isänsä



Mikael Markonpoika on ollut isänsä näköinen jo syntymähetkestä saakka. Samat silmät, korvat, sirot piirteet. Hymykin on tuttu. Tein vähän salapoliisiyötä ja katsastin Markon vauvakuvia ja voin vain todeta, että jos laittaisin kuvan Markosta ja Mikaelista, niin ette varmasti erottaisi sitä, kumpi on kumpi.
Marko on ollut lapsena niiiiiin (!!!!!111!!) suloinen, että, jos Mikael perii edes puoliksi nuo ulkonäkögeenit, niin tarhatätien hurmaaja olisi tiedossa. Marko on komea vieläkin. Miten olenkaan saanut komeita miehiä osakseni näinkin paljon.?

Ps. Markon 5v kasetille äänitämiä tarinoita oli ihana kuunnella! Miten toinen on voinutkaan olla niin söötti.



Hyvää tiistaita!

2011/04/18

Ne pienet asiat

* Satuin eräänä päivänä ottamaan askeleen aikuisuuteen ja aloin ottamaan hieman selvää politiikasta. Varovasti tökin jäätä kepillä ja kuullostelin ja lueskelin. Kävin, kuin kävinkin hyvänä ihmisenä loppujenlopuksi äänestämässä. Mutta vaalien tulos ei miellytä. Mutta parhaani tein ja se riittäköön.

* Syntymäpäiväkakuksi valiutui se aivan ihana valkosuklaa-lime-kakku. Muut ohjeet kopsasin reseptivihkooni ja Kinuskikissan blogikin joutui tarkemman tarkkailun kohteeksi. Tuli muuten rahkapurkille hintaa, kun jouduttiin melkein se 20 km ajella, sen saamiseksi ( Hei jee, olen Sini ja osaan ostaa kauppalistalla olleet tavarat!) . Sain peräti kakusta syödä itse yhden palan, sitten se vain kummallisesti hävisi..

* Mikaelin vesirokko oli ja meni. Ensimmäinen päivä meni kiukkuilessa vähän, mutta sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Ei yhtään mitään, näppylätkin ovat poissa.

* Kukkakaalisosekokeilu epäonnistui. Lapsi ei ole koskaan huutanut mahakipuaan niin paljon.. Ja sitä jatkui monen monta tuntia. Me olemme niin tuudittautuneita tähän kilttiin lapseen, että melkein paniikki iski, kun huuto ei syliinnostamisella loppunutkaan.

* Minun pitäisi vihdoin ja viimein saada mentyä tekemään se ajokorttikoe.. On sitä tullu lykättyä jo jonkin aikaa lapsen takia.. Mutta jos nyt vaikka menis? Voisi sitten ajella kesällä autolla..

* Raskauskilojen pudottaminen on nyt 4 päivän syöpöttelyn jälkeen vähän hakusessa ( nesteet ja suolat <3 ), mutta saan sen yhden kilon vielä tässä kuussa pudotettua! Kova on yritys ainakin!

2011/04/17

Prinsessapartyt

Kiitos onnitteluista <3

Tunsin itseni todella outsideriksi, kun en ole kahteen päivään lukenut muiden blogeja. Olen ihan ulapalla kaikesta.
Oli muuten kivat juhlat. Kiitos kaikille!
Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna.
Mutta nyt on palattava arkeen, takaisin ruotuun vuotta vanhempana, kuin toissapäivänä.



Ja koska teitä kiinnostaa ihan liikaa, niin sain syntymäpäivälahjaksi muutaman Mariskoolin ja sen oranssin kissapullon. Ja yleiskoneen, lahjakortteja, taulun, yhen salaisuuden, kukkia ja vaikka mitä! Himotuimmat-listan teko siis kannatti!



Tässä postauksessa ei ollut järkeä, mutta tämän tarkoitus oli kait vain ilmoittaa, että olen ns. Back in business ja järkevämpiä postauksia on tulossa.
Heti kunnolla nukuttujen yöunien jälkeen.

2011/04/14

Raskauskilojen karistamista: Ne ekat 2 viikkoa

Tavoite: -10kg
Saavutettu: -3kg
Matkaa jäljellä: 7kg





Ensimmäisen kahden viikon aikana on tippunut 3 kiloa ja tiedämmehän me sen, että suurin osa on nesteitä. Tavoitteeseen on se 7 kg ja minun aikarajani on heinäkuun loppuun, eli kiire ei ole. Muutenkaan ei saisi laihduttaa liian nopeasti, kun niillä kiloilla on taipumusta tulla takaisin. Eilen aamulla paino oli kilon vähemmän, mutta pikkuveljen syntymäpäivillä tuli repsahdettua piirakoihin ja kakkuun. Niin tavallista.
Haluan laihduttaa terveellisesti ja pysyvästi, joten en ota mitään ylimääräisiä paineita mistään, omalla painollaan siis mennään. Tiedän, että synttärijuhlat pysäyttää laihtumisen hetkeksi, mutta sen jälkeen takaisin ruotuun.

