2012/10/31

SYPE-poli ( neljäs käynti )


Ensimmäinen mukava käynti takana. Pääsemmä synnytystapa-arvioon viikolla 36 ja kätilö oli kuulemma sitä mieltä, ettei ketään voida pakottaa synnyttämään alakautta ja pelkoni riittäisi syyksi sektiolle. Toivotaan nyt, että lääkäri olisi samoilla linjoilla.

Olin niin helpottunut käynnin jälkeen, että söin kokonaisen suklaalevyn ihan yksin! Eikä ollut yhtään morkkis jälkeenpäin.

Lokakuun soitetuimmat




Huomaa, että syksy ja lähestyvä talvi vaikuttavat soittolistaan jonkin verran. Mitäs mieltä? Kuunnellaanko samoja?

Vertailukuva


Olen keskittynyt ihan tässä viime päivinä olemaan esikoiselle niin_tajuttoman_ihana_ja_hyvä äiti ja samalla olen unohtanut Pikku2:n olemassaolon välillä kokonaan. Eilen piti oikein miettiä ja pinnistellä muistin pohjalta, että milloinkohan se on viimeksi kääntänyt masussa kylkeään, tilakin on selvästi rajoittunut ja kovimmat potkut ovat jääneet pois. Toisinaan masuvauvaa on taas kauhea ikävä, vielä kymmenisen viikkoa!!

Mikael oli eilen niin kiltti, etten meinannut omaksi lapseksi tunnistaa. Uhmakiukku ei vaivautunut nostamaan päätänsä kertaakaan. Meillä puettiin, pottailtiin ja syötiin nätisti ja monet kerrat pysähdyin vain paikoilleni ihmettelemään, miten komea, taitava ja ihana poika minulla jo on. Mikael olisi tahtonut rappata pikkuveen huulirasvalla, kun kerta kaikki muutkin saivat sitä laittaa. Jotenkin tuntuu, että Mikael ansaitsee nyt extrapaljon huomiota, koska kohta sitä tuskin saa vauvan takia ihan niin usein ja helposti.

Ps. Äitiyspakkaus, ole kiltti ja saavu pian, tahdon päästä pesemään vauvapyykkiä!
Ps2. ulkona on ihan sikapaljon ihanaa lunta!!!!!

2012/10/29

En olekaan vielä lähtenyt tähän ensilumi-hypetykseen mukaan, mutta taidan nyt sortua siihen. En ole talvi-ihmisiä, inhoan lunta ja pakkasta mutten voi kieltää etteikö pieni sisäinen lapseni kuitenkin joka vuosi nauttisi ensilumista ja ensipakkasista. Lähdettiin Mikaelin kanssa aamukävelylle keskustaan, koska minut valtaa aina outo ja miellyttävä tunne silloin, kun pääsen keskelle aamuruuhkaa ja aamuihmisiä. Kiireisiä salkkumiehiä, äitejä lapsien kanssa vaunuttelemassa, vanhuksia torin laidalla, vastaleivotun korvapuustin tuoksu ja nouseva aamuaurinko. Sitä fiilistä ei pilaa edes kiukutteleva poika ( ensimmäinen taistelu käytiin siitä ollaanko rattaissa vai kävelläänkö nätisti ja toinen siitä istutaanko bussissa nätisti vai ei ).

Tänään oli suunnitelmissa vielä suunnistaa leikkipuistoon, mikäli isimies lähtee meidän kanssamme. Tällä viikolla pitäisi saada sen verran myös aikaiseksi, että kävisin Sypellä ja Matkuksen avajaisissa ja aloittaisin joulkorttien väsäämisen ( joululaatikot kannettiin eilen varastosta ylös! ) ja loppuviikosta pitäisi lähteä tekemään reissu Savonlinnaan. Väripurkkikin odottaa värjääjäänsä, mutta tiedä sitten jaksanko, on tätä juurikasvua katseltu jo heinäkuusta saakka.

Olen tässä muuten viime päivät pohtinut enemmänkin pojan mahdollista peruna-allergiaa. Eilen meni puolipakolla ja puolivahingossa perunaa suuhun asti ja puoli tuntia ruokailun jälkeen suun ympärys helahti punaiseksi ja näppyläiseksi ja illalla meni vatsa kipeäksi ja sekaisin. Ajattelin, nyt olla antamatta perunaa, kunnes saan neuvolasta mahdollisesti lähetteen allergiatesteihin. Onko teidän lapsilla mahdollisesti peruna-allergia? Miten oirehti?



Meinasin ensin laittaa uuden masukuvan, missä olisi näkynyt naamakin, mutta se kaksoisleuka sai minut muuttamaan mieleni hyvin äkkiä.

2012/10/27

masukuva

 Tältä me näytetään viikolla 30+5

Oon huomannut sen, miten erimuotoinen maha muuten on riippuen vauvan asennosta, meillä makoillaan vielä toistaiseksi perätilassa/poikittain. Toivottavasti tajutaan pian lähteä kääntyilemään siihen raivotarjontaan, se saattaisi helpottaa närästystä.

2012/10/26

Keilaamassa



Markon kanssa vietetty kallis yhteinen aika ilman lasta huipentui ulkona syömisen kera keilausvuoroon ( tästä iso kiitos lapsenvahdille!!). Olin viimeksi keilaamassa, kun odotin Mikaelia suunnilleen samoilla raskausviikoilla ja totesin, että kyllä sitä voi ilmeisesti raskaanakin keilata: voitin taas koko porukan! Niukasti yhdellä pisteellä, mutta kuitenkin voitto se on sekin. Ainakin tällä tasapainolla ja kaltevuuskulmalla.

Ps. uusi auto <3


Päivän polttava kysymys

Mikä on parasta, mitä voit tehdä ( housut jalassa tai ilman ), kun lapsesi on yökylässä?


Minusta parasta on..
Nauttia tietenkin " terveellinen " aamiainen, jota ei_tarvitse_jakaa kenenkään kanssa! Hyvänä kakkosena tulee uniövereiden vetäminen!!!!

Entäs sinusta?

2012/10/25

Sieltä se tuli


Olenkin tässä jo odotellut, että milloin Mikaelilla alkaa olla mielipiteitä minusta ja minun toimintatavoistani. Hetki sitten käytiin keskustelua.

Minä: " Mikael! Ei saa pomppia sängyssä! "
Mikael: " Tymmä ( tyhmä ) äiti! "

Sieltä se tuli, Mikael pelasi ensimmäistä kertaa tyhmä äiti-kortin. Olen onneksi valmistautunut tähän hyvin ja lopetin meidän keskustelun samalla tavalla, jolla oma äitini sen lopetti meidänkin kanssa aikoinaan.

" Tiesitkös,että tyhmästä äidistä tulee tyhmiä lapsia "

Poika hiljeni.
Haluan uskoa, että jäi miettimään asiaa.

2012/10/24

Turha tässä on mitään SuperMutsia leikkiä

Jos tämä olisi ollut edes ensimmäinen kerta..
Ei, tämä on jo neljäs, * vapaavalintainen kirosana * neljäs (!) kerta, kun meille/minulle käy näin. Luovutan, en enää edes yritä. Me pysytään tästä lähtien ainoastaan neljän seinän sisällä.

Mikael heräsi päiväunilta hyväntuulisena. Minä sain vaihtaa vaipan ja pukea vaatteet ilman minkäänlaista kiukuttelua. Päätin hyödyntää ihanan syksyisen auringonpaisteen ja lapseni hyväntuulisuuden, mehän mentäisiin nyt ulos ennen välipalaa. Kylläpä olisin reipas äiti, ei pääsisi kukaan väittämään vastaan.

