2012/11/19

Kurinpitolaitos



On kai selvää, että on hyvinkin erilaista olla vauvan äiti tai taaperon äiti. Puhumattakaan koululaisen tai teini-ikäisen äitinä olemisesta. Meillä on ensi vuoden alusta sekä vauva, että taapero ja toisinaan hirvittää se, että jonain päivänä meillä on kaksi taaperoa ( pahimmassa tapauksessa kummallakin uhmaa ), kaksi koululaista ja sitten vuosien päästä meillä on kaksi teini-ikäistä poikaa. Turha jännittää etukäteen, mutta työnnetään se ajatus nyt muualle.

Olen maininnut Mikaelin omasta tahdosta täällä blogissakin useasti. Hassua, miten sillä hetkellä, kun pitelet raskaustestiä kädessäsi ajattelet vain vauvaa, etkä sitä että parin vuoden iässä on talossa pahimmillaan minikokoinen terroristinketale. Eikä sillä, en päättäisi toisin, vaikka olisin saanut tietää etukäteen mihin oikein ryhdyin, kun päätin pitää esikoislapseni. Minun taaperopaaperoni on lujatahtoinen, ei mahdoton, mutta päättäväinen ja sen verran fiksu, että osaa pyöritellä vanhempiaan toisinaan heidän huomaamattan tuloksin 6-0. Useasti tuntuu siltä, kuin katsoisi minikokoista itseään suoraan silmiin. Tuntuu siltä, että jatkuvasti saa seistä supernannymaisesti ovensuussa ja komentaa ja ojentaa minkä ehtii. Ei tämä ole kohta enään koti vaan kurinpitolaitos.

Meillä viljellään paljon kieltosanoja/lauseita. Usemmiten totellaan onneksi kerrasta, varoitan kyllä kahdesti ja sen jälkeen käyn toimenpiteisiin. Meillä on käytössä 2 minuutin jäähy töröilystä ja lelut lähtevät karanteeniin ( sillä autot ja pallothan eivät lennä, ainakaan ikkunoihin ja televisioon päin ). Joskus jäähy on viikonkin poissa arjestamme, joskus istutaan useamman kerran päivässä ja jäähyltä pääsee 2 minuutin päästä pois, kun käydään ensin läpi, mikä oli homman nimi ja pyydetään asiallisesti anteeksi. Turhauttavaa on käyttää jäähyyn minuuttitolkulla aikaa, kun joskus poika nauraa vain päälle. Jäähy istutaan oman huoneen sohvalla ja välillä 2 minuutista tulee 15 minuuttia, kun asiaankuuluvaa anteeksipyyntöä ei tule. Lopulta se kuitenkin aina saadaan sanottua ja sitten halitaan reippaasti päälle. Meillä koitetaan vältellä huutamista mutta kädet ylhäällä tunnustan, olen minäkin huutanut lapselleni naama tulipunaisena ja kiikuttanut huoneeseensa ja paiskannut oven turhan lujaa kiinni ja katunut tietysti syvästi jälkeenpäin ja mennyt itse itku silmissä hakeman halausta lapselta.

Minulla oli lapsena kova kuri ja tiukat säännöt vielä teini-ikäisenäkin. Silloin aikoinaan ääneti haistattelin päässäni sääntöjä, mutta olen itse tajunnut, miten rajat ovatkin vain rakkautta ja minustakin tuli ihan kelvollinen tapaus. Pojat saa varmaan hyvin samantapaisen kasvatuksen, sillä olemme Markon kanssa suurinpiirtein yhtä mieltä kasvatuksesta ja menettelytavoista, vaikkei meidän vielä tarvitsekaan miettiä, millaisia sanktioita tulee, jos karkaillaan, varastellaan, poltellaan röökiä nurkan takana yms.Taisin uhmaikäisenä itse kovinkn hankala tapaus äidilleni ja kiellettäessä minä kuulemma heittäydyin dramaattisesti hakkaaaan päätäni lattiaan, sen taidon osaa Mikaelkin.

Jottei inyt ihan natistouhulta vaikuttaisi niin kyllä meilläkin kehutaan hienosta työstä, otetaan poika mukaan, annetaan päättä joistain asioita itse, välillä annetaan palkinto hienosta työstä ja tehdään kompromissejä. ( Meillä toimii tämä " ensin tätä ja sitten vasta tätä " - menetelmä ) . Jos lupaan pojalle kylpypäivän, koitan sen myös pitää, sillä uskon, että lupauksien tekeminen ja niiden pitäminen pitää opettaa jo hyvissä ajoin. Kuten Anttu asian aikaisemman postaukseni kommenttiboksiin ilmaisi, niin kyllähän 10kiloinen on vielä tarvittaessa helpompi kantaa tilanteista pois, kuin esimurrosikäinen. Onneksi tässä ehtii lapsen myötä kasvaa tulevaa varten itsekin, ehkä minäkin jopa saan kaksi ihan mallikansalaista kasvatettua.