Olen sallinut itselleni herkkuja, muutaman palan pizzaa, sipsejä, vähän suklaata.. Kohtuus kaikessa tietty. Mutta mitään en ole kieltänyt itseltäni kokonaan mutta peruna, leipä, riisi, pasta ja virvoitusjuomat ovat olleet mahdollisimman minimissä. Ja pysyvät siellä.
Olen lisännyt ruokaympyrääni kasviksia, kananmunia ( ja paljon!), raejuustoa ja kanaa. Minä en laske kaloreita, koska minulla se ei toimi, hajoaa pää ennen pitkään. Lisäksi olen pienentänyt annoskokoja ja syönyt hitaammin.

Ja olen lisännyt liikuntaa. Säästä riippuen teen tunnin lenkin joka päivä, joko vaunuilla tai sitten Telakkatien Täydellisten naisten kanssa. Ensi viikolla oli tarkoitus aloittaa sitä paljon puhuttua Zumbaakin..

Olen huomannut, että ahmimissessiot ovat jääneet kokonaan pois, kun syö aamulla, päivällä, iltapäivällä ja illalla tasaisesti. JA sellaiset ruokailujen jälkeiset väsymyskohtaukset ovat tipotiessään. On terveempi ja jaksavampi olo, vaikka ne lempparifarkut eivät jalkaan mene (vielä..).

2011/04/12

Suomen Huippusyntymäpäiväkakku Haussa

Tiedätkö jonkun ihana kakkureseptin, jonka ihan välttämättä haluaisit jakaa? Saisitte nyt ehdotella jonkun kivan juustokakun ohjetta ja se saisi toimittaa synttärikakun virkaa sitten perjantaina. Eli saa linkittää tai laittaa ohjetta kommnettiboksiin, torstaina toteutamme Empun kanssa kakkuohjeen parhaamme mukaan, mikä ei olekaan ihan piece of cake, koska toinen meistä ei ole ihan MasterChef tai TopChef tasoa. Mutta laittakaa ohjetta ja torstaina tulee sitten hieno postaus siitä, miten tehdään syntymäpäiväkakku.
Ja olkaa oikeasti armeliaita. Teemaahan meillä ei ole ( prinsessajuhlat tietysti!).

Ja kun nyt roka-aiheeseen päästään niin listaan tähän Mikaelin sosekokeilut:
Peruna: Yöks.
Porkkana: yöks
Omena: Lemppari..
Päärynä: menee..
PersikkaBanaani: menee
Peruna-porkkanavelli: menee..

Ja tänään vuorossa: kukkakaali!!

Aika varmana yöks lapsen mielestä, jos äitiinsä tulee.



2011/04/11

Vesirokko

No tämähän ei tullut meille yllätyksenä. Pienemmistä sisaruksistani kaksi ovat tämän sairastaneet tässä kahden viikon sisään, joten olisihan se ollut kumma, jos se ei meille olisi rantautunut. Mikael on yltäpäältä näppylöissä, eli niitä on kirjaimellisesti  JOKA PAIKASSA.

Parempihan se vissiin on lapsena sairastaa, kuin vasta aikuisiällä. Taisin itse olla 5 tai 6 vuotta sairastuessani siihen. Ikävintä hommassa on, että aurinkoinen poikani voi selvästi vähän kiukkuisemmin. Neuvolassa kehoittivat antaa Panadolia illalla, jotta on helpompi nukkua ja äitiltä sain jotain nestemäistä juttua, jolla voi näppylöitä vanulla sivellä. Sen pitäisi helpottaa kutinaa. ( en nyt muista sen nimeä ja laiska perseeni ei nouse sitä putelia hakemaan tähän hätään..)

Mutta siis jokainen, joka tahtoo saada vesirokon nyt, niin vielä ehtii meille!!