Puin itselleni ulkovaatteet: pipon, lenkkeilyhousut, villasukat, hanskat, pari välikerrosta alle ja joku takki, joka suojaisi vähän tuulelta ( en omista takkia, joka kestäisi vettä ja menisi jopa kiinni ). Tuli kuuma pelkästä pukemisesta ja sitten alkoi supistella, kyllähän sen kestää vielä, ei satu kauheasti.
Noh pitäähän se lapsikin pukea, ulkohousujen kohdalla tosin pojan mieli muuttui ja yhteistyökyky katosi sekunnissa. " Eijeijeiiiiih!! Haluun leikkiä autoilla!! Haluun leikkiä autoilla!! " Tätä jatkui aina kurahousujen pukemiseen asti. * usea hiljainen ja vapaa valintainen kirosana *

Sain viimein pojan puettua kokonaan ja siirryin äkkiä valitseman itselleni kengät. Sillä aikaa, kun käänsin selkäni ja puin kengät ähisten jalkaani, poika oli juossut hiekkaisissa kumisaappaissa asunnon ympäri ja makuuhuoneen entinen valkoinen matto oli aivan kurassa ja hiekassa ja kaikkea muuta, kuin valkoinen. Paiskasin oven kiinni, raahasin pojan rappusia alas kainalossani ja pääsimme ulko-ovelle toteamaan, että siellä * vaapaavalintainen kirosana * sataa vettä. Kaatamalla.

Pohdin hetken. Voisimme kääntyä takaisin sisälle. Minulla oli kuuma, lapsella ärsytys ja ulkoilusää oli kauhea..Eikä vielä mitä. Kyllä me voidaan vaunulenkille mennä, vettähän se vaan on. Kipaistiin varastosta hakemaan vaunut, avasin sateenvarjon ja painelin menoksi. Ensimmäiset kolme rapunväliä sujui hienosti, vettä tuli sieltä kuuluistasta ja tuuli kauheasti. Roskakatoksen kohdalla tuuli puhalsi sateenvarjoni kirjaimellisesti rikki * vapaavalintainen ääneenlausuttu ruma sana *. Tässäkin vaiheessa olisi voinut kääntyä kotiin. Nii-in.

Muutin suunnitelmaa, menisimme bussilla keskustaan, käveltäisiin siellä, joten ei haittaisi vaikka sataisi, voitaisiin mennä siellä suojaan. Nyt ei luovuteta.
Otin suunnan kohti pysäkkiä ja sillä samalla sekunnilla taivas repesi ja alkoi sataa lisää vetää, * vapaavalintainen kirosana * lunta ja * vapaavalintainen kirosana * rakeita. 100 metrin matkan aikana minä kastuin alusvaatteitani myöden ja Mikael kastui sadesuojasta ja sadevaatteista huolimatta. Kurvasin äkkiä lähikauppaan sisälle kylmissääni ja kastuneena. * usea vapaavalintainen kirosana * Eihän me nyt voida mihinkään lähteä jos ollaan molemmat litimärkiä jo ennen, kuin päästään linja-autoon. Mehän vilustuttaisiin ja se olisi syvältä.

Keräilin hetken itseäni kaupan aulassa. Päätin, että tämä on jo liikaa minun sietokyvylleni, joten käännyin ja lähdin juoksemaan pahimman raekuuron laannuttua jälkeen takaisin kotiin, ylämäkeen tietty, saaden supistuksia koko kotimatkan. Vaunut suorastaan lensivät varastoon kovakouraisesti, kannoin märän ja vielä kiukkuisemman lapsen yläkertaan kylpyhuoneeseen, riisuin märät vaatteet ja totesin lopetettuani, että koko kylppäri oli kurassa ja ravassa, lapsella kakka vaipassa ja omat housuni olivat jossain välissä hajonneet. * kirosana + kirosana + oven potkaiseminen *

Ja sitten se, mikä sai kamelin selän katkeamaan:
Kävelin olohuoneeseen ja näin ikkunasta, miten ulkona paistoi aurinko, vielä lähes pilveettömältä taivaalta. * vapaavalinnainen lista kirosanoja *

Tää äitiys ja välillä niin syvältä. 

* vapaavalintainen kirosana *

Erilainen aamu



Äidin ja isän lisäksi tarjolla oli kolme ylimääräistä käsiparia leikittämässä. Arvatkaahan oliko poika mielissään. Kiitos Noora, Rale ja Enni kivasta päivästä, harvoin saa poika nauttia tuommoisesta määrästä huomiota.

