2012/07/10
Ootsä lihava vai raskaana? - No sviddu arvaa?
Olen tahtonut kirjoittaa tästä pitkään, mutta olen deletoinut tekstin varmaan kymmenen kertaa.
Essi kirjoitti vähän tätä aihetta sivuten ja päätin sitten rohkaistua kirjoittamaan myös.
Minulle syöminen on ollut ongelma jo pitkään, en osaa pitää sitä luonnollisena tapana pitää elimistöä kunnossa. Se on työ ja tuska, ja ruoan ajatteleminen vie oikeasti aika paljon aikaa päivästä. Olen jojoillut koko nuoruusikäni ja sahannu 15kg väliä.Viime kesänä laihduin muutamassa viikossa kymmenisen kiloa, eikä niitä kiloja sen koommin näkynyt ennen joulua, jolloin paino päätti sitten tämän kevätpuolen olla plussalla sen 3-5kg kesäisistä lukemista. Kun sitten lopulta pikkurakas ilmoitti itsestään, niin se laukaisi samantien syömisestä yhden ison painajaisen.
Ekaksi ruoka alkoi maistumaan tupakanpolton vähenemisen ja lopetuksen seurauksena, sitten pahoinvointiin auttoi vain rasva ja sokeri, lopulta vaan jäi tavaksi ahtaa itseensä ruokaa. Hirveä himotus hiilareihin on todella paska yhdistelmä silloin, kun voit oikeasti kiskoa ruokaa, kuin rekkamies. Tänä aamuna paino oli n.6kg enemmän verrattuna painoon ennen raskautta. Masentavaa. Ja vituttavaa.
Mikaelia odottaessa painoa tuli 20kg ( kiitos Fazerin sininen ja kebabrullat ) ja puoli vuotta kesti päästä niistä kiloista eroon. En tahdo ikinä enää painaa niin paljon, kuin ennen synnyttämään lähtemistä. Mikaelia odottaessa painoin saman verran viikolla 25+5, kuin mitän painan nyt viikolla 15 +. Upeaa ja varmasti taas se raskauajan sokeriseuranta. Miksi en osaa syödä järkevästi ja terveellisesti? Minulla on vain kaksi tapaa: paasto ja mättäminen.
Liikun päivittäin, teen normaalia ruokaa, jota syön ( annoskoot </3 ) ja ahdan iltaisin herkkuja television ääressä. " Voit ottaa vielä yhden palan, syöthän kahden edestä. " Jep, oon ottanu varmaan 100 santsipalaa!
Miksi niin yksinkertainen asia on niin saatanan vaikea? Minulla on käytössä nyt melkein kokonaan pelkkiä mammavaatteita, mahani on niin valtava, kasvoni ja jalkani turvoksissa. Hei raskauden hehku, skippasitko tämänkin raskauden?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itellä on mennyt painon kanssa niin että maltillisesti tuli puoliväliin saakka (1kk työharjoittelua, ja himo vain hedemiin ja oksennus rasvan hajusta kiitos teille) heti kun TO jakso loppu viikolla 18... No palasin kouluruokaan, vähään liikuntaan. Ja humps. Kuukaudessa nousi paino 6kg:lla.... Kyllä siinnä hieman vitutti vaakaa katsoa, vaikka syy nyt oli ns. normaali.
VastaaPoistaNyt kuukauden oltuain töissä, uskalsin vaa-alle, ja mitä näinkään, 2kg pudonnut! (toisaalta voin kuvitella neuvolantädin paheksuvan katseen)
Nyt tää kuullosti kaameelta leijunnalta mutta tosiaan ymmärrän sua, ite painoin muutama vuosi sitten saman verran kuin nyt... Ja kun painoa lähti ittestään putoamaan (häästressi+muuttostressi vei) niin olihan se siistiä.
Nyt sitten on välillä semmonen morkkis olo kun painoa on tullut jonkin verran... Mutta jaksan uskoa että mulle käy niinkuin äiteelle ja äiteen äiteelle että suurin osa jää synnärille (toisaalta oon nyt RV 31+4 isompi kuin äitee ennen kuin lähti mua synnyttään (kuulemma) ja painan himpun verran enemmän...)
