2012/10/12

Rv 28+5, Neuvolalääkäri


Se oli semmoinen käynti se.

Miten onkaan niin, että näitä kyrpänaamaisia  ikäviä ihmisiä on liikkeellä niin paljon. Neuvolan täti oli kiva, vaikkei oma täti ollutkaan, mutta lääkäri..Siinä on taas esimerkki siitä, miten on ollut hiekkaa ties missä ja koska olen raskaana ja erittäin herkillä, niin itkuhan siinä kotimatkalla tuli, kun kaahasin kotiin kauhealla vauhdilla. Kyllä olen nuori ja kyllä sinä teet vain työtäsi, mutta sinulta puuttuu vissiin empatiakyky kokonaan ja taito puhua ihmisille rakentavasti, mutta rehellisesti.
Mentiin Miksupiksuttimen kanssa kahdestaan ja poika oli älyttömän hyvällä tuulella minun onnekseni, laittoi lelut takaisin paikoilleen leikkien jälkeen ja istui kiltisti juttelemassa neukkutädin kanssa autojen väreistä ja pikkuveljestä.

Paino n. 15kg lähtötilanteeseen
RR: 125/76 ( korkein mitä miula on koskaan neuvolakortissa tainnut olla )
B-HB: mitattiin, mutta unohdetiin sitten kettoa ja kirjata neuvolakorttiin
Liikkeet: + +
Tarjonta: RT
Kohdunpohjankorkeus: 26cm

Lääkäri oli ilmeisen pahalla tuulella, sisätutkimus sattui ( paikat kiinni ja kaikki okei ) ihan hirveästi ja Mikaelin läsnäolo tuntui pahentavan asiaa. Saarnan sain luonnollisesti painonnoususta, vaikka kotiin sanoa, että Mikaelistakin tuli reippaasti painoa, sokerit on kohdillaan ja syön tähän kauhean ahdistuukseni.
Minun kuulemma pitäisi nauttia raskaudesta, kun kerta semmoisessa tilanteessa olen ja pitäisi katsoa mitä syön. Ja oli puhetta pelkosektiota, ei niitä kyllä silleen jaella huvikseen ja minun pitäisi alkaa ajattelemaan tulevaa lasta, jotta pystyisin häntä rakastamaan synnytyksen jälkeen.

Jep, niin PITÄISI! Kyllä minä tiedän, että olen turvonnut kasa läskiä ja raskaus ei kiinnosta välillä hevonvittuakaan ja minä koen siitä hirveää syyllisyyttä koko ajan. Kyllähän se nyt on selvää, ettei minun olisi kannattanut toistamiseen ruveta tähän, kun Suomessa moni pari kärsii lapsettomuudesta ja minusta raskaus on ollut kauheaa melkein koko ajan. En olisi ansainnut tätä. Niinpä niin.
Kyllä minä tiedän, että olet oikeassa, sinähän se lääkäri olet, mutta minä aion tuntea vitutusta tästä kaikesta. Piste.


19 kommenttia:

  1. Heip!

    koen syvää myötätuntoa sua kohtaan!! itselläni on kauhea lääkri kammo, ja voin menettää yöuneni viikoiksi ennen lääkäriä, onneksi ei ole tarvinnut usein siellä vierailla, kun ei yhtäkään raskautta ole vielä takana.. jonain päivänä kyllä toivon että minulla olisi ihanainen lapsikatras mutta voin jo nyt kauhulla odottaa miten tulen ikinä selviämään raskausajasta kun lääkäri/neuvola käyntejä on "paljon" !

    mutta tuollainen käytös lääkäriltä on niiin asiatonta että pistää todella vihaksi!!!

    Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää !=)

    ps. sulla on niin hyvä blogi!

    terv hiljainen vakkari lukija Ilona:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi lääkärikammo on varmasti ihan omiaan raskaana, kun joutuu tosi usein käymään kaikkialla. Kaikki sympatiat ja tsempit sinne tulevaisuuteen!

      Kiitos Ilona!