2011/04/08

Neljäs kuukausiraportti

Mitä mitä? 1/3 vuodesta jo eletty äitinä. Kertokaa nyt hei joku, mihin tää aika katoaa, vastahan olin synnärillä ja ihmettelin pientä vauvaani. Nyt vauva ihmettelee minua. On jo niin iso poika ainakin olevinaan.. On oikeastaan vaikeaa muistella aikaa ennen Mikaelia. Mikael täyttää päiväni hymyillään ja naurahduksillaan, enkä valita ensinkään. Äitinä olo ei ole sen hullumpaa.



Poika

Strategiset mitat:
Paino: 6605g
Pituus: 64cm
Päänympärys: 41cm







Syöminen:
Pääasiassa meillä menee korviketta noin 150ml-180ml ja noin 6x päivässä. Olemme pikkuhiljaa siirtymässä NANin kakkoskorvikkeeseen, jos vaikka pitäisi nälkää vähän paremmin. Varaslähtönä olemme maistelleet porkkanaa, perunaa, omenaa ja päärynää ja on varsin vaikea arvata kummat johtaa 1-0, vhannekset vai hedelmät?
Mokomakin sokerihiiri...
Syöminen on ihan jeespoks puuhaa ja Mikael koittaa kovasti pitää pullosta jo itse kiinni. Pulauttelua on silti aivan älyttömästi.

Nukkuminen:
Ja samoila linjoilla mennän, päiväunet ovat vaihtuneet lyhyiksi torkuiksi autossa tai vaunuissa, mutta muuten niitä ei enää pahemmin nukuta. Syy voi olla ehkä yöunissa, jotka alkavat 20.00 siitä, kun Mikaelin tiputtaa tutti syyssä pimeään huoneeseen pinnasänkyynsä jatkuu 05.30 jolloin syödään 150ml ja sitten vielä nukutaan sinne 09.00 tienoille asti. Voiko helpompaa lasta ollakaan?? Äiti ja levännyt mieli kiittävät edelleen!



Liikkuminen:
Nyt, kun aletaan olla siinä iässä, että liikettä on jo hallitusti niin lisätään tämä liikkuminen näihin raportteihin. Mikael viihtyy vatsallaan ja selällää ja varsinkin pystyssä. Hän tahtoisi seisoa ja varata jaloilleen. Samoiten on armoton taistelu sylissä, kun pitäisi päästä pystyyn tai kammeta istumaan. Meillä osataan pyörähtää vatsalta selälleen mutta selältä vatsalleen ei osata. Kyljelleen osataan kääntyä. Jaloilla poykitaan kovasti eteenpäin, mutta kädet eivät lähde mukaan. Kädet heiluvat hurjasti ja esineet pysyvät kädessä ( ja suussa...).

Muuta:  Vaatteissa käytetään kokoja 68cm ja 74cm. Mikael on aurinkoisimmillaan aamuisin. Hän ei vielä vierasta ketään ja on neuvolassa aina ollut kiltisti.
Äänteitä tulee, samoin riemunkiljauksia. Kutittamsen idea alkaa mennä perille, samoin piilo- ja hyppyleikkien. Kaikenkaikkiaan iloinen ja reipas poika. Pientä huijaamistekniikkaa havaittu.. Tai sellaista teatraalista kokeiluitkua. :D



AH ja tänään on tasan vuosipäivä raskaustestin tekemiselle. Voi kultapieni, kiitos, kun olet tehnyt minusta äidin <3 Ja kiitos, kun olet olemassa <3

2011/04/06

Tuliaisia ja kirpputorilöytöjä

Koska en saa aivoillani tuotettua järkitekstiä, menee tämä jälleen kerran randomhömpän puolelle.

No tulipas ruma kollaasi..

Emppu-kummi ( kotiorjani) saapui pitkästä aikaan meille audienssille vierailulle ja toi mukanaan Mikaelille uutta vaatekaapin sisältöä. Tosin kiitän myö Veenaa, joka osallistui tuliaispakettiin! Saatiin lappuhaalarit, kahdet potkarit ja suorat ruutuhousut ja taisivat muuten olla kaikki Tutta-merkkisiä. Emppu on niin mainio, kun kuunteli, vasta purin mieltäni siitä, että meiltä puuttuu kauheasti vaatteita koossa 74cm. Eipä puutu enää niin paljoa.

On tässä tultu koluttua kirppareita viimeaikoina melko lailla ja tässä olisi saalista:

Ruutupaita 3e, liivi 3e, tennarit 1e, kirjava paita 2e ja farkut 2e.


Itselleni on tarttunut mukaan musta neule 1,5e, leopardimekko 5e, mustavalkoinen tunika 3e, leipardipaita 2e ja toinen leiopardimekko 5e.. Miten niin meni leokuvioiseksi? On tässä huomattavissa nyt jotain suosikkikuosia?


