2011/09/29

2011/09/27

Siis oltiinko me ihan oikeasti ulkona?

Eipä uskoisi, että eilen oli niin kaunis syksyinen päivä, kun nyt ulos katsoo. Onneksi saimme hyödynnettyä yhden supermutsikohtauksen ja tämän kauniin sään puistossa hyvien ystävien kera.



kiikku <3

 pikkumiehet


..mmm, taisi olla hyvää hiekkaa..


Tilauksessa tyttövauva

Ennen, kun innostutte, niin minä en ole tilaamassa sivulta tilaatyttovauvahelposti.comista mitään itselleni. Viittaan otsikolla eilen LIV:iltä tulleeseen dokumenttiin. Kuinkas moni katsoi sen? Dokumentti herätti paljon ajatuksia ja mielipiteitä, joita en osaa itselleni edes perustella.

Ensinnäkin, mikä valta meillä on puuttua syntymättömään lapseen millään lailla?
Jos saamme valita sukupuolen, niin kohta valitsemme jo silmienvärin. Ja sitten sen, onko tuleva muksu fiksu vai urheilullinen.. Missä menee rajat? Miksi meille annetaan mahdollisuuksia valita?

Ymmärsin dokumentin naisia. Itsekin naisena tahtoisin tyttölapsen täydellisen poikani rinnalle. Mutta jos seuraava lapsi olisikin taas poika, niin en kokisi häviäväni mitään. Toisaalta ymmärrän, jos poikia on se kahdeksan kappaletta ja tahdottaisiin pieni prinsessa vielä lisäksi. Ymmärrän sen, mutta itse en olisi valmis maksamaan siitä, että petrimaljoissa hedelmöitettäisiin alkiot ja niistä saisi sukupuolen itse valita. Jos se olisi ilmaista, tai edes halvempaa, voisi ajatus olla houkuttelevampi. Mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en tahtoisi puuttua syntymättömiin lapsiini valitsemalla sukupuolta etukäteen..

En tuomitse ihmisiä, jotka näin tekevät. En missään nimessä. Kuka minä olen edes tuomitsemaan yhtään ketään. Itse vain heräsin miettimään tätä sukupuolikysymystä eilen yöllä.

Mitä ajatuksia dokumentti teissä herätti?

2011/09/26

Eikö elämässä riitä mikään?

Koen aina olevani riittämätön ihminen.



Hetkellisesti tunnen olevani onnellinen ja kelpaava, mutta aina se ajatus tuolla takaraivossa on. En riitä, en huomaa, en puutu asioihin tarpeeksi ajoissa.
Pakenen joutuakseni pakenemaan jossain vaiheessa uudestaan. Joskus kaduttaa, joskus ei.

Tiedän, että sössin koko ajan, mutten tee sitä tahallani..
Kun on paha olla, sitä tahtoo vain pois. Oli keinot mitkä hyvänsä.
Vaikka se satuttaisi kaikkia.
Sitä vain tahtoisi löytää onnen. Liian paljon, liian nopeasti.

Minä olen pilannut kaiken ja pilaan tästä eteenpäinkin.

Että v*tun hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille muillekin.

2011/09/25

Sunday Service

Blogikateus.

Se on ruma asia.

Muut kanssabloggaajat ovat nätimpiä, niiden kodit on ihanampia, puhumattakaan miehistä, lapsista, työpaikoista, harrastuksista, vaatteista, lomamatkoista.. Ja ne kuvat. </3

Oma blogi on jotenkin kulahtanut, silleen visuaalisella tavalla. Paskalaatuisella kameralla ei saa näteistäkään objektiiveistä hyviä kuvia. Ja allekirjoittaneen teksti.. No, ei edes puhuta siitä.
Toisaalta pääasiassa kirjoitan tätä itselleni, mutta kivempi olisi lukea jälkeenpäin, jos tämä miellyttäisi edes jotenkin silmää. Bannerin kasaaminen vie minulta pikkuhiljaa hermot ja ulkoasut ovat ihan kamalia, kun en osaa itse niitä koodailla. Itseäni eniten miellyttää sellainen pelkistetty ulkoasu muutamalla pienellä yksityiskohdalla. Joten ei pidä muuten säikähtää sitten uusia mahdollisia "ulkonäkökokeiluja", joita varmaan tässä ensiviikolla ahkerasti viljelen..

