2012/11/30

Joulukalenteri!





Koitan saada Epätodellista Todellisuutta-blogin ihka ekan joulukalenterin huomenna aloitettua! Pyydän etukäteen vähän jo kärsivällisyyttä, sillä loppuraskaudessa voi esiintyä voimattomuutta ja väsymystä ja aina voi sattua jotain ( kuten vaikka synnytys! ;) ) niin, ettei postaukset ehdikään silloin, kuin pitäisi. Toivottavasti saadaan tämä joulukalenteri onnistumaan, tässä hieman vinkkiä, mitä tuleman pitää. Mitäs mieltä? Näin ajatustasolla edes?

Luukku 1: toivelahjalista
Luukku 2: lempparijoululaulut
Luukku 3: toivepostaus: pelot ja fobiat
Luukku 4: kuvia menneiltä joululta
Luukku 5: koristekollaasi ( miltä haluaisin jouluni näyttävän )
Luukku 6: videotervehdys
Luukku 7: vaihoehtoinen elämäni ilman lapsia
Luukku 8: 30 faktaa, joita et vielä ehkä tiennyt
Luukku 9: elämäni aakkoset
Luukku 10: ne nolot ja julkaisukelvottomat kuvat
Luukku 11: perheemme jouluperinteet
Luukku: 12: lempparijouluruoat
Luukku 13: toivepostaus: mitä minä muka lottovoitolla
Luukku 14: toivopostaus: ystävyydestä
Luukku 15: päiväni kuvina
Luukku 16: toivepostaus: suhteeni internettiin
Luukku 17: esimerkkiä huonosta huumorista
Luukku 18 :lempparijutut kodissamme
Luukku 19:  lemppariblogit
Luukku 20: sisustusunelmia
Luukku 21: pakkomielteistä
Luukku 22: toivepostaus: mitä toivon tulevalta vuodelta
Luukku 23: lemppari fotot mikaelista
Luukku 24: joulu!

2012/11/28

Synnytystapa-arvio, Rv 35+3



Ajattelin jatkaa tällä samaisella onnellisuuslinjalla, sillä tänään kävin synnytystapa-arvioinnissa ja täytyy todeta, että oli ehkä raskauden paras käynti tähän mennessä.

Aloitin aamuni juttelemalla kätilön kanssa, joka vastoin kaikkia odotuksiani kuunteli, tuki ja ymmärsi. Hän ei painostanut, ei yrittänyt kääntää päätäni, kävi kanssani läpi sektion riskit ja kyseli vointiani. Sillä hetkellä tuntui, että siinä vasta on nainen oikeassa työssään, minua ei nimittäin ahdistanut, eikä itkettänyt. minulle alustavasti luvattu sektiopäätös varmistettiin ja sitten juteltiin niitä näitä raskauden kulusta ja tulevista viikoista. Sain kotiin ohjeet sektioon valmistautumisesta ja käyntiin yhdessä läpi sairaalan toimintatavat.

Seuraavaksi tapasin tosi mukavan lääkärin, joka vielä varmisti kätilön kirjaamat asiat, kertoi lisää riskeistä ja siitä, että jos lisää lapsia siunaantuu, niin synnytystapa on automaattisesti sektio. Kurkattiin poika vielä ultralla, painoarvio syntyessä olisi arviolta jotain 3,5kg - 4,0 kg, eli hieman suurempi mötkö odotettavissa, kuin isoveljensä syntyessään, lapsivettä reippaasti, istukka hieman kalkkeutunut ja vauva on laskeutunut alemmas mutta pää heiluu vielä kovasti. Kanavaa jäljellä tosi monta senttiä ja sisäsuu ummessa edelleen. Tarkastettiin edellinen sektioarpikin ja kirjattiin neuvolakorttiin tärkeät tiedot.

Syntymäpäiväkin pojalle saatiin päätettyä pienen venkslauksen jälkeen mutta jätän sen paljastamatta. Jos se nyt lipsahtaa, niin ei se maailmaa kaada, mutta pidetään nyt suuri yleisö jännityksessä. Sen verran voin sanoa, että tänä vuonna meitä tulee olemaan varmuudella 4. Tietenkin on mahdollista, että poika ottaakin varaslähdön, jota emme osaa itsekään ennustaa. Jännityksellä loppuun asti, pääasia on nyt se, että saan nauttia viimeiset viikkoni rauhassa, lelliä esikoispoikani pilalle ja valmistautua vauvan saapumiseen ottamalla vielä miljoona mahakuvaa ja muistaa vielä tuota miestäkin.


Ps. Loppuraskauden unettomuus alkoi ja järjetön himo purkkiananakseen!


2012/11/26

Onnellinen odottaja

 junttapulla

Vielä reilu kuukausi sitten kuullessani/lukiessani sanat " onnellinen "  ja " odottaja " samassa asianyhteydessä, olisin ollut valmis menemään joka kerta pimeään saunaan itkemää suklaalevyn kanssa. Osittain surua, vihaa ja syyllisyydentunnetta potien. Olen vasta viikonlopun jälkeen tajunnut, miten onneton odottaja olenkaan koko raskauden ajan ollut ja miten sääli se on. Ainoa lohtuni on löytynyt syömisestä ja satunnaisista ultrista. Koko raskaus on valunut ihan ohitse.