Ja sitten on tarttunut mukaan kaikkialta muualta.. Avokkaat alekorista Cittarilta, aurinkolasit, mekko Seppälästä ja ne Hai-saappaat!! <3



Ja sitten ois näitä purkkeja. <3 oijoi ja tahdon lisää!!

Loppuun vielä yksi aivan ihana kuva pojasta sen kummitädistä


<3

2011/04/05

Marko vastaa

Mitä mieltä olet nykyään sinin kropasta?
- Mitä mieltä on aika laaja ja tulkinnanvarainen kysymys. Helpompaa on verrata sitä Sinin kroppaan ennen raskautta. Mielestäni Sini on edelleen seksikäs. Kehossa tapahtuneet muutokset ovat naisellisia, ja pidän Sinin kropasta todella paljon.


mitä mieltä oot tästä sinin bloggailusta? jossa teidän perheen asiat julki tuodaan
- Suoraan sanottuna Sini viettää mielestäni toisinaan liikaa aikaa koneella bloggailemassa. Ei häiritsevän paljon, mutta kuitenkin. Sini kirjoittaa kyllä meidän perheen asioista, ehkä välillä hieman liian yksityiskohtaisesti. Tiettyjä asioita en halua blogin puolelle, ja olen myös pyytänyt Siniä rajoittamaan pienen poikamme kuvien määrää. 


lueksä näitä postauksia?
- Aikasemmin luin enemmän, nykyisin on jäänyt vähemmälle. Johtuiskohan siitä että yksi ahkera bloggaaja pitää koneen usein varattuna?


Miltä tuntui tulla isäksi nuorena?
- Vaikea kuvailla. Tietysti hienoltahan se tuntui tulla isäksi, mutta samalla pelottavalta ja epävarmalta. Kun on sellainen elämäntilanne kuin meidän perheessä tällä hetkellä, että pienen lapsen kummallakaan vanhemmalla ei ole ammattia eikä töitä, niin on varmasti normaalia olla vähän aikaa liikkeellä sekavin tuntein. Lisäksi nuorena sitä yleensä tulee tehtyä kaikenlaista, reissattua jne. mutta meiltä taitaa jäädä nuoruuden hullutukset sikseen. Toisaalta se on harmi, mutta kyllä isyys on sen arvoista.


Haluaisitko lisää lapsia?
- Kyllä, mutta en vielä. Pitäis hoitaa intti ja koulut ensin alta pois.


Millä tavalla sun mielestä teijän parisuhde on muuttunut Mikaelin synnyttyä?
- Keskinäinen läheisyys ja hellyys puuttuivat Mikaelin syntymän jälkeen aluksi kokonaan. Riitelemme paljon useammin kuin ennen. Toisen huomioiminen on vähentynyt ja omat sekä toisen lempiasiat unohtuneet. Kirjoituksien aiheuttama stressi selvästi nakersi parisuhdetta, mutta nyt ollaan jo menossa parempaan päin. Tottakai pieni lapsi hankaloittaa parisuhdetta.


Millä mielin lähdet armeijaan?
- Mahdollisimman äkkiä pois armeijasta ja elämässä eteenpäin. Ei ole todellakaan kivaa olla Mikaelin tärkeiden hetkien aikana poissa kotoa. Mitä lyhyempi palvelus, sitä vähemmästä jään paitsi.


Kuvaile 1 lauseella teidän perhettänne?
- Dramaattinen, mutta onnellinen konnaperhe :D


Mikä oli se ensimmäinen juttu, mikä sai sut rakastumaan Siniin? 
- Vaikea sanoa mikä se ihan ensimmäinen juttu oli. Varmaan vaan se koko olemus.


Onko sulla joku juttu, millä huomioit Siniä päivittäin? Vai onko se vaan joku mun haave, että miehet tekisi niin? :-DD
- Joo, haaveelta kuullostaa ;) Riippuu vähän mikä lasketaan huomioimiseksi. Yleensä on ollut tapana että Sini saa rauhassa tehdä omat aamurutiininsa (kahvi, aamupala ja blogit) kun minä vietän aikaa Mikaelin kanssa. Onhan tietenkin kaikenlaisia pieniä juttuja. Halauksia kesken kokkaamisen yms.


Puhutko paljon sun tunteista Sinille?
- Nykyisin puhun. Aikaisemmin Sini oli se joka ei puhunut, mutta Mikaelin syntymän jälkeen asiat kääntyivät hieman päinvastoin.


Millainen fiilis sulla oli, kun sait kuulla, ettö teille tulee vauva?
- Menin aika sekaisin.


