Ainutlaatuinen

Anteeksi tämä pitkään kestänyt blogihiljaisuus. Olette varmaan huomannut hiljenemisen tässä viime viikkojen aikna. En saa kirjoitettua mitään järkevä koska yksityiselämäni on vähän myrskyä tällä hetkellä, mutta eiköhän tämä helpota joskus. Kyllä sen postauksista huomaa, milloin sitten alkaa mennä jo parempaan suuntaan.

Mutta tässä sunnuntain piristykseksi biisi, joka soi melkein taukoamatta täällä meillä.

Tämä laulu on niin ihana!! En kyllä kestä..En itke..
No vähän itken..
Mikael on äidin ainutlaatuinen poika.

Äidin ja isän työt

Minulle on alusta asti ollut tärkeää, että isä osallistuu lapsen hoitoon niin, kuin oletankin tällä vuosituhannella kuuluvan. Isä syöttää, isä pesee, isä pukee, isä nukuttaa.. Ihan yhtä lailla, kuin äitikin.

Marko on hyvä ja huolehtiva isä. Me olemme jakaneet hoitamisen suunnilleen puoliksi, niin syötöt, kuin pesutkin, nukuttamiset ja yötkin. Paitsi, että rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että Marko joutuu heräämään yöllä enemmän. Oikeastaan se johtuu siitä, että minä en kuule sitä " haluan tutin suuhuni-marinaa ". Nukun niin sikeästi, että tuskin heräisin kaivuriinkaan, vaikka se ajaisi vierestä.

Jos kävisi niin, ettei Marko auttaisikaan, niin pakkaisin luultavasti kamppeeni ja lapsen ja lähtisin. Minä pystyn hoitamaan oman lapseni muuallakin, jos ei kiinnosta olla isä, niin minäpä en estele, omapa olisi häpeänsä ja menetyksensä. Sama koskee kotitöitä, jos mies ei auta niin se on julmasti bye bye. Minä en suostu alistumaan siihen, että tekisin kaiken yksin. Joidenkin se vaan on pakko. Miten te naiset/äidit oikeasti selviätte yksinään? Olette mielestäni vahvoja ihmisiä ja saatte kaiken kunnioitukseni!

Silloin tällöin käy mielessä ajatus toisesta lapsesta, vaikka sen aika ei ole vielä. Ei ehkä koskaan. Mutta silti ajatus toisesta vauvasta houkuttaa vähän. Hetken verran ne vaan on pieniä ja tunnen syyllisyyttä, kun en osannut Mikaelin vauva-ajasta kauheasti nauttia. Mutta toinen ihanuus vasta sitten, kun on aikaa ja rahaa enemmän. Jos sitä nyt ylipäätään meille suodaan.. Sitäkään, kun ei koskaan tiedä.

Ensimmäinen vahinkosana

Tätä ei kai varsinaisesti voi ekaksi sanaksi laskea, mutta eikö muka ole ihan selvä "äiti"!!!!

Pikkumiehellä on ollut ilmeisen rankka päivä, kun nukahti autoon yöunilleen jo ennen kahdeksaa tänään. Sen siitä saa, kun lenkkeilee ja käy vähän pelailemassa biitsiä.

Aika kakkamaista

Blogini on ollut kumman hiljainen tässä kuussa, kun edellisiin vertaa.
Syy on siinä, että kirjoittajaa väsyttää. Lievästi sanottuna siis, mutta minulla ei ole oikeutta valittaa. Markolla on, sitä väsytää tuplasti enemmän. Ja univelkaa kasaantuu aina vain enemmän.

Mikael on viime päivinä ollut taas oma ihana itsensä pitkästä aikaan, seurallinen muttei saa hepulia, jos sylistä lattialle laskee. Mutta meille on tullut yksi iso ongelma: Kakkaongelma!
Ja, jos kakka nyt ei jostain syystä kiinnosta, niin rullaapa alaspäin tai paina sitä raksia oikeassa yläkulmassa.