Tänään olen ollut helpottunut, onnellinen kasvaneesta vatsastani, meidän toisesta vauvastamme. Koko synnytystavan miettiminen ja sen aiheuttanut stressi on kyllä niin pilannut monta viikkoa odotuksestani ( joka tulee olemaan tältä erää viimeinen! ) ja nyt tuntuu, että on kauhean kiire nauttia viimeiset viikot vatsan kanssa seurustelusta. Kyllä, minä tulen synnyttämään sektiolla, asiasta on mustaa valkoisella ja tuntuu, että tuhannen kilon painoilasti on lakannut painamasta harteitani. Enää ei pelota. Olen tänään ollut niin onnellinen, että kaivoin turvakaukalon ja sitterin ( tai mikä lie koliikkikeinun?! ) esille, pesin ja puunasin niiden kankaat, pakkasin sairaalakassiin vauvan kotiutuisvaatteet ja tein listan vielä ostettavista asioista. Ja tietysti otin rennosti sohvalla teekupin ja villasukkien kera ja nautin vain hiljaisuudesta, Markolla on pääasiallinen hoitovastuu Mapusta ja olen oikeasti saanut ensimmäistä kertaa viikkokausiin oikeasti keskittyä vain ja ainoastaan minuun ja vauvaan.

Minusta on niin turhauttavan kurjaa kysellä itseltäni, miksi vasta nyt saan nauttia raskaudesta, kun aikaa on 40 viikosta on kulunut jo 35. Miksi kenenkään pitää ylipäätään joutua kokemaan raskautta tällä tavalla, kuin minä olen sen kokenut. Maailman onnellisin asia oli pelon takia muuttua viikkokausia kestäväksi painajaiseksi. Mutta ei murehdita sitä enää, on vielä monta viikkoa aikaa fiilistellä vauvan saapumista ja voi miten rakas se ja odotettu joululahja hän onkaan! Nyt voin sanoa sen, mitä oon halunnut sanoa koko raskauteni ajan: olen onnellinen odottaja.

2012/11/25

Melkein varaslähtö


52 tuntia sairaalassa, 33 tuntia supistuksia ( säännöllisiä, 3-5min välein, eivätkä silti avanneet yhtään paikkoja. Ei miun kehoa oo tehty synnyttämistä varten..), 9 panadolia, 3 unilääkettä, kipupiikkejä persuksiin ja olkavarsiin, kilometreittäin käyrää, osittain irronnut limatulppa, muutama ultra ja maksimaalinen määrä estolääkitystä. Tunneskaala vaihtelee pettymyksen, vihan ja helpottuneisuuden välimaastossa. Poika arviolta 2,5kg, lilluu runsaassa lapsivedessä, pää virhetarjonnassa mutta muuten hyvissä voimissa. Synntystapa nyt varma ja voidaan nauttia loppuraskaudesta täysin rinnoin!! Viikon vuodelevossa, enkä tosiaan edes katso imuria kohti enää loppuraskaudessa.
Nyt vähän väsyttäis. Toistaiseksi kuitenkin yhtenä kappaleena.

2012/11/23

Taitelijoita toisessa sukupolvessa



Nyt viimeistään tiedän, mistä tuo taiteellinen lahjakkuus periytyy! Tämä teos päätyi jääkaapin oveen kunniapaikalle.

2012/11/21

Virallisesti avattu

Nyt se nimittäin tapahtui. Avaan virallisesti joulukauden, niin kotonakin, kuin täällä blogissakin. Nyt jos absoluuttisia jouluvihaajia lukijoistani löytyy, niin suosittelen palaamaan vasta joulun jälkeen takaisin  astialle kurkkimaan vauva-arkea, nyt keskitytään jouluun niin intensiivisesti, että heikompia saattaa alkaa hirvittää.

Jouluverhot,- liinat, -patalaput yms on laitettu paikoilleen, koristeet osittain esillä, joulukortit postittamista vaille valmiit, lahjoja paketoitu iso pino ( kaikki pojalle! ), pipareita leivottu ja luotu Spotifyihin joululle oma soittolista. Vielä vähän lunta ja ah <3



On tässä ehditty toki muutakin, käväisin neuvolassa ja siellä todettiin kaiken olevan okei, lapsella ei edelleenkään ole nähtävästi halua laskeutua alaspäin, vaan pitää pään mahdollisimman lähellä painamassa häntäluutani. Oksentelusta huolimatta rautakuuri on toiminut vihdoin hempparia nostaen. Tänään kävin aamulla sokerirasituksessa ja veikkaisin, että nyt sieltä ei puhtailla papereilla päästä, viimeisille viikoille vhh ja tiukkaa kotiseurantaa ( jouluna tai viimeistään vauvan synnyttyä otan kyllä kaiken ilon irti ja vedän kaikkea kaksin käsin! ). Sypelläkin kävin tänään purkamassa viime hetken tunnelmia, ennen ensiviikkoista synnytystapa-arviointia. Vauva on päivä päivältä todellisempi ja pian hän on täällä!

Ps. Kuuntelen Turandot-oopperaa. Ette usko, mutta oon aina yhtä hämmentyny niistä vilunväristyksistä, mitä tästä saan. Kunnon musiikkiorgasmi!

