2012/08/31

Takaisin entiseen ja tuttuun ?

STOP! Raskauden tuomat mielialanvaihtelut ym. hormonien aiheuttamat itku- ja kiukkukohtaukset ovat normaaleja ilmiöitä, mutta jos tahdot välttää negatiivispainotteisen ja lievästi turhamaisen postauksen, niin palataan astialle myöhemmin.


Voi kuinka paljon olenkaan viime aikoina vanhaa vartaloani kaivannut. Nyt 10kg painavampana, kuin ennen raskautta, tuntuu mahdottomalta edes katsoa vuosi sitten otettuja kuvia itkemättä. En ole koskaan ollut kauhean hoikka ja tuohon viime vuotiseen painoon tarvittiin kipua ja kärsimystä, mutta siinä painossa oli hyvä olla. ( tietysti silloin ajatteli, että vatsaa ja reisiä on liikaa, mutta nyt, kun pallomahaisena katson noita kuvia, niin itku tulee)  Antaisin melkein mitä vaan, että näytän synnytyksen jälkeen samalta, kuin noissa kuvissa! Kukaan ei voi olettaa sitä, etteikö kahden lapsen maailmaan saattaminen näkyisi, sen vissiin pitäisikin. Suurimpina merkkeinä sektiohaava, löysä vatsanahka ja raskausarvet ( vaaleat, mutta silti erottuvat ). Olen 100% varma, että 20kg saadaan tälläkin kertaa tähän varteen lisää, mutta toivon, että se tippuisi sitten äkkiä pois ja saisin vartaloni itselleni ja vihdoinkin vaikka saada itseäni timmimmäksi, kuin koskaan ennen.

Miksi kehon muuttumista ei pysty hyväksymään vieläkään, vaikka raskauskin on jo kerran koettu?

Kokosin muutamia kuvia, jotka toimivat hyvänä motivaationa tulevaa varten. Miten olen kehdannutkaan valittaa tuolloin olevani lihava? Lyökää kiitos.






( tässä kuvassa olen painanut vähiten tällä ns. aikuisiällä. Nuo housut eivät todellakaan nouse reisistä enää ylös, eikä takki mene tänäkään talvena kiinni.. )

2012/08/30

Mikaelin valtakunta

Meidän koti ei suoranaisesti ole sisustuslehdestä, eli ei lähelläkään Ikean kuvastoa tai muuta vastaavaa. Vaikka kovasti haluankin, niin suurien suunnitelmieni ja pakkomielteideni tiellä seisoo yksi olennainen seikka: raha. Huonekalut ilmaisina tai käytettynä taitaa olla se meidän budjetin juttu, sävyt sotivat keskenään ja harmonia puuttuu. Vähän syö naista, kun katsoo toinen toistaan ihanempia blogikoteja.

Olen poikani ( ja myöhemmin molempien lasten ) huoneeseen kaikista eniten tyytyväinen tässä asunnossa. Pojalle on ostettu jotain uutta ja koitettu mennä kaavalla valkoinen + sateenkaaren kaikki värit. Olin muuttaessani niin tavattoman onnellinen siitä, että VIHDOIN ne lelut voisivat olla pojan huoneessa, eikä olohuoneessa.. Nooo.. Olohuoneessahan ne lelut ja kaaos on silti, joten alla nähtävää huonetta ei ole siivottu ennen sitä luodakseen vääristynyttä kuvaa siitä, miltä meillä näyttää.


Eli tervetuloa!


Tältä näyttää näkymä ovensuusta/eteisestä, kun saavumme kohteeseen. Meidän makuuhuoneet ovat kaikki samankokoisia, joten huoneet arvottiin vaan kivi-paperi-sakset-meiningillä.


Tästä kuvasta näkee melkein kaiken olennaisen. Sänky ( huom. petaamatta kuten tavallista ), sohva, lelulaatikot, uniikki desing-tuoli ja automatto. Jokaisella lapsella pitäisi olla automatto.
Haaveilen hieman värikkäämmistä verhoista mtta tyydymme mustaan ainakin jouluun asti.
Olen koittanut " suosia " väreissä vihreää ja valkoista, jotka ovat minun ja Markon lempivärit.