Mapulla on ollut kotilääkäriäidin dieagnoosilla nyt jotain mahataudin poikasta ja parhaillaan vaippa on vaihdettu 7 kertaa päivän aikana. Öisin vieläpä kahdesti nyt viimeisen viikon aikana. ( Aikaisemmin siis on ollut "kakkatahti" joka toinen päivä..)Poika herää siihen omaan ähkimiseen ja puhkimiseen ja sitten onkin äidin jaksettaa keskeyttää prinsessaunensa ja mennä kylpyhuoneeseen vauva kainalossa. Varsinainen ongelma tässä on se, että kakkaepisodin jälkeen vaikka klo: 4.00 aamulla on jo niin valoisaa, että poika varmaan luulee, että on jo aika nousta ylös leikkimään ja syömään puuroa. Äiti on tästä luonnollisesti vähän toista mieltä ja huutotppeluthan sitten on nukkumista vastaan pystyssä. Minulla on periaate, että aikaisintaan noustaan "vasta" 6 aikoihin, ei seurustelua, eikä syömistä ennen sitä.
Kello on nyt puoli 6 ja menipä melkein puolitoista tuntia saada lapsi jatkamaan yöuniaan. Ja yllärinä, minuahan ei nyt enää nukuta.. Onkohan meillä syöminen jotenkin pielessä, kun sitä tavaraa tulee ihan älyttömästi?

No niin.. Mitähän muuta?
Marko on ollut viimepäivinä todella kultainen muru tämän vaipparallin keskellä, on siivonnut ja olen saanut aikaa vain ja ainoastaan itselleni. Oikeastaan sitä ei muista, miten kivaa on olla välillä vain itsekseen ennen, kuin saa sen pienen mahdollisuuden! Ajokortti olisi vielä inssiä vaille ja hyvällä lykyllä kortti on pian taskussa ja sitten voinkin reissailla tapaamassa muita ihastuttavia bloggareita ympäri Suomea! Siis heti, kun olen toipunut heinäkuun 11.päivästä.. Edelleen tuntuu, että maailmani kaatuu siihen..

Ja hei, olen huomannut kommenttinne/postausideanne ja minä lupaan yrittää saada ne rästipostaukset ja uudetkin toiveet piakkoin tänne bloggeriin. Mutta armahtakaa nyt kotiäitiä, olenhan kuitenkin "töissä" 24/7 ja lapsi menee datailun edelle. AINA!

Iskästä tulee ylioppilas!

Onnea Marko! Sinä jos kuka olet valkolakkisi ansainnut!!

Paikallislehtui halusi haastatella varmasti kylämme kiinnostavinta ylioppilasta, mutta kun teille kaikille ei Itukka kolahda kotiin, niin tässä ois ainakin vähän kuvaa näytille.

Onnea kaikille kevään ylioppilaille!!!

Leijonien Kultajuhlat

"  Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Meidän poika on tullut kotiin.
Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Meidän poika on tullut kotiin "

" Ois kiva mennä kattomaan Leijonia."

" No ei me sinne päästä.."

Ja kolmen tunnin kuluttua, miljoonan puhelun jälkeen, löydän itseni autosta matkalla Helsinkiin Kauppatorille ottamaan Suomen sankareita vastaan. Ja tietysti esittämään kosintani Granlundille. Mikael jäi hyviin hoiviin kotiin ja äiti ja isi ja Allu-eno ja Juho-kummi ottivat ja lähtivät ajamaan 300km matkaa vain muutaman tunnin tähden. Mutta hei "Once in a lifetime" vai mitä?

Huomatka: Granlundilla pokaali! Ja tämä laatu on niin <3

Tapasin muutaman blogijulkkiksen!! Essi ja Rudi, oli ihana tavata Helsingin kosteassa ja kuumassa yössä. Pian uusiksi?! (  Ja Hanna, oisitpa ollu mukana.. ).

Kiva kokemus, vaikka lavalle ei nähtykään ja tallouduin melkein ihmisten alle. Silti ehdottomasti kaiken ajamisen arvoinen reissu!!

Ps. En haluaisi olla tällä hetkellä siivoamassa Kauppatoria tai sen läheisyyttä..

TORILLA TAVATAAN!