En tiedä johtuuko se syksystä, mutta on ollut haikea ja surullinen olo. Jatkuvasti itkettää ja väsyttää tosi paljon. Ihmeellisiä angstikohtauksia alkaa olla yhä useammin ja jopa useamman kerran päivässä. Alkaa jo suututtaa. Rasittavinta se tietysti on A:lle, joka joutuu niitä itkuisia kasvoja eniten katselemaan.
Vaikka tänäänkin ollaan leivottu ja käyty kävelyllä ja A on tiskannut ja hoitanut poikaa aamusta asti, niin tunsin oloni pohjattoman onnettomaksi jostain syystä. Muita syysmasistelijoita?

Mutta huomenna alkaa arki ja ensi viikolla oli tarkoitus tavata Nuokkia (?) ja mahdollisesti muutamaa muuta ihanaa ihmistä lapsineen. Taidan nyt päästää A:n koneelle, kun se saikin poitsun nukkumaan niin nopeasti. ( hää kuulemma haluis rustailla tännekkin joskus jottain.. Suaapa nährä..)

Ps. Ymmärsin vihdoin viimein AngryBirds pelin päälle ja koukutuin

2011/09/23

Äiti X

Olipa kerran äiti X.

X sai esikoisensa nuorena.
X ei imettänyt lastaan enempää kuin 3kk.
X unohtaa edelleen liian usein vitamiinit ja hampaiden pesun, ulkoiluakaan ei tule kahta tuntia päivässä.
X menee helpointa reittiä: lapsi saa leikkiä avaimilla ja vanhoilla puhelimilla. 
X harhauttaa lastaan erilaisilla asioilla, jotta saisi vilkaista päivän sähköpostit.
X antaa joskus lapselleen mustikkapiirakkaa ja muita hyviä ruokia. Soseet hän on melko pitkälti ostanut kaupasta. Joskus hän tekee niitä itse.
X tupakoi.
X käy joskus viihteellä.
X ei käytä lastaan missään jumpissa tai muskareissa, eikä lapsen vaatteet ole viimeisintä huutoa.( Eikä vaunut. Eikä varsinkaan se matkasänky, missä lapsi nukkuu...)
X ei jaksa enää keskellä yötä taistella, vaan nukuttaa lapsen viereensä.
X unohtaa joskus lapselta rukkaset, joskus tutin ja joskus unohtaa vaihtaa vaipan. ( Kerran unohti jopa syöttää välipalan ( lapsi ei tosin ollut asiasta moksiskaan..) )
X: llä ei ole ammattia tai työpaikkaa.
X ei asu lapsensa isän kanssa

Äiti X on joidenkin silmiin hyvä, joidenkin silmiin huono.
Omasta mielestään hän on riittävä.


2011/09/21

Megavitutuksen multihuipentuma

On monesti pitänyt tulla kirjoittamaan mukavista asioista ja postaamaan jotain tyyliin meidän kodista ja syysvaatejutuista ja sensemmoisista sadepäiväiloista..



Mutta nyt saadaan tyytyä tähän: Vittu, kun vituttaa!

Tekisipä mieleni heittäytyä lattialle itkupotkuraivarin kourissa, heitellä samalla tavaroita ( mieluiten särkyviä semmoisia), sotkea tusseilla seinät, käydä rimputtamassa naapureiden ovikelloja tai vähintään naarmuttaa niiden autoja..

Päiväni alkoi siis selvästi väärällä jalalla..