Äitiyden helmihetkiä





Oli pakko jakaa! Paint </3

2012/11/20

Päivän parhaat keskustelut




" Äiti, mikä tämä on? "
* osoittaa sormella raskausarpia *

" Ne on arpia. Niitä tulee siks, kun pikkuveli asuu äidin mahassa "

" Aha. Haluun mennä leikkimään. "

***

" Joko oot istunu tarpeeks jäähyllä? Tuletko pukemaan nyt nätisti "

" Hyvä ON! "

" Mikael nyt pitää sitten antaa pukea nätisti! Mitä sanotaan? "

" Haluun mennä jäähylle... "

***


2012/11/19

Kurinpitolaitos



On kai selvää, että on hyvinkin erilaista olla vauvan äiti tai taaperon äiti. Puhumattakaan koululaisen tai teini-ikäisen äitinä olemisesta. Meillä on ensi vuoden alusta sekä vauva, että taapero ja toisinaan hirvittää se, että jonain päivänä meillä on kaksi taaperoa ( pahimmassa tapauksessa kummallakin uhmaa ), kaksi koululaista ja sitten vuosien päästä meillä on kaksi teini-ikäistä poikaa. Turha jännittää etukäteen, mutta työnnetään se ajatus nyt muualle.

Olen maininnut Mikaelin omasta tahdosta täällä blogissakin useasti. Hassua, miten sillä hetkellä, kun pitelet raskaustestiä kädessäsi ajattelet vain vauvaa, etkä sitä että parin vuoden iässä on talossa pahimmillaan minikokoinen terroristinketale. Eikä sillä, en päättäisi toisin, vaikka olisin saanut tietää etukäteen mihin oikein ryhdyin, kun päätin pitää esikoislapseni. Minun taaperopaaperoni on lujatahtoinen, ei mahdoton, mutta päättäväinen ja sen verran fiksu, että osaa pyöritellä vanhempiaan toisinaan heidän huomaamattan tuloksin 6-0. Useasti tuntuu siltä, kuin katsoisi minikokoista itseään suoraan silmiin. Tuntuu siltä, että jatkuvasti saa seistä supernannymaisesti ovensuussa ja komentaa ja ojentaa minkä ehtii. Ei tämä ole kohta enään koti vaan kurinpitolaitos.

Meillä viljellään paljon kieltosanoja/lauseita. Usemmiten totellaan onneksi kerrasta, varoitan kyllä kahdesti ja sen jälkeen käyn toimenpiteisiin. Meillä on käytössä 2 minuutin jäähy töröilystä ja lelut lähtevät karanteeniin ( sillä autot ja pallothan eivät lennä, ainakaan ikkunoihin ja televisioon päin ). Joskus jäähy on viikonkin poissa arjestamme, joskus istutaan useamman kerran päivässä ja jäähyltä pääsee 2 minuutin päästä pois, kun käydään ensin läpi, mikä oli homman nimi ja pyydetään asiallisesti anteeksi. Turhauttavaa on käyttää jäähyyn minuuttitolkulla aikaa, kun joskus poika nauraa vain päälle. Jäähy istutaan oman huoneen sohvalla ja välillä 2 minuutista tulee 15 minuuttia, kun asiaankuuluvaa anteeksipyyntöä ei tule. Lopulta se kuitenkin aina saadaan sanottua ja sitten halitaan reippaasti päälle. Meillä koitetaan vältellä huutamista mutta kädet ylhäällä tunnustan, olen minäkin huutanut lapselleni naama tulipunaisena ja kiikuttanut huoneeseensa ja paiskannut oven turhan lujaa kiinni ja katunut tietysti syvästi jälkeenpäin ja mennyt itse itku silmissä hakeman halausta lapselta.

Minulla oli lapsena kova kuri ja tiukat säännöt vielä teini-ikäisenäkin. Silloin aikoinaan ääneti haistattelin päässäni sääntöjä, mutta olen itse tajunnut, miten rajat ovatkin vain rakkautta ja minustakin tuli ihan kelvollinen tapaus. Pojat saa varmaan hyvin samantapaisen kasvatuksen, sillä olemme Markon kanssa suurinpiirtein yhtä mieltä kasvatuksesta ja menettelytavoista, vaikkei meidän vielä tarvitsekaan miettiä, millaisia sanktioita tulee, jos karkaillaan, varastellaan, poltellaan röökiä nurkan takana yms.Taisin uhmaikäisenä itse kovinkn hankala tapaus äidilleni ja kiellettäessä minä kuulemma heittäydyin dramaattisesti hakkaaaan päätäni lattiaan, sen taidon osaa Mikaelkin.

Jottei inyt ihan natistouhulta vaikuttaisi niin kyllä meilläkin kehutaan hienosta työstä, otetaan poika mukaan, annetaan päättä joistain asioita itse, välillä annetaan palkinto hienosta työstä ja tehdään kompromissejä. ( Meillä toimii tämä " ensin tätä ja sitten vasta tätä " - menetelmä ) . Jos lupaan pojalle kylpypäivän, koitan sen myös pitää, sillä uskon, että lupauksien tekeminen ja niiden pitäminen pitää opettaa jo hyvissä ajoin. Kuten Anttu asian aikaisemman postaukseni kommenttiboksiin ilmaisi, niin kyllähän 10kiloinen on vielä tarvittaessa helpompi kantaa tilanteista pois, kuin esimurrosikäinen. Onneksi tässä ehtii lapsen myötä kasvaa tulevaa varten itsekin, ehkä minäkin jopa saan kaksi ihan mallikansalaista kasvatettua.


2012/11/18

Rv 34+0



Välillä tästä raskaudestakin sananen. Mahani on selvästi ollut laskusuuntainen sen jälkeen, kun muksu vaihtoi perätilassa kyyhöttelyn raivotarjontaan. Arpia on tullut jotaikuinkin kymmenkunta lisää ihan viime viikoilla ja neuroottinen rasvaukseni ei näytä tällä kertaa tehoavan, ainakaan tarpeeksi. Maha tosiaan roikkuu edellisen sektioarven päällä aika ikävästi. Tenavan jalat viihtyvät vasemmalla ja sen huomaa arpien määrästä verrattuna toiseen puoleen. Hemppaa saatu ehkä nostettua, kun löytyi rautavalmisete, jota en oksenna ylös.

