Oi, mikä #muija: helmikuuta 2012

2012/02/29

Jäällä

En voinut luistaa ulkoilusta millään tekosyyllä. Olen tervehtynyt, kämppä on siisti ( kiitos Markon ) ja pakkasta ei ole muutamaa astetta enempää. Ulkovaatteet niskaan ja hieman vastentahtoisesti raahauduin lapsen kanssa ulos. Mutta tuli taas huomattua, että kynnys päästä pihalle on se suurin inhotus, ulkonahan on oikeasti aika kivaa. Eikä sitä tarvitse aina mennä vaunulenkille, me lähdettiin tänään vaihtelun vuoksi pulkan kera kävelemään jäälle.

..Ja kun vauhtiin päästiin, niin pysähdyttiin kiikkumaan kotipihalle.

Ulkoilu on hyväksi havaittu lapsen väsytysmenetelmä, ei kiukkuilua ja päiväunetkin tuntuu nyt maistuvan paremmin. Jospa sitä myöhemmin lähtisi vielä heittämään lenkin lähikauppaan?

Ps.. Heräsin tänään 8.30 siihen, kun poika pamautti SINI-siivoussankolla päähän..

2012/02/27

sitten meni hermo..

MappuVauva oli helppo: kiltti, nukkui hyvin ja söi hyvin. Oikea enkeli sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen.

TaaperoMappu taas..

Okei, tämähän nyt jotain uhman esiastetta? Ei syödä, heitetään tavaroita, kosketaan kiellettyihin asioihin, vaikka olisin vieressä kieltämässä, ei viihdytä sylissä, ei lattialla, äiti ei saa tehdä MITÄÄN ilman huutokohtausta, kaikki kiukuttaa, roskikset on levällään, samoin kirjat, avaimet ja puhelimet tiputetaan vessanpönttöön. Kieltäminen on turhaa, lapsi vain nauraa takaisin. Joskus kiukuttelu alkaa 7 aikaan aamulla ja jatkuu sen 12 tuntia kevyesti. Kokoaikainen kiukuttelu syö hermoa. Minne katosi miun vauva?

Kyllähän tämä oli odotettavissa, tunnistan enemmän omia luonteenpiirteitäni pojassa..Kärsimättömyys on niistä varmaan näkyvin, toinen on teatraalisuus. Jos Mikael kumpsahtaa ja kukaan ei katso, niin hän nousee tyytyväisenä ylös ja jatkaa leikkejään, mutta jos joku erehtyy vahingossakaan vilkaisemaan, niin poikaan sattuu aivan kauheasti ( teatraalinen heittäytyminen ). Joskus tuntuu, että on oikeasti mentävä toiseen huoneeseen ja laskettava kymmeneen hyvin hitaasti..

Kyllä, kyllä minä koitan olla kärsivällinen, kuuluu tähän ikään eikä siitä toinna suuttua toiselle, mutta kyllä tässä oma hermo on kireällä ( liian hyvään tottuneet vanhemmat ). Alkoi ketuttaa tuo pikkumiehen kiukuttelu ja tempaisin sen sänkyyn toistamiseen tänään kiskomaan unta palloon ( tosin just taisi lentää vaippakori alas hyllyltä. Ipana, kun osaa tulla pinnasängystä nätisti alas meidän sängylle ja sitä sitten yhtä ketterästi lattialle ). Hampaatkit tietysti voi kiukuttaa, koska tuo syömisongelma on suuri ( paino on sievoisessa laskusuunnassa ) .
Ja tästä tämä vain pahenee, toivottavasti kärsivällisyyteni kasvaa samaa tahtia..

Entäs muut äidit? Onko uhmaavia pikkutaaperoita? Palaako teilläkin joskus hermo?

EDIT: Joo, kahvikupillinen auttoi asiaan.. Kiva kirjoittaa noita postauksia tunnekuohuissa.. No ompahan rehellistä tekstiä

2012/02/26

Lauantai

Kauhea ikävä!! Miten sitä voi kaivata poikaa niin paljon, vaikka on vain yhden yön ollut poissa kotoa?

Kohta saadaan Mappu kotiin.

Enää muutama minuutti..

Ps Kivat on olot, kun on 39 astetta kuumetta ja kauhea nuha..

2012/02/23

Kuuntelussa: Pariisin kevät - Kaikki on satua

Kerran eräänä talvisena iltana radiosta kuului biisi. Biisin nimi oli Saari.

Pariisin kevät, heti ensimmäisellä kerralla suoraan sieluun.

Ryminällä Eppu Normaalin ja Stellan viereen omalla TOP 3 listallani.

Oli pakko kuunnella Saari uudestaan, se oli tosi tarttuva. Samalla muistin jonkun aikaisemman radiorinkutuksen kyseiseltä bändiltä, silloin se ei iskenyt. Miten myöhään löysinkään koko bändin..
Viikossa oli kuunneltu jo ilmestyneet levyt moneen kertaan, oli pakko todeta, että autotunesta huolimatta aivan mahtavaa settiä. Sitä oltiin kirjaimellisesti koukussa.

Odotin uutta levyä, kuin kuuta nousevaa. Olin aivan tavattoman addiktoitunut lauluissa siihen, miten eri tavalla voi elämää tajuta. Uusin levy: Kaikki on satua, oli hieman melankolisempi, kuin kuvittelin. Ensin olin pettynyt, kuuntelin kaksi kertaa uudestaan ja ymmärsin jotain. Hieno tekele!

" Mitä sinä tahdot minusta? Minä huudan ja peitän korvani, etten kuulisi vastausta "

Minusta sanoitukset on hirrrrrrveän nerokkaita. Olen niin musiikkoorgasmissa, kokonaisuus toimii. Lemppareiksi uudelta levyltä nousivat kappaleet Kevät, joka kolahtaa henkilökohtaisesti ja On aika juosta, jossa on upea alku, nousu ja loppu. Myös erityismaininnat biiseille Olen kuullut merestä ja Lopeta ( jossa on jotain Zen Cafemaista..).

Sini suosittelee!