2012/11/26

Onnellinen odottaja

 junttapulla

Vielä reilu kuukausi sitten kuullessani/lukiessani sanat " onnellinen "  ja " odottaja " samassa asianyhteydessä, olisin ollut valmis menemään joka kerta pimeään saunaan itkemää suklaalevyn kanssa. Osittain surua, vihaa ja syyllisyydentunnetta potien. Olen vasta viikonlopun jälkeen tajunnut, miten onneton odottaja olenkaan koko raskauden ajan ollut ja miten sääli se on. Ainoa lohtuni on löytynyt syömisestä ja satunnaisista ultrista. Koko raskaus on valunut ihan ohitse.

Tänään olen ollut helpottunut, onnellinen kasvaneesta vatsastani, meidän toisesta vauvastamme. Koko synnytystavan miettiminen ja sen aiheuttanut stressi on kyllä niin pilannut monta viikkoa odotuksestani ( joka tulee olemaan tältä erää viimeinen! ) ja nyt tuntuu, että on kauhean kiire nauttia viimeiset viikot vatsan kanssa seurustelusta. Kyllä, minä tulen synnyttämään sektiolla, asiasta on mustaa valkoisella ja tuntuu, että tuhannen kilon painoilasti on lakannut painamasta harteitani. Enää ei pelota. Olen tänään ollut niin onnellinen, että kaivoin turvakaukalon ja sitterin ( tai mikä lie koliikkikeinun?! ) esille, pesin ja puunasin niiden kankaat, pakkasin sairaalakassiin vauvan kotiutuisvaatteet ja tein listan vielä ostettavista asioista. Ja tietysti otin rennosti sohvalla teekupin ja villasukkien kera ja nautin vain hiljaisuudesta, Markolla on pääasiallinen hoitovastuu Mapusta ja olen oikeasti saanut ensimmäistä kertaa viikkokausiin oikeasti keskittyä vain ja ainoastaan minuun ja vauvaan.

Minusta on niin turhauttavan kurjaa kysellä itseltäni, miksi vasta nyt saan nauttia raskaudesta, kun aikaa on 40 viikosta on kulunut jo 35. Miksi kenenkään pitää ylipäätään joutua kokemaan raskautta tällä tavalla, kuin minä olen sen kokenut. Maailman onnellisin asia oli pelon takia muuttua viikkokausia kestäväksi painajaiseksi. Mutta ei murehdita sitä enää, on vielä monta viikkoa aikaa fiilistellä vauvan saapumista ja voi miten rakas se ja odotettu joululahja hän onkaan! Nyt voin sanoa sen, mitä oon halunnut sanoa koko raskauteni ajan: olen onnellinen odottaja.

17 kommenttia:

  1. Voi sinnuu :') Ihanaa, kertakaikkiaan! Oon niin onnellinen sun puolesta <3

    Huomiseen!

    - Piia

    VastaaPoista
  2. Jokainen tavallaan, eikö niin. :-) turha kaiken kukkuraksi sitä on harmitella, ettei ole voinut nauttia alkuraskaudesta. Eihän se ollut tietoinen valinta, jonka teit!

    Tosin pata kattilaa soimaa, olen myös itse huipputaitava itsesyyllistäjä... :-D

    Kiva ihan joka kerta lukea jonkun onnellisesta mielentilasta. Vilpittömästi. Nam.

    VastaaPoista
  3. Hei, pystyykö sulle laittamaan esim. sähköpostia?

    VastaaPoista
  4. Hyvä juttu että saat sektion niin kuin halusit etkä joudu enää ressata siitä. :) Pitäis itekin yrittää nauttia tästä loppuun asti, mut ei vaan millään malttais enää odottaa.. :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! Totta, nyt vasta alan malttamattomaksi, kun tiedän leikkauspäivämääränkin!

      Poista
  5. Olipas kiva lukea <3 :) Nautit nyt näistä lopuista viikoista täysillä:)

    VastaaPoista
  6. Kippis terveydenhuollolle juu. Luulis, että nykypäivänä osattaisi huomioida ihmisten psyykettä, etenkin äitiyteen liittyen, onhan mielenterveyteen alettu kiinnittää nykypäivänä paljon huomiota ja tiedetään stressin ja masennuksen riskit. Siinä kuitenkin on iso urakka kasvattaa muksua mahassa ja valmistella kotia pienokaiselle, isosisaruksista, isästä ja itsestä puhumattakaan. Synnytyspelolle on keksitty nimi, sen olemassa olo tiedostetaan mutta neuvola on täynnä väsyneitä hoitsuja jotka eivät jaksa reagoida asiakkaiden valituksiin. Äidin pitäisi saada olla onnellinen lapsestaan ensimmäisestä päivästä lähtien, miksi riistää se patistamalla (pakottamalla) alatiesynnytykseen kun on mahdollisuus sektioon, jonka hyvät puolet voittavat sata-nolla alatiesynnytyksen, jos sillä saa äidin psyykettä ja valmistautumista korjattua oikeaan suuntaan. Pelko on ihmisen perustunne, joka ohjaa selviytymään, mutta jos se kohdistuu lapsen pullauttamiseen ulos vatsasta (kuten joskus sanoit, pitäähän se pois sieltä saada) niin onhan se pelko hoidettava, oli keino mikä tahansa.

    Olet minusta hyvä esimerkki siitä, miten raskas synnytyspelko todella on (ja olet sen hienosti kestänyt tähän mennessä). Upeaa että sait edes näin myöhään sektio paperit, nauti äläkä päästä stressiä viimeisitä viikoista valloilleen, hyvin ne menee :) vaikka tiedäthän sinä sen itsekkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä, että turhan monta viikkoa tärväytyi stressin kourissa. Oloni on euforinen ja vauva tuntuu nyt todelliselta ja ihanalta asialta! <3

      Poista
  7. http://sarmadu.blogspot.fi/ käyppä vilasemassa valmistuvaa mammablogia :)) pakko jäädä kyllä sun lukijaks :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...