2012/10/22

Sini vastaa

Raskaus, Mikael ja Pikku2

Onko teillä jo tiedossa nimi pikkukakkoselle? - Ei ole. Ollaan käyty muuta kiivas väittely, mutta aletaan pikkuhiljaa olla samaa mieltä niistä nimistä, joita ei ehdottomasti lapselle anneta. Jospa päästään yhteisymmärrykseen just ennen ristiäisiä..
Mitkä kolme (3) ovat mielestäsi tärkeimmät vauvanhoitovarusteet/tarvikkeet? - Tutit, harsot ja ehdottomasti tähän listaan on pakko saada Anticolic-tuttipullot, jos niitä joutuu käyttämään!
Mitkä on Mikaelin lempileikkejä? - Tällä hetkellä lukeminen ja autoleikit on pop. Legot on myös kivoja, mutta ne vaan lähinnä levitellään ympäri asuntoa. Tänään leikittiin kokkausta iskällä, ei kannata kysyä lisää.
Onko sinulle tullut jotain uutta mielihalua tämän raskauden aikana? - Peruna.
Onko kaikki hankittu jo uutta tulokasta varten? - Tutit, pullot, vaipat, manduca, rattaat ja semmoinen pikkusälä vielä puuttuvat kokonaan.
Jos tulokas olisikin tyttö, mikä nimi tulisi hänelle? - Jos semmoinen källi nyt sattuisi, niin tappelisin nimistä Martta ja Isla. Meillä ei ihan kohtaa tää nimimaku Markon kanssa.
Mitkä olisivat ajatuksesi, jos masuasukki olisikin tyttö, vaikka poikalupaus onkin jo annettu? - Varmaan vähän sekalaiset. Rakashan tuo Vauva2 on, vaikka yhtäkkiä pippelinsä kadottaisikin. Olisi varmaan vähän shokki aluksi, kun ollaan selvästi hamstrattu poikavaatetta ja puhuttu pikkuveljestä. Kaikkeenhan kyllä tottuisi. naurattaisi vuosien päästä.
Entä, JOS paljastuisikin, että tulisi kaksoset? - No sitten iskisi paniikki ( vaikka vois mahan koosta päätelläkin ollakin kaks muksua.. )!! Oon selvästi ajatuksissani valmistautunut vaan yhteen ja tuntuu, ettei voimavarat mitenkään riittäisi kahteen vauvaan + taaperoon. Kyllä siinä olisi sulattelemista, lähinnä se, että meillä on vähän huono tukiverkko täällä Kuopiossa.
Miten suhtautuisit lapseen, joka olisikin jollain tavalla vammainen? - Samalla lailla rakastaen tietysti. Oma lapsi on aina oma lapsi, ei se vammaisuus sitä rakkautta taida miksikään muuttaa.
Entä miltä tuntui olla äiti ensimmäistä kertaa? - Pelottovalta. Yhtäkkiä oli vastuu toisesta. Oon kuitenkin tykännyt äitiydestä ja sen haasteista, tunnen olevani usein tarpeellinen.
Miltä tuntui kun Mikael sanoi sinua ensimmäisen kerran äidiksi? - Olin ihan intopinkeenä, kun Mikael oli 5kk ja höpötti niin selkeää " äitiä " ( tuskin tarkoitti sitä kuitenkaan ). 8kk vanhana kyllä se, että Mikael kutsui äidiksi tuntui ihanalta, nykyään se vähän riippuu äänensävystä, välillä ois kivaa jos sitä isiä huudeltaisi enemmän.
Syttyikkö rakkaus Mikaeliin heti automaattisesti niinkuin kerrotaan? - Mikaelin rakastaminen alkoi jo silloin odotusaikana. Ei se syntymä oikein mullistanut maailmaani ja käsitystäni rakkaudesta, se kolahdus tuli kait vähän viiveellä sen synnytysshokin jälkeen. Kiintyminen tapahtui luultavasti hetkessä.
Miltä tuntui kuulla olevan toistamiseen raskaana? - Hyvältä. Vähän oltiin sitä jo odoteltu ja aavisteltukin.
Mitä luulet, mihin ammattiin Mikael tulee päätymään isona? - Markon kanssa kovasti vitsaillaan NHL-tähteydestä ja ammattipianistin urapoluista. Vielä on vaikea sanoa, kun Mikael on selvästi niin monipuuolinen kakara.
Miltä tuntui nähdä Marko ja Mikael ensimmäistä kertaa yhdessä? - Hyvältä. Pojat olivat kaksin sairaalahuoneessa, kun minut tuotiin sängyllä paikalle. Oli ne vaan aika hellyyttäviä, mutta muistan siitä aika vähän.
Miksi sinua niin kovasti jännittää synnyttäminen? - Kipu ( johon eivät lääkkeet tuoneet helpotusta ) ja se kontrolloimattomuus pelottavat eniten. Viimeksi tuntui, että kaikki meni päin peltoja, vaikka kuinka koitin valmistautua kaikkeen. En osannut odottaan 25 tunnin urakkaa edes painajaisissani.
Miten Mikael on suhtautunut kasvavaan mahaan, onko näyttänyt kiinnostuksen merkkejä yms.? - Kyllä on. Mikael puhuu " pikkuveestä " ja tietää, missä vauva on. Mikael rasvaa mahaa ja kantaa vauvaleluja pinnasänkyyn. Mikael kyselee myös nukkuuko vauva ja kuuntelee potkuja mahan päältä.
Oisitko sä (tai Marko) ees VÄHÄN toivonu tyttöä? - Marko nyt ei ole ottanut tähän sukupuoliasiaan kantaan millään lailla ennen rakenneultraa. Luulisin, että itselläni oli pieni ja varovainen haave tytöstä, mutta aika pian se vaihtui pois, kun poikaolo jylläsi vahvana.
Onko jotain mitä haluaisit syödä/juoda nyt raskauden aikana, mutta et voi(sen vauvan takia)? - Salmiakki. Ja jostain syystä energiajuomat hiukoisi, vaikken ole niistä koskaan tykännyt.
Miltä tuntui saada pieni nyytti syliin Mikaelin synnyttyä? - Suututti, kun tärisin niin, etten jaksanut pitää poikaa sylissäni edes minuuttia.
Minkä merkkisen raskaustestin teit Mikaelia odottaessa? Teitkö saman myös pikkukakkosesta? - Mikaelista joku apteekin oma testi ja tästä toisesta taisin tehdä pari halpistestiä ja yhden clearbluen.
Ja paljonko viikot oli suunnilleen, kun plussasit? - Mikaelista en muista, ehkä 5+ ? Toisesta jo 3+.
Pelottaako sua että joku kopioi Mikaelin kuvia sun blogista? - Vähän kyllä.
Mikä on sun pahin painajainen millaisia pojista tulee isona? - Että pojista tulee auktoriteettiongelmaisia, uusavuttomia ja erittäin kiittämättömiä nulikoita.





