Mitä? Missä? Milloin? Kenen kanssa? Ja kuka maksaa?

Teitä lukijoita on alkanut tulla ihan kauheasti viime viikkoina, oli kyse sitten paikalle eksymisestä tai pidemmäksi aikaa kelkkaan hyppäämisestä, niin nyt on taas aika kysyä!

Eli, jos SINÄ tahdot kysyä MITÄ TAHANSA ( pitääkö tähän väliin aina tietysti lisätä, että kyllähän fiksu ihminen ymmärtää, mitkä kysymykset eivät ole liian intiimejä/arkaluontoisia, joihin ei julkisessa blogissa ole rehellisesti viisasta vastata), niin tämän postauksen kommenttiboksi on nyt sitä varten! Nyt saa kysyä, meikä vastailee sitten ehkä osittain videonkin muodossa.

Aikaa teillä on sunnuntaihin 6.5.2012 ja sitä seuraavalla viikolla lähdetän toivottavasti mahdollisimman isoa postausta purkamaan. Ootte ollu onneksi aina ahkeria kyselemään, niin toivotaan, että tälläkin kerralla kysymyksiä tulisi useampi, kuin yksi.

Kesäkausi avattu

Epätodellisen Todellisuuden kesä on nyt avattu ja sen sinetöimiseksi käytiin Mikaelin kanssa Lippa-kioskilla kaupungilla nauttimassa kesän ensimmäinen ( mutta tuskin viimeinen ) pehmis turkinpippurirouheella. Kiva tuuli ja tukka hyvin.

Joskus tuntuu, että maailma kulkee ilmapallona kaktuspuistoon

Olen yrittänyt aloittaa tämän kirjoittamista nyt ainakin 100 kertaa. Viime viikot ovat olleet henkisesti raskaita ja tulevat viikot varmasti vähintäänkin yhtä raskaita. En osaa pukea sanoiksi tätä tunnetta, se on sekoitus surua, vihaa, puhdasta vitutusta, katkeruutta ja epätoivoa ja toisaalta se ei loppujen lopuksi tunnu miltään.

Fakta on se, että se menee ohi. Ja loppujen lopuksi asiat aina järjestyy, turha sitä stressiä on ottaa.

Koitan tehdä paljon, olla poissa kotoa ja pitää itseni kiireisenä, sillä tuleen ei kuulu jäädä makaamaan. Onhan tässä kuitenkin kiva kesä tulossa: MM-kisat, pariksi viikoksi Ruotsiin, juhannus, tädin häät, muutto, TJ 0-juhlat, Olavinpäivät. Monta toivottavasti aurinkoista ja lämmintä päivää Mikaelin kanssa rannalla ja koko perheen kanssa mökillä. Onhan noita iloja. Miksi siis surra asiaa, jolle ei yksinkertaisesti voi mitään. Naiset ja tunteet hormonit.

Ompa kaunis ja aurinkoinen päivä ulkona. Tänään jäädään Mikaelin kanssa kahdestaan ja ajateltiin käydä Sulkavalla ja ehkä avaamassa grillikausi. Sillä ehdolla, että tuo uhmapylly suostuu yhteistyöhön.

Viikon meikkitaiteilija

Meikkaaminen käy haastavaksi, mutta jos tätä menoa harjoitellaan, mulla on kymmenen vuoden päästä oma orja stylisti! Puuterisivellin on paras. Hyvänä kakkosena meikkisienet ( no tietysti ne, missä ei ole meikkivoidetta, joilla Mikael voi valvotusti leikkiä. Ei tarvii kivittää lapsen myrkyttämisestä : ( )  ja ripsientaivutin.

Väärä nimi

Tuli valittua pojalle väärä nimi ristiäisissä.

Mikael: " Kimmo, Kimmo, Kimmo "
Minä: " Kimmo? Mikael, missä on Kimmo? ( ja mikä ihme se on?? )"
Mikael: *osoittaa itseään * " Kimmo! "

Jaahas, ole sitten Kimmo.
Hitsi, kun piti tatuoida se " Juho Mikael " selkään, kaipa siihen voi heittomerkeillä laittaa, että " Kimmo ".