Entä se, kun näit vauvan ekaa kertaa?
- Menin toisen kerran sekaisin :) Onnesta.


Oliko vaikeaa valmistautua kirjoituksiin, kun samalla oli hoidettavana lapsi?
- Olihan se, mutta ei kuitenkaan niin vaikeaa kuin aluksi luulin. Suurin ongelma oli se, ettei keskittymiskyky tahtonut riittää. Päässä tuppasi pyörimään muitakin ajatuksia kuin koulukirjat. Lukeminen ei siksi oikein sujunut.


Minne haet lukion jälkeen, ammattikorkeaan/yliopistoon?
- Laitoin hakuja molempiin. Laitoin myös eri alojen koulutusohjelmia. En ole vielä päättänyt tarkalleen mihin haluan, sillä minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut haaveammattia. Täytyy katsoa mihin pääsisi sisään ja riittäisikö kiinnostus. Luultavasti jatko-opinnot sijoittuvat kuitenkin Tampereen tai Kuopion suunnalle.


Epäröikkö yhtään,että ookko valamis isäksi,ku sait kuulla että Sini oottaa?
- Epäröin. Mielestäni se oli ihan ymmärrettävää tilanteessa jossa silloin olimme.


Oliko synnytys yhtä kaunista niinkö elokuvissa?tai ylittikö se ns."odotukset"?
- Ei sektio itsessään kovin kaunis tapahtuma ole, mutta lapsen syntymä on kuitenkin herkkä ja kaunis hetki. Minulla ei oikeastaan ollut "odotuksia" synnytystä kohtaan.


Mitä mieltä oot sinin kauheesta "paino-kriisistä"? Minkä takia sinin pitäisi olemattomat kilot tiputtaa??
- Olen selvästi ilmaissut mielipiteeni tuosta painokriisistä Sinille itselleen. Mielestäni kriiseily on turhaa. Mutta ymmärrän että on myös itsetuntokysymys saada laihduttaa ihannepainoonsa, joten en tuomitse Sinin kilojen tiputusta kunhan asia ei karkaa käsistä.


Oonko mää jotenki sairas,kun oon jääny tähän blogiin koukkuun,ja tästä on tullut jo jokapäiväinen rutiini?
- Et ole, ei blogien seuraaminen tietääkseni ole sairaus :)


Mitkä aineet kirjoitit?
- Pakollisena: Ruotsi (keskipitkä), äidinkieli, matematiikka (pitkä) ja englanti (pitkä)
 Ylimääräisenä: Fysiikka ja kemia


Miten sun kirjoitukset on menneet?
- Oletettua paremmin. Pakollisista oli alustavien tulosten mukaan kolme M:ää ja yksi E/L. Ylimääräisistä fysiikka menee läpi, mutta kemia ei taida mennä.


Miten sun vanhemmat otti Sinin raskauden?
- No eivät tietenkään riemusta hyppineet kun kuulivat, mutta ovat nyt onnellisia isovanhempia.


Milloin tajusit oikeasti rakastavasi Siniä?
- Paha sanoa tarkalleen. Yksi tietty syysyö järkytti, mutta samalla varmisti tunteet.


Kun kuulit raskaudesta, niin kävikö sinulle kertaakaan mielessä että et jaksa ja lähdet lätkimään, vai tiesitkö heti alusta asti että tää on oikein ja tässä sä haluat pysyä?
- Päätin heti, että tuen Siniä päätöksessä lapsen pitämisestä, riippumatta siitä miten hän päättää. Eli olin alusta asti valmis kantamaan vastuun.


Mitenkä Marko sun kaverit on ottaneet sen, että oletkin yhtäkkiä isä? Onko se muuttanut jotenkin sun "statusta" sun kaveriporukassa (lähinnä siis, että suhtaudutaanko suhun jotenkin eri tavalla nykyään vrt. ennen lasta)?
- Hmm... No ei se sillä tavalla statusta ole muuttanut, ainakaan huomattavasti. Oikeasti tärkeät ja läheiset kaverit kyläilevät Mikaelia, Siniä ja minua katsomassa niin kuin ennenkin. Moni kuitenkin pyytää ottamaan heihin päin yhteyttä kun haluaa tavata, koska kuulemma heillä on enemmän aikaa ja minulle lapsen takia ei sovi aina tapaamiset.


