Tilanne: Kotosalla ollut äippä, jolla ei ole minkään valtakunnan koulutusta, eikä työpaikkaa, on alkanut miettiä aloittavansa koulun tammikuussa ja pistävänsä pikkuisen päivänpaisteensa päiväkotiin. On ilmennyt muutamia ongelmia toteuttamisen suhteen ja näitä pohdiskella on keretty polttamaan aski, jos toinenkin savuna ilmaan.
a. Tuloloukku. Opiskelemaan lähtö edellyttää lähes väistämättä lainan ottamisen, jota äippä jostain syystä vastustaa. Ala, jota äippä lähtisi opiskelemaan on kiinnostava, mutta lainan ottaminen ja tulojen tippuminen entisestään ei juurikaan natsaa. Kotona ollessa rahaa tulisi enemmän, mutta ammattipätevyys ja työllistyminen mahdollisimman pian olisi fiksumpaa tulevaisuutta ajatellen. Kyllähän lainankin voi aina myöhemmin maksaa takaisin, mutta jostain syystä arveluttaa.. Entä, jos koulut jäävät taas kesken?
b. Pakkomuutto, koska koulu on toisella puolen kaupunkia ja äipällä ei ole omaa autoa. Bussi on kallis ja on vaikea saada hoitopaikkaa bussimatkan varrelle. Asunto kaupungin keskustan lähettyviltä on erittäin hankala saada ja tässä taas tulee vastaan rahatilanne, keskustassa on kalliimpaa asua.
c. Toisaalta äippä tahtoisi olla kotona lapsen kanssa. Voisi opiskelua miettiä syksyllä uudestaan, mutta pelko kokonaan vieraantumisesta kodin ulkopuolisesta elämästä pelottaa, samoin se, että jaksaako taaperon kanssa enää edes olla kahdestaa vielä sitä puolta vuotta.
Ketään, kuka on paininut samantapaisten ongelmien kanssa? Kokemuksia opiskelijaäitien elämästä?