Kuten te varmaan tunnistattekin, niin valkoinen Expedit-hylly on kotoisin Ikeasta. Saan tungettua melkein kaikki lelut halutessani noihin laatikoihin ja mikä parasta, poika saa ne paljon helpommin pois itse halutessaan. Ennen lelut olivat järjestyksessä niin, että kirjat omassa laatikossa, palikat omassa, autot omassa ja muut omassaan... N,o nyt kaikki on iloista sekamelskaa laiskan äidin takia.


Hyllyn päällä on minun vanha palikkataloni, Mikaelin ristiäiskuva ja " aarrearkku " ( muistaakseni Iskusta ).


Sitten on värikkäät rahit! Rakastan näitä herkkuvärisiä keinonahkaisia raheja, joita voi kuljettaa ympäri asuntoa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy vaaleanvihreä säilytysrahi ja nämä olivat sen sisällä, tämä bongattiin hieman ennen muuttoa Cittarista ja hintaa oli vain muutama kymppi. Oikealla näkyy " hoitopöytä ", josta on hoitotaso viety varastoon ja jota tuskin nostetaan ylös tilaa viemään enää, vaipanvaihto saa nyt luvan onnistua pesukoneen päällä. Laatikostossa on vauvanvaatteet.



Sitten sohva. Tuon sohvan sain ensiasuntooni ja vaikka ulkomuoto muistuttaakin lähinnä lähikaupan spurgua, niin sohva on tunnearvoltaan mittaamaton, se on pehmeä ja kokenut mukanani kaikki ne vuodet, mitä olen omillani asunut ( = en pystynyt taaskaan luopumaan siitä ). Lisäksi se on hyvä silloin, kun Mikaelilla on univaikeuksia öisin, tuolla sohvalla kelpaa nukkua isommankin ihmisen.


Sitten tätä taidetta, minkä bongasin aikoinani useammastakin blogista. Huomatkaa ensimmäinen kuva, siinä allekirjoittanut istuu itse syömässä makaroneja lattialta. ( Kuvan matto on tällä hetkellä asuntomme parvekkeen matto, että kestävää tavaraa nuo räsymatot. )


Sohvan lisäksi oma lemppari huoneessa: Ikean lamppu, jonka kävin suutuspäissäni ostamassa ja jonka asentaminen vaati pientä säätöä..


Automatto ( Sotkan tarjous muistaakseni )



Hilkan ja Teron tekemä Aku Ankka-tuoli. ( Valmistettu siitä Akusta, joka ilmestyi pojan syntymäpäivänä!! ) Kasaan vaatteet tuolille.


Mikaelin lemppariasiat: Pupu, Herra Kilppari ja Krokkis.


Mikaelin vaatekaappi. Vaatteita on aika vähän, mutta tuleepahan lempparit käytettyä melkein puhki. Pahvilaatikossa on Mikaelille vielä hieman liian suuria vaatteita odottamassa luultavasti ensi kevättä.



Toinen vaatekaapeista on vielä poikien yhteinen. Toisessa ovessa roikkuu kauluspaita, jalkapallopaita ja jääkiekkopaita.


Alahyllylle on kasattu turvaistuin, hoitolaukku, sitteri ja lampaantalja odottamaan käyttöä.


Hengareissa roikkuvat Mikaelin ja vauvan talvi- ja välikausivaatteet. ( Nallepuku <3 )



Ja lopuksi..Koska jostain ihmeen syystä kaikkien huoneiden ovien yläpuolella on " ikkunat " joista valo paistaa pimeämmälläkin huoneisiin, niin piti keksiä äkkiä jotain pimentämään pojan huonetta. Ensimmäiset viikot ikkunaa peitti jätesäkki mutta sitten löysin K-Raudasta kahdella eurolla tapettia ja peitin ikkunan sillä. Haaveissani ostan siihen jonkun kivan ja värikkään vahakankaan.


Mitäs te tykkäsitte?

Huhuu Vauva2?