PS. Hei vanhat lukijat! Oliko edellisessä blogissa, joku sellainen postaus, mikä jäi mieleen ja minkä voisi julkaista täälläkin? Joku synnytyskertomus tms..?

2011/09/18

Arki vs Vapaus

On tässä tullut huomattua, että elämä ilman lasta on tylsää.

Oikeasti.

Miten ihmiset, joilla ei ole lapsia saavat aikansa oikein kulumaan? Haluatteko valaista? Onko tämä tottumiskysymys?

Olen siinä mielin onnellisessa asemassa, että pojallani on innokkaat isovanhemmat, jotka haluavat pojan usein yökylään. Samoin Mapun isä ottaa lomillaan poikaansa hoitoon, jos vain suinkin jaksaa.
Olen vapaalla oikeastaan lähes joka viikonloppu.
Eikä se sovi minulle yhtään.

No sen ensimmäisen päivän jaksaa. Tulee siivottua, valvottua myöhään ja nukuttua pitkään. Saa lähteä illalla melko vapaasti ihan vaan vaikka ajelemaan. Saa lukea ja istua koneella ihan rauhassa. Hiljaista nimittäin on.
Toinen päivä on haastavampi.
Saatan jopa pestä peilit ja lenkkeillä..
Siten tuleekin se tylsyys. Sen huomaa yhtäkkiä, miten kauhean yhiljaista on, kun 9 kuukautta vanha poika ei hakkaakaan kattiloita yhteen tai kitise ja inise roikkuen nilkoista.
Yleensä soitan ennen aikojaan pojan kotiin, laitan ruoat ja pesen ja puen intopinkeänä. Äitiys on ohjelma jota ei saa suljettua päältä pois. Ainakaan pitkäksi aikaa.
En ole kauhean innokas juhlimaan tanssilattioilla pilkkuun saakka. Ehkä kerran kuukaudessa sitä jaksaisi, mutta yleensä ei.

Pidän arjesta, olen onnellisimmillani silloin, kun olen pitkän päivän päätteeksi saanut kitisevän pojan unilleen ja saan rojahtaa sohvalle ihan kaikessa raihassa odottamaan, että kello löisi 6.00 seuraavana aamuna.
Vapaalla puuttuu rytmi itseltäänkin. Säännölliset ruoka-ajat ovat joku kaukainen muisto ja hermot jotenkin kireämmällä (?).

Kohta saan pienen hymypoikani kotiin. Vielä kaksi tuntia..

2011/09/15

Miljoonan kilsan tennarit



" Ei niin turhaa paikkaa etteikö
Kerran käydä vois
Kun joskus parempi kääntyy kannoillaan
Ja lähtee heti pois
Jonkun tahtoo unohtaa
Toinen sydämeen jää
Tarjoo lämpöö matkalleni
Lopunelämään

Miljoonan kilsan tennarit
Muistot kulkee kanssani
Jotka ilon antaa, jotka lohduttaa
Miljoonan kilsan tennarit
Tuhannet riemut, surutkin
Pelaan tämän pelin loppuun, tie mua odottaa

Kun yksi taakse jäi
Niin mikä etten jatka
Kun mulle itse määränpää
On koko matka
Jää toki paikallesi
Mä meen eteenpäin
Kun jälleen ihmismeren takaa
Tutun kajastuksen näin. "

Klamydia, Miljoonan kilsan tennarit




2011/09/12

My Imperium: Makuuhuone

Meidän makuuhuoneemme on ehkä eniten valmis tässä asunnossa. Ja kuten kuvista näkyy, melko mustavalkoinen huone on siis kyseessä.














 Laatu </3

2011/09/09

Ihanat kamalat raskauskilot

Ensimmäinen tähän blogiin tuleva postaustoive käsittelee siis raskauskiloja. 