Kerropas Marko jokin kaunis muisto sinun ja Sinin seurustelun alkuajoilta.
- Itselleni on jäänyt hyvin mieleen eräs ilta/yö kun kävelimme erään asuinalueen halki ja menimme pimeällä mattolaiturille järven rantaan vain oleilemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Vaikeaa kuvailla tarkemmin, se hetki laiturilla oli kaunista vain meille kahdelle :)


Leikkasitko Mikaelin napanuoran?
- Eivät tarjonneet sitä mahdollisuutta kiireellisestä sektiosta johtuen.


Mikä on vaikeinta isänä olemisessa? Entä helpointa?
- Vaikeinta... Ööh varmaankin vastuu kaikesta. En osaa tarkemmin sanoa :) Helpointa on syöttäminen ja vaipanvaihto :)


Mikä sulle on naisessa tärkeää?
- Luonne tietysti. Kliseisesti sanottuna sisäinen kauneus ;)


Ookko huumorimiehiä?
- Juu, toki. Minun huumorini on kuitenkin aika erikoista :D


Mikä on sulle niin tärkee OMA juttu ettet tee sen suhteen kompromisseja (muu ko perhe), siis esim. penkkiurheilu, keilailuilta, jotain..?
- Jaa-a... Ei oo oikeastaan mitään NIIN tärkeetä. Suomen MM-lätkämatsit on semmoset MUST katsoa. Ja kerran viikossa olis tärkeetä päästä pelaamaan salibandyä kavereiden kanssa.


Miten haluisit Sinin muistavan/yllättävän sua?
- Halaus on aina kiva.


Luetko ite muita blogeja ko tätä?
- En tällä hetkellä. Tätäkin aika harvoin.


Mitä mieltä uskonnosta?
- En mielellään rupeis kommentoimaan mitään näin laajaa aihetta. Sori :)


Unelma-ammattis?
- Ei ole mitään erityistä unelma-ammattia.


Sinin paras piirre?
- Ei voi vaan kertoa yhtä parasta piirrettä. Semmosia piirteitä jotka on erityisen tärkeitä minulle ovat mm. huolehtivainen, menevä ja huumorintajuinen. Huumorintajuttoman olisi vaikeaa kestää minua.


Entä pahin?
- Kärsimättömyys :)   ( ei tullu yllärinä! :D T: Sini)


Uskallakko vastata näihin rehellisesti? :D
- Juu, ei kai tässä vastailussa muuten olis mitää järkeä :D


Teetkö ruokaa? Jos teet, mikä on bravuurisi?
- Harvemmin, on talossa parempikin kokki ;) Ei oikeastaan oo bravuuria, mutta täytyy mainita että ainakin osaan Italianpataa tehdä kun osaan ohjeet lukea. Ja sori Sini että otin tän taas esille.


Sini on hehkuttanut erinäisiä miesjulkkiksia, ni kerro kuka ois julkkisnaisista sun unelma?
- Öö... Scarlett Johansson?


Mikä on sun lempiruoka? Entä juoma? :D Kuinka usein juot alkoholia + mikä on sun lempi alkoholijuoma?
- Ei ole lempiruokaa tai juomaa oikeastaan, melkein kaikki menee :) Juon alkoholia harvoin, ehkä lemppari on greippilonkero :)


Tupakoitko?
- En


Millainen on siun täydellinen/unelma vapaapäivä? Miten se alkaisi, mistä koostuisi (ruuat, tekeminen, ihmiset)?
- Varmaan vaan ihan päivä Sinin kanssa kahdestaan. Voitais käydä syömässä jossain ravintolassa, vaikka keilaamassa ja elokuvissa ja sen jälkee vietettäis rauhassa loppuilta kotona.


Mitä odotat tulevaisuudelta?
- Omakotitaloa ja vakituista työpaikkaa :)


Onko vaikeaa kun kaikki ystäväsi/läheiset voivat lukea näitä kirjoituksia?
- Vähän joo...


Ootko samaa mieltä kuin sini et teillä ei mee enää niin hyvin ku ennen? ootko sitä mieltä että voisitte ehkä erota? Millä todennäköisyydellä aiotte pysyy yhdessä vaikka vaan lapsen takii?
- Ei mene ihan niin hyvin. En usko kuitenkaan että eroamassa olisimme. Todennäköisesti kyllä pysymme yhdessä, emmekä vain lapsen takia.


mitkä on ollu sun elämän kohokohdat ja huonot asiat?
- Kohokohtia mm. Mikaelin syntymä ja Sinin ja minun ensimmäinen vuosipäivä. Huonoista asioista tulee mieleen yksi yö pari syksyä sitten. Mutta ei siitä sen enempää.