Mutta tsemppiii sulle, ja koita kestää makeen himo :)
Kiitos, kun jaoit kokemustasi :) Kyllähän se niin on, ettei sitä vaakaa kannattaisi katsella niin tarkasti, mutta tuntuu, että luvut vievät onnellisuuden odotuksesta :(
PoistaTsemppiä sulle vikoille viikoille!!
Höpö höpö sini! olet ihana juuri sellaisena kun olet. Saat syödä, olethan raskaana :) en oo ikinä ymmärtäny ihmisiä jotka ihan oikeesti tarkkailee mitä suuhunsa laittaa ja laskee joka hemmetin kalorin??!! sairasta :-DD
VastaaPoistaLuulin etten koskaan- en koskaan enää voi painaa alle 60kiloa...kauan siihen meni ja kuin itsestään se tuli... tässähän ollaan kevyempiä kuin koskaan (ainakin melkein) mutta hei!! sinä odotat vauvaa, kiloja saa ja pitääkin tulla! kyllä ne sit ens kesänä karisee ;)
Hyvä sie!! Katotaan vaan niin ei karise! ellei ala kahvikuurille ;)
PoistaSyö tyttö vielä kun voit :D
VastaaPoistaMä rakastan syömistä, herkkuja. Syöminen on mun harrastus ja raskausaikaahan vois käyttää tekosyynä, että nyt saa syödä kunnolla. Mutta mulle todettiin raskauden aikainen diabetes ja nyt on pakko laskea joka ikinen suupala, hiilihydraatteja pitää rajoittaa, kaikki herkut kielletty, hedelmiäkin pitää syödä maltillisesti ettei verensokerit nouse :( Tuntuu että oikeesti masennus tän dieetin kanssa. Ihan hullua kun tekee mieli herkkuja mutta ei vaan voi syödä, on pakko ajatella pikkuisen hyvinvointia :(
Mutta jos sä liikut hyvin, niin sillonhan saakin syödä kunnolla :) Ja koita löytää ns. terveellisiä herkkuja, esim marjat, hedelmät :)
:--D luistin viimekerralla ihan hävettävän paljon tuosta raskauajan dieabetes-ruokavaliosta.. Ja sen kyllä huomasi. Oih, herkut on ihania!
PoistaEt oo ainoo, meitä on miljoonia joilla on asiat yhtä huonosti tai kuten minulla viellä huonommin! Minäkun en mätä tai paastoa, vaan ainoastaan mättään herkkuja menemään. Itsekkin lihoin reilu 20kg odottaessa ja nyt 2vuotta sen jälkeen olen taas niissä mitoissa. Itkettää edes ajatella asiaa. Minun ongelma on yksinkertainen, syön, en liiku, eikä ole itsekuria. Ratkaisu ei ole yksinkertainen, sitä itsekuria kun en vaan saa mistään.. Ja vihaan edelleen liikuntaa..
VastaaPoistaJos keksit miten loperraa herkut/paastota PLIIS KERRO???? :(
Lupaan kertoa, samassa veneessä ollaan :( !
Poista<3
Moi Sini!
VastaaPoistaÄlä turhaan ahdistu. Katselin sun mahakuvia ja kovasti mahasi koko viittaa samaan kokoon kun minulla tällä hetkellä. Viikkoja siis 14+1. Ensimmäinen raskaus menossa, ei mahaa ennen raskautta (tai no ihan minipömppis navan alla) ja en pysty makeaa syömään vaikka haluisin. Siis jostain se maha vaan on tohon tullut vaikka kaveri kohdussa ei vielä kovin kummoisen kokoinen ole.
Älä siis turhaan stressaa. Mäkin stressaan jo isoa kokoa (liikaakin). Ahdistaa, että miten musta on tullut yhtäkkiä keskivartalo lihava ;)
Naapurin täti (viisas viisikymppinen) sanoi, että mielummin vähän enemmän mahaa ja kiloja niin lähtee kuulemma rytinällä pois. Jaa-a mitäs tuohonkin nyt sanoisi :)
Tsemppiä odotukseen! :)