2011/11/26

Kaiken tärkeydestä

Elämässä on joitain asioita, mitä arvostaa yli kaiken,
On ihmisiä, joiden elämä on tärkeämpi, kuin oma.
On asioita, jotka ovat tärkeämpiä, kuin toiset.




Minulle mikään ei luonnollisestikaan ole poikaani tärkeämpää. Elän tällä hetkellä pojalleni. Julma fakta.
Minä en kestä ajatustakaan siitä, että en saisi olla poikani kanssa.
Sitä menettämisen kauheaa pelkoa, joka iskee jostain nurkan takaa aina välillä.
Kuristaa kurkkua jo ajatuskin. Tahdon, että tulevaisuudessani poika voi turvata minuun. Minuun, joka olen luopunut vapaaehtoisesti kylläkin "nuoruudestani" antaakseni mahdollisimman hyvän elämän hänelle. Ei pidä ymmärtää väärin, en ole katkera mistään menetetyistä juhlista tai aamuista, jolloin sai nukkua niin pitkään, kuin suinkin tahdoin. Poikani on ainut elämässäni oleva ikuinen asia, vaikka hän lakkaisi joskus olemasta. Olen ikuisesti Mikaelin äiti ja Mikael on ikuisesti poikani. Sitä suhdetta, kun ei voi rikkoa.





Ystävät.
Ja niiden lapset. Ja perheet.
Elän heidän elämäänsä, kriisejänsä, kuin omiani.
Ystävät ovat aivan samaa perhettä minulle, kuin äiti ja sisarukset. Soittaa saa keskellä yötä ja jääkaappia saa käyttää vapaasti. Olen suhteellisen empaattinen ihminen, mutta satutapa kerran ystävääni..Sen jälkeen en ole inhimillisestä kuullutkaan. Olen paskaämmä ja täysin puolueellinen 100-0 ystävien puolella. Olen tosi epäreilu tappeluissa, paha suustani ja lyön kyllä, kuin mies, jos tarve vaatii. Onneksi harvoin raivostun, vaikka veri kiehuisikin hetkellisesti korvista ulos.



Joskus pohdin sitä, olenko minkä arvoinen ihminen kenellekään. Ketkä oikeasti jeesaavat silloin, kun on paha paikka? Tiedän, että on ihmisiä, joille saa aina soittaa, kun ei jaksa. Ihmisiä, joilta voi pyytää lainaa, kun talouskriisi iskee. Ihmisiä, jotka ovat mukana, kun pitää antaa elämästä kunnon oppitunti jollekin.
Mutta olenko minäkin ihmisenä korvattavissa johonkuhun " päivitetympään versioon"?
Tiedän, että olen muiden mielestä itserakas, tunnen oman arvoni ja silloin leimataan automaattisesti kusipäiseksi ihmiseksi.
Ei paljoa kiinnosta.
Kiitos, tämän kirjoituksen omistan ihmisille, jotka tunnistavat itsensä tekstistäni.

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo autossa otettu kuva Mikaelista! söpö karvahattuineen. Lastenvaatteissa meillä löytyy edelleenkin sama maku :D (toppatakki/housut)

    VastaaPoista
  2. Ihana kun olet noin itsevarma ja "uskallat" olla oma itsensä, sanoi muut mitä vain! Olet vahva nainen, älä menetä koskaan sitä piirrettä! :)

    Ihania kuvia Mikaelista! :)

    VastaaPoista
  3. Mikael on kyllä harvinaisen kaunis lapsi! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...