Blogini on ollut kumman hiljainen tässä kuussa, kun edellisiin vertaa.
Syy on siinä, että kirjoittajaa väsyttää. Lievästi sanottuna siis, mutta minulla ei ole oikeutta valittaa. Markolla on, sitä väsytää tuplasti enemmän. Ja univelkaa kasaantuu aina vain enemmän.
Mikael on viime päivinä ollut taas oma ihana itsensä pitkästä aikaan, seurallinen muttei saa hepulia, jos sylistä lattialle laskee. Mutta meille on tullut yksi iso ongelma:
Kakkaongelma!
Ja, jos kakka nyt ei jostain syystä kiinnosta, niin rullaapa alaspäin tai paina sitä raksia oikeassa yläkulmassa.
Mapulla on ollut kotilääkäriäidin dieagnoosilla nyt jotain mahataudin poikasta ja parhaillaan vaippa on vaihdettu 7 kertaa päivän aikana. Öisin vieläpä kahdesti nyt viimeisen viikon aikana.
( Aikaisemmin siis on ollut "kakkatahti" joka toinen päivä..)Poika herää siihen omaan ähkimiseen ja puhkimiseen ja sitten onkin äidin jaksettaa keskeyttää prinsessaunensa ja mennä kylpyhuoneeseen vauva kainalossa. Varsinainen ongelma tässä on se, että kakkaepisodin jälkeen vaikka klo: 4.00 aamulla on jo niin valoisaa, että poika varmaan luulee, että on jo aika nousta ylös leikkimään ja syömään puuroa. Äiti on tästä luonnollisesti vähän toista mieltä ja huutotppeluthan sitten on nukkumista vastaan pystyssä. Minulla on periaate, että aikaisintaan noustaan "vasta" 6 aikoihin, ei seurustelua, eikä syömistä ennen sitä.
Kello on nyt puoli 6 ja menipä melkein puolitoista tuntia saada lapsi jatkamaan yöuniaan. Ja yllärinä, minuahan ei nyt enää nukuta.. Onkohan meillä syöminen jotenkin pielessä, kun sitä tavaraa tulee ihan älyttömästi?
No niin.. Mitähän muuta?
Marko on ollut viimepäivinä todella kultainen muru tämän vaipparallin keskellä, on siivonnut ja olen saanut aikaa vain ja ainoastaan itselleni. Oikeastaan sitä ei muista, miten kivaa on olla välillä vain itsekseen ennen, kuin saa sen pienen mahdollisuuden! Ajokortti olisi vielä inssiä vaille ja hyvällä lykyllä kortti on pian taskussa ja sitten voinkin reissailla tapaamassa muita ihastuttavia bloggareita ympäri Suomea! Siis heti, kun olen toipunut heinäkuun 11.päivästä.. Edelleen tuntuu, että maailmani kaatuu siihen..
Ja hei, olen huomannut kommenttinne/postausideanne ja minä lupaan yrittää saada ne rästipostaukset ja uudetkin toiveet piakkoin tänne bloggeriin. Mutta armahtakaa nyt kotiäitiä, olenhan kuitenkin "töissä" 24/7 ja lapsi menee datailun edelle. AINA!