      Poista
  2. Haistata vitut kaikille lääkäreille ! Kenelläkään se raskaus ei oo ruusuilla tanssimista ja pelkkää ihanaa aikaa, mutta sä olet ainut joka uskaltaa sen täällä blogimaailmassa myöntää ja kertoa kuinka vittumaista se välillä on.
    Mutta vaikka ei raskausaikaa kokisikaan ihanaksi ja elämän parhaaksi ajaksi, nii se ei kyllä tarkota sitä ettei sitä lasta vois rakastaa. Ehkä sitä rakastaa kaks kertaa enemmän kun on saanut sen ulos tuolta.
    Raskaus on sen verran kova rasite kropalle, ettei siitä oikeesti pysty koko aikaa nauttimaan ,vaikka miten haluis. Eikä siitä tarvii tuntea syyllisyyttä. Jokainen varmasti nauttii raskausajasta omalla tavalla eikä kenenkään sitä pidä tuomita.
    Näinköhän tuokaan sinun lääkäri on koskaan ollu ees raskaana tai pelänny synnytystä niinko sinä. Eikö se oo kuitenki äidin päätettävissä mitä kautta se lapsi tulee ulos ? Jos sektio on annettu vaihtoehdoks, nii sillon sen täytyy olla vaihtoehto ja ihmisten täytyy hyväksyä se.
    Onhan se nyt jokatapauksessa turvallisempaa synnyttää suoraan sektiolla kun mitä jos aletaan synnyttämään alakautta jota pelkää ja joutuu kuitenki turvautumaan hätäsektioon.
    Kohta ei varmaan saa enää pyytää mitään kivunlievitystä synnytyksessä ilman että ei rakasta lastaan ja on huono äiti. Justjoo !!
    Anteeks tämä kielenkäyttöni ja avautuminen, mutta vituttaa kun nuo lääkärit kokee olevasa täydellisiä joka asiassa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli, mutta eihän se nyt olisi vastuullista käytöstä, kun tuntuu, että ikä on muutenkin tosi tärkeä kriteeri " hyvälle äidille ". Nimenomaan, sektio on vaihtoeihto, johon olen päättänyt tarttua. Kiitos pitkästä kommentista, tuntuu hyvältä, että me pallomahat pidetään toisistamme huolta <3

      Poista
    2. Sitä varten me pallomahat pidetään näitä blogeja ja jaetaan vertaistukee ;)<3 Kohta harkitsen jo kotisynnytystä, jos kuopiossa meno on tuollasta ja siellä pitäis synnyttää :D

      Poista
  3. Mä en oo ihan ymmärtäny et mikä tässä raskaudessa on muka niin nautinnollista ja kivaa? Lapsen liikkeet toki on sulosia( välillä sekin on tyhmää ku pää muljuu tuolla jossain suolistossa ja rupee oksettaa / tai tulee potkuja virtsarakkoon) mut siihen se sit jääkin. Jokainen varmaan ottais sen vauvan ilman tota 9kk tukaluutta...enkä mä nää et se olis mitenkään yhteydessä siihen et onko lapsi oikeesti haluttu ja tullaanko sitä rakastamaan ja hoivaaman sen jälkeen.
    HUOH!

    Koita pärjäillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo liikkeet, sydänäänten kuuntelu ja ultrat on oikeastaan ainuita kivoja asioita. Ja jos voisin vaan kulmia kurtistamalla ( vai miten se Piia meni? ) saada lapsen, niin mikä ettei!!

      Pärjään mie! <3

      Poista
  4. Minä sain samanlaisen kohtelun yliopistollisen sairaalan gyneltä. Menin sinne tutkimuksiin kipujen takia. Sen mielestä lapsi oli tottakai vahinko, kyseli asunko edes isän kanssa yhdessä jne. Asun ja mies on töissä ja 110% raskaudessa mukana(Haluttu lapsi). Yritin selittää että unettomuus ja rintakivut vie hulluuden partaalle ja mitään syytä niille ei löydy, se vain keskeytti ja sanoi että "en ymmärrä, en ymmärrä". Painu pois keskenkaiken ja tuli takaisin ja tokaisi "mitä me ollaan puhuttukaan, en nyt muista kun muut asiat mielessä". Olin niin väsynyt jo käynnin alusta että yritin salaa muutaman kyyneleen piilottaa ja olla pillahtamatta parkuun.

    Raskus on kirous jonka läpi naiset joutuvat kulkemaan jotta saisivat lapsensa :( Kiukuttaa se että kaikki hokee onnellisesta raskaudesta ja odotukset on tietenkin alusta asti olleet korkealla. Sitten ei menekkään niinkuin elokuvissa ja kauhea syyllisyys ja huonommuuden tunne tulee. Sitten on just nuo jokka sanoo "raskaus ei ole sairaus, kärsi" ja jättää periaatteessa äidin ihan yksin tunteineen. Huoh sanon minäkin. Pärjäile <3 minäkin koitan, oon vähän sua jäljessä - rv 23

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki pidättelin kyyneliä viimeiseen asti, autossa sitten pääsikin putoukset valloilleen.

      Sulle kanssa tsemppiä ja pärjäämistä! :)

      Poista
  5. Kaikenlaisia lääkäreitä sitä onkin =(
    Mulla tuli raskausaikana 22 kg, onneks siitä ei kukaan suuremmin napissut. Neuvolatäti ohimennen mainitsi joskus ja sanoi, että yritä vähän käydä kävelemässä yms. No vimpan kerran kun kävin lähikaupalla (800 metrin päässä) totesin, et en kyl enää kävele, oli se niin tuskaa xD
    Tsemppiä paljon, onneks sun ei tarvi tuohon lääkäriin tukeutua tuossa pelkohommassa, eikös sitä varten ole muitakin, joiden kanssa jutella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On onneksi muita, Sypen psykiatri ja tietysti kätilöt ja synnytyslääkäri.
      Mie keräsin 20kg Miksusta ja tiputin kaikki kyllä pois, että tuskin on kauhean vaikeaa tämänkään jälkeen saada kiloja veks, vaikka tää on selvästi tunnesyömistä ahdistukseen. Kelpaiski vain porkkanat mutta ku ei..

