2012/04/28

Joskus tuntuu, että maailma kulkee ilmapallona kaktuspuistoon








Olen yrittänyt aloittaa tämän kirjoittamista nyt ainakin 100 kertaa. Viime viikot ovat olleet henkisesti raskaita ja tulevat viikot varmasti vähintäänkin yhtä raskaita. En osaa pukea sanoiksi tätä tunnetta, se on sekoitus surua, vihaa, puhdasta vitutusta, katkeruutta ja epätoivoa ja toisaalta se ei loppujen lopuksi tunnu miltään.

Fakta on se, että se menee ohi. Ja loppujen lopuksi asiat aina järjestyy, turha sitä stressiä on ottaa.

Koitan tehdä paljon, olla poissa kotoa ja pitää itseni kiireisenä, sillä tuleen ei kuulu jäädä makaamaan. Onhan tässä kuitenkin kiva kesä tulossa: MM-kisat, pariksi viikoksi Ruotsiin, juhannus, tädin häät, muutto, TJ 0-juhlat, Olavinpäivät. Monta toivottavasti aurinkoista ja lämmintä päivää Mikaelin kanssa rannalla ja koko perheen kanssa mökillä. Onhan noita iloja. Miksi siis surra asiaa, jolle ei yksinkertaisesti voi mitään. Naiset ja tunteet hormonit.

Ompa kaunis ja aurinkoinen päivä ulkona. Tänään jäädään Mikaelin kanssa kahdestaan ja ajateltiin käydä Sulkavalla ja ehkä avaamassa grillikausi. Sillä ehdolla, että tuo uhmapylly suostuu yhteistyöhön.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...