2012/02/27

sitten meni hermo..

MappuVauva oli helppo: kiltti, nukkui hyvin ja söi hyvin. Oikea enkeli sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen.


TaaperoMappu taas..

Okei, tämähän nyt jotain uhman esiastetta? Ei syödä, heitetään tavaroita, kosketaan kiellettyihin asioihin, vaikka olisin vieressä kieltämässä, ei viihdytä sylissä, ei lattialla, äiti ei saa tehdä MITÄÄN ilman huutokohtausta, kaikki kiukuttaa, roskikset on levällään, samoin kirjat, avaimet ja puhelimet tiputetaan vessanpönttöön. Kieltäminen on turhaa, lapsi vain nauraa takaisin. Joskus kiukuttelu alkaa 7 aikaan aamulla ja jatkuu sen 12 tuntia kevyesti. Kokoaikainen kiukuttelu syö hermoa.  Minne katosi miun vauva?

Kyllähän tämä oli odotettavissa, tunnistan enemmän omia luonteenpiirteitäni pojassa..Kärsimättömyys on niistä varmaan näkyvin, toinen on teatraalisuus. Jos Mikael kumpsahtaa ja kukaan ei katso, niin hän nousee tyytyväisenä ylös ja jatkaa leikkejään, mutta jos joku erehtyy vahingossakaan vilkaisemaan, niin poikaan sattuu aivan kauheasti ( teatraalinen heittäytyminen ). Joskus tuntuu, että on oikeasti mentävä toiseen huoneeseen ja laskettava kymmeneen hyvin hitaasti..

Kyllä, kyllä minä koitan olla kärsivällinen, kuuluu tähän ikään eikä siitä toinna suuttua toiselle, mutta kyllä tässä oma hermo on kireällä ( liian hyvään tottuneet vanhemmat ). Alkoi ketuttaa tuo pikkumiehen kiukuttelu ja tempaisin sen sänkyyn toistamiseen tänään kiskomaan unta palloon ( tosin just taisi lentää vaippakori alas hyllyltä. Ipana, kun osaa tulla pinnasängystä nätisti alas meidän sängylle ja sitä sitten yhtä ketterästi lattialle ). Hampaatkit tietysti voi kiukuttaa, koska tuo syömisongelma on suuri ( paino on sievoisessa laskusuunnassa ) .
Ja tästä tämä vain pahenee, toivottavasti kärsivällisyyteni kasvaa samaa tahtia..

Entäs muut äidit? Onko uhmaavia pikkutaaperoita? Palaako teilläkin joskus hermo?

EDIT: Joo, kahvikupillinen auttoi asiaan.. Kiva kirjoittaa noita postauksia tunnekuohuissa.. No ompahan rehellistä tekstiä

15 kommenttia:

  1. Perussettiä. Just tultiin vaunulenkiltä, eikä ois kyllä tarvinnu vaunuja mukaan ollenkaan kun poika halus ite kävellä vieressä, eikä istua vaunuissa/olla sylissä..

    Ja meillä myös on tuo syömisjuttu hampaiden takia vähän laskusuhdanteinen. Mutta pääasiahan se on, että jotain edes syö, tuskin kukaan terve lapsi nälkään kuolee jos on ruokaa kuitenkin tarjolla.. :)

    Oletteko muuten milloin ajatelleet Mikaelin sängyn vaihtaa isojen lasten malliin? Meidän pitää varmaan etsiä jo pelkästään sen sängyn takia isompi kämppä..... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ollaan me mietitty sängyn vaihtamista, mutta rahatilanne ei vielä salli sängyn ostamista.. Ellei nyt käytettynä jostain löytyisi valkoista sänkyä. :D

      Poista
  2. Muistatko ku kirjotin joku aika sitte että teillä poika on vielä kivassa iässä, et meillä ei enää niinkää... :D Ehkä tää joskus menee joo ohi. Meillä siis syödään nykyään yhtä järkky tyylillä ku päiväkodissa. Eli lautanen naaman eteen, menee sinne sit makaroni tai kaks, sit ku vaan leikitään niin ruoka pois. Kun auttaa ei saa niin en oo enää muutakaan keksiny. Syö sitte mitä syö, eiköhän sitä sit syö ku on kunnolla nälkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin postauksen loppuun mainita sen, että SIE sanoit kyllä miule! :D Sinne meni miun vauvakuume.. Ehkä tämä ajan kanssa helpottaa.

      Poista
    2. :D Me käytiin pojan kans sillon 1,5v neuvolas ja siellä oli pieni vauva. Poika oli ku enkeli ja ihastu siihen vauvaan :D Mä mietinki et tulisko siitä kiltimpi jos sillä olis sisarus mitä kiusata ;) No paskat...

      Poista
  3. Tuli tuosta tavaroiden pönttöön tiputtelusta mieleen, että auttaisikohan, jos asentaisit vessan oveen jonkinlaisen salvan/haan, mahdollisimman ylös tietenkin. Sen avulla poikasi ei pääsisi omin päin vessaan römyämään ja sinulla olisi siis ainakin yksi huolenaihe vähemmän...

    VastaaPoista
  4. se elokuun biisi! :D

    VastaaPoista
  5. Kyllä uhmaa riittää! Tyttö 1,5v ja hermot on tytöllä niiiiin lyhyet! Ja teatraalisuuttakin löytyy, heittäydytään maahan ja lyödään päätä seinään jnejne. Tähän mennessä parhaaksi osoittautunut tapa on olla vain välittämättä. Jos kiukku tulee käännyn ympäri ja odotan hetken että likka rauhottuu ja tulee itse syliin. Jos yritän nostaa lattialta kesken kiukun se vaan pahenee :D Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, ettei meidän perheessä olla ainuita. Tuntuu siltä ettei tälleen negatiivisista asioista voi blogiin kirjoittaa pelkäämättä kauheeta anonyymien nillitystä. :)

      Poista
  6. Meillä uhmaillaan myös, ja näyttää vain pahenevan. Tänäänkin poitsu sai kauheat huutopotkuraivarit siitä, kun äiti auttoi vaipan laitossa. Myös ruoan, lelujen, kiellettyjen tavaroiden yms. kanssa saa olla helisemässä. Myös tavaroiden tahallinen paiskominen suutuspäissään on tullut kuvioihin.
    Välillä tuntuu, ettei mikään auta, onneksi on mies joka jaksaa silloin kun itse ei ja toistepäin :)

    VastaaPoista
  7. Hei meillä hakataan päätä lattiaan ja myös omalla kädellä omaa päätä lyödään jos kielletään. :D Uhmailu on siis alkanut ja loppua ei kai näy! Ollaan tulossa taas joko keskiviikkona tai torstaina sinne päin, soittele jos nyt osaisin vastata puhelimeen. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...