2012/09/27

Paskaa huomenta kaikille

Hei sinä.


Aamuni on ollut erittäin ihana.
Nousin poikamme kanssa kuudelta ylös, uskaltaisin veikata, että sinä et nousisi omalla vuorollasi ( kerran viikossa ) silloin, vaan turhautuisit ja kantelisit poikaamme makuhuoneiden väliä ja turhautuisit lisää ja purkaisit sen lopulta lapseen. Aurinkoinen poikamme muuttuisi heti kiukkupussiksi ja sitä kiukkua jatkuisi aina päiväunille asti. Käytin pojan aamupesulla ja laitoin aamupalan. Ajattelin, että koska olen poissa Mikaelin lounas- ja päiväuniajan, niin voin ihan hyvää hyvyyttäni tehdä lämpimän ruoan teille valmiiksi. Vaikka voisithan tehdä se ihan hyvin itsekin, kuten minä teen kaikki arkiaamut ja suurimman osan viikonloppuaamuisinkin. Ja vaikka osaava olenkin, niin porkkanoiden kuorimen, kanan paistaminen, salaatin tekeminen ja mustikkaisen lapsen syömisen vahtiminen saattaa olla näin raskaana pikkuisen liikaa jopa minulle. Pyysin sinua ja ylimääräisiä käsipareja apuun. Lapsi oli yltäpäältä mustikassa ja lopen kyllästynyt aamupalaan, mutten voinut lähteä pesemään naamaa ja käsiä, koska kanat olisivat palaneet pohjaan ja silloin te ette olisi niitä syöneet. Oletan, että sinulla on velvollisuus kuitenkin lastasi kohtaan ja pyysin tosiaan auttamaan, ei olisi kuin tarvinnut nostaa poika tuolista ( raskaanaollessa hyvin haastavaa 10kg painavalla taaperolla ) pestä pojan naama ja kädet ja sitten olisit saanut jatkaa kauneusuniasi ihan rauhassa. 

Kävit kääntymässä keittiössä, niistit nenän ja painuit takaisin sänkyyn.

Kiitti vitusti kauheasti. Lahjoin poikaa hapankorpuilla, paistoin kanat, pesin pojan, puin päivävaatteet päälle, tein ruoan loppuun, siivosin keittiön, viikkasin pyykit kaappiin ja laitoin toisen koneellisen pyörimään, siivosin olohuoneen ja imuroin. Tämä kaikki ennen kello kahdeksaa. Tulin miettineeksi, että on tosi kiva saada näin paljon arvostusta ja kiitosta sinulta näistä kotitöistä ja lastenhoidosta. Ehkä joku päivänä pakkaan laukut ja lähden ja toivon silloin saavani sinulta edes kelvolliset suositukset siivoojana ja lastenvahtina. Ehkä seuraavassa paikassa saisi jopa palkkaa?

Ja en muuten tarvitse sinun kyytipalvelujasi tänään, kävelen mielummin vesisateessa vajaan tunnin sairaalalle ja takaisin. Jos sillä välin ruokkisit lapselle sen päiväruoan ja laittaisit nukkumaan, niin voit sen jälkeen jatkaa uniasi. Koitan juosta kotiin niin, että ehdit lähteä kouluun ennen puoltapäivää. En lupaa mitään, ylämäessä kuitenkin alkaa supistamaan niin, että kävelytahti tuskin on mitenkään kauhean nopea.


Tiedän, että olen pikkumainen, kyllähän minun pitäisi äitinä ja naisena selvitä kaikesta valittamatta. Ja raskauden ei pitäisi antaa vaikuttaa, vaikka olenkin herkillä. Anteeksi, että edes ylipäätään häiritsin alunperinkään nukkumistasi. Koitan hyvittää tämän jotenkin iltapäivällä, älä ole minulle vihainen, pesin jopa sinun pyykkisi.
Jatka kauneusuniasi. En puhu sinulle tänään.

#*"@!?% kotiorja  Sini

EDIT: ei sitä miestä tarvitse välttämättä kivittää, kyllähän itsekin ymmärrän, kun ollaan räkäisiä ja väsyneitä, niin ei vaan jaksa. Sietokyky raskaana on kaikkeen jotakuinkin 0.

