Kaikki alkoi muutama päivä sitten, kun kävin vaa`alla ja tulos oli tyrmistyttävä, joulusyömiset ovat venyneet pitkälle tammikuuhun ja farkut kiristivät. Jeps, 5kg plussaa sitten joulukuun alun. Eipä juuri naurattanut. Ja kyllä, osa on nestettä tietysti, mutta kilomäärä kuulostaa vaan niin hurjalta. Näkyykö se muille? Ei näy, mutta ahdistava on nähdä se itse. Tai paremminkin tuntea se.
Ja ei, en kalastele kommentteja tyyliin: " et oo läski, vaan ihanan hoikka ".
Tahdon oikeasti nyt puhua ( kirjoittaa öhöhöhöhöö ) tästä asiallisesti, eikä tätä pidä käsittää miksikään menkka-ajan läskiangstiksi. ( Ehkä vähän kuitenkin..)
Mitä siis tapahtui kuukaudessa?
Taisi jäädä hiilarikännien vetäminen päälle pahan kerran ja hiilareista seuraa luonnollisesti ihanaakin ihanampi turvotus. Ruokailussa parasta onkin sen jälkeinen morkkis. Kyllä, tunnen syömisestä syyllisyyttä, mikä pistää syömään enemmän. Aikamoinen noidankehä. Paastoamista ja ahmimista.
Ja tiedän, en ole ylipainoinen, mutta ette usko, miten kova kolahdus on saada niitä " vaivalla " menettämiään kiloja takaisin.
Raskauden aikana tuli tasan 20kg painoa lisää mutta suhteellisen vähän arpia. Muistoksi jäi löllyvä sektiosäkki, jota tämä antiaktiivinen reeni tuskin korjaa. Maha rehellisesti sanottuna roikkuu haavan päällä.
Ja kaikkea on kokeiltu: on pienennetty annoksia, syöty useammin, karpattu, oltu muillakin dieeteilä, lisätty kasviksia, lisätty liikuntaa, juotu paljon enemmän. Mikähän siis mättää?
Osan voin laittaa geenien piikkiin, en ole koskaan ollut pienimmästä päästä, aina sellainen mukavan muodokas ja mikä epäreiluinta: pikkusisko sai sen siron ruumiinrakenteen.
Silti, vaikka painaisin vähemmän, niin vatsa on kauhea. Inhoan sitä. Vaikka onhan se enemmän, kuin reilua saada siitä hyvästä maailman ihanin poika. Silti..
Tiedostan, että kyse on vain pienien asioiden muuttamisesta, eikä minun tarvitse laihduttamalla laihduttaa. Mutta tällä hetkellä masentaa kyllä kieltämättä, kun jouduin jakamaan vaatekaapista erillisen hyllyn vaatteille, jotka puristavat ja kiristävät. Kummallisen raskaasti voi tämmöiset mitättömät asiat ottaa.?
Kohtalotovereita?
Jos yhtää lohduttaa ni tääl on yks "laihaläski". Synnytyksestä on vähä yli vuosi mut synnytyksen jälkee en oo pahemmi liikkunu (tosi satunnaisen harvoin jotain lenkkejä heitetty) joten tosi tyhmän näköst ku suht hoikka mut sit silti sellanen löllyvä.
VastaaPoistaMulla paino heittelee tosi paljon ja esim kesästä tähän päivään oon taas saanu kokeilla nii monet housut mitkä ei reisistä ylöspäi tuu enää. Onhan se vähän ahistavaa ku ei sitä painon nousuu tai laskuu oikeen koskaan nää. Painonnousun sit vast ku on "liia myöhästä" eli sit saa masistella huolel..
Epäsäännöllinen elämänrytmi pitää huolen kans siit ettei oikee ois aikaa millekkää personal trainerille salillakäynneille yms .. :// Mut kai tää täst.. aina välillä... :D
Saan jotain saorasta lohdutusta, kun en oo tän asian kanssa yksin :D
Poistasanon silti että oot kaunis just noin ite sitä ei aina nää ja ymmärrä :)Mut ymmärrän kyllä mitä haet :( ite oon pitkä jotakuinkin 167cm ja painan jojoillen sen 58-59kg (enimmillään painanu 65kg)eli oon normaali painonen.Mutta mahan seutu on jääny 2lapsen jälkeen tollaseks hyllyväks pussiks..farkkujen päälle jää kivasti roikkuun:( oon yrittäny tehdä vatsalihaksia ja vaikka mitä mutta paskat ne mitään auta..Kaikkia aina ärsyttää se että valitan asiasta kun oon niin hoikka!! mutta näkis mut alasti siinä ei oo mitään kaunista!!!löysää joka puolella :/ (Hoikkakin voi olla löysä,,,nih)omistan suht pienet rinnat ja nekin on sellaset ihanat lurppakorvat imetyksen jäljiltä..et silleen...ei mulla muuta...
VastaaPoistaJoo nää imetystissitkin on oikein kivat :D
PoistaKannattaa kokeilla kahvakuulailua!ja juoksu + vatsalihakset siihen päälle ja terveellinen ruokavalio ni johan alkaa kiintymään mahaseutukin!:) Paastoaminen ei kannata.pitää muistaa että syömällä pidät ruoansulatuksen päällä koko ajan!!Tsemppiä!!