Ketä kannustat Idolsis? :DD
- Ei ole henkilökohtaista suosikkia, Sinin suosikki on Martti.


Entä kuka on sun mielest paras hahmo Salkkareissa?
- Ei ainakaan Isabella! Vaikea valita... Sanotaan vaikka Seppo :D


Onko sun helppo puhua tunteistasi? 
- Tietyistä tunteista on helpompi puhua, toisista taas ei...


Minkälainen auto teillä on?
- Vanha 3-ovinen Corolla, jota emme edes itse omista. (Isälle kiitos lainasta!)






Tässä olis näitä vastauksia. Aika monta kysymystä oli kysytty useammin kuin kerran, ja jätin jotain liian henkilökohtaisia juttuja välistä kokonaan. 


Blogi oli tänään poistettuna hallinnollisista syistä. Kaikki postaukset yms. on palautettu nyt takaisin.




P.S Jos kenelläkään on mitään kyseltävää, kysykää suoraan meiltä, älkää välikäsien kautta.


- Marko

2011/04/04

Kiitämme kysymyksistä, niitä tulikin ihan kiitettävästi ja Marko on jo alkanut vastailemaan niihin. Toivottavasti saamme tuotettua postauksen tässä alkuviikolla, mutta joka tapauksessa tällä viikolla sen pitäisi ilmestyä.



aurinkolasit: Lindex


Ja kyllä!! Ostin sitten Hai-saappaat itselleni syntymäpäivälahjaksi! Ja Mariskoolikin on kuulemma saapumassa! Eli siis toivelistaus kannatti!  Kiitos myös linkeistä ja rohkaisevista kommenteista. Tatuointi ( ai mikä lutkaleima..?!! ) tulee syksyllä ja kielikorun menen ottamaan heti, kun rohkeutta on tarpeeksi kasassa.

Esittelen vielä ehkä tällä viikolla ne mekot ja sitten koko ajan räjähdysmäisesti kasvavan purkkikokoelmani ( purkkirakkaus)


<3

2011/04/03

Top 10 himotuimmat

Näin syntymäpäiväni alla onkin hyvin paljon aikaa miettiä, mitä oikein tahdon lahjaksi ja mitä muuten vain. Kokosin nyt eräänlaisen Top 10-listauksen satunnaisessa järjestyksessä tämän hetken himotuimmista asioista . ( Että terve vaan sinne ruudun toiselle puolelle, yllättyisin kivasti, jos syntymäpäiväpaketista paljastuisi jotain allaolevaa! )

Kielikoru


Tuommoinen on ihan_pakko_saada menetettyjen lävistysten tilalle. Meilä on vain hieman erimielisyyttä Markon kanssa korun kaunudesta ja sopivuudesta äiti-ihmiselle, mutta pakkomielle, mikä pakkomielle. Sievä pallo kieleen vaan ja vaikka heti. En ole erityisen neulakammoinen, joten sekään ei haittaisi. Tämä kai kategorioidaan teinimäiseksi haaveeksi, mutta hei, täytänhän vasta 19 vuotta!!

Tatuointi


Löysin, kuin löysinkin juuri sellaisen tatuoinnin, jonka haluaisin. Tahdon samalla tavalla painaa Mikaelin pikkuisen jalan- tai kädenjäljen selkääni syntymäpäivänsä kera. Olen tahtonut tatuointia n. puolisentoista vuotta, mutta sattuneista syistäei tullut sitä otettua. Haluaisin tuon selkään..
Tai sitten haluaisin pienen ja sievän kuplavolkkarin.. Tai SuperMario sienen..Tai timantin..

Mariskooli


Jep. Värillä ei väliä (omenanvihreä!!). Sopisi melko nätisti tuonne keittiönpöydälle feikkikoolin ja aaltomaljan viereen. Nuo ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kauniita.. Ja pitäähän jokaisessa kodissa vähintään yksi olla??

Marimekon olkalaukku


Ei tarvitsisi Copymekossa kulkea, kun voisi ostaa aidon..Musta taikka punainen. ( Tosin inhosin punaista väriä vielä puolisen vuotta sitten, joten tämä kummallinen ihastus punaiseen väriin on kyllä vaikeasti selitettävissä..)

Hai-saappaat



Kun katsoo tuota keliä ikkunasta, niin tarvitaan vähintään ne kumisaappaat, jos tahtoo pitä jalkansa kuivina. Ihan vain tulevia hiekkalaatikkoreissujakin varten. Tosin tässä välissä kerron, että minä inhosin kumisaappaita pienenä. En millään olisi tahtonut laittaa niitä kouluun, kun se oli niin noloa silloin 2000-luvun alkupuolella.. Ja punaiset näistäkin kiitos!