11 kommenttia:

  1. Aamen! :D Juuri näin meilläkin kasvatetaan. Mun mielestä on tosi tärkeää että lapsi osaa ja ymmärtää sanoa sen anteeksi kun on käyttäytynyt huonosti. Meilläkin istutaan jäähyllä, joskus useemmin ja joinain päivinä ei tarvi ollenkaan. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä asuu kans pikkunatsi. Voi olla jopa päivä tai pari viikossa, kun pikkunatsilla on vapaapäivä, mutta sen tietää kun hän palaa töihin, että iskussa ollaan entistä vahvempana. Jäähypenkki (eli pinnis) ei paljon auta, vaikka vartin odottelet rauhoittumista ja anteeksi pyyntöä. Yleensä huuto vaan kovenee. Kunnes masennutaan ja mennään sohvalla niiskuttamaan... Ehanaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans on semmonen sissi, ettei huuto huutamalla lopu, tai kiukku kiukkuamalla. Loukkaantuvaakin sorttia on prinsessamme ja se kuka häntä on tohtinut komentaa, saa hirmuiset vihat niskaansa ja vaikkei neiti juuri vielä puhu, niin katse kertoo USEIN, että "tyhmä äiti!".

      Eli vielä ei jäähyt tehoa, menemme perinteisellä "huuda-niin-että-kattolamput-helisee" ja "lahjo-niin-että-heikompia-hirvittää"-linjalla.

      Noin kerran viikkoon saamme kuunnella puolen tunnin huutokonsertin, jonka aikana tyttö välillä rauhoittuu vähän ja sitten taas lietsoo itsensä hirveään kiukkuun. Se loppuu sit kun väsy tulee ja (yleensä) äiti saa keksittyä tarpeeks hurjan hämäyksen, mm. "miten iso koira tuolla pihalla onkaan?!" ja sitä sit tullaan ihailemaan ihan "OMG!"-ilmeellä, silmät itkusta punaisena ja tukka huutamisesta hikisenä klimppinä.

      Mut äitiinsä on tullut, ei mahda mitään. Muistan kyllä miten itselläkin oli lapsena ja ehkä teininäkin luovuttaa ja ottaa lohdutusta vastaan, kun sitä oli niin varma, että itse on oikeassa ja muut väärässä. Päähän potkittuja ressukoita, sekä äiti, että tytär ;)

      Tervetuloa vaan maailmaan pikkuveli, toivottavasti olet perinyt isäsi rauhallisen mielenlaadun (mutta et sitä itsekeskeisyyttä, johon isäsi lapsena ja nuorena sortui) <3

      - Piia

      Poista
    2. ^ siis oli _vaikea_ luovuttaa...

      Poista
    3. Pikkunatseja <3
      Tuo " lahjo_niin_että_heikompia_hirvittää " kuullostaa tosi hyvältä! ;)

      Vähän elätellään samoja toiveita tulevan pikkuveljen luonteen kanssa..Ja svidut, kyllä siitäkin vaan kovakallo tulee!

      Poista
  3. Tiiätkö miten tyhmält voi ihmisest tuntuu ku aamul joku tulee riuhtasemaa sängyst pystyy ja kantaa olkkarii. Siin kestää hetki ennenku tajuut et joo tää oliki tää oma pien vaava joka minut just raahas paikast A paikkaan B. "Hyvää isänpäivää isi kato tein sulle aamupalaa!" Mul on kaikki miehisyys menny... Onneks ton ikäsee uppoo järkipuhe eikä oo viel tajunnu et ei iskä muuten oikeest jaksa kantaa ja heittää rauhottumaa. Sit ku sen tajuu ei välttämättä enää riitä se et vähä karjasee ja harppoo käsi ojos peräs. Ja onneks on Sami, the ultimate punisher. Varmaa jaksas minutki pikkurillil heittää seinää.

    VastaaPoista
  4. Huomasitko, että oot voittanu :) JEE
    http://sascian.blogspot.fi/2012/11/arvonnan-voittaja-ja-alekoodeja.html

    VastaaPoista
  5. Mulle tuli tää postaus mieleen tänään klo 15. Huomasin istuvani koneella kunnes tajusin että ei helveta poikahan piti käydä jo hoidosta :-DD
    aattelin soittaa että ala vaan täyttämään niitä paskamutsi ry:n esitieto lomakkeita :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...