Minä itte!
Missä olet 5 vuoden päästä? - Luultavasti ollaan täällä Kuopiossa ja minä olen toivottavasti siirtynyt työelämään.
Mikä on haaveammatti? - Tällä hetkellä ei ole. Radiojuontajaksi ja laulajaksi halusin pienenä.
Mistä haaveilet? - Omasta talosta ja siitä, että selviän synnytyksestä ees jotenkin yhtenä tai kahtena kappaleena.
3 asiaa jotka haluaisit saavuttaa elämäsi aikana? - Benjihyppy, ulkomaanmatka ja painaa ensimmäistä kertaa aikauisiällä alle 60kg.
haluaisitko vielä tytön? - En haluaisi tyttöä, enkä haluaisi poikaa. En haluaisi välttämättä lapsia ollenkaan enää.
olitko hyvä koulussa?- Yläasteella olin joo, lukiossa ainoastaan historiasta taisi tippua kymppejä.
3 parasta luonteenpiirrettäsi? - Sosiaalisuus, energisyys ja se, että olen oma itseni kuitenkin aina.
Mikä on suurin haaveesi tällä hetkellä? - Siitä synnytyksestä selviäminen..
Entä joku pienempi haaveesi? - Haluaisin uudet talvikengät.
Haluatko lisää lapsia IKINÄ? - Ikinä on kai väärä sana. ollaan Markon kanssa sitä mieltä, että meidän lapset ois tässä, mutta kuten Marko sanoi, että jos 10 vuoden päästä ollaan molemmat toista mieltä, niin palataan asiaan sitten. Nyt ei ainakaan vuosiin lisää lapsia, oon ite jo valmis allekirjoittamaan että tuskin koskaan lisää.
Minne haluaisit opiskelemaan? - En tiedä yhtään.
Tykkäätkö matkustelusta? - En ole juurikaan matkustellut.
Kaipaatko ikinä sinne "huolettomaan nuoruuteen", aikaan ennen Mikaelia ja vanhemmuutta? - En kaipaa sinne. Se oli hyvin sekavaa ja rytmitöntä aikaa.
Koetko ikinä aikuistuneesi liian aikaisin? - Aikuistuin mielestäni jo 6-vuotiaana, kun esikoisena piti olla jo olevinaan niin iso. Oon aina ollut pikkuvanha, joten en mielestäni ole aikuistunut liian aikaisin.
Missä toivoisit olevasi kymmenen vuoden päästä? - Töissä ja muuttamassa jo ihan omaan kotiin!!
Minne haluaisit lähteä lomalle (ulkomaille)?  - Olisi kiva käydä Jenkkilässä.
Minkälainen on sun mielestä superäiti? - Se riippuu päivästä. Superäitiäkin saa väsyttää, mutta se asenne, miten kaikkeen suhtautuu ratkaisee. Superäidit eivät valita turhista, eivätkä huuda lapsilleen turhaan ( ainakaan montaa kertaa päivässä ). Pullanpaisto on plussaa.
Mitä odotat tulevaisuudelta? - Paria vauvahuurista ja väsyttävää vuotta.
Jos voittaisit nyt 10 000€, mihin ne käyttäisit? - Ostaisin meille isomman auton ja loput laittaisin säästöön. Voisi käydä niin hyvin, että säästörahojen ansiosta Markon ei tarvitsisi ottaa opintolainaa.
Oletteko sopeutuneet hyvin uuteen asuinkaupunkiin?  - Ihan hyvin, kaupunki on jees ja just sopivan kokoinen. aika paljon ollaan keskenään kotona.
Oletko jo saanut sieltä ystäviä? - Olen. Sannin ( blogien kautta tutustuttiin )! <3
Mitä mieltä olet Kuopiosta? Hyvät ja huonot puolet? - Kuten mainitsin niin kiva kaupunki. Plussaa koosta ja toimivista liikenneyhteyksistä. Miinusta tulee siitä, että tosiaan olla koko lössi aika yksinäisiä.
Milloin viimeksi nukuit makuupussissa? -Ala-asteella luokkaretkellä.
Mikä on lempiruokasi? - Tällä hetkellä tortillat on pop. Ikisuosikkeja ovat uunikala ja kiinalainen.
Mikä on ruokabravuurisi? - En ole kummoinen kokki..
Lähdetkö vielä jatkamaan opintoja tulevaisuudessa? -Lähden toki, jahka keksin mikä kiinnostaisi tarpeeksi.
Ootsä saanu uusia kavereita bloggailun myötä? - Olen. Uusimpana tuttavuutena jo kertaalleen mainittu Sanni.
Tee vai kahvi?- Kahvi, tee närästää ihan..törkeästi..
Meikkaatko arkena paljon? - Melkein päivittäin
Miten kuvailisit tyyliäsi? - Tällä hetkellä " tasan just se mikä ei purista, eikä ahdista, ulkonäöstä viis "
Mikä on mielestäsi erilaisin blogi mitä luet? (Siis teemaltaan jotenkin erilainen kuin esim. mammablogit, muotiblogit, angstiblogit tms. :D) - ääh. Apua. Varmaan tämä : http://lets-fake-it.blogspot.fi/
Mikä oli lempibändinsi ala-asteikäisenä? - ..Onko pakko vastata? Gimmel oli muistaakseni kova juttu .
Mitä syöt yleensä aamupalaksi? - Vaihtelee tasan ruisleivän ja syömättömyyden välillä. Kahvia kuitenkin joka aamu.
jäikö Savonlinnaan joku jota kaipaat seuraksi päivittäin? (ei lasketa vanhempia) -Jäi, Oikeastaan sinne jäi reipas kourallinen ihmisiä, joiden seuraa kaipaan päivittäin. Terkut, tunnistitte varmasti itsenne!
Mikä olet ammatiltasi? - Ei ole virallista ammattia, kotiäitiys saa epävirallisena ammattina kelvata.
Mistä nimistä tykkäät? Tai edes minkälaisista? - Vaikea sanoa, joko tosi yleisestä tai tosi harvinaisista.
Haaveiletko punaisesta mökistä, perunamaasta ja koirasta lasten lisäksi? - Ei punaista mökkiä, joku kerrostaloasunto mielummin. En liiemmin välitä perunastakaan saati koirista..
Aiotko opiskella vielä jotain? Milloin se tulee ajankohtaiseksi? - Aion, näillä näkymin oon kotona vielä ainakin 1,5 vuotta.
Onko sinulla tatuointeja ja/tai lävistyksiä? Liittyykö niihin jokin tarina? - Ei ole enää muita lävistyksiä, kuin korvikset, tatuoituna minulla on selässä poikani nimi ja syntymäaika.
Mitä kaipaat elämääsi tällä hetkellä? - Muutaman ystävän lisää.
Käy oikotie.fi:ssä katsomassa myytäviä asuntoja ja linkkaa meille semmoinen asunto, mikä olisi sinun "semirealistinen joskus tulevaisuudessa ehkä" unelma :) - APUA!! 
Kuinka pitkään oot ajatellut olla kotona lasten kanssa? - Vastaus löytyy ylempää.
Mikä on parasta ja inhottavinta bloggailussa? - Vuorovaikutus on parasta ja nillittävät kaikkitietävät pilkunviilaaja anot ikävintä.



Parisuhde ja Marko
Haaveleitko häistä? -En oikeastaan, ei vielä jouda. Varmaan sitten kun kakkonen syntyy niin hääkuumetta alkaa pukkaamaan.
Jos haaveilet, niin minkä tyylisistä? - Varmaan aika simppelit. Väriteemana valkoinen, hopea ja limenvihreä. Tiittalan kartano olisi hieno juhlapaikka.
Onko teidän perheessä ns. miesten ja naisten kotityöt? - Ei oikeastaan, tehdään kumpainenkin se, mitä osataan, minä pyykkään ja Marko hoitaa autoasiat. Tiskit ja imurointi yms tehdään kummatkin vaikka johdan tilastoja luonnollisesti kevyesti.
Sun ja Markon suhteessa, kumpi teki alussa aloitteen? - Marko. Piti aisanomaiselta vielä varmistaa, ettei tule kirjoittaneeksi puutaheinää.
Aiotteko mennä Markon kanssa naimisiin? Jos kyllä, milloin? - Toivottavasti joskus, ajankohta on kyllä vielä todella auki. Taidan haluta semmoiset häät, ettei nyt budjettiin sovi vielä hetkeen.
Mitä Marko opiskelee? - Tietojenkäsittelytiedettä yliopistossa
Kerro sinun ja Markon lovestory tai edes osa siitä. - Tavattiin 2009 Oopperajuhlilla. Tunnettiin toisemme jo aikaisemmin joten kuten, kesän aikana tutustuttiin, ihastuttiin ja loppukesällä seurusteltiin. kihloihin mentiin 21.01.2011 ja tässä välissä ollaan kerran erottu.



KIITOS KAIKILLE JOTKA KYSYITTE, SAATIIN KATTAVA POSTAUS AIKAAN YHDESSÄ!

2012/10/21

Laatuaikaa



Olipa tänään eräällä äitipalstalla puhetta/keskustelua siitä, mikä on laatuaikaa. Mielestäni kaikki lapsen/lapsien kanssa vietetty aika ei ole todellakaan laatuaikaa, vaikka seura varsin laadukasta oliskin. Tänään ollaan vietetty mielestäni todellakin sitä laatuaikaa kolmenhengen perheenä niin hyvin, kuin mahdollista. Nämä ovat kuitenkin viimeisiä viikkoja, kun meitä on vain kolme ja Mikael saa vielä lapsena jakamattoman huomion ja hellyyden. Olemme saattaneet sortuamyös  pieneen hemmottelemiseen.

Aamulla saatiin Markon kanssa nukkua pitkään, kun Mikaelin kummisetä otti aamun leikitysvuoron itselleen, ollaan myös saatu syödä tänään päivällä pizzaa ja nukuttu koko perhe kahden tunnin päikkärit. Ja koska sää oli ihana, niin lähdettiin kaikki vielä yhdessä kävelemään ja puistoon eväiden kanssa. Loppupäivä ollaan yhdessä katsottu lastenohjelmia ja piirretty paperille olohuoneessa. Marko ja Mikael iltariekkuvat vielä hetken jalkapallon kanssa ja sitten mennään keittämään kaikille kaakaota. Ehkä sitten saadaan Markon kanssa laatuaikaa kahdestaan sohvalla köllimisen ja iltapalan merkeissä.

Tälläisinä päivinä on ihanaa olla äiti ja tyttöystävä.

Ps. Huomiseen asti voitte kysyä!!

2012/10/20

Hieman turvallisempaa






 Miksi äiti? miksi?


