2011/04/02

Särkyvää

Tuntuu, että sydämessä on liian monta murhetta, liian monta vaivaavaa asiaa, liian monta selvittämätöntä mysteeriä.

Identiteettikriisi on ehkä niistä pahin. En osaa päättää enää mitään, enkä tiedä minne haluan, kenen kanssa ja miksi. Tämä yleinen levottomuus, muutamishalu, tavaroiden ostelu.. Koko ajan on saatava jotain, millä täyttää tätä tyhjiötä jollain lailla. Mikään ei toimi. Savukkeiden määrä nousee lähes päivittäin..Jotenkin pitäisi revetä joka paikkaan ja samalla olla aloillaan. Sitä en osaa. Kaipaan elämääni muutosta, mutta tahdon pitää kaiken, mitä minulla on.  Kaikki ajatukset tulevaisuudesta ahdistavat. En osaa selittää edes itselleni mikä vaivaa. Ehkä kuvittelen kaiken.. Ehkä asiat ovatkin hyvin.

Parisuhdekriisi on toinen. Me olemme muuttuneet, olemme kuin yö ja päivä. Riita toisensa perään, eikä puhuminen tuo muutosta elämään. Emme ole ne samat ihmiset, jotka rakastivat toisiaan palavasti. Minä rakastan Markoa, mutta tuntuu, että liu`umme siihen, että tarvitsen Markoa vain Mikaelin takia. Saatan olla itsekäs ja pistän lapseni kaikessa edelle. En ole varma ollenko onnellinen suhteessamme enää. Toisaalta olen ja hyviä päiviä on paljon. Huonoja päiviä on silti enemmän. Eihän se parisuhde ole aina kivaa, mutta meidän alamäki lähti jo ennen Mikaelin syntymää. Tahtoisin korjata kaiken, herätä van eräänä aamuna siihen, etten ole muille pareille kateellinen, vaan elän unelmaani. Kaipaan sitä rakastamisen tunnetta sitä, että suudellessa tuntuisi joltain ja jaksaisin itse innostua kaikesta, kuten aikaisemmin. Ehkä vika on puhtaasti minussa.

" Mitä aiot tehdä tänään, kun katulamput syttyvät. Oletko kultasi kainalossa? Vai jalkakäytävällä notkumassa? Lähdit viilein askelin, et taida tulla takaisin.."


Välillä tuntuu, että elämässä ei ole tolkkua ja joudun ponnistelemaan eteenpäin.

" Hyvää yötä kulta, ei kai mikään paina. Haluan olla sinun nyt ja aina. Hyvää yötä kulta ei kai mikään paina, haluan olla sinun nyt ja aina."

Marko on viettämässä poikien luona iltaansa, laitoin itkevän vauvan aikaisin nukkumaan ja painun itsekin sängynpohjalle jännäämään, tuleeko mies yöksi kotiin. ( oikeasti kiva että on päässyt viihtellee pitkästä aikaa : ) )


6 kommenttia:

  1. Tiedätkö, jokaisessa ihmissuhteessa (niin ystävyys- kuin parisuhteessakin) tulee niitä hetkiä kun ei mukamas tunnu miltään. Monesti ne ei olekaan tunne-asioita vaan esim. parisuhde on aikalailla se tahdon asia. Monesti tuntuis olevan helepompaa lyödä hanskat tiskiin mutta jos todella on löytänyt Sen vierelleen niin silloin mennään vaikka läpi hangen ja roudankin. Me ollaan aina oltu tuon ukkokultani kanssa avoimia KAIKESTA ja ainakin itte oon huomannut sen, että se avoimuus ja se, että jaetaan kaikki ja puhutaan kaikesta pitää sitä parisuhdetta kasassa. Niin kuin tuo ukko sen sanoikin: meillä ei tuu ikinä menemään huonosti. Sillä me puhutaan. Sillä mä sinuna lähtisin liikkeelle jos tuolta tuntuu. Voimia! <3

    VastaaPoista
  2. Tutut tunnelmat!

    Pitäisi yrittää elää hetkessä. Ottaa vaikka joka aamu tavoitteeksi tehdä tästä päivästä parempi kuin eilisestä. Helpommin varmasti sanottu kuin tehty, mutta yrityksestä ei mitään häviä!

    Toivottavasti tämä kaikki on ohimenevää ja joskus vielä ajatellaan, että KAIKKI ON HYVIN! :)

    VastaaPoista
  3. vatsakihlautunut. haha.

    VastaaPoista
  4. mä sanon nyt vähän eri näkökulmasta kuin toi eka kommentoija.

    ero ei ole maailmanloppu. pikku paussi ei oo maailmanloppu. suosittelisin tsekkaamaan pari viikkoa erillään asumista, toki teidän tulee joka pv nähdä toisianne lapsen takia, mutta että suurin osa ajasta ja öistä reilusti erillään.

    jos toista ei tule ikävä...jatkakaa paussia. jos ikinä ei tuu toista ikävä.. (muun kuin lapsenhoidollisen avun muodossa).. you know.

    ootte vasta menny kihloihin. ei tollasta kuulu olla vatsakihlautuneilla. sillon suunnitellaan täysillä häitä.

    kaikilla pareilla tulee joskus menemään huonosti. ja kyllä, parisuhde on tahdon asia, ei pakon eikä minkään muun. jos nyt ei skulaa ni skulaaks myöhemminkään? kuinka kauan 'huonon' kauden kuulu jatkua? olisitteko te nyt yhdessä jos lasta ei olisi?

    toinen mitä EHKÄ vois kokeilla, on se et lapsi reilusti päiväks-kahdeks hoitoon ja vanhemmat yhteen. toimiiko? eikö toimi? saatteko juteltua? sovitteko tauosta? vai vaan ootteko hiljaa/riitelette.

    VastaaPoista
  5. Lapsi muuttaa parisuhteen dynamiikkaa. Yhdessä kahdestaan olosta tulee suunniteltua, erilaista. Ei oo enää niitä pitkiä aamuja yhdessä, kun lojutaan sängyssä, juodaan kahvia ja luetaan hesaria yhdessä. Ei oo tilaa hoitaa sitä suhdetta enää samallalailla kuin ennen. Isä sanoi mulle kerran että suhde on ku puutarha sitä pitää hoitaa että se kukoistaa. Antakaa toisillenne aikaa, asiat on nyt niin eritavoin ku muutama kuukaus sitte. Kyllä aika näyttää mikä on tarkotettu, mut ehkä just nyt ei kannata tehä mitään suuria muutoksia. Istukaa sohvalla Mikaelin mentyä nukkumaan ja olkaa hetki niitä 19 vuotiaita vastarakastuneita ja yrittäkää unohtaa se muksu hetkeksi. Lämpöä, rakkautta, kaikkea hyvää!!!! :) -k

    VastaaPoista
  6. Otin itse heti vaarin tuosta omasta neuvostani ja eilen Sammakon unien aikana hypin Tilun päällä ja kutittelin sitä. Sitten menin kaverin kanssa illalla Kallioon kaljalle. Ah, kun oli kivaa olla välillä ihan vaan minä eikä vaan äiti. :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...