Katsotaas, lähtötilanne huhtikuussa 2010 oli painon kanssa se 63kg. Ihan normaalipaino, joskaan en ollut siihen tyytyväinen, ehkä se oli sellainen vakiintunut elopaino, jonka kanssa sitten vain elettiin. Olin silloin mielestäni lihava.
Sitten tein raskaustestin ja lopetin tupakoinnin, minkä ansiosta 4 kg pamahti varteen heti.
Pysyvästi.
Puoleen väliin raskautta pysyttiin 4kg painonnousussa ja hölmönä sitten ajattelin, että hyvähän tämän on, 13kg sitten painoa otetaan kaikenkaikkiaan niin, kuin kaikissa oppaissa kerrottiin.

Haha, olimpa väärässä.

Tuli syksy, pimeys ja stressi.
Yhtäkkiä vaaka täräytti uuden kymmenluvun.
Ja sitten raskausdiabetes toi kiloja lisää, vaikka kotin mahdollisimman normaalisti syödä.
Oikeastaan söin kyllä kahden edestä, varmaan kolmenkin. Koko ajan oli nälkä.
 Suklaata ei paljon säästelty. Eikä keksejä..

Sinä aamuna, kun synnyttämään lähdin, oli painoa kertynyt 20kg.
Ei paljoa naurattanut. Vaikka osa oli selkeää turvotusta, niin olin myös syönyt melkolailla. Karkasi vähän lapasesta... Oli niin kauhea olla, iso ja kömpelö sinivalas.

Sairaalaan jäi kuitenkin 10kg ja sitten olikin aika karistaa nämä viimeiset kilot pois. 7kk kului ja sain peräti 3kg pois mutta ne tulivat aina vain takaisin. Alkoi jo usko mennä. Eihän siinä, en osaa liikkua ja syödä oikein. Vitutti.. Ihan maan perkeleesti.

Sitten tuli heinäkuu. Ja elämäntilanne heitti kuperkeikan. Ja keäshelteetkin vaivasivat.
2 viikossa tippui 5kg ja toiset 5kg tippui seuraavassa kahdessa viikossa.
Kuukaudessa lähti se 10kg.
Ei mikään ihme, en syönyt juurikaan mitään. Mustikoita ehkä vähän päivällä ja paljon paljon kahvia. Tupakkakin vei ruokahalut kokonaan.
Noista kiloista ei muuten yksikään ei ole tullut takaisin.

Olen saanut kaikki raskauskiloni siis pois, mutta tavoitteena on pudottaa vielä x määrä kiloja tästä pullataikinasta. Ei mitään stressiä, eikä mitään paineita. Tärkeintä olisi osata syödä oikein. Minun tapani on kiskoa kahvia sinne 5 asti iltapäivään ja sitten syödä jotain, yleensä kauhean epäterveellistä hiilarimättöä, jolla eletään seuraavaan päivään saakka.

Vaatekoko on jotakuinkin M ja vanhoista vaatteista suurin osa menee päälle.
Sitä synnyttäneen naisen vatsaa ( juuri sitä ihanaa sektiosäkkiä <3 ) ei saa mitenkään pidettyä nätisti kurissa.
Joka paikka löllyy ja höllyy. Treenihän siihen auttaisi, mutta olen a. laiska ja b. tarpeeksi tyytyväinen kehooni. ( Mitä nyt olisi kiva saada 5 alkavia numeroita vaakaan..)

Semmoinen läskitarina.

2011/09/08

Mappu 9kk


On mahtanut olla rankka kotiäitipäivä kuvasta päätellen..

Ollaan tässä Mapun kanssa taisteltu päiväunista kohta reilun tunnin verran. Haluan korostaa, että yleensä poika nukahtaa ja nukkuu tosi hyvin, mutta kerran tai pari viikossa tulee näitä tahtojentaistoja. Ja koska tahtoa on vähintään samanverran, kuin minulla ja itsepäisyyttä samanverran, kuin isällään niin kovastihan me otetaan yhteen vielä tulevaisuudessakin. Maltan siis tuskin odottaa..