:--D

Ps. Taivuttaahan Mikael muitakin sanoa hauskasti. Imuri on " kokii " ja banaani on " buka ". Ehkä " kimmo " on oikeasti Mikael?

Sori, mutta nyt on kriisi

Olen niitä ihmisiä, jotka harvoin jaksavat murehtia mistään raha-asioista ja pärjäämisestä. Kotoa on lähtenyt elämään semmonen malli, että kaikki kyllä järjestyy. Aina selviää. Ja aina pärjää.
Olen Markon mielestä aina rasittavuuteen asti semmoinen, joka huikkaa ikävien sattumusten kohdalla, että kyllä me selvitään, ainahan me pärjätään. Se ei juuri helpota hänen oloaan ( Marko on varsinainen stressipeikko ).
Syy tähän, miksi minä yritän vakuuttaa itseni ja muut siitä, että pärjää on se, että minä se vasta olen kauhea silloin, kun stressi iskee. Se ahdistus tuntuu niin fyysisenä, että ajatuskin puistattaa. Kierrän ja välttelen sitä parhaani mukaan. Joskus se ahdistuskohtaus kuitenkin minutkin löytää. Kuten esimerkiksi tänään.

Se alkoi siitä, kun me saatiin Kuopiosta asuntotarjous. Liian pieni, ei-toivotulta alueelta ja muuttaa olisi pitänyt 15.6. Ehdoton ei.
Kieltäydymme siitä ja sitten aloin miettimään, että entä jos toista tarjousta ei tule tai jos tulee, niin onko se aina vaan pahempi murju. Joudutaanko me Mikaelin kanssa jäämään Savonlinnaan, kunnes oikea koti löytyy? Missäs Marko asuisi sen ajan? Entä miun koulupaikka ( josta ei ole tullut tietoa..)? Miten kaikki muut asiat kuten muuttaminen ja sopeutuminen?

Sitten soitettiin, että mistäs halutaan pikkumiehen päiväkotipaikka. En minä edes tiedä, missä silloin asutaan. Se piti päättää heti, jotta oltaisiin jonossa. Sanoin, että koitetaan saada asunto Niiralasta. Entäs sitten jos ei saadakaan?  Miten yleensäkään kuljetaan matkat päiväkotiin ja kouluihin, kun ei ole autoa? Pelkkä bussiaikataulujen selaaminen saa aikaan rytmihäiriön.

Entäs se yksinäisyys ja erkaantuminen omasta äidistä ja tukiverkosta?
Seotaanko me Markon kanssa kahdestaan?
Miten päästään viikonloppuisin kotiin tänne Savonlinnaan?
Mites raha-asiat?

Ainoat plussat Kuopiossa on Markon koulupaikka ja se, että Emppu asuu siellä ja se, ettei se ole ihanan kamala Savonlinna

Siksi pyytäisin, että kaikki Kuopiolaiset lukijani, voisivat nyt vähän kertoa kaupungista enemmän, asuinalueista yms. Mihin kannattaa varautua? Onko äideille ja taaperoille kerhoja tai muuta toimintaa? Mistä saa tukea, jos omaa tukiverkkoa ei ole?

avaimet mun kiesiin

" Ava! Ava! "

On yksi lelu, joka on ylitse muiden.
Mikael leikkii leluilla muutenkin melko vähän ( varmaan vielä muutenkin tässä iässä..), mutta yksi lelu on selvästi ylitse muiden ( keltaisen bussin lisäksi ).
Taaperokärry.
Mutta sekään ei aivan riitä, taaperokärry on pojalle ajoneuvo ja eihän se käynnisty ilman avaimia ( ja tässäkin vielä on melko tarkkaa, että ne on joko isin avaimet tai muiden ihmisten autonavaimet). Yleensä homma menee niin, että Mikael pyytää avaimet, käynnistää kärryn avaimilla ja menee kyytiin istumaan. Ja viihtyy yllättävän kauan siinä itsekseen. Ilman avaimia kärry on vähäisessä käytössä.  Uskaltaisin väittää, että jopa turha. Eli kärry + avaimet = Mikaelin lemppari.