      Poista
  6. Apua mikä lääkäri! Mulla olis tullu itku:(

    Sulle on haaste minun blogissa: http://ajattelesuuriamuttanautipienista.blogspot.fi/2012/10/haastetta.html

    VastaaPoista
  7. Olen näiden kaikkien muiden kanssa täysin samaa mieltä. Ja itsellänikin on kerran ollut ikävä lääkäri, juuri itseasiassa keskiraskauden lääkärin tarkastuksessa. Olin koko tutkimuksen ajan hiljaa, mut sit tuli joku asia mieleen mitä kysyin ja se tais olla virhe.. En saanu varsinaisesti minkäänlaista vastausta kysymykseen, tosin sit senkii edestä ns. iskuja vyön alle kun moitittiin joka asiasta.. Ja joo en kertonut pahemmin mitään sille sen jälkee! Tää lääkäri sattui olemaan viel osittain tuttu, et oli joskus ollut mun koululääkäri vuonna nakki ja muussi ja vihasin sitä luonteen takia jo silloin. Sanoinkin sit toissa kerralla omalle neuvolatädilleni asiasta ja se ymmärs ja sano ettei itekkää pahemmin siitä pidä.. :D
    Mulle raskauskiloja on tullut tähän mennessä 18 kiloa ja siitä on sanottu neuvolassa, ja kävin itseasiassa tänään sen takia sokerirasituksessakin. Onnekseni neuvolatäti on sen verran mukava ja ymmärtää et joillekin vaan tulee, esim turvotuksena kiloja kuin tyhjästä. Ja lähtee sitten synnytyksen jälkeen. Itse oonki päättäny et ihan sama paljo tulee, pääasia on ettei vauvalla ole hätää ja ettei se sitten pääse liian isoksi, esim just raskausdiabeteksen takia, mikä tutkittiin tänää.
    Mutta, stemppiä sulle! Kyl me äidit tiedetään mikä on parasta, vaikka kuinka olisi hermoja raastava kyrpänaama pätemässä vastaan! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos!
      kyllähän ne kyrpänaamat tekevät vaan työtään, mutta silti jotain rajaa!

      Poista
  8. Paska lääkäri! :( Mä lähden kohta sun mukaan jokaiselle neuvolakäynnille, niin pääsen sanomaan asioista suoraan näille vatipäille! Vaikka joo, olen myös kuullut lääkärin mielipiteen hyperemeesistä, että "jos äiti vähän vaan reipastuis, niin ei oksettais niin paljon". Jos mulle joku tuon esittäis päin naamaa, niin oksentaisin niiden kengille!

    Jumankekka että ne kehtaa jostain painosta napista! Mulla se 30 kg ylipainoo jo ennen raskautta ja pahin mitä on sanottu, on ollu, että "olishan se sun sekä vauvan etu jos sitä painoa ei enää tulis lisää". Uuu, mä oikeesti odotin saarnaa ja ymmärrän, että tässä tilanteessa se olisi ihan oikeutettua. Mut joku 15 kg ei niin tunnu missään!

    Yritä muru päästä siitä syyllisyydentunnosta... Sä oot paras mahdollinen äiti lapsillesi ja vaikka kuinka elämä on nyt rankkaa, niin helpompi sitä pikkuveljeäkin on rakastaa sit kun se tulee ulos :) Mä myös sinuna pyytäisin ehkä päästä jonnekkin jutteleen ahdistuksesta ja masennuksesta ja pyytäisin neuvolasta erikseen jotain kivaa lääkäriä. Vois mainita niille, että tommonen toisten syyttely ja ongelmien vähättely ei kuulu lääkärin toimenkuvaan. Etenkin kun asiakas on sekä ahdistunut, pelokas, että hormonipäissään... Luulis, että ne tajuaa nämä asiat.

    Hirrrrrveesti tsemiä <3

    - Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähde, lähde!!! <3
      Tarviin tommosen reippaan tsemppaajan, joka pitää mun pyyhettä ja juomapulloa, kun otan matsia.

      Ihanaa olla näin, miten se nyt sanotaan..Hormonihirviö.

      <3 sää ot kyl niin kultainen, kun käyt minuu täällä aina tsempittämässä!

      Poista
  9. Voi jumalauta mikä mulkvisti. Tollaset mukaneuvot voit laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mä en muutenkaan tajuu näitä naama norsunvitulla olevia "asiakaspalveliojiita" joilla selkeeti ei oo mitään koulutusta siihen miten kohdataan toisia ihmisiä ja mitä se hyvä hoito on. Valitus ylilääkärille olis paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon 100 kertaa miettiny, että teen valitusta kaikesta ja kaikesta , mutta kattoiskohan ne vaan, että hormonihuuruissani rageisin ihan turhaan?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...