Olen uhrannut ihan hävyttömän vähän Beijbe2:n ajattelimiseen. Toinen raskaus menee lähinnä ensimmäiseen verratten: paino, oireiden määrä yms. Kuvia on otettu vähemmän ja hypetyskin aika nollassa, tiedän mitä tuleman pitää, enkä siksi kai osaa nauttia niin paljon, kuin tahtoisin. Tuntuu etten oikein kait ole sisäistänyt tulevan pikkuisen olemassaoloakaan vielä ja koottuihin selityksiin vedoten: Mikael vie päiväsätäni niin paljon enemmän aikaa ja hermoja, että Kakkonen on helppo unohtaa ( paitsi illoiksi, jolloin hän potkunyrkkeilee 2-3 tuntia taukoamatta ). Kyllähän Pikku2 ansaitsisi sen, että keskittyisin enemmän pohtimaan häntä, mutta valitettavasti kait Mikael on kuitenkin aina se ensimmäinen ja saa nauttia toistaiseksi vielä ainoana lapsena huomiosta enemmän, kuin pikkuveli koskaan. Onhan toinen lapsi haluttu ja rakastettu, mutta tuntuu, että tämä raskaus on kertakaikkiaan hiljaisempi.

Mikaelille oli nimi tässä vaiheessa valmiina, nyt ei tule toisen nimen keksimisestä mitään. Marko yleensä tyrmää jokaisen mielestäni hyvän nimen. Ehkä saan päättää nimen mielivaltaisesti sitten itse, kun vauva syntyy, siihen asti otan hyviä ideoita mieheltäni vastaan. Ei Markokaan jaksa olla kakkosvauvasta niin kiinnostunut, kuin Mikaelista, toisaalta eipä se isä voi tässä vaiheessa oikein mitään tehdäkään. Pieni kasvaa ja kehittyy, mutta joutuu auttamattoman paljon verratuksi isoveljeensä vielä syntymättömänäkään.

Minkäköhänlainen poika sieltä tällä kertaa muuten edes tulee? Toivon ihan sydänjuuriani myöten, että vauva on yhtä helppohoitoinen vauva, kuin Mikaelkin oli. Toivottavasti sattuu yhtä reipas ja rauhallinen tapaus, ulkonäköhän ei meidän geeneillä voi mennä pieleen.

2012/08/29

Yllätysvieraita

Inhoan sitä, jos en tiedä vieraista etukäteen. Haluan, että tiskit on tiskattu ja hiekkakasat imuroitu ennen, kun ihmiset tulevat suurennuslasien kera kyttäämään nurkkiamme. En tiedä miksi, mutta ahdistun kutsumattomista vieraista, olen kai vieraskorea tai muuten vain näyttämishaluinen.

Eilen sattui kuitenkin poikkeustapaus säännön vahvistamiseksi. Saimme myöhään illasta kolme extempore-matkalaista, joiden majoittaminen oli enemmän, kuin miellyttävää. On ihanaa jotenkin käsittää se, että ystävyys ei katso välissä olevia kilometrejä. Pannullisia kahvia, Empun leipomaa tuoretta leipää ja poika on saanut nauttia huomiosta kyllästymiseen asti ( ja me Markon kanssa suhteellisen helposta päivästä ).


Ps. Oli muuten kiva käydä 1,5 tunnin mittaisella vaunulenkillä mutta se, että jalkani turposivat kaksinkertaiseksi lenkkareissa ja napurusto sai todistaa tulipunaisia varpaitani, kun kävelin viimeiset sadat metrit ilman kenkiä oli jokseenkin kuumottavan ikävää. Raskaus <3

2012/08/27

Ihan muutama ajatus




Toisinaan mietin, miltä aina niin ihanat ja huolitellut superbloggaritmutsit näyttävät sairastaessaan. Aamulla vessan peilistä takaisin katsoi nimittäin punanaamainen ja-silmäinen, turvoksissa oleva pizzanaama. Hehkeyden huippu saavutettu. Sairastaminen on kivaa. Niin niin.