JOS JOKU TUNNISTAA, NIIN SAA NYKIÄ HIHASTA! MENNÄÄN JUHLIMAAN LEIJONIEN VOITTOA!!!!!!


<3<3

Elämää ja ilmiöitä: 5kk:n kiukku?!??

Tuossa aikaisemminkin pohdin lapseni yhtäkkistä kiukkuamista ja hetken googlailtuani  ( internet on aina niin luotettava..) silmiini sattui keskusteluita 5kk:n kiukkuilusta. Onko tälle oikein nimikin?

No se yleisin: hampaat, joita uskon meidän pojankin väsäävän.
Ja sitten ihan vaan tylsistyminen ja turhautuminen. Pitäisi olla virikkeitä tai pitäisi päästä liikkeelle.

Moni kertoo keskusteluissa, että ohimenevää koko kiukkuvaihe ja se lohduttaakin, vaikka jokainen lapsi onkin yksilö. Meidän poikahan ei ole juuri nyt reissun jälkeen kunnolla nukkunut päivällä, hän mutustaa nyrkkejään ja nitkuttaa ikeniään, lattialle laskiessa ja pukiessa kiukku on suurinta, kovin on hermostuneen oloinen pikkumies.
Mutta, kun ollaan ulkona, ollaan autossa tai meillä on vieraita, niin poika on yllättävän kiltisti ja rauhallinen suorastaan seurallinen. Olisikohan se oikeasti vain virikettä ja seuraa vailla? Kuuluu tähän kehitysvaiheeseen? Onneksi asia on helppo korjata: Mikäs sen kivempaa, kuin touhuilla oman lapsen seurana lattialla.

Ajatuksia? Kokemuksia?

Ruokapolitiikkaa

Piti jo aikaisemmikin tulla kertomaan meidän perheen ruokapolitiikasta, mutta nyt on ollut näitä kiukkuisia päiviä ja siihen päälle vielä jonkinasteinen vatsaflunssa ( eritteiden väriä ja laatua nyt enempää analysoimatta.), joten koneella roikkuminen lapsen viihdyttämisen oheella on lähes mahdotonta.

Meillä alkaa pikkuhiljaa mennä tasan 50-50 maidot ja muu ruoka. Aamuisin maitoa, 10 kieppeillä puuroa, puolenpäivän jälkeen sosetta + vettä ja maitoa, jos sose ei miellytäkään. Iltapäivästä maitoa ja sen jälkeen sosetta ja vettä ja iltaisin on annettu velliä ja maitoa.

googlesta..

Puuro upposi poikaan! Oikein nätisti menee puolet siitä 2dl tetrasta aamuisin. Olen antanut hieman jotain herkkusosetta puuron kanssa alkuunsa, mutta koitan nyt lipua siitä pikkuhiljaa pois. Velliharjoittelu uudestaan käynnistettiin riisivellillä ja maha on edelleen hieman kipeän oloinen siitä. Maissi ja peruna-porkkana vellit tekevät myös pientä masuvaivaa. Mikael muuten on kova opettelemaan itse jo pullosta juontia ja harjoitellaan vesipullolla yksin juomista (no valvotusti tottakai ). Ja kovasti tahtoo laittaa itse lusikankin suuhun.

Kohta varmaan voisi alkaa harjoitella sormiruokailua, kunhan se syöttötuoli saadaan. Millähän sitä olisi hyvä aloittaa? Kurkku? Porkkana?

Lätkässä

Essi, omistan koko hehkutuspostaukseni sulle, koska sinua tunetusti tämä lätkä kiinnostaa niin hirmu paljon!