Kipuja, niitähän riittää. Viime päivät on vaivannut kauhea selkä ja kylkisärky, lisäksi kaverina yleistyvät liitoskivut, verestävät ikenet, päänsärky ja supistukset. Huomaan, että loppuajan väsymyskin on kotiutunut ( nimimerkillä 9h unta ja väsyttää silti ) ja olo on kömpelö, mahani törmäilee kaikkiin oviin ja tasapaino on joku kaukainen muisto vain. Kengät saan vielä toistaiseksi ainakin itse jalkaan.
Samoja mietteitä ja tuntemuksia oli Mikaelista ihan samoilla viikoilla, mikäli blogiini on uskominen.

* Voi Vauva2, pian saadaan sinut tänne! *

Näen jatkuvasti muuten unia synnytyksestä ja viimeisimmässä unessa meille syntyi jo kolmas poika ja mietin, että voisihan näitä hankkia lisää, kun alateitse synnyttäminen ei unessa sattunut yhtään.

2012/11/17

Hellyyttä



Mikael: " Äiti. Onko kaikki hyvin? "
Minä: " On. "
Mikael: " Hmm. Äiti on kaunis. "



Hyvää viikonloppua!

2012/11/16

Onko kaikki valmiina vauvaa varten?


Vaattet on laatikossa. Tuttipullot on rivissä kaapissa, vauvan ikiomalla hyllyllä. Sänky pedattu ja valmiina. Turvakaukalo valmiina. Sitteri valmiina. Rattaiden koppaosan ehtii vaihtaa vielä myöhemmin, muuten valmiina. Kotiutumisvaatekerta valittu. Tuleva isoveli intopinkeänä valmiina!

Mitä ei ole? Tutteja, Cuplatonia ja Panadolia ( hätävaraksi! ), liivinsuojia, siteitä jälkivuotoon, ensikoon vaippoja, harsotkin ovat vielä varaston perukoilla..Tulevat vanhemmat ovat malttamattomia, mutta tuskin vielä ihan pariin viikkoon valmiita tulokkaaseen.

Viikot vähenee, kohtahan sitä ollaan jo täysiaikaisia, ensi viikolla sype, neuvola, sokerirasitus ja loppukuusta synnytystapa-arviointi!

( + Haluan sen manducan lähes pakkomielteisesti. Ehdottomasti tällä kertaa reppuillaan ja kannellaan enemmän ( Mikael suostui rintareppuun hmm. kahdesti?! ). )

2012/11/15

Ne ensimmäiset


Paketoin tänään ensimmäiset joululahjat samalla, kun valvoin taaperon lounastamista. Minusta on kiva saada lahjoja ja kiva niitä myös antaa ja tänä vuonna muiden lahjalistan pituus on viime vuotiseen verrattuna kaksinkertainen. Kaappien kätköissä on jo valmiina Mikaelin syntymäpäivä- ja joululahjoja ja niiden paketoinnin ajattelin aloittaa illemmasta, olenpahan ajoissa jos syystä tai toisesta meneekin voimat/ei ehdi myöhemmin. Aloitin tänään myös aamusta joulukorttiprojektini ja kaivoin vähän joulukoristeita esille, verhot on lupa ripustaa viikon päästä ja joululauluja saa soittaa heti, kun joulukuu koittaa. Toivottavasti muuten pian sataa lunta, niin alkaa tunnelma nousta. Markolla kyllä menee hermot miun joulusähläämisen kanssa, varsinkin kun itkeä ruikutan jouluvaloista sille päivittäin ( meillähän ei semmoisia edes ole! ).

Ps. Onko teidän taaperoilla joulukalenterit? Ajattelin, että Mikaelille voisi kalenterin tänä vuonna hommata, mutta punnitsen vielä suklaakalenterin ja kuvakalenterin välillä.

2012/11/14

Maailmassa on vielä..



..hyvyyttä ja oikeita ystäviä. Tälläisinä hetkinä tulee ensin suunnaton ikävä ja sitten suunnaton ylpeys, että minulla on ystäviä. Kiitos paketista, tuli täsmälleen oikeaan tilanteeseen ja aikaan!

Miksi se joka tekee eniten, saa vähiten?

Maa-ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on järjestänyt tänään Kuopiossa ja muillakin paikkakunnilla tapahtuman, jossa myytiin joitain elintarvikkeita " pilkkahintaan ". Tempauksella haluttiin kertoa, että viljeliöiden saama osuus kotimaisen ruoan hinnasta elintarvikeketjun pienin, vaikka työmäärä on selvästi suurin tai ainakin suurimmasta päästä. Lisää aiheesta pääsee lukemaan täältä.

Me kävimme Kuopion torilla aamupäivällä jonottamassa tuskallisen kauan loppujen lopuksi pelkkien kananmunien takia, ja olimme niitä viimeisiä, jotka ylipäätään edes jotain saivat. Vaikka meidän ostokset jäivätkin vain kennoon naurettavan halpoja luomukananmunia, niin torilla sattui olemaan samalla jonkinlainen työkonenäyttely ja sekös sai ainakin pojan päivän piristymään huomattavasti. Pääsivät isi ja poika kuorma-autonkin kyytiin katselemaan, vaikka se nyt onkin Mikaelille tuttua puuhaa, onhan papalla noita koneita.

