Pötsin kasvurapo

Pahoittelen mahdollista herutusta.

Olen tässäkin raskaudessa saanut kuulla koostani tai no mahani koosta nyt ainakin. Geenit eivät ole minun puolellani tässäkään asiassa, meidän suvussa tuntuu olevan tätä " isopötsisyyttä " liikkeellä. Ompahan raskausmahan näköinen jos ei muuta positiivista keksi. Äippäfarkutkin puristavat ja ahdistavat iltaa kohden ja varsinkin tissien hillitön kasvaminen on alkanut ahdistamaan ( ja en viitsi hengailla julkisesti ilman liivejä. Saa nähdä mahdunko edellisiin imetysliiveihinkään!! Ja mitähän näistäkin kannuista jää enää jäljelle? Veikkaan patalappuja. ). Joka tapauksessa, toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun olen näin iso sillä uskon polvieni ja selkäni sanoutuvatn irti tässä lähiaikoina.

No eihän minun lähtömahakaan ollut pienimmästä päästä, vaan jo kerran venynyttä ja roikkuvaa nahkaa, joka turposi jo ekojen viikkojen aikana hillittömiin mittoihin. Olen entistä motivoituneempi aloittamaan oikean salitreenin ekaa kertaa elämässäni heti tämän raskauden jälkeen ( noh en ehkä nyt kirjaimellisesti ihan heti.. ) koska tämä kone ei enää yhtään raskautta taida läpikäydä, on näissä kahdessa ollut ihan tarpeeksi. Muutenkin kaipuu " vanhaan kroppaani " on suuri. Mutta ehkä vähän salaa yksin ja salaa nautin näistä pyöreistä muodoistani..

Edellisessä raskaudessa unohtui mitata vyötärönympärys viimeisillä viikoilla, mutta tässä raskaudessa koitan muistaa senkin asian. Arpia on tullut vaan tonne jenkkiksien kohdalle samalla lailla, kuin viimeksi ja jos olen yhtä onnekas, niin muualle ei sitten tulekaan niitä. Mahan muoto on ihan erilainen, kuin Mikaelista. En tiedä jophtuuko se aikaisemmasta sektiosta, mutta vatsa vähänkuin roikkuu edellisen havan päällä (?). Masun asukas sen sijaan on hillitty potkunyrkkeilijä, jolle illat ovat parasta aikaa meuhkata. Olen melko varma, että Mikaelin ääni on vauvalle tuttu, sillä se saa selvästi eniten liikettä aikaan.

Näillä mennään, olen voinut viime viikon hyvin ( puun koputus!! ), selkä ei ole ollut kauhean kipeä ja närästystä oli vain yhtenä päivänä!! Supistanutkaan ei ole, vaikka eilen lenkkeilin rattaiden kanssa tappoylämäkiä. Ainoa, mikä on ollut vähän epämiellyttävää on ollut se, kun Vauva2 työntää jalkojansa (?) kylkiluiden alle.