Mitkä on teidän taaperoiden lempilelu/-lelut?

Taiteilija

Miksihän en ole koskaan piirtänyt tai maalannut pojan kanssa?
Silkkaa laiskuutta kenties? Pysyykö tuon ikäisellä muka kynä kädessä? Entäs se sotku?

Käytiin toissapäivänä ostamassa tämän talouden ekat vesivärit ja tänään päikkäreiden jälkeen heivattiin keittiöstä matot pois, vuorattiin lattia papereilla ja alettiin hommiin. Mikael tajusi kyllä, että sivellintä kastetaan vesimukiin, mutta meillä oli hieman erimielisyyksiä siitä, saako kyseistä vettä juoda. Äiti hoiti värien valitasemisen ja Mikael tykkäsi maalata, mutta lähinnä itseään ja keittiön lattiaa. Saatiin me paperillekin jotain, mutta jotenkin jäi semmoinen tunne, että meidän poika taitaa vielä tässä vaiheessa olla yhtä lahjakas kuvataiteessa, kuin vanhempansa yhteensä.

PS. Suosittelen maalaamista kylpyhuonetiloissa, siivoaminen kävisi huomattavasti nopeammin.

Seppälä Baby

En tiennytkään, että Seppälästä saa nykyään vauvanvaatetta. Olin ihan rauhallisesti rattailemassa kaupungilla, kun se mainos iski silmääni, " Seppälä Baby on syntynyt ".
Ovista sisään ja vauhdilla liikkeen perukoille, koska oli ihan pakko saada nähdä minkälainen mallisto oli kyseessä.

Silmiin pisti iloiset värit ja kuosit ja hinnatkin näyttivät olevan kohdillaan ( laadusta ei luonnollisestikaan ole kokemusta) , vaikkei meidän pojalle enää kauheasti kannata enää ostaa 86cm oleva vaatetta. Ensinnäkin: sitä on paljon ja toisekseen: kohta on siirryttävä isompaan kokoon.

Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan lähtenyt.

Eipä tuotannii ikinä tiiä

Muutaman kaapin siivous muuttuikin 9 tuntiseksi kevätsiivoukseksi ja tuli siinä sitten mm. jynssättyä parveke, vaihdettua mullat, pestyä vessat, tampattua matot, siivottua ne kirotut kaapit, imuroitua auto yms. Nyt väsyttää päiväunista huolimatta. Seuraavan kerran siivoan ensi vuonna. Oikeasti huomenna.

Mitähän myö ensiviikolla tehtäs?
Ei tuotannii ikinä tiiä.. Voitas tavata kavereita ja kahvitella ja tuhlata loputkin rahat kauppaan. Ollaankin pojun kanssa viikonloppu kaksistaan, ekaa kertaa, sitten tammikuun. Hieman jo jänskättää. Saa tulla kahveelle!

Maakuntamatkailua InDaKoikkala

Me ollaan niin kaupunkilaisia, niin kaupunkilaisia, että vajaa 100km Juvalle ja sieltä Koikkalan kylään tuntuu olevinaan niiiin maaseudulta. Käytiin Nooran ja Mikaelin kanssa InDaEmppu`s ihastelemassa maaseudun kevättä ja navetan asukkeja.

Tästä tuli sitten kuvaspämmäys. Lyödäänkö vetoa, ettette jaksa kahlata tätä alas tuonne kommenttiboksin luo?  ( Ja sinne pitää sitten jättää puumerkki! )

Meillä oli ihan hirmu kiva päivä, vaikken vieläkään ymmärrä miksi se lähteminen lapsen kanssa on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa.. Ei se todellisuudessa ole.

Me ollaan kaksistaan!

