2012/03/19

Ei ihan vaimomatskuu







Kello on hieman yli kymmenen aamupäivällä. Meillä on siivottu koko aamu: astiat laitettu, pyykit laitettu, imuroitu, järjestelty lelut ja kaapit, pyyhitty pinnat, pesty vessa, viety matot ulkoilemaan ja pesty vielä lattiat kaupan päälle.

Tässä kohtaa pitäisi tuntea olonsa erittäin ahkeraksi. Lapsikin uinuu päiväuniaan kaikessa rauhassa.
No todellisuudessa ei tunnu järin ahkeralta.
Siksi, koska kun isäntä saapuu kotiin, niin voin lyödä pääni pantiksi siitä, ettei mitään kiitosta tule. Ei hän saata huomata yhtään mitään. Onhan se itsestäänselvää, että minullahan on aikaa siivota ja laittaa ruoat sun muut. Kiitosta saa harvoin.

Ja siis joo, kyllähän siivoaminen on kivaa, tykkään järjestyksestä ja itsehän minä täällä kotona pölyisiä nurkkia katselen, mutta tuskin miehellä on aavistustakaan, miltä tuntuu imuroida lapsi jalassa, siirtää raskaita huonekaluja ja pestä lattiaa mahdollisimaan äkkiä, että ehtii vielä päikkäreiden aikana viedä roskat, hinkata syöttötuolia, viikata kaikki pyykit ja juoda rauhassa kahvit ja ehkä joskus jopa syödä se kuuluisa aamupala ennen lounasaikaa. Toisaalta, voisihan ne kotityöt odottaa, mutta perfektionistin piirteitä on minussa havaittu jo lapsena, kaiken ON OLTAVA just eikä melkein.

Eihän minulla oikeastaan ole syytä valittaa taaskaan, mutta teen kuitenkin reilun enemmistön kaikista kotitöistä ja lapsenhoidosta, vaikka isi olisikin kotona. Ja sitten sitä alkaa tuntea itsensä itsestäänselvyytenä.
Varmaan saan jatkossakin nalkutella kotitöistä, milloin hajallaan olevista vaatteista ja astioista ja johtohärdelleistä.. Toisaalta olenhan minä kotiäiti, koko kodin äiti.
Välistä erittäin berberistä.


Luin tekstin ja tunsin itseni marttyyriksi.



16 kommenttia:

  1. Siis ihankun minä olisin tän kirjottanut. :D Tää kotiäitinä oleminen on niiiin kiittämätöntä hommaa että! Mä olin yhden päivän sillein, että en tehny mitään ja ehkä jopa sotkin enemmän kun normaalisti, jotta mun mies huomais mitä kaikkea teen täällä päivisin. Arvaa vaan huomasko? NO EI! -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan huomais meilläkään, tosin ehkä Markosta on kiva tulla töistä kotiin meidän takia, eikä niin kiinnitä kotiin huomiota. Kiitos ois silti kiva.

      Poista
  2. annapa kun täti neuvoo :D siivoaminen kannattaa tehdä silloin, kun mies on paikalla. no mähän oon muutenkin töissä mut siivoan siis sunnuntaisin, jolloin koko perhe huomaa, millaista se on imurilla ratsastavan taaperon kanssa. mies pitää taaperon poissa jaloista (ja jos ei ole vielä yhtä kehittynyt yksilö kuin omani, joka oli hoitovapaallakin, niin huomaa miten haastavaa hommaa se on). viikko alkaa kämppä ojennuksessa ja sit vaan vedät ne päikkäriajat lonkkaa kahvikuppi kourassa. eikä tartte riidellä turhista. trust me, olenhan kolmatta kertaa naimisissa!

    t.wandis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä neuvo! Kyllä te vanhemmat tädit tiedätte elämästä paljon ;)
      <3

      Poista
  3. Hahaa kirjotit miun ajatukset! Miten vaikeeta on ite täyttää astianpesukone jos tiskipöytä alkaa täyttymään? :o

    VastaaPoista
  4. Kiitosta pitää vaatia eikä jäädä odottelemaan. Tässä maassa nimittäin lapset kasvatetaan pienestä pitäen siihen, että kiitetä tai kehuta ei, mutta kyllä tulee huutoa jos jokin menee pieleen tai jää tekemättä. Jos sitä haluaa kiittelyä niin kannattaa kääntää huomionsa vähäksi aikaa siihen, mistä itse voisi vaikka kiittää välillä toista, jos vaikka hyvää esimerkkiä tulisi seurattua.

    Itehän kiitän Samia siitä et se on siivoomatta ja tiskaamatta minun kotona, koska ne nyt vaan on mun hommia eikä sen. Siis mun kotona. Ei oo sen koti joten ei se täällä saa siivota. Kiitosta se ansaitsee juuri sen takia, että ite oon täystuho ja aiheutan kaaosta mihin menenkään ja oon ei-oo-niin-justiinsa-ihminen, ja se taas on Täysi Järjestys koko ukko. Kun sen kämpille menee niin tulee vaan ihmeteltyä että miten voi joka paikka aina kiiltää ja olla pölytön ja täydessä järjestyksessä. En tän kohta 4 vuoden aikana ole kertaakaan nähnyt sitä moppi tai imuri kourassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan pitäs vaatia, oon mieki kyl yks kiittämätön moukka, tuohan Marko kuitenkin sen leivän ( jonka murut siivoan ) kotiin. Vetääköhän tämmöset Täydet Järjestykset ja ei-niin-justiinsa-ihmiset toisiaan puoleensa? Tai no oiskohan se rasittavaa, jos kummatkin ois silleen että ei niin justiinsa? Tai oiskohan se rasittavampaa, kun kummatkin siivoisi kilpaa ja vaalisi järjestystä aina steriiliin tilaan saakka? :D

      Poista
    2. "Marko tuo leivän, jonka murut minä siivoan". Loistavaa ajattelua! Toi on niin tuttu ajatus, että joku tuo leivän, mutta tämä on eka kerta, kun törmään siihen, että joku jalostaa ajatusta eteenpäin. Pidän! Oon käynyt täällä silloin tällöin kurkkimassa, en tiedä miks, mutta miksi ei. :D Kertoisin lisää tohon siivousasiaan liittyen, omasta näkökulmastani, mutta en näissä kommenteissa kuitenkaan taida viittiä.

      Poista
  5. Haastetta pukkais, ellei sulta jo tämä löydy. :)

    http://rakkauttasuurimmillaan.blogspot.com/2012/03/haaste.html

    VastaaPoista
  6. mä oon kans hirvee perfektionisti ja malttamaton, kaikki pitäs olla just eikä melkein hetinyt eikä kohta. ja nyt kun miehen kanssa muuttoa tehdään yhteiseen asuntoon niin musta tuntuu että voisin repiä hiukset päästä kun mies niin verkkasesti aina ei tässä kiire kyllä kerkiää älä hätäile ja mun mielestä pitäs jo loppusiivouksien olla menossa pitkällä ja laatikot likimiten pakattu ja kaiken kantoa vaille valmista :D ja tuo siivoominen...niiin tuttua. ukko ei osaa ees pyykinpesukonetta käyttää ja opettelu on liian pelottavaa :D

    VastaaPoista
  7. Oon lukenut tätä blogia jo ikuisuuden ja täytyy sanoa, että tää on ehdottomasti mun kestosuosikki, aivan paras! Vaikka tää kommentti meni ohi aiheen, niin olipahan pakko kertoa ajatukseni :DDD

    - Iijja-

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...