Olen uhrannut ihan hävyttömän vähän Beijbe2:n ajattelimiseen. Toinen raskaus menee lähinnä ensimmäiseen verratten: paino, oireiden määrä yms. Kuvia on otettu vähemmän ja hypetyskin aika nollassa, tiedän mitä tuleman pitää, enkä siksi kai osaa nauttia niin paljon, kuin tahtoisin. Tuntuu etten oikein kait ole sisäistänyt tulevan pikkuisen olemassaoloakaan vielä ja koottuihin selityksiin vedoten: Mikael vie päiväsätäni niin paljon enemmän aikaa ja hermoja, että Kakkonen on helppo unohtaa ( paitsi illoiksi, jolloin hän potkunyrkkeilee 2-3 tuntia taukoamatta ). Kyllähän Pikku2 ansaitsisi sen, että keskittyisin enemmän pohtimaan häntä, mutta valitettavasti kait Mikael on kuitenkin aina se ensimmäinen ja saa nauttia toistaiseksi vielä ainoana lapsena huomiosta enemmän, kuin pikkuveli koskaan. Onhan toinen lapsi haluttu ja rakastettu, mutta tuntuu, että tämä raskaus on kertakaikkiaan hiljaisempi.
Mikaelille oli nimi tässä vaiheessa valmiina, nyt ei tule toisen nimen keksimisestä mitään. Marko yleensä tyrmää jokaisen mielestäni hyvän nimen. Ehkä saan päättää nimen mielivaltaisesti sitten itse, kun vauva syntyy, siihen asti otan hyviä ideoita mieheltäni vastaan. Ei Markokaan jaksa olla kakkosvauvasta niin kiinnostunut, kuin Mikaelista, toisaalta eipä se isä voi tässä vaiheessa oikein mitään tehdäkään. Pieni kasvaa ja kehittyy, mutta joutuu auttamattoman paljon verratuksi isoveljeensä vielä syntymättömänäkään.
Minkäköhänlainen poika sieltä tällä kertaa muuten edes tulee? Toivon ihan sydänjuuriani myöten, että vauva on yhtä helppohoitoinen vauva, kuin Mikaelkin oli. Toivottavasti sattuu yhtä reipas ja rauhallinen tapaus, ulkonäköhän ei meidän geeneillä voi mennä pieleen.
Suloinen maha! :)
VastaaPoistaKeskivartalolihavuus ;)
VastaaPoistaHm, tarkoitus ei nyt todellakaan ole kritisoida, mutta eikö ole jotenkin vähän loukkaavaa sanoa ettei toinen lapsi kiinnosta niin paljon kuin ensimmäinen jne.? Eikö vanhempien pitäisi rakastaa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti? Totta kai Mikael on jo mahan tällä puolen toisin kuin Pikku2, mutta silti... Kuulostaa hieman oudolta puheelta sinun blogissasi, kun olet vaikuttanut sen verran rakastavalta ja hyvältä äidiltä. Ps. Et todellakaan ole lihava, vaikka siltä tuntuukin ja painoa on tullut lisää. Hoikat on jalat eikä mahakaan plösötä enempää kuin mitä vauva vaatii, nyt vaan se itsetunto kehiin! :)
VastaaPoistaOn loukkaavaa ja sehän se tässä harmittaa oikein itseäänkin :/ Tää odotus vaan menee huomaamattani ohi, vaikka kyllähän tulevaa poikaa rakastetaan siinä, missä Mikaeliakin :)Pointtini ei ollut kirjoittaa vähättelevästi toisesta lapsestani vaan sen miten hävettää itseäänkin äitinä huomata, ettei raskaus ole niin kiinnostavaa, kuin ekan kanssa.
PoistaMun mielestä toisaalta turhaan harmittelua. Vaikka itselläni ei olekaan kokemusta kuin vasta yhdestä raskaudesta, olen varma että omalla kohdalla tilanne olisi melko sama. Kuitenkin ensimmäisen odotus on tosiaan jotakin niin ihmeellistä ja erilaista. Toisella kertaa kaikki on tutumpaa ja esikoinen vaatimassa oman huomionsa.
Poista-Laura, Googlen kautta tuli eksyttyä kun kuopiosta perhekahviloita tms etsin. :D