Vuoden paskin päivä

Tämä päivä on ollut paskin varmaan koskaan ja olen enemmän, kuin onnellinen, että Mikael kävi yöunille ja talossa on hiljaisuus. Äitiyden helmihetkiä? Vitut niistä.

Mikael heräsi jo 05.30, eikä siinä muuten mitään, olisin voinut saada pojan takaisin nukkumaan, mutta pomppasinkin ylös pirteänä, koska olin nähnyt unta, että kello oli jo lähes kahdeksan. Metrinen pippeli otsassa ja äärettömän pettyneenä noustiin sitten vastentahtoisesti ylös. Ei lastenohjelmia, tiskivuori taivaissa ja Markolla vuosisadan flunssa, joten kaikkia kiukutti jo ennen seitsemää aika lailla.

Viimeisistä kahvinröpöistä pelastumisen toivossa keitetyt aamukahvit päätyivät pojan päälle, ja tehtiin maailmanennätysjuoksu suoraan suihkuun kaikki vaatteet päällä ja itku ja harmistus oli kaikilla suuri, vaikka poika selvisikin säikähdyksellä.
Pojalle ei maistunut aamiainen millään ja hermostuksissani paiskasin kuivauskaapin niin lujaa kiinni, että kauhat vain lentelivät takaisin. Olin tässä vaiheessa niin valmis myymään lapsen pois ja lähtemään pitkälle ja ansaitulle lomalle ja painamaan deleteä tämän päivän kohdalla. Teatraalisesti heittäydyin sängylle vollottamaan itselleni bonukseksi päänsäryn.

Mikael päätti kiukutella koko päivän, ei vaatteita, ei ruokaa, ei pottaa, ei mitään. Ei, ei ja ei! Kaikki äidin mielestä pakollinen oli hyvä syy itkupotkuraivareihin. Ja sitten alkoi superyllätyksenä supistaa ja koskea ihan joka paikkaan. Ei siis päästy uloskaan. Lähikaupasta flunssamättöä ja ainoa, mitä poika on päivän aikana suostunut syömään on suklaamuroja ja nekin tietysti vaan olohuoneessa sohvalla istuen. Paskamutsifiilis on ylitsepääsemätön, piirrettyjä ja sohvailua koko päivän ja itsekin päätin kiskaista pussilliset juustonaksuja ja lakuja saamatta edes päivävaatteita koko päivänä päälle ( vatsa kiittää..not ). Päivä on ollut tuskallisen pitkä.
Av-palstalla voi kivittää vapaasti. Tänään paskamutsin titteli on saletisti vain ja ainoastaan minun. Huominen, tule äkkiä!