Onneksi sairastan nyt, kun isimieskin on kotosalla, vaikka näyttäisin pärjäävän hienosti ilmankin, koska pienempi herrasmies osoittaitui kullanarvoiseksi hoitajaksi. Poika haki omasta sängystään kaksi peittoa ja peitteli minut sohvalle ja haki vielä bonuksena kaikki omat lempparipehmonsa äidin viereen. Kyllä tästä äkkiä paranee, varsinkin kun kakkoskokin ruokavaliolla hiilareiden, rasvojen ja suolan määrä on ehkä n. nelkinkertainen normaaliin verrattuna.

Masussa on tapahtunut kasvua, enää ei tunnu vain potkut, vaan kunnon muklintaa ja liikkumista, kun jaksaa rauhoittua iltaisin niitä kuullostelemaan. Vauva myös herää potkimaan silloin, kun syön ja silloin, kun kuuluu kova ja korkea ääni. Pieni tuntuisi tunkevan jalkojaan aika alas, joten on vaikea sanoa missä asennossa siellä milloinkin pyöritään.

Ps. olen todennut tämän kerran, mutta totean nyt uudestaan: Mikä helvetin kultainen keskiraskaus? Koskee ja sattuu ja turvottaa ja hehekeys kiertää minut tälläkin kertaa kilometrien päästä.

2012/08/25

Pyöräily on POP

Kun on uusi pyörä ja tarvittavat turvallisuustekijät ostettu, niin pojat pääsivät ekaa kertaa pyöräilemään tuliterillä varusteilla kahdestaan. Itse en ole pyöräillyt vuosiin ja  tämän mahan kanssa tuskin edes haluan kokeilla tällä onnettomalla tasapainolla, mutta ehkä pyöräily voi olla poikien "oma juttu ", ainakin ensi kevääseen asti. Ehkä ostan oman pyörän ja toisen istuimen ja voidaan pyöräillä koko perhe ( ihan kuin kaikissa ihanissa idyyliperhemainoksissa ).






2012/08/24

Ota 3, maksa 2 - huijaus ja siihen lankeaminen





Pieni sisäinen Roope Ankkani oli hihkua riemusta, kun ultrassa kätilö sitten antoi hyvin varman vastauksen Pikku2:n sukupuolesta. Kerrankin sain kiittää itseäni siitä, että olen hamstraaja, en voi olla ajattelematta, kuinka paljon säästän euroja, kun esim. ulkovaatteet kakkoselle on valmiina jo seuraaviksi vuosiksi. Sen jälkeen voin myydä vaatteet pois, lapsiluku on seuraavalta kymmenenltä vuodelta täynnä.

Yhtä asiaa en ottanut aikoinani vaatteita säilöessäni huomioon. Säästin bodyn sieltä täältä, housut vähän sun mistä koosta, sukkia ja muuta tarpeellista ja turhaketta suhteellisen löyhällä kädellä. Perusvaatepaketti jäi säästämättä, joten Ipulle on ostettava vaatetta ( ellei joku tahdo lahjoittaa??!! ) paljon enemmän, kuin isoveljelleen. Olen hyvissä ajoin liikkeellä, alan koota syksyn mittaan 56-68 jo lähes täydelliset vaatesetit kaikkea, mitä vähintään tarvitsee.

Kokemus on puolellani tällä kertaa, yhden talvivauvan kasvattajana osaan jo arvioida tarpeellisen tavaran määrän. Kokopotkarit olivat meillä vähän turhia oikeastaan joka koossa, joten osaan olla hamstraamatta niitä kauheita kasoja. Osaan nyt myös säästää Mikaelilta todella paljon enemmän käyttövaatetta tulevaa varten. Koska Lindex ja KappAhl tarjosivatt niitä petollisia ota 3, maksa 2 - tarjouksiaan, lankesin sitten tänään ostamaan ensimmäiset uudet ostokset pienemmän kaappiin ja vähän jotain kivaa isommallekin. Tasapuolisuuden vuoksi.



Lankesin ostamaan torilta pilvikuosisen pipon ja vaikka sen hinta kirpaisikin väliaikaisesti, niin olen enemmän, kuin tyytyväinen. Tuo pilvikuosi on valloittanut sydämeni lopullisesti. Noita pipoja ( ja kaikkea muuta ihanaa ) voi ostaa sivulta www.masu.fi



Eväsretkellä

K-Citymarketin parkkipaikalla





On meilläkin huvitukset.