Mahdoitteko olla myös paikalla? Mites muilla paikkakunnilla?





2012/11/13

Tulevasta joulusta...


Olen kehittänyt paniikinomaisen stressin koskien tulevaa joulua ( jos sitä nyt edes tulee, kun ne torimummot huhuaa maailmanlopuista! ) ! Ongelmia ovat mm ne, että missä ollaan ja eritoten millaisella kokoonpanolla. Voi käydä niin, että vauva syntyy reippaasti ennen joulun pyhiä ja saadaan olla koko perhe viettämässä omaa privaattijoulua ja tutustumassa vauvaan TAI voi olla, että en saa sektiota ja joudun kituuttamaan lasketun ajan tienoille tai sen yli, jolloin kyllä lähdemme uhmaamaan kohtaloa ja menemme Savonlinnaan viettämään kunnon sukujoulua kahteen paikkaan TAI me ollaan tietty just hieman ennen joulua/jouluna synnytetty, jolloin olen vauvan kanssa sairaalassa ja Marko Mikaelin kanssa viettämässä joulua kahdestaan kotona.

Miten valmistautua jouluun, varsinkiin siihen ruokatarjoiluun ja lahjoihin, jos me emme edes tiedä miten tässä ollaan. Pitäisiköhän joulua viettää etukäteen? Odottaa, kunnes synnytystapa-arviossa selviää synnytystapa ja tehdä suunnitelmat sitten sen mukaan? Miljoona asiaa kesken, rahatilanne valmiiksi kusinen huono, kun äitiyspäivärahat tulevat takautuvasti..

Haluan tästä joulusta kuitenkin tähän astisista parhaan, kun mielessä kummittelee vuoden 2010 joulu, ensimmäinen jouluni äitinä. Mikael oli pariviikkoinen ja sairastimme Markon kanssa pyhät ja sen jälkeen kiskoin erittäin vihaisena kaikki joulukoristeet laatikkoon ja raahasin itku kurkussa laatikkoa varastoon. Se joulu oli katastrofi, olin niin vihainen koko maailmalle. No, ainakaan ei voi huonommaksi pistää.


PALJON ONNEA ESSILLE JA HEIDÄN KOKO PERHEELLEEN!!!!!

2012/11/12

Eka tonttu bongattu


Meillä on tänään hiippaillut tonttu jos toinenkin. Nyt pitää isin ja ehkä äidinkin käyttäytyä kiltisti tai joulupukki tuo vaan risuja aattoiltana. Minun suurin joululahjatoiveeni olisi saada vihdoin ja viimein tavata Vauva2, joten aion käyttäytyä extrakiltisti, vaikka siunatussa tilassa onkin omat erikoissäännöt, mitä kiukutteluun tulee.

Tää yks pieni sankari ei saa risujakaan ellei kohta lopeta tuota iltakiukkuaan, nukkuminen nyt vaan on totaalisen OUT ileisesti tänä iltana.

Joko siellä on näkynyt tonttuja?

Toivepostaus: Näillä fiiliksillä Kuopiossa!


Kun joskus vuonna kivi ja keppi päätettiin Markon kanssa pohtia tulevaisuuttamme ja etenkin sitä, mitä lukion jälkeen tehdään ja minne mennään kävi ilmi, ettei Savonlinnassa oikein ollut mielenkiintoista tarjottavaa jatko-opintojamme ajatellen. Aloimme miettiä uusiksi kaupunkia ja esiin nousi Kuopio, Lappeenranta ja Mikkeli. Ihan vain siksi, jotta kotikaupunkiin olisi helppo ja nopea tulla käymään ja koska meillä oli siinä vaiheessa jo yksi lapsi, niin haluttiin asua edes samalla puolella Suomea. Marko haki Kuopioon ja Lappeenrantaan, sai Kuopiosta paikan, lykkäsi sitä intin ajaksi ja nyt sitten viime keväänä aloitettiin asunnon hakeminen. Kesällä napsahti asunto ja muuttopäiväksi saatiin 1.8.2012. 
Meillä ei ollut suurempia käsityksiä/ennakkoluuloja tulevaa kaupunkiamme kohtaan, Marko oli asunut lapsena täällä jokusen vuoden ja itse olin käynyt satunnaisesti ehkä alle kymmenen kertaa elämäni aikana. 
Olihan se jännittävää muutenkin muuttaa isompaan kaupunkiin ja aloittaa yhteinen elämä kaksistaan ja hieman löysätä napanuoraa äitiin ja vihdoin opeteltava enemmän olemista omillamme.

Nyt olemme asuneet täällä päälle kolme kuukautta ja voin sanoa sen verran, että kotiuduttu ollaan. Meidän asuinalueemme on tosi rauhallinen, tästä on hyvät kulkuyhteydet julkisilla keskustaan, paljon puistoja, toivottavasti poikien tuleva päiväkoti, lähikauppa.. Ainoa, mikä asuinalueessa määttää on se, että asumme mäen päällä, joten yleensä kaikki kotimatkat on ylämäkeä. Kunto kasvaa tai joku kaunis päivä koituu kuolemaksi..Tai ainakin supistuksiksi.
Kuopiossa osataan jo liikkua tärkeisiin paikkoihin, sen oppi nopeasti. Ollaan kierretty autolla katsomassa vähän kaukaisepiakin alueita ja olen vakaasti päättänyt, että muutamme Rönöön, jos tänne juurrutaan. Julkisilla osaamme liikkua ja enää ei tarvitse pohtia ja pähkäillä, minne laittaa auto missäkin tilanteessa parkkiin ja miten pitkä aika menee minnekin kävellen/autolla/bussilla. Hyviä asioita nyt vähän listatakseni, täällä tosiaan on kauppojen ja puistojen määrä, ilmainen bussi rattaiden kanssa, hyvät terveyspalvelut ( piti jo ensimmäisellä viikolla testata, kun poika sai silmätulehduksen..) ja Kelalla toimiva hyvä palvelu ( olen käynyt kyseissä paikassa nyt neljästi, ei koskaan ruuhkaa ja tosi iloinen asiakaspalvelu. Ihan toista, kuin ennen..).