Mappu täytti tänään tasan 9 kuukautta.
Olen ylpeä äiti ja olen ylpeä äitiydestäni, se on opettanut minulle paljon.
Se luo sisimpään sellaisen kipinän ettei uskoisikaan. Sitä on valmis taistelemaan, yrittämään, kompastumaan ja taas kiipeämään ylös vaikka millaisesta suosta.

Tein vanhaan blogiini nitä kuukausiraportteja silloin aikoinaan.
Mappu on nyt 71cm pitkä ja 8700g painava mötkö. Hän seisoo tukea vasten ja kävelyttää pitäisi jatkuvasti. Mappu syö jo osittain samaa ruokaa, kuin me aikuiset ja olen jättämässä tuttipulloa jo pois. Poika on kova höpöttämään ja leikkii hirmu mielellään. Välillä tietysti koettelee hermoja mutta kuuluu asiaan.
Ei aina voi olla hyvä päivä.
Päivääkään en silti vaihtaisi pois.

2011/09/07

Normipäivä

Olen viimeaikoina lukenut paljon keskusteluja siitä, mitä äidit tekevät päivisin alle vuoden ikäisten lastensa kanssa. Koska asia puhuttaa keskustelupalstoilla, niin ajattelin kertoa, mitä minä ( äiti ) teen päivisin Mapun ( alle vuoden ikäinen lapsi ) kanssa. Suurta ihmetystä aiheuttaa se, miten meillä nuorilla äideillä on aikaa roikkua netissä. Voin valaista tätä kertomalla meidän tiistaipäivästä.

06.15
Me nousemme joka aamu 6-7 aikaan. Tänä aamuna niin, kuin  muinakin aamuina me hoidamme heti alkuunsa aamupesut, aikuiset juomme kahvit, minä laittaudun ja ehkä pikaisesti käväisen lukemassa bookista uusimmat juorut. Vähän ennen kahdeksaa lähdemme Mikaelin kanssa viemään A:n töihin. Tämä toistuu 5 kertaa viikossa.

8.00 
Menimme mummolaan aamupalalle ( teemme näin aika usein ), koska se on ihan A:n työpaikan vieressä. Aamupalan jälkeen leikitään ja seurustellaan niitä näitä. Kunhan vain ollaan ja keksitään tekemistä.

9.00
Minä lähden hoitamaan aikuisten asioita kaupunkiin sosiaalitoimistoon ja pankkiin ja kierrän parhaimmat kirpparit ja sillä aikaa Mappu pitää kesälomalla olevalle mummolle seuraa. Yleensä muutenkin liikumme aamupäivisin paljon kaikkialla muualla, kuin kotona.

12.00 
Olemme pojan kanssa kotona ja laitan pojan päiväunille. Poika nukkuu 2 tuntia ja siinä ajassa ehdin yleensä siivota ja roikkua koneella kyllästymiseen asti. Eilenkin järjestelin vaatekaapit ja imuroin ja pesin pyykkiä.

14.00 
Menemme välipalalle Tytin ja Leevi-pojan luokse. Pojat "leikkivät" keskenään ja äidit vaihtavat ajatuksia. Iltapäivisinkin liikumme paljon kylillä moikkamassa muita äitejä.

16.00
Haemme A:n töistä ja menemme kotiin. Laitamme yhdess kaikille ruokaa ja siivoilemme siinä samalla vähän lisää. Teen pojalle soseet seuraavalle päivälle valmiiksi. Meille tulee Nonna ja prinsessa käymään kylässä ja siinä samalla laitan pyykit. A lähtee kaverinsa luokse.

17.30
Lähdemme Mapun kanssa ulkoilemaan reiluksi tunniksi. Lenkkeilemme ja käymme puistossa keinumassa. Nautimme iltaisin ulkoilun riemuista.

18.45 
Mappu menee kylpyyn, A tiskaa ja sitten onkin jo iltapalan aika. Samalla laitamme seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Poika laitetaan nukkumaan omaan sänkyynsä itsekseen.