2012/08/23

SYPE-poli - käynti 1

Kävin keskiviikkona KYssillä ensimmäisen kerran pelkopolin tiimoilta. Pääsin kätilön juttusille ja vaikka nainen oli kuinka ihana ja herttainen, niin selvästi alatiesynnytyksen kannattaja, että enemmän jäi painostava, kuin kannustava ilmapiiri mieleen.

Käytiin läpi edellistä synnytystäni ja kätilö arvuutteli, mikä meni mahdollisesti pieleen ja mitä he olisivat tehneet toisin. Koska en osannut suoraan sanoa, että tahdon sektion ( koska en tiedä sitä itsekään vielä 100% varmaksi ), niin selvästi yritettiin saada minut suostumaan alakautta synnyttämiseen jo heti kättelyssä.
Itkua pidätellen vastasin vain " jaa, joo, aha, niin niin " ja hymähtelin. Sain lähetteen lääkärille, jossa varmaan voidaan pohtia asiaa enemmänkin. Tuntuu, että menee ilo koko raskaudesta, jos edes erehdynkin pohtimaan synnytystä.. Katsotaan nyt kaikessa rauhassa. Ahdistaa niin jumalattomasti iltaisin ja öisin.

Pötsin kasvatus jatkuu. Närästys on kauheaa, mielialat heittää häränpyllyä ja Pikku2 potkii niin lujaa, että vatsan päältäkin näkee selvästi. Ajatukset kaiken suhteen ovat ristiriitaiset, tosin sekin ihan tuttua, kun muistelee Mikaelin odotusaikaa.

pötsi viikolta 21

2012/08/21

Vuoden paskin päivä





Tämä päivä on ollut paskin varmaan koskaan ja olen enemmän, kuin onnellinen, että Mikael kävi yöunille ja talossa on hiljaisuus. Äitiyden helmihetkiä? Vitut niistä.

Mikael heräsi jo 05.30, eikä siinä muuten mitään, olisin voinut saada pojan takaisin nukkumaan, mutta pomppasinkin ylös pirteänä, koska olin nähnyt unta, että kello oli jo lähes kahdeksan. Metrinen pippeli otsassa ja äärettömän pettyneenä noustiin sitten vastentahtoisesti ylös. Ei lastenohjelmia, tiskivuori taivaissa ja Markolla vuosisadan flunssa, joten kaikkia kiukutti jo ennen seitsemää aika lailla.

Viimeisistä kahvinröpöistä pelastumisen toivossa keitetyt aamukahvit päätyivät pojan päälle, ja tehtiin maailmanennätysjuoksu suoraan suihkuun kaikki vaatteet päällä ja itku ja harmistus oli kaikilla suuri, vaikka poika selvisikin säikähdyksellä.
Pojalle ei maistunut aamiainen millään ja hermostuksissani paiskasin kuivauskaapin niin lujaa kiinni, että kauhat vain lentelivät takaisin. Olin tässä vaiheessa niin valmis myymään lapsen pois ja lähtemään pitkälle ja ansaitulle lomalle ja painamaan deleteä tämän päivän kohdalla. Teatraalisesti heittäydyin sängylle vollottamaan itselleni bonukseksi päänsäryn.

Mikael päätti kiukutella koko päivän, ei vaatteita, ei ruokaa, ei pottaa, ei mitään. Ei, ei ja ei! Kaikki äidin mielestä pakollinen oli hyvä syy itkupotkuraivareihin. Ja sitten alkoi superyllätyksenä supistaa ja koskea ihan joka paikkaan. Ei siis päästy uloskaan. Lähikaupasta flunssamättöä ja ainoa, mitä poika on päivän aikana suostunut syömään on suklaamuroja ja nekin tietysti vaan olohuoneessa sohvalla istuen. Paskamutsifiilis on ylitsepääsemätön, piirrettyjä ja sohvailua koko päivän ja itsekin päätin kiskaista pussilliset juustonaksuja ja lakuja saamatta edes päivävaatteita koko päivänä päälle ( vatsa kiittää..not ). Päivä on ollut tuskallisen pitkä.
Av-palstalla voi kivittää vapaasti. Tänään paskamutsin titteli on saletisti vain ja ainoastaan minun. Huominen, tule äkkiä!