Poikamme alkoi yltää loppukesän aikaan hellan säätönappuloihin ja sen jälkeen ollaan tasaisesti saatu sydänkohtauksia, kun levyt ovat päällä. Vahingoilta on vältytty vielä mutta sähkölasku on varmaan taivaissa, kun levy on ollut ykkösellä päällä toistakin tuntia..Toinen, mikä Mikaelista on kauhean kiva, on avata pakastinta ja jättää sitten ovet selälleen niin, että varmasti ikijäässä olevat mansikat vuodelta 2009 sulavat mehuksi keittiön lattialle.. Marko lopulta reipastui ja tilasi Ebaysta meille helppiä.

Otettiin taaimaisista levyistä säätönamikat kokonaan pois, koska niitä ei olla taidettu koskaan edes käyttää. Muihin nappuloihin suojakuvut ja " älylukko " pakastimen oveen. Meillä on kaikki johdotkin niin nätisti johtokouruissa ja seinässä kiinni, että lapsiturvallisuudesta voisi taas kilauttaa muutaman pisteen itselleen.

Onko teilläkin suojattu hellaa taaperoilta?

2012/10/19

Ne melkein pakolliset vauva- ja raskauslöpinät tältä viikolta


" Olisi tietysi ihanaa, jos voisi aina tuntea olonsa vahvaksi ja energiseksi, mutta tulee päiviä, jolloin olet kaikkea muuta kuin parhaimmillasi. "
- Vau.fi


Juurikin näin. Tänään on taas olo ollut kaikkea muuta, kuin energinen ja vahva. Sain ensimmäisen raivokohtauksenklo  06.05, kun kello ei ollutkaan seitsemää niinkuin isäntä oli virheellisesti väittänyt. 45 minuuttia meni siihen, kun huudetiin pojan kanssa kiukkuamme kilpaa, koska olin epähuomiossa aloittanut päiväme vaikka olisi pitänyt laittaa meidät kaikki vielä aa-aa reippaasti päälle puoleksi tunniksi. Ollaan koko aamu nyt istuttu sohvalla viltin alla ja katsottu Rytireissu valehtelematta sata kertaa.

Ylläolevasta kuvasta näkee, miten olen ahmaissut vesimelonin ( ei siellä mitään vauvaa ole, oon huijannut koko ajan ). Vauvalla on nyt ollut hikka aika usein ja vielä se mahtuu ilmeisesti heittämään kuperkeikkaa, kun tuntuu välillä olevan raivotarjonnassa ja taas välillä perätilassa ja poikittain. Toivon mukaan hänkin fiksuna poikana päättää pian mennä oikeinpäin ajoissa, jotta tää närästys helpottaa. Tai no, eilinen ilta meni oksentaessa iltapalaa pois, täysi maha ja liikkuva vauva on melkoisen huono yhdistelmä.

Raudanpuutos tekee minusta laiskan, ei niinkään väsynyttä, vitamiinitkin loppuivat alkuviikolla, enkä ole saanut itseäni apteekkiin asti hakemaan lisää. Olen myös kauhea kiukkupylly, vaikka pojat ovat olleet minua kohtaan suurimman osan hereilläoloajastaan kivoja.

Joulu tulee ja huomaan uppoutuvani ajatuksiin ja muistoihin useammin, kuin aikaisemmin. Odotan tässä, että tulee tuota rahaa hieman lisää ja pääsen vihoinkin maksamaan yhden hyllyn, yhdet rattaat ja tilaamaan Ebaysta ne jouluvalot ( jotka ripustan heti, kun ne saapuvat! Voisi ne hellanlevynsuojuksetkin tulla pian. ). Vauvan hankinnatkin pitäisi kohta saada viimeisteltyä mm .Manduca ja tutit ja pullot puuttuvat kokonaan.

Ps. MUISTAKAA LAITTAA NIITÄ KYSYMYKSIÄ!!!!! ( Haluun muuten Savonlinnaan nyt heti. Kauhea ikävä :( )

2012/10/18

Tätä se arki on

Hei. Millainen on  ( rehellisesti sitten! ) teidän aamupäivänne?
  - Anonyymi

Voin antaa esimerkin vaikka tästä aamupäivästä, joka on ollut tavallistakin tavallisempi. Tää kotiäidin ura ei kaikille sovi ja itse koen tämän hetkittäin todella tylsäksi, vaikka päivääni tähdittää uhmakiukut ja vaaralliset läheltä-piti-tilanteet mm. hellanlevyjen kanssa.

Aloitetaan aamusta. Mikael kömpi tänään meidän väliin jo kuuden jälkeen ja höpötti siinä ummet ja lammet minun ja Markon kiskoessa väkisin puolihorrosta ja kieltäytymästä nousemasta ylös. 06.45 nousen Mikaelin kanssa, mennään vessaan ja Mikael laittaa valot päälle ja huutaa heti perään " Sattuu silmään! ". Vaihdetaan vaippa ja mennään olohuoneeseen, laitan PikkuKakkosen taustalle ja avaan samalla itse koneen ( tsekkailen blogit, facen, uutiset ja av-palstan tuoreimmat juorut ). Marko herää 7.30 ja hääräilee itsensä kouluun kahdeksaksi. Samutan koneen, Mikael tulee nykäisemään hihasta hieman ennen kahdeksaa: " haluun muroja " ja Marko huikkaa ovelta heipat.

Laitan Weetabiksiä ja omatekemää hilloa pojalle, keitän kahvit ja teen itselleni aamupalan ( ruisleipää! ). Syödään pojan kanssa ja poika saa mennä olohuoneeseen leikkimään ja katsomaan piirretyt loppuun. Aloitan heti tiskaamaan, Spotify soittaa Hectorin mandoliinimiestä ja välillä kurkin, mitä lapsi touhuaa ( tänään ähelsi kakkaa piilossa nurkassa ). Saan viimeisille astioille pientä tiskausapua, laitan lounaaksi tarkoitetut koipireidet uuniin ja sen jälkeen mennään pyllypyykille ja suihkuun yhdessä ( tykätään kummatkin tulikuumista suihkuista ja vedellä lotraamisesta ). Laitan pyykkikoneen päälle ( kirjopesu 40 asteessa ), kuivaan, rasvaan ja puen pojan puoliksi ja päästän katsomaan Katinkonttia nauhalta siksi aikaa, että rasvaan itseni ja kuivaan hiukseni.

Enkä millään jaksa pukea päivävaatteita on ne aamuisin sen verran yliarvostettuja, vaan himmailen Spotifyn tahdissa ja siivoilen keittiön tasoja, avaan verhot ja petaan sängyt. Mikael leikkii itsekseen olohuoneessa joten tartun imurin varteen ( kyllä, joka ikinen aamu ) ja sutasen keittiön, olohuoneen ja eteisen kuntoon. Ruoan otan uunista 9.20 ja sitten vasta puen meidät loppuun, luetaan Mikaelin kanssa kirjoja ja leikitään autoilla, kun puoli kymmenen aikaan Marko tulee hyppytunneiksi kotiin syömään ja nukkumaan. Simpsonit pyörii taustalla, Mikael leikkii Markon kanssa ja itse vedän lonkkaa sohvalla ja ihmettelen, miten hyvin Vauva2:n hikka tuntuu.