Ainoa, mikä täällä Kuopiossa on ikävää ja hankalaa ja saa minut välillä haluaman takaisin Savolinnaan on tämä tappava yksinäisyys. Putosin kovaa ja korkealta, kun yybersosiaalinen elämäni jäi kesällä taakse ja täällä tosiaan ainoat kontaktit useimmiten Markon lisäksi on K-kauppojen kassahenkilökunta. En ole pystynyt verkostoitumaan mihinkään, koska raskaana taaperon ja tarkan päivärytmin kanssa kaikki on todella hankalasti järjestettävissä. Minulla on täällä Kuopiossa tasan yksi ystävä ja yksi uusi kaveri ( Sanni <3 ), joten roikun näissä ainoissa sosiaalisissa kontakteissani ihan riippuvuuteen saakka. Olisi kiva tutustua samanhenkiseen porukkaan ja vaihtaa vähän ajatuksia muutenkin ( Vink vink Piia! Ja muut tietty! ),

Kyllä minä loppuunvetona toteaisin, että Kuopiossa on ollut kiva asua. 

Ei mul muuta ku..



Hyvää alkavaa viikkoa! Ja koska maanantai on laihduttajien yleisin aloituspäivä ( huomenna voidaankin sitten jo luovuttaa!) niin tässäpä teille vähän kuvaa sitä, mihin yritän itse vielä pyrkiä raskauden jälkeen. Minä en aloita laihdutusta enkä elämään terveellisempää elämää tänään, kun olevinaan aloitin se jo eilen. Ja kolme viikkoa sitten, ja raskauden puolessa välissä..Oikeastaan heti plussan jälkeen. Tää raskaus saa nyt loppuun asti mennä stressaamatta painonnoususta, kyllä se 20kg on tiputettu ennenkin.


Ps. Ja jos enää koskaan vaaka näyttää alle 70kg ja haukun läskejäni, niin saa lyödä. Miten sitä osaakaan olla niin sokea itselleen?  Haluun vaan tuon vartaloni takaisin! Tai edes mahd.samanlaisen.
Reeniä horo, reeniä!

2012/11/09

Äitiyspakkaus 2012-2013 - SAAPUNUT




Ei minun tarvinnut itse edes avata pakettia..Vauvalla on kyllä niin reipas isoveikka..

Minä tykkäsin sisällöstä, tykkäsin myös 2010 vuoden pakkauksesta tosi paljon, mutta tämä oli ehdottomasti kivempi/parempi ja olen aika varma, että KAIKKI pakkauksen vaatteet tulevat meillä käyttöön vauvalle. Siilimakuupussi ja ne turkoosit telttakuvioiset vaatteet olivat minun ehdottomasti suurimmat suosikit. Yllätyin muustakin tarjonnasta positiivisesti, ainoastaan kestovaipat taitavat olla meille turhia ja olenkin luvannut laittaa ne jonnekin, missä niitä käytetään. Pakkaus on muuten hyvin hmmm.poikamainen ( Miusta tuntuu, että ne kaikki on olleet ).

 Vauvan tuleminen on taas pikkuisen enemmän todellisempaa!

2012/11/08

Mikael 1v 11kk ( oumaigaad!! )



Iltaruokana makaronia, lattialta tarjoiltuna


Mikael on kuukauden päästä 2-vuotias, kelatkaa 2-vuotias!!!!!
Jotenkin tuntuu siltä, että Mikaelhan syntyi vasta viime kuussa, aika on mennyt siivillä ja todellakin vuodet on toinen toistaan nopeampia ( itsehän en onneksi vanhene yhtään! ). En voi käsittää miten Mappuvauvasta tuli Mikael, kovasti kälättävä taaperopaapero. Meillä menee 4-5 sanan lauseet tosi mutkattomasti ja tuo muisti on ihan ällistyttävä. Meillä piirtäminen ja lukeminen ovat nyt IN. Toissapäivänä piirrettiin namoponeja ( eli gramofoneja..tosi hyödyllisiä ja tarpeellisia sanoja osataan ).

Jos en ihan väärässä ole, niin Mikaelilla on ensimmäinen kyselyikä ( esim: Onko punainen auto? Onko kaivuri paikallaan? Mikä tämä? Mikä ääni se? ). Mikael imee hirveästi vaikutteita lastenohjelmista ( hyviä ja huonoja..ja yllätyin, kun viime viikon ollaan viety kaikki lattialta löytyneet roskat suoraan roskikseen. Ja myös isin tärkeät paperit ). Potalla istuminen on nyt myös vaihteeksi kivaa ja useamman kerran viikossa sinne jo jotain saadaan ( Mikael taitaa haluta potalle vain siksi, että silloin luetaan niitä " pidempiä " kirjoja. ).