Hirveän hurjat oli suunnitelmat. Mikael mummolaan lellittäväksi pilalle ja Markon kanssa kahdestaan katsomaan Pariisin kevättä.
Mikael vietiin iltapäivällä ja lähdettiin sen jälkeen minun pienestä painostuksesta pyynnöstäni syömään kiinalaiseen ravintolaan. Megaähkyt ja kotiin pyöriminen, sohvalle lösähtäminen ja siinä se sitten oli. Väsymys ja huono-olo päättivät tulla kylään. Jäi keikka näkemättä, kun nukahdin onnellisesti vartin yli 9.

Ollaan me hurjia. Mutta ainakin saatiin olla kaksistaan.

Eiku mä olen vain äiti.

6.30: herätys, vaipanvaihto, puuro tulille, teevesi kiehumaan, naamanpesu, astianpesukoneen tyhjennys puuron jäähtyessä, pikatiskaus.
7.00: aamupuurolla, syödään ja söätetään, blogit pikakelauksella läpi.
7.30:  lapsi pesty ja puettu ( kiitos Markon ), keittiön siivoaminen , sänkyjen petaaminen.
8.00: iskä töihin, olohuoneen siivousta, vessan siivousta, äidille ensimmäiset päivävaatekappaleet päälle, aamun juorutuokio.
8.30: pikameikkaus, lastalla koko talon läpikäynti ( imuri rikki ), aamun ensimmäinen tupakka ja aamukahvi.
9.10: puettuna ulos kävelemään.
9.40: kiikkumista pihalla.
10.00: lounaat, äiti väsää salaattia ja jotain possusuikaleita., lapsella eilisen päivän sapuskat.
10.15: poika päiväuniulle, äiti syömään ja sitten huilimaan.

Perkele! Tästä on arkiromantiikka kaukana. Missä ne seesteiset leivontatuokiot ( ihan kuin oikeasti osaisin ), rauhalliset päiväkävelyt, kirjastoreissut bussilla, lounaat kahviloissa, siisti koti ja virheetön meikki yhdistettynä sopivan naiselliseen asuun, joka kielii älykkyydestä olematta liian seksikäs. Entä ne hetket, kun luen jotain filosofista kirjaa viinilasin kanssa lapsen ollessa unilla? Tai pyyhin virheettömästä kodistamme pölyjä korkokengät jalassa. Puhumattakaan niistä hetkistä, kun kaikki vaan sujuu ilman kauheaa äheltämisen tuskaa? Verenmaku suussa olen tänäänkin hinkannut kuivunutta puuroa syöttötuolista.
Unohdin meikata toisen kulmakarvani..
Hupsis! Kirosana, kivittäkää.

tiistaiaamuna

Hengissä ollaan, en vaan osaa kirjoittaa mitään järkevää.

Suunnatonta iloa luvassa!

Hyvää huomenta kolmas vuosikymmen

Mikael poika se on niin tarkka, heti kun yö vaihtui viralliseksi syntymäpäiväksi, alettiin meillä laatoittamaan makuuhuoneen petivaatepolitiikka uuteen uskoon. Siinä sitten siivoiltiin ja käytiin suihkussa ja nukuttiin sitten patjalla isimiehen kanssa vuoronperään. Sain aamuyöstä pojilta lahjaksi uuden palan nominationiin. Ja kyllä miule kahvitkin on keitetty tänään. Saankohan peräti kakkua?

Ps. Sain maailman parhaan syntymäpäivälahjan.

PikkuÄssäilyä

Huhtikuu on syntymäpäivien aikaa.
Toinen veljistäni täytti 6 vuotta ja toinen 11 vuotta ja syntymäpäivät vietettiin PikkuÄssässä Prismalla kiljuvan puoli(Sapko)joukkueellisen poikaköörin kanssa. Sanomattakin selvää, että Mikael oli taivaissa, laski liukumäkeä, pomppi pomppulinnassa ja trampoliinilla, ui pallomeressä, kiipeili esteitä ja söi ja joi minkä ehti. 1-vuotias hakkasi vanhempansa kevyesti, sillä ainakin äitiä hapotti jo vartin jälkeen saapumisesta.
Ehkä Mikaelinkin 2-vuotispäivät vietetään samaisessa paikassa.