No ei tarvitse olla fakiiri, tietääkseen, että eilisen pelin jälkeen eräs ihana Leijonapoika valloitti tämän neidin lopullisesti! Mikael Granlund! Olen tästä lähtien sinun, joten tule hakemaan ( Vatanen vaihtukoon..)! <3

Olen seurannut tätä "kiekko reppuun-urheilua" jo useamman vuoden. Opin pitämään jääkiekosta, koska veljeni sitä on pienestä pitäen pelannut ja samalla opettanut isosiskon istumaan katsomossa jokusen kerran. Mestis, SM-liiga ja NHL-eivät pahemmin kiehdo, mutta tiedän suurinpiirtein missä mennään. Olympialaiset ja nämä MM-kisat ovatkin toinen juttu. En ole mikään sellainen himofani, että istuisin sohvalla rystyset valkoisena tujottamassa televisiota, mutta kyllä minäkin maalin tullessa saatan kiljahtaa. Penkkiurheilu on sitä parasta urheilua ja mitä enemmän "kisastudiota" paikalla, sen parempi.

Ja nyt jos joku missasi sen hienon maalin niin tässä se nyt vielä tulisi.

Mitäs mieltä lukijakunta on jääkiekosta noin yleensä? ( Essii, tuu kertoon miule, miksi ei kolahda!!)

Naapurin mies

Eräänä päivänä oltiin katsomassa uutta unelmakotia..

Kämppähän oli läävä ( yllätys!), mutta se ei ollut mitään verrattuna.....

..ilmeisesti astetta kovempaan naapuriin. Ois voinu jäädä sokerit lainaamatta.

:D

Ps. Käytiin muuten korkkaamassa biitsikausi.

Kuukausittainen kasvuraportti part 5.

Kuukautta vaille puolivuotta! Äääh, miksi Mikaelista tulee iso poika, alkaa painamaan vauvakuume päälle, kun vain ajattelenkin vastasyntyneitä! No en ehkä vielä haluaisi toista lasta, ehkä myöhemmin. Ehken kyllä koskaan..

Poika

Stretegiset mitat

Paino: 7350g

Pituus: 66,5cm

Silinteri: 42 cm

Syöminen: Maidolla ja soseilla mennään. Neuvolasta sanoivat, että puuroa saa antaa. Soseista ne makeimmat maistuu mutta vihannekset ei. Velliä annettiin jonkun ajan, mutta niistä tuli masuvaivaa, joten jätettiin ne kokonaan pos, enkä aio aloittaa, ellei tarvetta tule. Maidolla pärjää varmasti ihan hyvin. Soseruokailu on hallinnassa ja Mikael haluaisi kovasti työntää lusikan suuhun ihan itsekin. :) Maitoa menee kerralla 2dl, joten se tekee soseiden kanssa n. litran päivässä. Ah ja joo me juodaan soseiden kanssa ihan tavallista vettä, ei mene maha kovaksi.

Nukkuminen: Tähän on aika tylsää kirjoittaa mitään, koska tilanne ei ole muuttunut nyt kolmeen kuukauteen. Mikael nukkuu noin. 12 tunnin yöunia oikein kiltisti. Nukkumaan 20.00 ja hereille 6-8 aikoihin. Päikkäreitä nukutaanjotain 2-3 tuntia, yhdet torkut ja ja sitten pidemmät unet 2-4 maissa.

Liikkuminen: Mikael hallitsee nyt kääntymiset hienosti, leluihin tarrataan mielellään ( ja viedään suuhun.). Varpaat on löydetty ja laitettu suuhun. Kovasti koitetaan peppua nostella ja mennä naama lattiassa eteenpäin, mutta vielä ei ihan osata liikkua ( kauheeta, miten äkkiä ne alkaa liikkumaan :O ). Pomppiminen isin sylissä on suurint hupia.

Muuta: Neuvolantäti oli myöskin sitä mieltä, että hampaat kiukuttavat poikaamme, kun alaikenissä on selvästi pullottumaa. Vaihdettiin Jekovitit D-tippoihin ja veikkaan viime päivien masuvaivojen johtuvan siitä. Mikael nauraa, jokeltelee, päästää kummallisia " eijeijeijeijeieeiii"-äännähdyksiä ja mölisee ainakin aamuisin. Kovasti on seurallinen poika, ei vierasta lähes yhtään. Tajuaa kutittamisen ja "kukkuu-leikin".

Äiti taas on aloittanut tiukentmaan kilojen tiputusta ja pikkuisen on edistytty. Haava on EDELLEEN koholla ja toiselta puolelta kipeä, toiselta tunnoton.