Mutta voi uhma. 1-2 päivää viikosta menee tosi keljusti joka asiasta väitellen ja loput päivät Mikael on kiltein lapsi maan päällä. Olen huomannut, että uhmaa lisäävät päivät, jolloin asioita ei tehdä täsmälleen samalla tavalla, kuin yleensä. Mikael on tainnut vihdoinkin saada painoakin lisää, kun on oppinut pyytämään lisää ja yleensäkin ruokaa ja juomista omaan tahtiinsa silloin, kun siltä tuntuu. Parin viikon takainen ruokalakko tuntuu nyt tasoittuneen ihan mallikkaaksi syömiseksi. Lusikkakin olisi käytössä mutta käsin tuppaa menemään ruoka nassuun helpommin.

Pikkuveljeä on kiva rasvata mahan päältä ja välillä tullaan nostamaan paitaa, jotta voidaan antaa hali ja pusu pikkuveelle. Mikael taisi muuten tässä taannoin keksiä tulokkaan nimen, mutta sitä vielä vähän harkitaan. Ei huono idea vajaalta 2-vuotiaalta.

( Ääh en kestä tätä kauheaa syntymäpäivästressiä, näyttäisi siltä, että ei saada puoliakaan halutuista vieraista paikalle, eikä juhlien vieminen Savonlinnaan onnistu :( Ehkä intiimit kakkuähkyt perheen kesken? Saa varmaan anteeksi, jos keksii jonkun teeman? )

Ps. ä-pakkaus saapui tänään. Kurkataan ja korkataan se huomenna!

2012/11/07

Rv 32+3 : Terkkuja neuvolasta


Paino: +15kg
Turvotus: + ( naama&jalat)
Verenpaine: 123/76
B-Hb: 98
Sf-mitta: 29cm
Tarjonta: Rt ( pienen pää on enemmän kiinni häntäluussa, kuin lantiossa, joten selittyi miksi istuminen satuu ihan kauheasti )
Liikket ++
Vauvan syke: 140 ( on muuten ollu sama koko raskauden )

Olot ihan hyvät, närästys on hellittänyt suurimmaksi osaksi. Ei havaittavissa mitään kaameaa väsymystä, vaikka neuvolatäti ihmettelikin, miten oon ylipäätään enää tolpillani noilla hemppariarvoilla. Arpia tulee koko ajan lisää ja nyt on jo enemmän, kuin Mikaelista tuli. Sokerirasitukseen viellä kerran ja nyt käynnit sitten tiiheentyy parin viikon välein tehtäviksi. Painonnousua syytä tarkkailla nyt erityisesti. Vauvan jalat tuntuu oikealla puolella ja hän on ollut viime päivät tosi rauhallinen tapaus.

2012/11/06

Mitä tänään syötäisiin?



Olen kai ehtinyt monesti jo miettiä sitä, miten kokin tyttärestä voikaan tulla niin avuton rähmäkäpälä ruoanlaiton suhteen. Meidän suhteemme keittiön kanssa on lähinnä satunnaista tapailua ja pakkoyhteistyötä, koska onhan lapsen saatava syödä lämmintä ruokaa ja muutenkin terveellisesti ja monipuolisesti.
Tässä ollaan tietoisesti koitettut reipastua keittiön suhteen ja syksyn aikana kokeillut useampia ruokia, mitä en ole ennen kokeillut, meillä syödään lämmin ruoka jo useimmiten kahdesti päivässä ja voin todeta, että pikkuhiljaa eineksiä tarjoillaan isommillekin jo harvemmin. Ehkä tätä pitää vaan opettelemalla opetella, olen nimittäin ihan hävyttömän huono kokeilemaan uusia ruokajuttuja, kun on turvallisempi/helpompi/nopeampi mennä vanhoilla.

Se tässä köyhyydessäkin vähän harmittaa, että esim. kalaa ei ole varaa syödä niin usein, kun tahtoisin ja makaronista ja jauhelihasta tuntuu syntyvän annokset useamman kerran viikossa. Meillä menee ruokaan silti tolkuton summa kuukaudessa ja nyt ollaan Markon kanssa listattu kaikki menot ja otettu kaikki kuitit ylös, että loppukuusta nähdään, että minne se raha katoaa ja kuinka paljon turhaa me oikein ostetaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja toivon, ettei kauppaan tarvitse lähteä enää tällä viikolla muuta, kuin maitovarastoa täyttämään.

Ja Äitylit-palstalla on viime aikoina monesti kyselty, että mitäkä sitä ihmiset oikein minäkin päivänä syö. Sen verran voin paljastaa, että eilen yllätin varmaan koko naapuruston, kun tein itse jauhelihapihvit ja jälkiruoaksi väsäsin pannukakkua. Ette kyllä usko, miten ylpeäksi itseni tunsin.

2012/11/04

Pikainen vastaus


Miksi tehdä lapsia jos ei "uskalla" synnyttää luonnollisesti alakautta... en ymmärrä, en. Erikseen on tietysti sektio vauvan ja äidin hengen pitimiksi tehtynä, mutta että SIKSI KOSKA ÄITIÄ PELOTTAA. en kertakaikkiaan käsitä moista, riskit on paljon suuremmat kuin alakautta synnyttäessä. imetyskin lähtee useammin paremmin käyntiin kun ei tehdä turhaa sektiota..