Conversen tennarit



Ja vaikka kaikissa väreissä kiitos!!!

Oranssi kissapullo


Jos joku on valmis myymään omansa ja tekemään kokoelmastani tältäosin täydellisen niin saa ottaa yhteyttä!! Pahuksen pullo, kun et mistään ota löytyäkseen..

Rakennekynnet


Jotain "turhamaista" ( ihan kuin muut toiveet ei olisi..). Jos joku on nähnyt minun kynteni ihan livenä, niin voi olla samaa mieltä niiden rumuusasteesta. Moi olen Sini ja pureskellut kynsiä 13 vuotta..

Taulutelevisio


Nauraisitte, jostietäisitte minkälaisesta laatikosta me Salkkareita katsotaan. Ja olisihan se melkein synti jos lätkän MM-kisat jouduttaisiin tänänkin vuonna katsomaan siitä rotiskosta. Kiitos nam ja vähintään sitten 42 tuumaa..

Nahkatakki


Tälle ruumiinrakenteelle on vaikeaa löytää nahkatakkia, joka sopii. Muuten oikeankokoinen takki ei mene tissien kohdalta kiinni tai sitten tissit nostavat takin napamalliksi. Lisäksi ne pussittava typerästi selästä. Toivoisin niin tyköistuvaa nahkatakkia, mutta en ole vielä tänäkään päivänä sellaista löytänyt.

Kaikki kuvat on sitten Googlesta.


No? Mitäs tuumitte?

2011/04/02

Särkyvää

Tuntuu, että sydämessä on liian monta murhetta, liian monta vaivaavaa asiaa, liian monta selvittämätöntä mysteeriä.

Identiteettikriisi on ehkä niistä pahin. En osaa päättää enää mitään, enkä tiedä minne haluan, kenen kanssa ja miksi. Tämä yleinen levottomuus, muutamishalu, tavaroiden ostelu.. Koko ajan on saatava jotain, millä täyttää tätä tyhjiötä jollain lailla. Mikään ei toimi. Savukkeiden määrä nousee lähes päivittäin..Jotenkin pitäisi revetä joka paikkaan ja samalla olla aloillaan. Sitä en osaa. Kaipaan elämääni muutosta, mutta tahdon pitää kaiken, mitä minulla on.  Kaikki ajatukset tulevaisuudesta ahdistavat. En osaa selittää edes itselleni mikä vaivaa. Ehkä kuvittelen kaiken.. Ehkä asiat ovatkin hyvin.

Parisuhdekriisi on toinen. Me olemme muuttuneet, olemme kuin yö ja päivä. Riita toisensa perään, eikä puhuminen tuo muutosta elämään. Emme ole ne samat ihmiset, jotka rakastivat toisiaan palavasti. Minä rakastan Markoa, mutta tuntuu, että liu`umme siihen, että tarvitsen Markoa vain Mikaelin takia. Saatan olla itsekäs ja pistän lapseni kaikessa edelle. En ole varma ollenko onnellinen suhteessamme enää. Toisaalta olen ja hyviä päiviä on paljon. Huonoja päiviä on silti enemmän. Eihän se parisuhde ole aina kivaa, mutta meidän alamäki lähti jo ennen Mikaelin syntymää. Tahtoisin korjata kaiken, herätä van eräänä aamuna siihen, etten ole muille pareille kateellinen, vaan elän unelmaani. Kaipaan sitä rakastamisen tunnetta sitä, että suudellessa tuntuisi joltain ja jaksaisin itse innostua kaikesta, kuten aikaisemmin. Ehkä vika on puhtaasti minussa.

" Mitä aiot tehdä tänään, kun katulamput syttyvät. Oletko kultasi kainalossa? Vai jalkakäytävällä notkumassa? Lähdit viilein askelin, et taida tulla takaisin.."


Välillä tuntuu, että elämässä ei ole tolkkua ja joudun ponnistelemaan eteenpäin.

" Hyvää yötä kulta, ei kai mikään paina. Haluan olla sinun nyt ja aina. Hyvää yötä kulta ei kai mikään paina, haluan olla sinun nyt ja aina."

Marko on viettämässä poikien luona iltaansa, laitoin itkevän vauvan aikaisin nukkumaan ja painun itsekin sängynpohjalle jännäämään, tuleeko mies yöksi kotiin. ( oikeasti kiva että on päässyt viihtellee pitkästä aikaa : ) )


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...