49 kommenttia:

  1. Siis niin tuttua! Että mä oon vihainen sun puolesta :----(

    VastaaPoista
  2. Todellakin tuttua -.- Koitappa joku kerta oikeesti alotella laukkujen pakkaamista. Sillä itse sain heräteltyä kelvotonta nukkuvaa haisevaa lihamöykkyä tuolta sängynpohjalta todellisuuteen -.-

    Toivottvasti jätit tuon tekstin miehelles luettavaks!

    Tv. Joku joka ei jaksa kirjautua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pakannu ja purkanu ne niin usein, etten oikeesti enää jaksa nähdä vaivaa, kun en kuitenkaan jaksa lähteä :)

      Poista
    2. Eiköhän se oo osannu tulla täältä kyylimään tämän tekstin :)

      Poista
  3. AAA voi kanin kakka :( läväytä raa'at broilerit joskus lautaselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi, voi tulla salmonella :( kanin kakkaa voisin harkita ;)

      Poista
  4. tuttua! meillä ei lapsia ole, mutta pistää niin vituttamaan kun näkee että kämppä on kyllä sotkunen, mutta EI VOI TEHDÄ SEN MITÄÄN! kyllä akka siivoaa ku tulee töistä kotiin. ajattelin et joskus koitan antaa vaa olla ja kattoa kuinka paskaaseksi tää kämppä pääsee ennen ku johdot liittää sen pään sisällä et täällähän pitäis OIKEESTI siivota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettiny samaa, mutta tulin siihen tulokseen, että sen jälkeen tää ei enää koskaan tulis siistiksi. Toisaalta, ehkä miehet ei jaksa välittää kaikesta pikkuliasta joka ei häiritse elämää. Mie jaksa välittää jokaisesta roiskeesta kyllä liianki päälle.

      Poista
    2. samaan tulokseen tulin myös ite ja sen jälkeen alko rätti heilua, mutta kyllä on mies saanu saarnaa osakseen :-D

      Poista
    3. Kyllä Marko tänään iltapäivällä tiskasi astiat!

      Poista
  5. Alko ärsyttään sun puolesta! Miehet on niiiin tollasia!!! Ei ne ikinä opi :D

    VastaaPoista
  6. Voi jestas sentään O.o Onpas aikuista käytöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, me ei kyllä kummatkaan taideta koskaan kasvaa aikuisiksi.. :--D

      Poista
  7. Huh huh. Onneksi ei ollut blogeja ja facebookeja kun itse oli nuori äiti.

    VastaaPoista
  8. Olen vastaavan vuodatuksen kerran kirjoittanut mieheni luettavaksi. Paitsi että se oli paljon pidempi ja kirjoitettu käsin (sydänverellä prkle). Sitten ojensin sen hänelle ja käskin hyvin rauhallisesti pitämään hyvässä tallessa, että voi sitten lukea ja kerrata epäkohtia, kun mua taas vituttaa, enkä jaksa huutaa miljoonatta kertaa samoista asioista... Tai sitten kun huomaa mun ja lapsen lähteneen. Ja se luki sen ja vieläkin se on säästössä yli vuotta myöhemmin.

    Kyllä se otti onkeensa, eikä oo niin pahaks menny tilanne enää. Ihanat miehet, can't live without them, but can't shoot them either <3

    Marko: get a grip! Et voi tietää, miten raskasta raskaana olo on, sekä fyysisesti ja henkisesti. Eikä voi muutkaan miehet - koska jos miehet olis se kantava sukupuoli, olis ihmisrotu sammunut jo tuhansia vuosia sitten. Eikä se ole sun syytä tietenkään, mut yritä edes auttaa aina kun huomaat, että voisit. Olis niin paljon paremmat saumat selvitä vauvavuosien pyörremyrskyn läpi pariskuntana ja lasten kasvettua huomata, että rakastaakin edelleen puolisoaan, jos ottaa toista huomioon jo myrskyn riehuessa.

    Enhän kivittäny? Korkeintaan kävyillä heittelin? :D

    - Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet ihana! Voit ruveta mun varakirjoittajaksi!! <3
      Saatoin nakata pienellä kivellä.