10.00 rupean laittamaan lounasta valmiiksi ( kanaa, raujuustoa, salaattia, leipää ) ja syödään. Syötyäni laitan pyykit kuivumaan makuuhuoneeseen ja Marko laittaa Mikaelin päiväunille. Puolentunnin unitaistelun jälkeen Marko syö ja menee päivänuille itsekin ja minä asetun lössöttämään viltin alle, avaan koneen, roikun facessa ja bloggerissa ja nautin keskusteluista eri ihimisten kanssa ( tänään kiitos esim. Sascialle ajatustenvaihdosta ). Marko lähtee kouluun hieman ennen kahtatoista ja Mikael herää puoli 1, jolloin sammutan koneen ja me pojan kanssa himmaillaan ja köllitään.


Että semmoista.

2012/10/17

Television orja

Televisio ja digiboksi ovat minun kaiken hereilläoloaikani, nukahtamisen jälkeen Marko saattaa saada mahdollisuuden pelata pleikkariaan, mutta yleensä minä olen vallannut sohvan/sohvat jopa unissani. Tällä hetkellä tallentava dikiboksimme muisti koostuu seuraavista ohjelmista:

* Vauvan tarina
* Erilaiset äidit
* Teiniäidit
* Ykskaks paksuna
* Kosketus
* X-Factor USA
* Simpsonit
* Kaikki mahdolliset dokumentit Avalta ja muilta kanavilta
* Supernanny
* Paris Hiltonin maailma
* Supermarjo ja tytöt 2
* Roba
* Sinkkuelämää
* + kaikenmaailman leffoja

Ja katson tietty Salkkarit, Tyäkkärit yms. silloin, kun ne esitetään. Olen käytännössä katsoen Mikaelin päikkärit ja yöunet naulittuna paikalleni, jotta ehdin varmasti katsoa kaiken oleellisen ja kiinnostavan. Tämän siitä saa, kun sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa on vaan takavuosien kaukainen muisto. Mitäs minä kavereilla, onhan minulla televisio.

2012/10/16

SiniVauva


Kotiintulopäivä, huhtikuu -92


ilmeet?! :--D
1-v partyt!
 Ylpeä isosisko :) pikkuisen vajaa 2-vuotta


Ehkä meissä on jotain samaa näköä sittenkin Mikaelin kanssa?



2012/10/15

Ukkovallan alla


Kohta meidän perheessä samaa sukunimeä kantaa kolme henkilöä, joista kaikki ovat miespuolisia. Tähän mennessä olen pärjännyt ukkovalla alla hyvin, vaikka pienemmän miehen kanssa on, kuin peiliin katsoisi. Kun  Vauva2 syntyy ja tulee luultavasti myös luonteensa kanssa äitiinsä, niin voi olla, että alkavat tonttuukot hyppiä silmille. Marko on ainakin uhannut jokaisella ruoanlaittovuorollaan tilata vaan kotipizzaa. Olen ollut kyllä semmonen ämmä, että olen saanut mieheni tossutettua melkoisen hyvin toistaiseksi, mutta heille saapuva lisävahvistus hieman jännittää. Kohta talossa saa pestä kolmet testosteronilta haisevat pyykit ( toisaalta jos pojat tulevat isäänsä niin pääsen helpolla. Allergia- ja astmaliitto suosittelee näitä hajusteettomia miehiä! ).
Meille ei siis tule välttämättä nukkekoteja, ei  prinsessaleikkejä ei vaaleanpunaista lastenhuoneen sisustukseen ikinä ja se käy minulle ihan hyvin. Meillähän on jo nyt pelkästään viisi kopallista autoja ja autoaiheisia kirjoja ja määrä saattaa tuplaantua, koska pitäähän pikkuveljelle nyt omiakin olla. Onneksi en ole mikään hieno neiti, selviän varmasti kahden teini-ikäisen pojan kanssa painimisestakin voittajana, joten no worries. Asennemuija selviää kaikesta.

Noniin Vauva2, äiti on valmistautunut, toivottavasti tavataan jo vaikka kymmenen viikon kuluttua!

2 kuukautta, 1 viikkoa ja 2 päivää

Ei laskettuun, vaan jouluun!!







Sunnuntain päivällinen oli porkkanalaatikkoa ja loppupäivän sitten naposteltiinkin piparkakkuja. Pakkohan sitä joulua on alettava viettää varkain, koska minulla on vahva tunne siitä, että jouluaattona ollaan sairaalassa ( tai ei vaan muuten jakseta enää oikein nosta persettä takamusta sohvalta ).

2012/10/13

U-H-M-A

Unohtakaa kaikki postaukset, jossa olen pohtinut sitä, että onkohan pojallani uhmaa. Ja myöskin kaikki ne postaukset, jossa olen ihmetellyt Mikaelin omapäisyyttä ja luonetta.



Nyt se on täällä, uhmaikä. Todellisempana ja hermojaraastavampana, kuin koskaan.

Mikael on aina ollutkin liian kiltti poika.. Moni ei uskonut hänen osaavan edes kiukutella. Voi kuulkaa ystävät hyvät, minä tiesin tämän jo silloin, kun Mikael oli vasta masussa hikkaava vauva. Pojalla nimittäin on temperamenttiä, tuli valitettavasti perineeksi luonteen äidiltään ja sama käy toisen vauvan kanssa. olen siitä 100% varma. Kolme tuittupäistä tuuliviirtä! Sympatiat Markolle.

Mikaelilla on luja tahto ja selvästi tarpeeksi älyä kävellä meidän vanhempien yli tilanteen toisensa perään. Nyt me ollaan kuitenkin viimeisen kahden viikon aikana saatu Markon kanssa valehtelematta 1000 hermoromahdusta ja viljelty ei-sanaa jokaisessa tai ainakin joka toisessa lauseessa. Tämä vaihe hiipi meille varkain, vaikka on tätä kyllä kauhulla odotettu. Meidän esikoisemme uhmaikä. Ollaan jopa satu niitä katseita kaupassa, että kai tämä on virallista.

Mikael, lähdetäänkö ulos?
- Haluun leikkii autolla. Eijeijeiiiiih ulos!

Mikael, söisitkö ruokasi?
-Eiiih! Haluun pois!

Mikael, nyt mennään sänkyyn!
- Eii. Äitiiiii, eiii!

Mikael tule laittamaan paita päälle!
- En haluu.

Otatko perunaa?
- Haluun makaraa ( makaroni ), haluun mehuuvettämaitoo, voitaleipää!!

Tule syliin.
-Eii!
Jää sitten sinne.
- Eiiiiiiiih!

Nyt mennään autoon!
-Eiii! Haluun kiippatorille!

Mikael! Joko annat äidille käden tai tuut sylissä!
- Haluun kävellä iteeeeeeeh! Itee!!

Ja 100 muuta päivittäistä tilannetta. Yleensä saadaan ( varsinkin julkisilla paikoilla ja ulkona ) bonuksena vielä itkupotkuraivari heittäytymiset. Meillä on ollut 2minuutin jäähyt, jos toistamiseen tehdään töröjä kielloista huolimatta. Ensin varoitus tai kaksi ja sitten omaan huoneeseen. Mikael kyllä juoksee sinne itse, kun mainitsee sanan jäähy. Tuntuu, ettei tuohon kovapäähän saa välillä mitään kontaktia. Neuvotteleminen on melkoisen turhaa.



Minne katosi kiltti poika? Kuka on tuonut tuon uhmapetterin tilalle?
Näin se on vaan myönnettävä, lapseni kasvaa isoksi. Äidin mielivaltainen valtakausi on päättymässä.