Ja kuukauden päästä palaillaan saman asian tiimoilta.

Kun lapseni kiukkuilee

Korostan aina sitä, miten kiltti ja ihanan helppo lapsi Mikael on, mutta viimepäivinä on äidiltä ja isiltä mennyt sormi suuhun useampana päivänä peräkkäin, kun lapsi itkee ja kiukkuaa.
Miksi lapsi sitten itkee niin lohduttomasti tosi usein?
Kun Mikaelin laskee lattialle tai sitteriin alkaa itku. Kun lapsi nostetaan syliin, niin itku jatkuu. Ja pahimmassa tapauksessa jatkuu melkein siihen asti, kunnes uni voittaa pienen pojan.
Olen melko taitavasti havainnut, miten harsoja ja sormia nitkutetaan suussa niin, että ikenet vinkuvat. Joko meidän poika kasvattaa hampaita? Nekös ne kiukuttaa?

Tai sitten me syötetään liian vähän ja lapsella on koko ajan nälkä?
Tai sitten hän on väsynyt?
Tai seuraa vailla?
Tai on kylmä/kuuma koko ajan?
(Eihän se maha aina voi olla kipeä?)

Onko teidän muiden viisikuukautisilla kiukkuamista? Mites se hampaiden puhkeaminen?

Aihetta juhlaan

Tänään on monta syytä juhlaan! On ensimmäinen äitienpäiväni, Mikaelin viisikuukautispäivä, parin kaverin synttärit ja eräät kyyhkyläiset ovat pitäneet yhtä sen 21 kk ( :D ).

" Ennen kuin minusta tuli äiti. 

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, 

vain sen vuoksi, 

etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä. 

En koskaan ollut tuntenut sydämeni 

murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi, 

kun en voinut lopettaa kipua. 

En koskaan ollut tiennyt, 

että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon. 

En koskaan ollut tiennyt, 

että voisin jotakuta rakastaa niin paljon. 

En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti. "

Oikein paljon onnea kaikille äideille tasapuolisesti. Äitiys on varmasti maailman paras asia!

Back in Ääslinna

Pitkän ajomatkan jälkeen ollaan palauduttu omaan sotkuiseen kotiin.
Pelottavat automatkat ovat takana, joista menomatkalla itkettiin puolisen tuntia mutta tulomatkalla ei ollenkaan. Onhan se pienelle ihmiselle rankkaa istua istuimessa niin pitkä matka, vaikka taukoja pidettiinkin.
Ihana yöpymispaikka, ihanaa ruokaa ja ihania ihmisiä! Seuraava reissu Tampereen suunnalle ajoittuu näillä näkymin elokuulle.

Käytiin mm. avaamassa grillikausi, pyörähdettiin myös Ikeassa, Ideaparkissa, Koskikeskuksessa, Elossa...

... Ja tavattiin yksi kuuma mammabloggari ja sen nappisilminen ihanuus!!

Ja odotan innolla näkeväni mylös muita äippäbloggaajia kesällä ;)!

Tuli vähän syötyä tuolla reissulla ( Kiitos  Pandan tehtaanmyymälän ja Arnoldsin ja Subwayn...), joten raskauskiloprojekti on hetken vielä jäissä, sunnuntaina on ensimmäinen äitienpäiväni ja Mikaelin 5 kuukausiraporttikin pitääs tehdä. Ai niin, poika alkoi reissussa kääntyilemään oikein urakalla!

Pikainen tilapäivitys

Täällä Ylöjärvellä ollaan. Seurassamme pienempi prinsessa, isompi prinsessa, masuvauva (prinsessa) ja tuo oma mieskööri.
Enkä tule kotiin!
No tullaan myö, mutta vasta viikonloppuna. Automatka meni suht hyvin, vaikka takapenkillä kiukkuiltiin Mikaelin kanssa kilpaa.
Luvassa olisi myös mahdollisesti eräs mielenkiintoinen tapaaminenkin täällä, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Ei miula muuta, Arnoldsin donitsit on kyllä hyviä.