      Poista
  9. Ompa niin tuttu tunne ja täytyy kai itte testata tuota Piian vinkkiä! Jos se vaikka alkais tuo ukkoki tajuaan, vaikka epäilen suuresti että minun ukkoon ei ainakaan tehoa. Heittäs varmaan vaa roskiin koko paperin! :D Monet kerrat ittekki oon meinannu tämmösen vuodatuksen kirjottaa, mutta laiskako olen nii oon sitte vain huutanu päin naamaa kaikki. Ja se keino ei ainakaan tunnu tepsivän...mennee jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on meille periaatteessa ärkipäivää, mutta tänään oli pakko kirjoittaa. On Marko hyvä mies ja hyvä isä, mutta tänään ei ollut visiin hänen päivänsä. (?)

      Poista
  10. Mut otetaan huomioon, että mun mies on 33-vuotias ja kuunnellut mun nalkutusta n.16 vuotta... Se on jo tajunnut, ettei nalkuttaminen koskaan lopu jos mitään ei muutu :D Ei sekään olis ehkä ottanut onkeensa 10 vuotta sitten vielä...

    - Piia

    VastaaPoista
  11. Noinhan se menee :( Tukka nousee pystyyn kun ajattelen miten rankkaa tulee olemaan pikkukakkosen odotuksesta ja sen jälkeisestä elämäsä. Naisen osa on kyllä vittumainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen osa on aina se paskin ;) Mutta kyllä tästä selviää, vaikka hermot menis!

      Poista
  12. Oletko koskaan asunut yksin tai onko Marko asunut yksin? Itse muutin poikkiksen kans yhteen ja kumpikin oli aina vaan asunu joko porukoilla tai kämppiksen kans.. Erohan siitä tuli, parempi oppia ensin asumaan yksin ja ottamaan vastuuta eikä olettaa että nainen hoitaa tai sotku on aina kämppiksen/avokin jäljiltä. Siivotkoon itse omat sotkunsa kun kukaan muu ei ole siivoamassa niitä. Ja teillä on vielä lapsikin ja toinen tulossa! Huhhuh.. Itse en kestäisi tollasta enää ollenkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ No mut siis melko mustavalkoista tuokin. Me muutettiin yhteen kumpikin suoraan kotoaan ja meillä se oon minä, joka voi viikon olla siivoomatta kertaakaan. Ja yhdessä tosiaan oltu se 16 vuotta ja toinen lapsi tuloillaan. Kyllä se on ihmisistä ja tahdoista kiinni (suurimmalta osin), että pärjätäänkö yhdessä vai laitetaanko lusikat jakoon.

      - Piia (joka harkitsee vakavasti muuttoa tähän blogiin, kun kuitenkin roikkuu täällä kaiket päivät :D)

      Poista
    2. Olin asunut itsekeseni, Marko ei ( mutta asui yksin melkein koko inttiaikansa, kun asuttiin erillään ). Minulla on vaan koulutus vaiheessa, kyllä tuo vielä joku päivä opikseensa oppii, ei nyt pidä käsittää, että Marko ois sovinisti tyranni, joka luulee, että nainen tekee IHAN kaiken.

      Piia, muuta vaan. Kyllä tänne mahtuu ;)

      Poista
  13. Heh,niin tuttua! Monesti on tääläkin kokeiltu laukkujen pakkaamisella,se ei auta kun sen hetken;) hah. Mä niin voin samaistua tunteisiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että voit, en oo ihan tunnehirviö!!

      Poista
    2. Heh,jos yhtään helpottaa,meitä on (ainakin) kaksi! :D

      Poista
  14. Mie en oo ees raskaana ja tuo kuulostaa niiiiiin tutulta! :D Et ole yksin.

    VastaaPoista
  15. onks noi teidän yhteisiä valintoja( koulu, lapset yms.) eihän raskaus ole sairaus....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sen nyt ottaa, eka lapsi ylläri, koulu ja paikkakunta päätetty yhdessä, toinen lapsi yllättävänä boonuksena elämään. Kumpikaan ei ole mielivaltaisesti päättänyt asioita, jos sitä meinaat. Ja olet oikeassa raskaus ei ole sairaus, mutta minulla molemmat raskaudet ovat olleet hankalahkoja eli fyysistä kipua on päivittäin ja se vaikuttaa henkisen puolen jaksamiseen ( kärsivällisyyteen ja hermoihin ). Oispa kivaa jos edes joskus ois edes semihelppoa ja nautinnollista tää odotus.