19.30
Poika nukkuu ja äiti katsoo salkkarit. Muu maailma pysähtyy kummasti..

20.00---->
Yleistä möllötystä. Katsomme televisiota, käymme suihkussa ja roikumme koneella aina puolille öin saakka.

Semmoinen päivä oli eilen. Mites teidän muiden äitien päivärytmit lasten kanssa?

2011/09/06

Sabotage

" Jälleen suloinen sabotage
Mä putosin sun ansaas
Mä tiesin että enkelit
On kieroja kuin rinkelit
Kun pilvellesi pyrähdin. "



Monesti sitä joutuu oikein polttamaan näppinsä, että oppisi?
Ja monesti sitä sitten lankeaa aina uudestaan?
Entäs jos jossain vaiheessa sattuukin taas?
Ja jään aivan yksin.


Rakastuminen on hassua, kepeää ja samalla se tekee perkeleen kipeää. Pelko on läsnä.
Ei ollut tosiaankaan tarkoitus.
Mutta näin vain kävi.


"Oon ystävä mustelmien
Tarpeeksi niistä saa mä en
Siks vaik sun kanssa leikkimään
Ei jäisi hai tai härkäkään
Täs oon taas ilman kypärää... "



Olen uhmakas. Teen asiat tällä kertaa vain sillä perusteella, mikä parhaimalta tuntuu. Itsekkäästi ja omaa onneani ajatellen. Tai no, omaani ja Mapun onnea.
Ehkä se on lunta tupaan ja tunti turpaan.
Mutta, koska sydän sanoo, että tämä on oikein, en ala järjellä kyseenalaistamaan sitä.
Vaikka sitten lopulta sattuisikin.
Ei pidä katua asioita, jotka joskus saivat hymyilemään.
Antaa mennä nyt sitten.




" On mua viety huoneisiin
Ja murtauduttu mun tunteisiin
Nähdäkseen siel ei mitään oo
Vaik käyttäis kirkkainta valoo
Siel kaikuu kun huutaa "haloo" "



Tuntuu, että tällä kertaa saan olla heikko.
Oikeastaan tyhjä.
Ja on lupa akentaa kaikki alusta.
Mahdollisuus oppia tuntemaan asiat oikein.


Tätä ei moni sulata, mutta me elämme vain omaa onneamme varten täällä. Mitään ei saa, ellei yritä.
Ja ehkä tämä on sitä jotain, minkä takia elämää yleensä kannattaa elää.



2011/09/05

Nimiä, tätejä ja kultaskumppaa

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että kaikki paska kaatuu päälle kerralla. Niin siinä aina käy. Ensin yksi ja sitten toinen huono asia.

Tuli nyt viikonloppuna todistettua, että myös onnelliset asiat voivat tulla yhtenä ryöppynä.

 <3




Aloitetaan siitä, että minusta tuli tätipuoli pienelle Sirille. Siskopuoleni sai esikoisensa ja nyt olen ihan tätikuumeinen ihminen. Täti-ihminen.
Oikeastaan minusta tuli tuplatäti, kummitäti myös pienelle prinsessalle.
Ja samalla pikkuprinsessan vanhemmat täräyttivät naimisiin. Ja ristiäisistä tuli samalla hääjuhlat.
Ja sain muutaman uuden ystävän ihanista naisista.
Ja tein ensimmäisen ostoksen huuto.netistä. Ostin nimittäin yhdistelmävaunut naurettavan halvalla ja olen enemmän, kuin tyytyväinen.

Skumppaa ja Tampereen yöelämä ja kauniita naisia, ihana mies ja paljon suloisia vauvoja joka puolella.





Koko viikonlopun kruunasi se, että pieni poikani oli oppinut liikkumaan tukea vasten. Miten kauheeta vauhtia nämä kasvavatkaan.

<3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...