VastaaPoistaKiitos, kahvakuulailusta tulee mieleen vaan mummot (?) O.o
PoistaJos ei puhuta syömishäiriömaailman vaan ihan oikean maailman mukaan, sitähän paapatetaan koko ajan sitä että pitää tarkastella mitä suuhunsa pistää ja pitää koko elämä tiukkaa ruokavaliota päällä kerran painonpudotuksen jälkeen tulee siirtyä painonhallintaan. Helppoa ei ole todellakaan, jos laihdutus on joskus noussut vähän pakkomielteeksi ja painoon pitäisi kuitenkin sen jälkeen muka osata suhtautua toisten tavoin...
VastaaPoistaSuoraansanottuna, anteeksi nyt vain, mutta 5 kg on sellainen joka näkyy ulos. Mutta positiivista on myös se, että 5 kg alaspäin näkyy myös. Siinä on kuitenkin jo monta senttiä. Jos taas mennään tämän "Oikean maailman" ajattelun (eikä syömishäiriöajattelun mukaan jolloin maailma loppuu noin "suureen" kilomäärään) mukaisesti, sehän on hyvä asia, kerran kun itse tiedostaa lihoneensa ja että niin myös tekee ulkomaailma, sitä on helpompi ottaa itseään niskasta kiinni eikä vain kohauttaa olkaa ja antaa 15 kiloa vielä tulla siihen lisäksi.
Et kuitenkaan ole lihava. Joten eiköhän se riitä niiden viiden epätoivotun kilosen poisottoon, että ruokavalion saa korjattua. Ylimääräiset selluliittia aiheuttavat nesteet poistuu siinä samalla. Vaikka sitä liikuntaa inhoaa, niin kannattaa silti yrittää! Varmaan teilläkin on kansalaisopistolla jotain jumppakursseja (myös kesken tämän meneillään olevan kevätkauden, senkun ilmottautuu vaan, hintaa tullee joku parikymppiä/kurssi, omalla paikkakunnalla maksaa 24 euroa/12 kertaa, harvalla on oikeasti mihinkään kuntosaliin varaa) jonne voi mennä reikäisissä verkkareissa ja vanhoissa sisäpelikengissä heilumaan takariviin. Tulee nimittäin hyvä olo kun itseään vähän rääkkää ja ryhti suoristuu. Samalla saat ainakin tunnin viikossa omaa aikaa. Aikaa olla ajattelematta mitään.
Ite nautin ohjatusta liikunnasta suuresti, koska olen niin saatanan patalaiska tekemään kotona mitään oman hyvinvoinnin eteen, että se on helpompi mennä valmiiksi suunnitellulle tunnille, vetää vermeet niskaan ja heilua sen mukaan mitä ohjaaja karjuu. Vihaan lenkkeilyä (myös seurassa, kivempi olisi koko ajan pysähdellä kessuttelemaan), kotoa löytyy aina jotain muuta tekemistä kuin muutaman vatsarutistuksen tekeminen, punttisali alkaa tylsistyttämään parin käyntikerran jälkeen vaikka kuinka vaihtaisi ohjelmaa joka kerta, ja kyllä! On traumat peruskoulun liikunnasta kun on maannut naama hangessa ladulla ja opettaja on huutanut naama punaisena nousemaan ylös ja haukkunut sopimattomilla nimillä. Kyllä se ekaluokkalaiseen vähän sattuu, eikä ne seuraavat 8 luokkaakaan sen helpompia olleet kun ei koordinaatiokyvyllä ole siunattu ja vaatteetkaan ei olleet uusia. Kyllä sitä itse tekisi mitä vaan, että koululiikunnasta poistettaisi arviointi kokonaan ja opetettaisi alistamisen sijasta nauttimaan tekemisestä ilman verenmakua suussa.
Se oma liikuntamuoto ei löydy kuin etsimällä, mutta sellainen varmasti on. Valinnanvaraa kyllä löytyy. Juoksulenkit ei ole todellakaan nautinnollisia suurimmalle osalle ja niiden tuputtaminen tekee vain pahan mielen. Juoksu on hyvin yksipuolista liikuntaa ja mieluummin kannattaa jotain muuta aerobista valita ohjelmaan: tanssitunti, kiinteytysjumppa, jne.
Kiitos siun ihanasta rehellisyydestäsi.
PoistaOma ukko oli liian puolueellinen: " Ei siussa näy lihominen.. "
:D vissiin hienotunteinen, koska jäisi ehkä ilman ruokaa.
Nyt pitäs vaan ottaa ja järjestää aikaa sinne jumppatunnille.
Korsetti on todella hyvä meille sectio mammoille! Lindexillä löytyy hyvällä hinnalla ainankin täältä Ruotsista. Korsetti ja vatsalihasten treenaus :) se on a ja o. Kyllä se pullataika siitä kohta häviää. Ite ajattelin jättää 10 mamma kiloa nyt keväällä! Saadanpahan nähä... ;)
VastaaPoistaZumba on mulla tehonnut, löllöön mahaan siis:)
VastaaPoista