      En ymmärtänyt kommenttisi pointtia, mutta kyllä minä vaan itken ja vingun tänne blogiin just sitä mitä haluan :)

      Poista
    2. Mulle jos joku kehtaa tulla sanomaan päin naamaa, että raskaus ei ole sairaus, niin täräytän välittömästi nyrkillä otsaan. Kaks kertaa hyperemeesi ja kerran (vielä ehtii tähänkin raskauteen) suunnattomat lonkka- ja liitoskivut tekee tästä niin lähelle sairauden, kun vaan ikinä voi olla. Eihän se sairaus ole sinällään, mut esim. hyperemeesistä ei voi kärsiä ilman sitä raskautta...

      - Piia (yet again)

      Poista
    3. Voisin sanoa sinulle päin naamaa ,että raskaus ei ole sairaus! Itse aiheutettu tila josta pitäisi nauttia. Tosin tiedän ettei se kaikille ole helppoa ja voi aiheuttaa toisille fyysisiä ja henkisiä oureita/sairauksia.. Mutta raskaus ei itse ole sairaus!

      Poista
    4. Älä jumankekka käy syyllistään, kun en PYSTY nauttia raskaudesta. Haluaisinko olla auvoinen vauvamasu, joka kuljeskelee esikoisen kanssa pitkin kerhoja ja puistoja ja hymyillen silittelee mahaa? Erittäin paljon. Mutta sen sijaan oon ihmisraunio, joka oksentaa vähintään 3 kertaa päivässä niin kovaa, että kylkiluut murtuu ja verenpurkaumat kasvoissa aiheuttaa mustan silmän tasaisin väliajoin. Makaan sängyssä tai sohvalla kaikki päivät tehden kuolemaa (siltä tuntuu) ja pohtien, joko nyt olis taas tilanne niin paha, että pitää lähteä ensiapuun nesteytykseen.

      Mä myönsin jo, ettei diagnoosiltaan ole sairaus joo, mut jotain niin paljon pahempaa silti. Mä nautin sit niistä lapsista, mut en tästä ajasta. Että tervetuloa kommentoimaan päin naamaa, I will f*cking bite your head off.

      - Piia

      Poista
    5. Ei ollu tarkoitus syyllistää näen vaan niin punaista kun raskauden sanotaan olevan sairaus kun sitä se ei ole. Tiedän ystävä piirissä myös ihmisiä joille raskaus ei ole helppoa aikaa vaan yhtä tuskaa ja hikeä. Esimerkiksi kummipoikani syntymä ja odotusaika eivät olleet kenellekkään helppoja, koska poika päätti tulla maailmaan jo 4kk ennemmin...

      Poista
  16. Tää kuulostaa pelottavan tutulta. :D Oon muutaman kerran ihan huvikseen kokeillut, että jos en siivoa, pese pyykkiä tms. niin kuinka kauan mies jaksaa kattoa sitä, mut luovutin siinä vaiheessa kun koti alkoi muistuttamaan kaatopaikkaa. Kyllähän tuo ukko valitteli sotkua, muttei kuitenkaan tehnyt asioille mitään. :D Raaaaaah.

    VastaaPoista
  17. Tää on niin mailman paras kirjotus ikinä!! :`D

    VastaaPoista
  18. Ei näköjään meidän perhe olekaan ainoa, jossa myös toisinaan meno tällaista.

    -Ellu

    VastaaPoista
  19. Meillä on usein sekaista, sotkuista ja tiskit pöydällä ja pyykit kolmatta päivää rummussa märkänä. Ihan vain siksi, etten minä jaksa. Ja kun minä en jaksa enkä pysty, ei ole ketään jolle märistä ja parkua. Välillä kaipaisi sitä "rakasta" taisteluparia, että jostain voisi syyttää jotakuta muuta kuin itseään. :D

    Että anna mimmi palaa, mirise ja natise, tosirakkaus kestää senkin! (Ja ehkä joku päivä tiskit oppivat kävelemään itse koneeseen)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...