2012/10/12

Rv 28+5, Neuvolalääkäri


Se oli semmoinen käynti se.

Miten onkaan niin, että näitä kyrpänaamaisia  ikäviä ihmisiä on liikkeellä niin paljon. Neuvolan täti oli kiva, vaikkei oma täti ollutkaan, mutta lääkäri..Siinä on taas esimerkki siitä, miten on ollut hiekkaa ties missä ja koska olen raskaana ja erittäin herkillä, niin itkuhan siinä kotimatkalla tuli, kun kaahasin kotiin kauhealla vauhdilla. Kyllä olen nuori ja kyllä sinä teet vain työtäsi, mutta sinulta puuttuu vissiin empatiakyky kokonaan ja taito puhua ihmisille rakentavasti, mutta rehellisesti.
Mentiin Miksupiksuttimen kanssa kahdestaan ja poika oli älyttömän hyvällä tuulella minun onnekseni, laittoi lelut takaisin paikoilleen leikkien jälkeen ja istui kiltisti juttelemassa neukkutädin kanssa autojen väreistä ja pikkuveljestä.

Paino n. 15kg lähtötilanteeseen
RR: 125/76 ( korkein mitä miula on koskaan neuvolakortissa tainnut olla )
B-HB: mitattiin, mutta unohdetiin sitten kettoa ja kirjata neuvolakorttiin
Liikkeet: + +
Tarjonta: RT
Kohdunpohjankorkeus: 26cm

Lääkäri oli ilmeisen pahalla tuulella, sisätutkimus sattui ( paikat kiinni ja kaikki okei ) ihan hirveästi ja Mikaelin läsnäolo tuntui pahentavan asiaa. Saarnan sain luonnollisesti painonnoususta, vaikka kotiin sanoa, että Mikaelistakin tuli reippaasti painoa, sokerit on kohdillaan ja syön tähän kauhean ahdistuukseni.
Minun kuulemma pitäisi nauttia raskaudesta, kun kerta semmoisessa tilanteessa olen ja pitäisi katsoa mitä syön. Ja oli puhetta pelkosektiota, ei niitä kyllä silleen jaella huvikseen ja minun pitäisi alkaa ajattelemaan tulevaa lasta, jotta pystyisin häntä rakastamaan synnytyksen jälkeen.

Jep, niin PITÄISI! Kyllä minä tiedän, että olen turvonnut kasa läskiä ja raskaus ei kiinnosta välillä hevonvittuakaan ja minä koen siitä hirveää syyllisyyttä koko ajan. Kyllähän se nyt on selvää, ettei minun olisi kannattanut toistamiseen ruveta tähän, kun Suomessa moni pari kärsii lapsettomuudesta ja minusta raskaus on ollut kauheaa melkein koko ajan. En olisi ansainnut tätä. Niinpä niin.
Kyllä minä tiedän, että olet oikeassa, sinähän se lääkäri olet, mutta minä aion tuntea vitutusta tästä kaikesta. Piste.


Unikrapula




Tämä menee samaan kategoriaan ruokakrapulan kanssa.

Liikaa hillareita + suola = ruokakrapula
Liikaa unitunteja vuorokaudessa = unikrapula.

Viimeisen vuorokauden sisään olen nukkunut abouttiarallaa 13 tuntia ja nyt seuraukset alkavat näkyä. Pää on sumea ja tuntuu, ettei kone käynnisty ekxtravahvan kahvinkaan ansiosta. Miksi se, että nukkuu univelkojaan pois vaan väsyttää enemmän?


2012/10/10

Anteeksi, mutta mitä täällä tapahtuu?!

Mikael on imuroinut tänään huoneensa ja tiskannut kahdesti.
Lisäksi minä olen tehnyt ekaa kertaa elämässäni riisipuuroa. Tortut, glögit, tänään riisipuuro, huomenna joulutee ja viikonloppuna pipareita ( kaupan valmistaikinasta kuitenkin )!

Mitä on tapahtunut? Mistä tätä universumin energiaa oikein pursuaa?

Sype-polilla ( kolmas käynti )

Ikean seinätarraa, vaikkei se liity aiheeseen mitenkään.

Eilinen käynti oli ehkä turhin kaikista käynneistä. en tiedä, mikä minulta nyt on mennyt ohi, mutta synnytyksestä ei puhuttu sanaakaan. En ole erityisen perehtynyt psykiatrien/psykologien työhön, mutta mielestäni, se miten ollaan Markon kanssa tavattu ja millainen todistukseni oli yläasteella, ei paljoa pureudu itse ongelmaan. Kyllähän minä jaksan jauhaa scheibaa tunti tolkulla ja Mikaelista jaksan aina puhua, mutta miten tämä nyt liittyy mihinkään? jotain yleiilmeen saamista ja profilointia?

Meille on muutenkin hankalaa järjestää keskellä viikkoa nämä käynnit, Markon pitää aina joustaa koulustaan ja se aiheuttaa hänelle lisähommia ja tuntuu varsin turhalta istua tunnin verran löpisemässä siitä, että ehkä se miehenrutjakse ihastui mun varpaankynsiin, kun keittitaitoa minulla ei ole.

Ja sitten puhuttiin taas lääkkeistä. Ei minulla ole tarvetta rauhoittaville, eikä ruokahalua hillitseville lääkkeille. En halua kehooni mitään ylimääräistä raskausaikana periaatesyistä, vaikka uskonkin, että osaisivat yliopistollisessa sairaalassa antaa turvalliset lääkkeet. Halusin tapaamisen synnytyslääkärin kanssa ja päästä oikeasti keskustelemaan synnytystavoista. Olen kallistunut sektioon, sillä tiedän saavani mielenrauhan, kun tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, eikä se tule kestämään yli vuorokautta. tiedostan sektion riskit itselleni ja vauvalle ja tiedän myös, että onhan se nyt jotain kaksi kertaa kalliimpaa sairaalalle, mutta olen päättänyt lähteä taistelemaan siitä.  Se on minun asiani ja minun päätökseni.

Tuntuu mutten tosi kurjalta, kun lähipiiri ei ota tätä pelkoa tosissaan. Ihan, kuin keksisin tämän päästäkseni helpommalla. Pelko on todellinen, eikä kukaan lähipiiristä ole vaivautunut puhumaan asiasta kanssani sen enempää. Eilen osui mielenkiintoinen uutinen silmiini. Ehkä tämä nyt on se minun taisteluni. Entäs miten tämä kaikki stressi voi vauvaan vaikuttaa? Haluaisin lukea tutkimuksia aiheesta lisää.

2012/10/09

Se Hetki!



Lapsi nukkuu päiväuniaan. siemailen glögiä ja syön YKSIN monta palaa kääretorttua. Tallentava digiboksi, kuinka sinua rakastankaan ja ah, kuinka elämänlaatuni paransitkaan. Tämän rentoutumishetken jälkeen on hyvä lähtee sinne pelkopolille.

2012/10/08

Mikael, Mikael, Mikael...Miksi et syö?




Mikael on nirso. 