2012/08/20

kamalan ihana arki

Me ollaan saatu pojan kanssa nauttia isin iki-ihanasta seurasta nyt kesäkuusta asti joka ikinen päivä ( aina hermoromahdukseen saakka ) ja kohta kaikki sitten muuttuu. Marko lähtee kouluun ja meitä kaikkia jännittää ( lue: stressaa ) aika lailla jo valmiiksi. Meidän päivärytmimme tulee muuttuman ja teen myöhemmin postauksen siitä, miten olen jo pelotellut itseni henkihieveriin siitä, millaiselta arki tulee näyttämään vajaan kahden viikon päästä..

Tänään ollaan mm. ostettu pyörä, spurguiltu ruokakaupassa, laitettu listoja ja johtoja ja käyty pitkällä lenkillä.. Saa nähdä mitä me sitten pojan kanssa muka tehdään kaksistaan enää. Kiukutellaan vuorotellen?












Raskauden top 4 mielihalut!

* Keinotekoinen melonin maku, karkkien muodossa
* Keksit ja muut sokeriset rouskuvat ( murot )
* Keitetty peruna!! Ehdottomasti paljon voita päällä!
* Fazerin aamiaisleipä. mmmmmmhh

2012/08/19

Ah, kotona



Tehtiin extemporereissu kotikulmille Savonlinnaan ja viimeistään ABC:n kohdalla paikka tuntui toivottoman pieneltä. Oli ihanaa nähdä ystäviä ja sukulaisia, nukkua pitkään ja jollain tavalla tutuilla hoodeilla pyöriminen oli rentouttavaa. Kotona odotti järkyttävä sotku, mutta jos tässä kohta aloittaisi siivoamisen ja ruoanlaiton.

Ps. " Pikkuveli " on Mikaelin uus lempparisana. Kysyttäessä missä veli on näyttää ylpeä isoveli jääkaapin ovesta ultrakuvia.

2012/08/16

Synnytyspelko

Koin esikoiseni synnytyksen kamalaksi, tiesin kyllä kivusta (  koen kipukynnykseni korkeaksi ) ja kivunlievityksistä ja siitä, että tuskan jälkeen kaikki palkitaan ja saan vihdoin oman lapseni syliin, olin myös täysin kykenevä synnyttämään alakautta. Silti minut lopulta leikattiin ja leikkauksen syy jäi itselleni hämärän peittoon. Synnytyksen virallinen kesto 25t 25min, vaikka olin 2 aikaisempaa päivää kärsinyt kivuliaista supistuksista. Vuorokaudet olivat tuskaa ja epätoivoa täynnä.

Tuntui, ettei sairaalan henkilökunnalla ollut aikaa kuunella toiveitani ja kysymyksiäni synnytyksen aikana, eikä sen jälkeenkään. Kivut olivat sietämättömät, eikä niihin auttanut mitään, lopulta vaan hengitin ja itkin tuntikausia, koska en yksinkertaisesti tahtonut muuta, kuin vain kuolla siihen sänkyyni. Kukaan ei rohkaissut, eikä kertonut miten kipua voitaisiin helpottaa, minua vilkaistiin vain ovensuusta epäsäännöllisesti. Yhtäkkiä vaan alkoi sitten tapahtua, lääkäri halusi leikata, enkä edes ehtinyt tajuta koko asiaa, kun minua jo siirrettiin leikkaussaliin.
Panikoin. Luonnollisesti.