Se on minusta ikävää ettet ymmärrä, ei sinun onneksi ole pakko tässä vapaassa maassa. En minäkään ymmärrä pedofiilejä tai kauheaa homovastaisuutta. Voin kuitenkin hieman yrittää valaista omaa mielipidettäni tähän.
Oletko sinä koskaan pelännyt mitään niin, että se vie elämältäsi melkein koko pohjan? Minun on kuitenkin pakko saada tämä toinenkin lapsi ulos mahasta jollain tavalla. Pelko on vasta ilmennyt tämän raskauden aikana, kyllähän minä alkuraskaudessa kuvittelin pystyväni alateitse synnyttämään, nyt olen lähes 100% varma etten pysty.
Minusta ei ole kauhean reilua, että minun pitäisi pelkojeni takia luopua maailman suurimmasta asiasta eli äitiydestä. Pelkosektio on vaihtoehto ja niitä tehdään Suomessa, koska minusta olisi ainakin ihan hölmöä luopua unelmasta olla äiti vain sen takia, että en uskalla synnyttää. Alatiesynnytyksessä on myös tietysti riskinsä ja olen kyllä sektionkin riskeistä erittäin tietoinen. Ja muuten kyllä koin, että imetyskin siitä ihan kivasti lähti käyntiin, vaikka esikoinenkin on leikattu.
Sitäpaitsi, olen halunnut kaksi lasta aina mutta se ALATIESYNNYTYS JA SEN EPÄONNISTUMINEN sen pelon synnytystä kohtaan on luonut. Kyllä, vaadin oikein vaatimalla tämän "turhan sektion" ja sinä voit sitten synnyttää alakautta ( mikäli olet nainen ja teet lapsia ), kaikki voittavat.


2012/11/03

Ei ole kivaa, yhyy

31.10.2012


" Ota pois! Haluun pois, haluun pois!! Sylkkyyn sylkkyyn!"


Minä luulin, että lapset oikein kiljuisivat riemusta, kun pääsisivät ensilumeen leikkimään..
Meidän pojasta lumi oli aluksi ilmeisesti ihan hirveää..







Mutta kai se vaan on tottumiskysymys...

2012/11/02

Kyllä myö ollaan komiankauniita!




!

Me lähdetään nyt viikonloppua viettämään mummoloihin ja kotiseudulle koko konkkaronkka. Toivottavasti ehditään tapaamaan kaikki halukkaat ja ihanat ihmiset ja rentoutuakin jossain välissä. Uusi auto alle ja menoksi. Pitäkäähän kivaa viikonloppua kaikki!

Ps. Siis kattokaa tota poikaa?! On kyllä niin söötti, että on välillä vaikea uskoa, että minusta tuokin on ulos pullahtanut.

2012/11/01

InDaMatkus




Me ei olla ikinä oltu minkäänlaisissa avajaisissa, joten tylsän arkielämäni piristykseksi käytiin korkkaamassa Markon ja Mikaelin kanssa Kuopion uusi kauppakeskus Matkus, joka on Itä-Suomen suurin kauppakeskus. Erityisesti Newyorker houkutti paikalle ja satuttiin näkemään lähietäisyydeltä Lorenz Backman ja esiintymässä ollut kaunis Anna Puu.

Väkeä kyllä riitti, eikä mekään ihan tyhjin käsin poistuttu, sillä se kauan kaivattu isänpäivälahja löytyi vihdoinkin ja isäntä pääsi myös uudistamaan hieman vaatekaappiaan. Kyllä minäkin sitten joskus pääsen ostamaan jotain ITSELLENI, jahka tästä etupainoitteisesta repusta pääsen eroon.

Mitäs Kuopiolaiset? Kuinkas moni kävi kattelemassa?

Hän taitaa olla niitä rahamiehiä


Kyllä minä osasin odottaa, että jossain vaiheessa minunkin lapseni alkavat käydä äitinsä ja isänsä lompakoilla piristämässä kivasti omaa budjettiaan. 
En vain osannut arvata, että se alkaisi jo tässä iässä. Minullahan ei ole juuri koskaan lompakossa käteistä, joten reipas poika otti sitten minun pankkitunnukseni ja Visan..Fiksua, kieltämättä. Minun olematon omaisuuteni on muovikorteilla. Tovin niitä sainkin sitten paniikissa hakea ja etsiä.

Mikaelin kanssa on muuten hauskaa käydä kaupassa, kun Mikael haluaa vapaaehtoisesti istua kärrissä tosi kiltisti ja Mikaelista on kivaa mennä " titimaakettiin "..
Mielenkiinto herkku- ja leluhyllyyn on löytynyt, joten on ehkä muutenkin parempi, ettei ei poika kävellen kaupassa liiku. Parasta kauppareissuissa kuitenkin on se, että poika muistaa huutaa vähintään kymmenen kertaa kauppareissun aikana: " ÄITI, PITÄÄ MAKSAA!! "
Yleensä kaikki kahdeksan metrin säteellä olevat kanssakuluttajat kuulevat terävän käskyn. Koita siinä sitten selittää pojalle, että kyllä äiti kaikki ostoksensa maksaa..Eihän me nyt varkaiksi ruveta..Välillä saadaan kyllä hyviä silmäyksiä kassajonossa.

Poika on myös tajunnut, että pikkukolikot kuuluvat hänelle, tai oikeastaan hänen säästöpossuunsa. Eilen poika rikastui viidellätoistasentillä, jotka sattuivat löytymään äidin taskusta. Onhan se nyt lapsesta hienoa laittaa omaa rahaa säästöön, kiliseehän ne possussa kivasti jos ei muuta. Mikähän on ensimmäinen ostos, johon lapsi haluaa aikanaan pennosensa käyttää?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...