Kaikki tämä alkoi perunasta. Mikael ei syö perunaa missään muodossa, ei syönyt sitä juurikaan vauvana, eikä nyt ollenkaan taaperona. En itse tykkää perunasta, mutta lapsen ruokavalioon se mielestäni kuuluu ja esimerkin kaikilla meillä on perunaa lautasilla, kun yhdessä syödään ( ja me Markon kanssa sitä myös syödään esimerkkinä ). Mikael ei suostu edes maistamaan, vaikka kuinka koittaisi koijata lusikkaa suuhun, mutta ei.. Ei mene keitettynä, ei paistettuna, ei keitossa, ei laatikossa, ei muussina, ei ketsupin eikä kermaviilin kanssa. Miksi oi miksi? Miten se edes huomaa pienet perunanpalat ruoassa? Jos perunaa eksyy suuhun, se syljetään heti pois ja sen jälkeen jätetään loukkaantuneena koko muukin ruoka syömättä. 2-vuotiaan kanssa maistamisesta neuvotteleminen ruokapöydässä ei ole osoittautunut menestykseksi.

Samaa ruoan pois sylkemistä on alkanut toistua melkein kaikkien ruokien kanssa. Tänäänkin jäi kaalilaatikkolounas syömättä yhden lusikallisen jälkeen. Minä tarjoan saman ruoan myöhemminkin, annan lisäksi ehkä vähän leipää tai raujuustoa, jotta edes pari lusikallista uppoisi, mutta silti ruoka luultavasti jää lautaselle. Poika ei pahemmin nälästä piittaa, voi varmaan ihan ylpeyttään olla syömättä kaikkea sitä, mitä ei halua mutta kiukuttelee kyllä sitten senkin edestä. En pakota syömään ruokailuhetkellä, väkisin ei lusikkaa tarvitse suuhunsa pistää. Hieman ärsyttää, koska poika hoikka, eikä varmaan paina 2-vuotisneuvolassa juurikaan enempää, kuin 1-vuotisneuvolassa. Yleensä olen kiitollinen minulta perityistä luonteenpiirteistä, mutta tämä itsepäisyys on aivan järjetöntä.

Makaroni uppoaa, tietysti.
Mutta minä en viitsi olla aina sitä keittämässä, koska sen syöminen ei ole kauhean terveellisetä 7 kertaa viikossa. Munakas, makkara ja nakitkin kelpaavat ja tietysti leipä, jos on päällä paljon voita. Minä tahdon opettaa poikaa syömään lautasmallin mukaan, meillä on usein salaattia ( josta poika napsii vain kurkut ), leipää ja maitoa tarjolla ruokailun yhteydessä. En thado, että ruokavalio koostuu pelkästään kauheasta määrästä suolaa ja hiilihydraatteja.

Poika osaa pyytää itse haluamaansa sapuskaa. Aamulla Mikael pyytää muroja (Weetabix-muromitäliejuttuja! )( koska puuro ei ole mennyt kunnolla alas kuukausiin. ) ja jäisiä mustikoita, välipalaksi poika kelpuuttaa mehukeiton ja jogurtin ( jotain valion tavallista rasvatonta ). Iltapalaksi tilataan samaa, kuin aamulla. En usko, että edellä mainittu olisi kauhean epäterveellinen ruokavalio vajaa 2-vuotiaalle. Mehuja juodaan aika harvoin ruoan yhteydessä, yleensä vettä ja pyydettäessä maitoa. Pärjääkö Weetabixillä oikeasti koko päivän, jos makaronia ei tipu?

Tuntuu tyhmältä laittaa ruokaa, jota lapsi ei syö. Viime aikoina on jätetty syömättä myöskin kaikki keitetyt kasvikset ja useimmat lihat. Jos liha ja kasviksetkaan ei tunnu kohta uppoavan, niin mistä saadaan tarvittavat proteiinit, vitamiinit ja kuidut yms. Koitetaan olla esimerkillisiä Markon kanssa: syödään samaan aikaan, saman pöydän ääressä eikä napostella välipaloja lapsen nähden. Hauskintahan tässä on, että Mikael tykkää kyllä erilaisista ruoista sinänsä: fetajuustosta, kiinalaisesta ruoasta yms. Miksi kotiruoka ei uppoa, vaikka kuinka yritän?


Muillakin nirsoja lapsia? Miten ongelmat ratkaistaan? Onko tämä vain ikään kuuluvaa uhmaamista ja rajojen kokeilemista? Ja kikkakolmosia tuohon perunan syömiseen otetaan vastaan!!

Pötsin kasvurapo



Pahoittelen mahdollista herutusta.

Olen tässäkin raskaudessa saanut kuulla koostani tai no mahani koosta nyt ainakin. Geenit eivät ole minun puolellani tässäkään asiassa, meidän suvussa tuntuu olevan tätä " isopötsisyyttä " liikkeellä. Ompahan raskausmahan näköinen jos ei muuta positiivista keksi. Äippäfarkutkin puristavat ja ahdistavat iltaa kohden ja varsinkin tissien hillitön kasvaminen on alkanut ahdistamaan ( ja en viitsi hengailla julkisesti ilman liivejä. Saa nähdä mahdunko edellisiin imetysliiveihinkään!! Ja mitähän näistäkin kannuista jää enää jäljelle? Veikkaan patalappuja. ). Joka tapauksessa, toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun olen näin iso sillä uskon polvieni ja selkäni sanoutuvatn irti tässä lähiaikoina.

No eihän minun lähtömahakaan ollut pienimmästä päästä, vaan jo kerran venynyttä ja roikkuvaa nahkaa, joka turposi jo ekojen viikkojen aikana hillittömiin mittoihin. Olen entistä motivoituneempi aloittamaan oikean salitreenin ekaa kertaa elämässäni heti tämän raskauden jälkeen ( noh en ehkä nyt kirjaimellisesti ihan heti.. ) koska tämä kone ei enää yhtään raskautta taida läpikäydä, on näissä kahdessa ollut ihan tarpeeksi. Muutenkin kaipuu " vanhaan kroppaani " on suuri. Mutta ehkä vähän salaa yksin ja salaa nautin näistä pyöreistä muodoistani..

Edellisessä raskaudessa unohtui mitata vyötärönympärys viimeisillä viikoilla, mutta tässä raskaudessa koitan muistaa senkin asian. Arpia on tullut vaan tonne jenkkiksien kohdalle samalla lailla, kuin viimeksi ja jos olen yhtä onnekas, niin muualle ei sitten tulekaan niitä. Mahan muoto on ihan erilainen, kuin Mikaelista. En tiedä jophtuuko se aikaisemmasta sektiosta, mutta vatsa vähänkuin roikkuu edellisen havan päällä (?). Masun asukas sen sijaan on hillitty potkunyrkkeilijä, jolle illat ovat parasta aikaa meuhkata. Olen melko varma, että Mikaelin ääni on vauvalle tuttu, sillä se saa selvästi eniten liikettä aikaan.

Näillä mennään, olen voinut viime viikon hyvin ( puun koputus!! ), selkä ei ole ollut kauhean kipeä ja närästystä oli vain yhtenä päivänä!! Supistanutkaan ei ole, vaikka eilen lenkkeilin rattaiden kanssa tappoylämäkiä. Ainoa, mikä on ollut vähän epämiellyttävää on ollut se, kun Vauva2 työntää jalkojansa (?) kylkiluiden alle.

2012/10/07

syksyä parhaimmillaan








Syksyssä parhautta on tää puiden ihana värioksennus. aurinko on pysytellyt nyt viikkoja piilossa, joten heti sen huomattuani raahasin meidät ulkoilemaan! Kameran kanssa luonnollisesti.


Tässä todiste siitä, miten terveellisen salaattipäivällisen eilen vetäisin!
Tämähän on jo melkein esimerkillinen mallisuoritus!
( ranskalaiset jäi kyllä syömättä.. )
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...