Pelotti ja ahdisti ja tuntui, että olen kuplassa eikä kukaan kuulisi minua. Huusin Markoa, vaikka hän oli vieressäni ja tuntui, että pyörryn aivan sillä sekunnilla. Muistan valoja ja kovia riuhtaisuja, kun minut siirettiin sängystä toiseen. Leikkaus oli nopeasti ohi ja nukahdin/pyörryin hetimiten, kun poika vietiin pois. Synnytyksestä jäi muutama hassu muistikuva eikä niistä mikään muu, kuin Mikaelin näkeminen kunnolla ensikertaa kapaloituna ja silmät auki, ollut hyvä saati edes muistelemisen arvoinen. Olen käynyt synnytystäni läpi päässäni kymmeniä kertoja ja lopulta päätin vain unohtaa koko kauhean tapahtuman ja keskittyä elämään äitinä.

Mihin jäi se kaunis hetki uuden elämän kanssa?
En jaksanut pidellä lasta edes ensimmäisen vuorokauden aikana kunnolla, en voinut imettää ja tuntui oikeasti, että olisin jäänyt rekan alle. Leikkauksen jälkeen sain kohtutulehduksen kahdesti, eikä kohtu tyhjentynyt kunnolla. Mikaelin ensimmäiset elinviikot ramppasimme sairaalassa, minä olin korkeassa kuumeessa ja jo ajatus aivastamisestakin sai minut itkemään. Olin vihainen ja katkera, en tahtonut synnyttää enää ikinä.
Kukaan ei käynyt synnytystä läpi kanssani, olisin ehdottomasti halunnut. Tilanteesta jäi mieleen vaan pakokauhu. Leikkaushaavakin on edelleen kipeä ja näkyvissä.

Menen ensi keskiviikkona pelkopolille, koska pakkohan tämä kakkoslapsikin on ulos saada joskus. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta suunnitellusta sektiosta, mutta ajatuksen ääneen sanominen kauhistuttaa itseänikin, tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun en edes välttämättä tahdo kokeilla alakautta synnyttämistä, vaikka usein sen väitetäänkin olevan lapselle turvallisinta ja ns. paras tapa syntyä ( eiku olikohan se av:llä, kun joku hokas ettei sektio ole edes synnytys ). Toivon, että pelkopoli rohkaisisi minua kokeilemaan vielä kerran synnyttämistä alakautta, mutta tällä hetkellä ajatuskin kuristaa kurkkua. En tahdo, en pysty, en kykene, enkä osaa.

Onko kenelläkään muulla kokemuksia kamalasta synnytyksestä tai synnytyspeloista? Onko joku käynyt pelkopolilla? Oliko siitä apua?

Äitiyspakkaus 2012-2013



No niin, syyllistyin sitten pöllimään tämän idean n. 1000 blogista, mutta haluan itsekin sanoa sanasen ja jaksaa muutaman ajatuksen koskien eilen julkaistua äitiyspakkausta.

Vuoden 2010 äitiyspakkaus oli ensiodottajan unelma, paljon ihanaa vaaleanvihreää ja koin kaiken muun paitsi kestovaipat todella hyödyllisiksi. Peitto, ruokalappu, harja, kynsisakset yms, ovat vieläkin kovassa käytössä puolitoistavuotiaalla. Kertakaikkisen tyytyväisenä muistelen pakkauksen avaamishetkeä.

Vuoden 2011 pakkaus oli mielestäni ruma ja nyt toista lasta odottaessani olenkin pohtinut, että olisinkin ottanut avustuksen mielummin rahana, jonka käyttäisin sitten puuttuviin vaatteisiin, petivaatteisiin yms. Mutta nyt nähdessäni tämän uuden pakkauksen, olen varma, että tahdon sen pojallemme. Ehdottomasti.
Minulla onkin aikaa vielä kytistää, milloin pakkausta jaetaan, mutta jos uhkaavasti näyttää siltä, että meille lankeaa vuoden 2011 pakkaus niin otan sen rahan. Sillähän saisi jo ne tuplarattaat kirpputoriltakin.

Joten odotellaan, minulla on tässä vielä reilu kuukausi aikaa ennen, kuin Kelalta on haettava pakkausta tai rahaa. Siihen asti silmät ja korvat auki. Pidetään peukkuja.

Turha ehkä kysyä miljoonannen kerran, mutta mitäs mieltä te uudesta pakkauksesta olette?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...